Vauva laukaisee hulluuteni

Marluska

Aioin laittaa otsikoksi "Vauva tekee minut hulluksi" mutta tarkemmin ajatellen olen ollut hullu jo pitkään. Olen rämpinyt aika syvissä soissa, turmellut itseäni ja juonut liikaa. Aikanaan ehdin selittää ummet ja lammet viimeisen kuuden vuoden aikana noin kymmenelle eri taholle suhteestani vanhempiini ja muusta sen sellaisesta, ilman mainittavia tuloksia. Teini-iän myllerrysten piikkiin sekoiluni lopulta menivät, ja viimeistään raskauden myötä loppui itseinho ja miehen kanssa kärhämöinti, ihan kuin olisin aikuistunut. Nyt onnellisen odotusajan päätyttyä, kun kahdesta tulikin kolme, on alkanut tuntua, että kyllä jotain ruuvia sittenkin pitäisi kiristää.

Ensimmäinen asia, josta minut voidaan tuomita, olkoon se, että pääni ei kestänyt imetystä, sillä silloin jouduin vain makaamaan ja kärsin kamalasta rintatulehduksesta ja vihlovasta kivusta. Vauva vaatiikin läheisyydentarpeessaan jatkuvasti paikkaa sylissäni, oli sitten hereillä tai unessa. Suihkusta on turha haaveilla, onneksi kantoliina kelpaa. Samaan aikaan pitäisi tehdä kaikki kotityöt, sillä onhan se naisena minun velvollisuuteni! Miehellä ei niihin voimia riitä töiden jälkeen. Hän osallistuu niiden tai vauvan hoitoon vain, jos tohdin mennä keskeyttämään hänen tietokoneella pelailunsa/uutisten lukunsa. ja vaatimalla vaadin apua toistuvasti niin, että pelkään jo olevani hänen silmissään nalkuttava akka. Mies ei muuten vieläkään osaa puhua lapselle sanaakaan eikä tulkita sen tarpeita, milloin vaippa kuuluu vaihtaa jne.

Eilen nielin ylpeyteni, jätin lapsen tylysti sohvalle miehen viereen makaamaan ja kävin kaupassa. Takaisin tullessa en saanut edes kenkiä pois jalasta, saati ostoksia purettua, kun mies jo ojensi vauvaa. "Otatsä tän?" Sama juttu joka kerta, heti kun mahdollista niin hän tyrkkää lapsemme minulle kädet pitkällä kuin se olisi kattilallinen homeista keittoa. Sanoin että hän voisi joskus tarjota apua, ja hän vain sanoi, että mitäs en koskaan pyydä sitä. Juurihan minä pyysin! Ja sitä paitsi luulisi tarpeeni olevan itsestäänselvyys, kun kahden aikaan yöllä kävelytän lasittunein katsein toista tuntia vauvaa ympäri kämppää, osaamatta hyräillä rauhoittavaan sävyyn tuutulauluja, vain eri tapoja, joilla voisin tappaa tämän..

Tehdään nyt selväksi, että rakastan lastani suunnattomasti. Se on maailman suloisin pieni vaaveli ja tekisin kaikkeni hänen eteensä, en tunne mitään pahaa häntä kohtaan. Sitten, kun sietokykyni on alimmillaan, olen väsynyt ja lapsi vain huutaa ja huutaa eikä mikään tunnu auttavan, sekoan täysin. Päässä tuntuu hirveä paine, päivittäisen päänsäryn lisäksi. Minusta tulee joku aivan muu, kuin jokin piru valtaisi ruumiini, karjun, itken, revin hiuksiani, ja lopulta vain istun lapsen vieressä konemaisesti, täysin tyynenä. Kerron lapselle, mitä pahaa aion hänelle tehdä. Sanon lapselle, että niin on parempi. Kauhistun sanoja, jotka tulevat suustani, ja sitä kylmää äänensävyä, mutten pysty estämään suuni liikkeitä. Kun annan pahojen tekojen vyöryä ennemmin suustani ulos, luulen, että se on helpottanut taistelua niiden kätten kautta toteutumista vastaan - edes toistaiseksi.

