Mä oon perus masentunu ja en oikee saa mistää apuja. lääkkeitä kokeiltu mut ne tekee ihme nousun ja sit tulee lasku alas? voi v......
Miten masennuslääkkeiden pitäisi vaikuttaa?
kertokaa
12188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noissaha on se, että muutama viikko pitäis käyttää ennen kuin vaikutus alkaa näkyä. Oikean lääkkeen löytyminen ei aina ole helppoa ja sivuvaikutuksiakin on.
Veikkaanpa että ainakin puolet noista lääkkeiden tehoista on vaan placeboa, siinähän kummasti alkaa olo muka parantumaan kun odottelee sen pari viikkoa että lääkkeen PITÄISI alkaa vaikuttamaan. Heti kalenteriin merkki 2 viikon päähän että silloin olo paranee. Itsellä tuli hyvä olo jo heti seuraavana päivänä, tosin kestikin vaan sen päivän.
Yleensä aloitusvaiheessa tunkee ripulikakakkaa housuun ja kun se on mennyt ohi niin alkaa zombie-vaikutus.Masislääkkeet on hanurista.
Niitä pitäisi kirjoittaa/antaa vain erittäin vaikeasta tuskadepressiosta kärsivälle ja silloinkin lopettaa lääkitys heti kun pahin on ohi.
Niinhän se on, mutta kun masennuslääkkeet on miljardibisnes ja lääkäritkin saavat lääkeyhtiöiltä mukavasti kaikkea kivaa niin potilaan etu unohtuu. Lääkäreiden mukaan näillä lääkkeillä kun ei edes ole huomattavia sivuvaikutuksia. Ne on harvassa ne lääkärit, jotka myöntää mielialalääkkeiden varjopuolet.
Lääkkeillekin on tosiaan paikkansa, joskus ihminen voi olla niin vakavasti suossa että niitä tarvitaan, mutta nyt kaikille annetaan vaan resepti kouraan ja kaikki on sillä korjattu. Terapiaa ei välttämättä edes tarjota vaikka siitä voisi olla paljon enemmän hyötyä.
Eikä jonkun sairaanhoitajan kanssa juttelu (heitä väheksymättä) ole sama asia kuin psykologin tai psykiatrin hoidossa oleminen. Tälläkin paikkakunnalla on ollut niin, ettei koko vuonna ole ollut psykologia ollenkaan, kaikki on vain ohjattu sairaanhoitajien pakeille.
Se on surullista, että terveydenhoito ei ole ollut enää aikoihin ihmistä vaan rahaa varten.
Nousu, lasku, nousu -kaava johtuu siitä, että "masennuslääkkeet" (SRI/SNRI:t) ovat pohjimmiltaan hyvin lähellä amfetamiineja vaikutusmekanismiltaan. Siksi käytön seuraukset ovat samanlaisia aina aivovaurioriskiä myöden. SRI/SNRI:den vaikutus perustuu tunteiden lamaamiseen, mutta hetkellisesti käyttäjä voi päästä pilveen (get high). Pilvi kuitenkin katoaa ennemmin tai myöhemmin, sillä sen ylläpitämiseen pitäisi ottaa jatkuvasti enemmän ainetta (vertaa laittomat huumausaineet). Lopulta, kun aivojen välittäjäainejärjestelmä(t) on palaneet loppuun, on lopputuloksena ennen pitkään turtuneisuuden tila. Koska aineet pystyvät aiheuttamaan pysyviä muutoksia aivoihin, voi turtuneisuus jäädä pysyväksi ainekäytön lopettamisesta huolimatta. Sen takia usein puhutaankin tardiivista dysforiasta entisten mielialalääkkeitä käyttäneiden keskuudessa. Psykiatrian ala kutsuu aivovauriotilaa vitsikkäästi PR-nimellä "hoitoresistentti masennus", jotta tilanteen todellinen luonne ja vakavuus ei tulisi ilmi. Aivovaurion kehittymiseen voi mennä henkilöstä riippuen muutamasta päivästä, viikkoihin tai kuukausiin. Toisten aivot pystyvät palautumaan paremmin, kun taas osan kohtalona on pysyvä vaurioituminen. Lisää tietoa masennuslääkkeiden vaikutusperiaatteesta ja muista psyykenlääkitykseen liittyvistä asioista löydä osoitteesta www.cepuk.org (Council for evidence-based psychiatry).
