Että auringon räkitys on vähenemässä.

Että saman pienen kehän kiertäminen vielä jatkuu. Nyt olen iloinen, että tarve päihtyä on vaan lerpahtanut eli puuttu se viikonlopun juhlistaminen.
Olo ei silti ole hääppönen. Velipojallekin tuli sama eli maitin loppuminen kun oli minun issä 3v sitten.
Hän ei koseta viinalasiin, koska uskoo, että sitten se on menoo eikä nokitusta.
En minä viinajemmaani kellee ilmatteks juota, enkä vimäriin kaada. Nämä tuotteet eivät etikaksi muutu. Talviajan yli patikointi näyttää josko korkki pitää avata.

Kunnan tantta tuli kyseleen, paljonko a-holia kuluu ravinteliannoksissa mitaten. Ei kuulemma mitään henkilökohtaista vaan että kaikkien vanhojen ihmisten elämäntilanteita kartoitetaan.