Mikä helvetin jakomielitauti minulle on puhkeamassa? Kuten edellä mainittua, keskusteluapua olen saanut yltäkylläisesti enkä siihen jaksa enää uskoa. En koskaan saanut diagnooseja syömisongelmilleni, masentuneisuudelleni, harhaluuloilleni tai itsemurha-ajatuksilleni, sehän tekisikin tästä aivan liian helppoa. Neuvolassakin minun on mahdottoman vaikeaa puhua asiasta, kun vielä kaikki on hyvin sillä hetkellä, minä ja tyttö yhtä lailla silkkaa aurinkoa. Pärjään hyvin siihen asti, kun "kohtaus" tulee, joten tarjotusta perhetyön tukihenkilöstäkään ei ole apua, kun pitäisi paria viikkoa etukäteen sopia aika, jolloin napsahtaa. Voinko vain marssia lääkärille ja pyytää jotain mielialalääkitystä, kun sellaista ei minulle ole koskaan ennen harkittukaan? Sydämeni pakahtuu, mutta luulen, että tätä menoa minun on luovuttava lapsestani, jottei hänelle tapahdu pahaa.

12

167

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • aikaavaan

      Minkä ikäinen vauvanne on?

      En usko, että sinulla on mitään jakomielitautia.

      Vastaus on aika helppo: oma aikansi on todella vähäistä. Nyt reippaasti jätät vauvan miehellesi ja lähdet vaikka baariin! Tai kylpylään. Tai shoppailemaan. Tai ihan vaan viettämään päivän rannalle parhaiden kavereidesi ja piknikeväiden kanssa.

      Vaadi viikottain itsellesi vapaata.

      Meillä mies on töissä, mutta jaamme vapaa-ajan puoliksi. Hän tulee kotiin klo 16, vauva valvoo klo 21 eli molemmilla on about 2,5h omaa aikaa :) Tai sitten niin että vuoropäivinä toinen saa mennä ja hengailla vapaasti. Eikös miehelläsi ole kesälomaa? Tai isyyslomaahan saa pitää 3 viikkoa. Oletteko miettineet, että sinä menisit töihin kuukaudeksi ja mies pitäisi isäkuukauden? Voisi lähentää hänen suhdettaan myös vauvaan.

      Vaadi omaa aikaa. Ei siinä muu auta. Ei oma miehenikään koskaan tarjoudu auttamaan.

      • omaa aikaa

        Ja opiskelijoita saa hoitamaan lähes koska vaan about 8e/h.


    • tuli mieleen...

      Kun sinulle tulee tuo "kohtaus" niin voisitko soittaa jollekulle? Miehellesi? Minä sanoisin, että stressinsietokykysi on heikko. Sen takia tarvitset enemmän apua mieheltäsi tai jos ei häneltä, niin joltakulta muulta. On parempi soittaa ja purkaa tunnemyllerrystä jonnekin muualle kuin vauvaan. Sinun stressinsietokykyäsi tulisi saada nostettua jollain konstilla. Ehkäpä sinulla on pyroluria (stressi pahentaa)? Tai onko sinulla autistisia piirteitä, Asperger? Kuulostaa hieman autistiseltakin kohtaukselta. Onko sinulla normaalioloissa autistisia piirteitä? Unenpuute on elimistölle suuri stressi, yksi suurimpia. Voisiko miehesi hoitaa noita yövalvomisia? Ota jotain aivoja rauhoittavia mineraaleja kuten magnesiumia ja sinkkiä ja B-vitamiineja.

    • apua saatava

      ei mitään muuta kuin nyt soitat neuvolaan ja kerrot tuon kaiken saman sinne. tai paikkakuntasi kriisipäivystykseen tai lääkärille. et jää odottelemaan enää hetkeäkään, vaan haet apua NYT. mikään ongelma ei ole niin iso, ettei sitä voisi korjata. :) ja viranomaiset on nyt oikea taho selvittämään teidän tilannetta, sillä tuo kuulostaa tosi huolestuttavalle. soita kriisipäivystykseen jo tänään tai heti huomenna sinne neuvolaan äläkä luovuta ennen kuin saat apua. ja tärkeää on, että kerrot tuon kaiken, minkä tänne kirjoitit!

    • No tuo sama

      ongelma on varmaan muissakin vauvaperheissä. Aikaa kotitöille ei jää, paitsi silloin, kun vauva nukkuu, tai joku toinen kantaa/katsoo vauvan perään. Itse en ainakaan pysty mitään siivoamaan, jos vauva on edessäni jossakin liinassa roikkumassa.

      Suihkussa olen käynyt siten, että otan vauvan suihkuhuoneeseen autonistuimeen ja joskus se nukahtaa siihen, joskus vain tarkkailee puuhiani, tai joskus itkee. Ei se pieni itku haittaa, jos vauva on kuitenkin ruokittu ja vaipat vaihdettu.