Kuten sanottukin. Masennuslääkkeet on suurin osa lumetta. Hyvä puoli on se,että lumelääke on terveellinen koska se ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta. Teho on yksinomaan korvien välissä ja siellä se pysyy kun oikein annat itsesi luulla että se toimii niin toimiihan se. Kaikki sivuvaikutukset on höpöhöpöä jotka on keksittyjä. Ja mielenterveysongelmaisethan keksii ja oireilevat sitten fyysisesti ja psyykkisesti. Jos masennuslääke ei toimi sinulla on asennevamma. Se valitettavasti ei korjaannu millään lääkkeellä.
12 17,vedäpä Efexoria annoksella 225mg pari viikkoa ja puhu sitten sivuvaikutuksista.Minut lääkittin kyseisellä lääkkeellä sänkynpohjalle pakkohoidossa.Menin niin huonoon kuntoon että psykiatreille tuli kiire päästä minusta eroon.Lääke aiheutti kroonisen unettomuuden joka jatkunut vuosia.
Luonnollisesti psykiatrit ei myönnä sitä että lääke voisi aiheuttaa unettomuutta.
Tiesitkin varmasti, kun olet uhriksi joutunut, että kaikki serotoniiniaineenvaihduntaa sotkevat aineet voivat potentiaalisesti aiheuttaa erilaisia uniongelmia, derealisaatiota, depersonalisaatiota ja laskea unen syvyyttä. Joskus ihmisten saattaa olla vaikea erottaa unimaailmaa todellisesta maailmasta. Unettomuus voi parantua ajan myötä, mutta on mahdollista, että ongelma jää myös pysyväksi. Riippuu paljolti siitä kuin aivot ovat ehtineet vaurioitua kuormituksesta. Olen pahoillani puolestasi, että sinua on kemiallisesti pahoinpidelty venlafaksiinilla.
"Joskus ihmisten saattaa olla vaikea erottaa unimaailmaa todellisesta maailmasta."
Lääkkeistäkö tuo johtui. Luulin että olin sekoamassa lopullisesti. Aloin nähdä sellaisia ihmeellisiä "arkiunia", että elin seuraavaa päivää ihan normaalisti läpi, keitin kahvia, menin töihin jne. Sitten kun oikeasti heräsin ja aloitin päivän, niin olin jotenkin ihan sekaisin, että hetkinen, enkö minä jo keittänyt kertaalleen tämän kahvin. Koko ajan tuli fläsäreitä niistä unista. En enää muistanut, mitä olin puhunut kenellekin ihmiselle oikeasti ja mikä oli ollut unta. Töissä en ollut varma, oliko joku ongelma jo ratkennut oikeasti vai vain unessa. Se oli todella hämmentävää.
En oikeastaan edes huomannut, että tuo jäi pois kun lopetin lääkkeet. Olin ihan unohtanut koko jutun. Otti kyllä päähän, kun kerroin huolestuneena tuosta lääkäreille ja terapeutille, niin sain kuulla sen iänikuisen "tuollaisia on kaikilla, se on normaalia". Itse todellakin tuntee ja kokee, että jotain on vialla. Luulin oikeasti sekoavani ja olisi lohduttanut kovasti, jos joku olisi kertonut, että tuo voi johtua lääkkeestä.
"Lääkkeistäkö tuo johtui. Luulin että olin sekoamassa lopullisesti."
