Opilliset erot

1. Tunnen itse vain kaksi lestadiolaisuuden haaraa vanhoillislestadiolaisuuden ja Rauhan sanan sekä jotakin voi päätellä myöskin esikoisten opista.

Esikoisilla on kaksi puhetta joista toinen on lestadiuksen vanha puhe toinen seurapuhujan. Esikoisilla ei ole pappeja eli on maallikkoliike. Esikoislla on vielä ainakin seuratoiminnassaan vanhoja pukeutumissääntöjä kuten huivi naisilla ja olen ymmärtänyt etta hame on naistten seuravaate.

Kasteopetus on sama kuin vanhoillisilla eli että lapset syntyvät uskovaisina. Ottavat tällä uskolla kasteen vastaan. Ehtollisoppi on heillä nyt sellainen että siitä ei ota sevää erkkikään, eivät itsekään ymmärrä mikä opetus heillä on. Voi seurata tätä evl kirkosta lähtemistä heidän omalta palstaltaan. Ruotsissa herätysliikkeet eivät ole osa luterilaista kirkkoa ja tätä nyt halutaan Suomessakin. Pernteinen käsitys ehkäisemättömyydestä on esikoisillakin.

Rauhan sana on ehtoollisopiltaan kuten evl kirkko opettaa. Naispappeutta ei hyväksytä periaatteessa mutta yksittäiset ihmiset ja papit ovat tässä asiassa eri lailla joustavia tai toisessa vakaumuksessa. Pappeja on liikkeestä tullut mutta naispappeusasia hiertää. Kastekäsitys on kahtalainen eli murroksessa. On perinteistä lestadiolaisten liikkeiden opetusta uskovaisena syntymisestä ja varsinkin papiston opetusta evlk kirkon peruteologian mukaan eli että lapsi saa uskon kaseessa. Rauhan sanassa on enemmän varianssia ihmisten uskossa, osa noudattaa ehkäisemättömyyttä osa ei.

Vanhoillislestadiolaisuudessa tänä päivänä ehtoollisopetuksen voi sanoa olevan sama kuin evl kirkossa jos katsotaan ilmausten taakse perusteologiaan. Ei evl kirkkokaan opeta että synteja haettaisiin anteeksi tipoittain vaan että uskovaisella on syntien anteeksiantamus uskon kautta. Se, mitä vanhoillislestadiolaisuus kutsuu uskon vahvistamiseksi, on samaa "juurta" kuin evl kirkon teologien pyhittymisen käsite pohjimmiltaan. Eroa evl kirkkoon on sensijaan kasteopetuksessa, kun uskotaan, että lapset syntyvät uskovaisina. Vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat ehkäisyyn pidättyvästi.

2 Pyhä henki on vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan vain vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä
Esikoisilla käsittääkseni vain esikoisilla.
Rauhan sanan opetuksen mukaan kristitityillä yleisemmin kuten evl kirkon yleinen opetus on. Rauhan sana on siksi valmiimpi yhteistyöhön muiden perinteisten luterilasiten liikkeiden kanssa.

3. opillisten erojan takia. Rauhan sana on muita avoimepi muita kohtaan ja hakee ylipäätään yheistyön mahdollisuuksia kirkkomme sisällä sekä kirkkokuntien välillä mm erilaisissa "jalkautumistapahtumissa".

4. Perinteet haetaan Raamatun sanasta kaikissa liikkeissä. Erot eri lestadiolaisuuden haarojen välillä vaikuttavat ulkoa katsottuna pieneltä. Miksi liikkeet ovat hajonneet, siitä on nyt sitten laboratoriona esillä esikoislestadiolaisten meneillään oleva hajoamisliike, jota voi seurata vaikka keskusteluista heidän palstallaan lestadiolaisuus. Kun opttajat tai osa heistä päätää tulkita oppia niin että kaikki eivät enää ymmärrä sitä samalla tavalla, silloin tulee hajaannus.

Voin vastata vain yhteen kysymykseen.
Ennen sitä huomautan, että Pyhä Henki on persoona ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Henki ei ole lahkolla, ainoastaan uudestisyntyneillä ihmisillä on Hengen Voitelu ja se näkyy armolahjoina, kuten parantaminen, kielillä puhuminen yms, löytyy Korinttolaiskirjeen 14 luvusta.

Toinen tunnistus- seikka on ylistyksen puuttuminen, ilman Henkeä seurakunta on kuiva.

Kes

uskovainen (vl), Kiitos, noin se on. meidän ei tule juosta ihmeiden perässä vaan tarkata oppia, siis mitä opetetaan.

Matt.7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.

Jos suvussa on useempaa uskonsuuntaa, ei olla paljon tekemisessä sellaisen kanssa joka uskoo erilailla, usko on erottavatekijä.

weha:VL, että kaste ei uudestisynnytä, kummallisin kohdin vielä. Ef. 2:3: "Olimme luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin" Ja "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan" (Room.3:10);

Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]


Joh.3:5, puhuu siis kasteesta, myös alkukirkon, varhaisten kirkkoisien, uskonpuhdistuksen, Lutherin ja Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan. Vl:ät poikkeaa Lutherin ja luterilaisten tunnustuskirjojen opetuksesta.

Aivan varmasti helluntailaisilla on vääränlainen kaste, vääränlainen ehtoollinen. Ai miksikö? Koska reformoidussa opissa ei uskota, mitä sana antaa sakramenteissa. Näin niistä onkin tehty symbolisia toimituksia.

Väärät ihmeet ja se kielilläpuhuminen, on sellaista mitä ei todellisessa, luterilaisuudessa hyväksytä.

Sitten on se lain ja evankeliumi sekoittaminen, synergismi, joka johtaa myös lapsikasteen kieltämiseen. Eli usein kuulee sanottavan, ettei pieni lapsi osaa uskoa, eikä kykene siihen. Myös perisynti kielletään kokonaan.

Tää on siis myös henkilökohtainen mielipiteeni.

Luther kirjoittaa: “Olen kuullut kauhukseni, että samassa kirkossa ja samalla alttarilla molemmat osapuolet [luterilaiset ja reformoidut] vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelkän leivän ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen ruumiin ja veren. Usein epäilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, että vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siinä luulossa, että he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, hänellä täytyy olla kiveä, terästä ja timanttiakin kovempi sydän; hänen täytyy todellakin olla vihan apostoli... Näiden tyyppien täytyy olla todellisia korkean tason pääpiruja antaessaan minulle pelkän leivän ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavani Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirveällä tavalla” (käännös: C.F.W.Walther, Kirkko ja virka. Jyväskylä 1998, s. 122.)

VL-uskossa on tapoja jotka ohjaavat minusta enemmän mitä raamatun sana. Toisista voidaan puhua pahaa ja herkutella toisten synneillä, muttei huomata omia vikoja ja virheitä. Syntiä on myös puhua toisesta pahaa.

Omaan elämään otetaan helposti synnin tekemisen vapaus. Syytetään liikettä tiukkapipoisuudesta. Jumala rakastaa syntistä muttei hyväksy synnin tekemistä. Minuun tarttuu synti kokoajan ja haluan laittaa syntiä pois. Hengen hedelmät, näkyvätkö ne minussa?

Harvoin muualla kuin VL-saarnoissa kuuluu synnin päästö tai yleensä synnistä puhuminen. Synnistä on tullut luvallista ja halutaan puhua vaan rakastavasta Jumalasta. Viihteellisyys on nostettu Jumalan edelle.