      Kaupassa käyn vauvan nukkuessa vaunuissa, mutta silloinkin teen vain pakolliset ruokaostokset. Ei silloin voi mitään vaatteita/muuta isompaa jäädä shoppailemaan.

      • avun hakuun

        mutta tuo on jo huolestuttavaa, että lapselle puhuu, mitä pahaa hänelle tekisi. ei ole ollenkaan normaalia lapsiperheen arjesta kumpuavaa stressiä tuollainen! olen itsekin joskus miettinyt pahimmissa univajeessa, koliikki-itkuissa ja stressin hetkinä, että olinpa tyhmä, kun tähän lasten hankintaan lähdin, mutta ikinä en ole ajatellut lasta satuttaa!


      • vaihtoehtoja on...
        avun hakuun kirjoitti:

        mutta tuo on jo huolestuttavaa, että lapselle puhuu, mitä pahaa hänelle tekisi. ei ole ollenkaan normaalia lapsiperheen arjesta kumpuavaa stressiä tuollainen! olen itsekin joskus miettinyt pahimmissa univajeessa, koliikki-itkuissa ja stressin hetkinä, että olinpa tyhmä, kun tähän lasten hankintaan lähdin, mutta ikinä en ole ajatellut lasta satuttaa!

        Yksi dramatiikkaa ruokkiva häiriö on epävakaa persoonallisuus...voisiko ap:n historiikki sopia siihen häiriöön???...Tuli kyllä ap:n tekstistä se ajatus, että haukkuva koira ei pure...eli kovin dramaattista toimintaa ja dramaattisia sanoja. Voisiko olla myös pakkoajatuksia? Pakkoajatukset ovat monesti kauheita ja dramaattisia...mutta tutkimusten mukaan aivojen etulohkon inhibiitio on normaali-ihmistä voimakkaampaa, joten vaikka ajatukset ovat kauheita ja pelottavia, niin pakko-oireinen ihminen ei lukemani mukaan koskaan toteuta ajatuksiaan...hänen kynnyksensä ajatusten toteuttamiseen on jopa suurempi kuin ns. tavallisella ihmisellä. Raskaus yleensä vahvistaa pakko-oireita. Olen lukenut, että on äitejä, jotka konkreettisesti istuvat käsiensä päällä peläten ajatuksiaan...vaikka todellisuudessa he eivät koskaan tekisi mitään pahaa...
        Ap...oli mikä oli...sinun pitää saada unta ja rauhoittua vaikka meditaatio- tai rentoutustekniikoin! Ja ravintoaineita. Ja pyydä apua...


      • avun hakuun
        vaihtoehtoja on... kirjoitti:

        Yksi dramatiikkaa ruokkiva häiriö on epävakaa persoonallisuus...voisiko ap:n historiikki sopia siihen häiriöön???...Tuli kyllä ap:n tekstistä se ajatus, että haukkuva koira ei pure...eli kovin dramaattista toimintaa ja dramaattisia sanoja. Voisiko olla myös pakkoajatuksia? Pakkoajatukset ovat monesti kauheita ja dramaattisia...mutta tutkimusten mukaan aivojen etulohkon inhibiitio on normaali-ihmistä voimakkaampaa, joten vaikka ajatukset ovat kauheita ja pelottavia, niin pakko-oireinen ihminen ei lukemani mukaan koskaan toteuta ajatuksiaan...hänen kynnyksensä ajatusten toteuttamiseen on jopa suurempi kuin ns. tavallisella ihmisellä. Raskaus yleensä vahvistaa pakko-oireita. Olen lukenut, että on äitejä, jotka konkreettisesti istuvat käsiensä päällä peläten ajatuksiaan...vaikka todellisuudessa he eivät koskaan tekisi mitään pahaa...
        Ap...oli mikä oli...sinun pitää saada unta ja rauhoittua vaikka meditaatio- tai rentoutustekniikoin! Ja ravintoaineita. Ja pyydä apua...