Lääkkeistäpä hyvinkin. Voisin merkein varmuudella sanoa. Et ole sekoamassa, mutta tällaisten aineiden vaikutuksena alaisena sellaiselta saattaa tuntua, eikä se mikään yllätys ole, kun otetaan huomioon mitä ne vaikuttavat. Reaktiosi ei ole edes mitenkään harvinainen.
"Aloin nähdä sellaisia ihmeellisiä "arkiunia", että elin seuraavaa päivää ihan normaalisti läpi, keitin kahvia, menin töihin jne. Sitten kun oikeasti heräsin ja aloitin päivän, niin olin jotenkin ihan sekaisin, että hetkinen, enkö minä jo keittänyt kertaalleen tämän kahvin. Koko ajan tuli fläsäreitä niistä unista. En enää muistanut, mitä olin puhunut kenellekin ihmiselle oikeasti ja mikä oli ollut unta. Töissä en ollut varma, oliko joku ongelma jo ratkennut oikeasti vai vain unessa."
Sinun täytyy ymmärtää, että lääkärikunta ja terapeutit eivät ole itse näitä aineita koskaan ottaneet eikä heitä ole koulutettu tunnistamaan psyykenlääkeiden vaikutuksia normaalista psyykkisestä (normaalista) oirehdinnasta. Missään nimessä kokemaasi ei ole "kaikilla", kuten olet saanut virheellisesti kuulla. Jokaisella voi mennä päivät joskus sekaisin ja välillä huomata, että jokin asia olikin unta, mutta se miten kuvaat asiaa ja että se on ollut jatkuvaa ei ole normaalia ja täsmää täysin esimerkiksi SSRI-lääkkeiden vaikutuksiin.
Hyvä, jos ongelma on lievittynyt tai poistunut kokonaan. Kaikilla se ei nimittäin lähde vuosiin, jos koskaan. SSRI:t pystyvät aiheuttamaan pysyviä aivovaurioita, mikä voi pilata joltain unet loppuelämäksi.
Mulla ei ainakaan masennuslääkkeet oo auttanut yhtään. Ainoa lääke millä oli joku vaikutus, sekin negatiivinen, oli mirtatsapiini. Söin sitä kai jotain puoli vuotta, suurimmaksi osaksi makasin sängyssä ja ajattelin kuolevani. Olo oli ihan hirvee, masensi ja ahdisti ja luulin jo että kuolen siihen olotilaan tai tappaisin itteni. Eniten toivoin että olisin vaan nukahtanut enkä enää olisi herännyt. Olin sillon siis kuntoutuskeskuksessa, eihän ne välittäny mun olotilasta. Se oli ihan kamalaa, sitä lääkettä en enää ikinä syö, tietenkin siihen olotilaan vaikutti sekin että olin siellä kuntoutuskeskuksessa missä oli ihan kamalaa mutta lääkkeelläkin oli suuri vaikutus. Muut lääkkeet ei sitte ookaan vaikuttanut mitenkään. Eka söin vuosia seronilia, sitte sertralinia, jolloin lisättiin myös risperidon, sitte söin venlafaksiinia, sitte sitä mirtaa ja nyt syön cipralexia. Ja mikään ei auta, ei mitään vaikutusta. Edes sivuoireita ei oo ollut. Ehkä mä sitte oon syönyt niin pieniä annoksia mut en kyl halua lisätäkään, ei niillä parane. Risperidonin ottamisen kun lopettaa vähäksi aikaa niin kaksi yötä nukun tosi huonosti ja sen jälkeen ei mitään ongelmia. Ja kuitenkin sitäkin pitää syödä kun lääkäri käskee. Nyt on sentään uusi lääkäri joka suostui annoksen puolittamiseen, seuraavaksi pitäisi lopettaa jos siihen nyt on uskominen.
Ei ne lääkärit voi komennella mitä kehoosi laitat ja mitä et. Se olisi törkeyden huippu.