(En ole aivan varma, mille osastolle tämä
kuuluisi, mutta koska aihe liippaa
jälleensyntymää ja hyvän ja pahan suhdetta,
päätin, että tämä on oikea paikka)
Satuin tuossa tutkailemaan amerikkalaisen
psykologi Jose Stevensin kirjaa "Lohikäärmeiden
kesyttäminen - eli pelkoihin perustuvien
käytösmallien muuntainen voimaksi". Pääosin se
käsitteli seitsemää erilaista ihmisten omaksumaa
virheellistä käytösmallia, eli 'lohikäärmettä',
jotka olivat ylpeys, itsensä aliarviointi,
marttyyrius, kärsimättömyys, ahneus, itsetuho ja
itsepäisyys (näitä ei siis käsitelty synteinä,
vaan lähinnä ihmistä itseään rajoittavina
käytöstyyppeinä). Kirjassa puhuttiin kuitenkin
myös ns. henkisistä kypsyystasoista
(vastasyntynyt - konttausikäinen - lapsi -
nuori - aikuinen - vanhus). Nämä eivät suinkaan
jakaantuneet välttämättä ihmisen biologisen iän
mukaan; kirjassa kypsyystasot kuvasivat lähinnä
tiettyyn kypsyystasoon kiinnijäänyttä aikuista.
Eikä tällä tarkoitettu ääriesimerkkejä
täydellisesti lapsen tasolle jääneistä
aikuisista, vaan kenties älykkäistäkin, ehkä
työssäkäyvistä ihmisistä, jotka eivät
välttämättä hallitse tunne-elämäänsä, tai
saattavat olla hyvin itsekkäitä tai lapsellisia
tunnetasolla. Matalalle kypsyystasolle jääneet
aikuiset eivät siis olleet mitään
harvinaisuuksia; mm. lapsen asteella olevia
aikuisia arvioitiin olevan n. kolmasosa koko
maailman väestöstä.
Kirjassa ei suoraan puhuttu jälleensyntymisestä
ja sen vaikutuksesta henkiseen kypsyystasoon,
mutta uskon vahvasti, että esim. vanhuksen
kypsyystasolle pääsee vain monen elämän
kokemuksen kautta, ja vastaavasti ensimmäisiä
elämiään elävät omaksuvat helposti lapsen
tasolle kuuluvia käytösmalleja.
Mielestäni kirja tarjoaa myös hyvän vaihtoehdon
iänikuiselle paholais-ajattelulle; ihmisten
vääryydet johtuisivat kypsyystaso- ja
jällensyntymäoppeja silmälläpitäen siis lähinnä
tietämättömyydestä; eihän vauvaakaan syytetä,
jos hän tietämättään näpistelee pikkutavaroita.
Vaikkette siis olisikaan kyseistä kirjaa
lukeneet, kuulisin mielelläni kommentteja ja
mielipiteitä henkisiin kypsyysasteihin liittyen.
kuuluisi, mutta koska aihe liippaa
jälleensyntymää ja hyvän ja pahan suhdetta,
päätin, että tämä on oikea paikka)
Satuin tuossa tutkailemaan amerikkalaisen
psykologi Jose Stevensin kirjaa "Lohikäärmeiden
kesyttäminen - eli pelkoihin perustuvien
käytösmallien muuntainen voimaksi". Pääosin se
käsitteli seitsemää erilaista ihmisten omaksumaa
virheellistä käytösmallia, eli 'lohikäärmettä',
jotka olivat ylpeys, itsensä aliarviointi,
marttyyrius, kärsimättömyys, ahneus, itsetuho ja
itsepäisyys (näitä ei siis käsitelty synteinä,
vaan lähinnä ihmistä itseään rajoittavina
käytöstyyppeinä). Kirjassa puhuttiin kuitenkin
myös ns. henkisistä kypsyystasoista
(vastasyntynyt - konttausikäinen - lapsi -
nuori - aikuinen - vanhus). Nämä eivät suinkaan
jakaantuneet välttämättä ihmisen biologisen iän
mukaan; kirjassa kypsyystasot kuvasivat lähinnä
tiettyyn kypsyystasoon kiinnijäänyttä aikuista.
Eikä tällä tarkoitettu ääriesimerkkejä
täydellisesti lapsen tasolle jääneistä
aikuisista, vaan kenties älykkäistäkin, ehkä
työssäkäyvistä ihmisistä, jotka eivät
välttämättä hallitse tunne-elämäänsä, tai
saattavat olla hyvin itsekkäitä tai lapsellisia
tunnetasolla. Matalalle kypsyystasolle jääneet
aikuiset eivät siis olleet mitään
harvinaisuuksia; mm. lapsen asteella olevia
aikuisia arvioitiin olevan n. kolmasosa koko
maailman väestöstä.
Kirjassa ei suoraan puhuttu jälleensyntymisestä
ja sen vaikutuksesta henkiseen kypsyystasoon,
mutta uskon vahvasti, että esim. vanhuksen
kypsyystasolle pääsee vain monen elämän
kokemuksen kautta, ja vastaavasti ensimmäisiä
elämiään elävät omaksuvat helposti lapsen
tasolle kuuluvia käytösmalleja.
Mielestäni kirja tarjoaa myös hyvän vaihtoehdon
iänikuiselle paholais-ajattelulle; ihmisten
vääryydet johtuisivat kypsyystaso- ja
jällensyntymäoppeja silmälläpitäen siis lähinnä
tietämättömyydestä; eihän vauvaakaan syytetä,
jos hän tietämättään näpistelee pikkutavaroita.
Vaikkette siis olisikaan kyseistä kirjaa
lukeneet, kuulisin mielelläni kommentteja ja
mielipiteitä henkisiin kypsyysasteihin liittyen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki psykologiaan liityvä on paskaa,koska psykologia on påaskaa jonka tarkoitus on saada ihmiset tuhtemaan itsensä huonoksi ja mielenvikaiseksi jotenkin, ja sitten SOPEUTUMAAN psykologien yhteiskuntaan ,jossa ihmiset on tehty zombeiksi jollain psykologien latteuksilla,joilla maennetaan ihmiset ja tapetaan niiden ihmisoikeudet.Laajempi sovellutus psykiatria, joka jo suoraan tappaa ihmiset.
Tuo kirja ei ole lähellekään psykologiaa. Se löytyy kirjastosta rajatieto osastolta. Kirjastossakin on omat psykologian kirjat joiden sisältö on sitä monimutkaista ja tuttua psykologiaa.
Löytyy hyllystäni. Tämä(kin) kirja on sutaistu kasaan niistä opeista joita Michael-nimellä kulkeva useamman sielun (jotain 1000 kpl?) entiteetti on kanavoinut eri ihmisten kautta USAssa. Näihin oppeihin kuuluu oleellisena juuri reinkarnaatio, joten todellakin sielun kypsyystaso perustuu siihen kuinka monta kertaa tällä pallolla on ehtinyt palloilemaan. Tätä samaa Michael-sarjaa ovat mm. "Maasta Taoon" ja "Taosta Maahan" ja niin päin pois... En ole aivan mielettömän lääpälläni näihin kirjoihin, mutta tuo sinun mainitsemasi on aivan käyttökelpoinen ja ajatuksia herättävä.
Mitä tulee tähän Michael-entiteetin olemassaoloon, niin uskokoon ken tahtoo.
voisi kiinnostaa myös kirja ´Narsistinen Luonnehäiriö´ kirj. Hare en muista etunimeä aika äskettäin ilmestynyt, josta myös tunnistaa kuinka kehittymättömiä ja pikkulapsen tasolla suuri osa ihmisiä on.
Valaistuttuaan Siddartha Gautamasta tuli Buddha ja hän näki näyn lootuslammikosta: osa ihmisistä on henkisesti vielä kuin nuppuja lammikon pohjan mudassa, osa on jo alkanut kasvaa pimeydestä kohti valoa, osa näkee jo totuuden valon loistavan kuten aurinko valaisee lammen pintaa, osa on jo pinnalla ja availee terälehtiään...
Mutta myös niillä mudassa vielä uinuvilla on täysi potentiaali kasvaa valoon, siinä mielessä olemme kaikki tasa-arvoisia.
Eli buddhalaisuus on siis jo alkumetreillään tajunnut idean ihmisten erilaisista henkisistä kypsyystasoista.
Sanoit: "Kirjassa ei suoraan puhuttu jälleensyntymisestä
ja sen vaikutuksesta henkiseen kypsyystasoon,
mutta uskon vahvasti, että esim. vanhuksen
kypsyystasolle pääsee vain monen elämän
kokemuksen kautta, ja vastaavasti ensimmäisiä
elämiään elävät omaksuvat helposti lapsen
tasolle kuuluvia käytösmalleja."
Harmi vaan, että emme muista mitään oletetuista aiemmista elämistä. Joudumme siis suhtautumaan nykyiseen kuten ainoaamme. Kypsymistäkin pääsee sen vuoksi tapahtumaan vain tämän yhden ja ainoan elämämme puitteissa.
Muistan menneitä elämiäni, mutta en ala niitä tähän luetella kaikkien haukuttavaksi.
Joka siellä kyseli että:
Nasse taitaa olla homo!
Joten kypsyys on noin 6-7 v. lapsen tasolla.