        joo, mutta tuollainen äidin oireilu vaikuttaa äidin ja lapsen vuorovaikutukseen, ja jos siinä on häiriöitä, niin se vaikuttaa vauvan tunne-elämään, ajattelutapaan ja omakuvaan jo pienestä pitäen. siksi, jos äiti kokee, ettei jaksa, on tärkeää hakea apua ajoissa. ja jos ap ei ole aiemmin saanut tarvitsemaansa apua, niin sitä yleensä etsitään, kun on lapsen hyvinvoinnista kysymys. tuollaisessa tilanteessa ei pidä jäädä yksin, vaan apua on saatava. ei se ole ylireagointia, se on pienen, avuttoman lapsen suojelemista. vaikka äidillä ei olisi hengenhätä ja lapsellakaan ei vielä, jos tilanne jatkuu, niin lapsi tulee siitä kärsimään, ja siksi varhaista avun hakemista sanotaan ennaltaehkäisyksi. meditaatio ja ravintoaineet nyt on tuollaisessa akuutissa tilanteessa ihan hippeilyä, niitä voi kokeilla hyvinvoinnin ylläpitämiseen sitten, kun tilanne on rauhoittunut. jos äiti ei pysty rauhoittumaan ja kasaamaan voimia oman miehensä (tai sukulaisten) avulla, silloin on ihan aiheellista pyytää viranomaisilta apua. ja ihan turha täällä on diagnooseja jaella!


      • vaihtoehtoja on...
        avun hakuun kirjoitti:

        joo, mutta tuollainen äidin oireilu vaikuttaa äidin ja lapsen vuorovaikutukseen, ja jos siinä on häiriöitä, niin se vaikuttaa vauvan tunne-elämään, ajattelutapaan ja omakuvaan jo pienestä pitäen. siksi, jos äiti kokee, ettei jaksa, on tärkeää hakea apua ajoissa. ja jos ap ei ole aiemmin saanut tarvitsemaansa apua, niin sitä yleensä etsitään, kun on lapsen hyvinvoinnista kysymys. tuollaisessa tilanteessa ei pidä jäädä yksin, vaan apua on saatava. ei se ole ylireagointia, se on pienen, avuttoman lapsen suojelemista. vaikka äidillä ei olisi hengenhätä ja lapsellakaan ei vielä, jos tilanne jatkuu, niin lapsi tulee siitä kärsimään, ja siksi varhaista avun hakemista sanotaan ennaltaehkäisyksi. meditaatio ja ravintoaineet nyt on tuollaisessa akuutissa tilanteessa ihan hippeilyä, niitä voi kokeilla hyvinvoinnin ylläpitämiseen sitten, kun tilanne on rauhoittunut. jos äiti ei pysty rauhoittumaan ja kasaamaan voimia oman miehensä (tai sukulaisten) avulla, silloin on ihan aiheellista pyytää viranomaisilta apua. ja ihan turha täällä on diagnooseja jaella!

        En jaellut diagnooseja ap:lle. Kerroin vain ap:lle, että on erilaisia vaihtoehtoja, mistä voisi olla kyse. Kysehän voi olla jostain ihan muusta, enhän minä ap:ta tunne. Ja viimeinen lauseeni ol: "Ja pyydä apua...". ja eikö sitä apua ole jo kehotettu tässä ketjussa hakemaan niin monta kertaa, että sitä on turha toistella.


      • vaihtoehtoja on...
        vaihtoehtoja on... kirjoitti:

        En jaellut diagnooseja ap:lle. Kerroin vain ap:lle, että on erilaisia vaihtoehtoja, mistä voisi olla kyse. Kysehän voi olla jostain ihan muusta, enhän minä ap:ta tunne. Ja viimeinen lauseeni ol: "Ja pyydä apua...". ja eikö sitä apua ole jo kehotettu tässä ketjussa hakemaan niin monta kertaa, että sitä on turha toistella.

        ….eivätkä uni, rentoutus ja ravinto ole milloinkaan mitään hippeilyä...vaan hyvinvoinnin perusta...Mitä sinun mielestäsi sitten on hyvä hoito, jos nuo ylläolevat unohdetaan?? Mistä sitä jaksamista ammennetaan? Miksi avun pyytäminen ja itsehoito olisivat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?


      • avun hakuun
        vaihtoehtoja on... kirjoitti:

        ….eivätkä uni, rentoutus ja ravinto ole milloinkaan mitään hippeilyä...vaan hyvinvoinnin perusta...Mitä sinun mielestäsi sitten on hyvä hoito, jos nuo ylläolevat unohdetaan?? Mistä sitä jaksamista ammennetaan? Miksi avun pyytäminen ja itsehoito olisivat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?

        niinhän minä sanoin, että ne ovat hyvä keino hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja uupumisen ennaltaehkäisyyn, mutta ei ne tuommoisessa AKUUTISSA uupumuksessa auta tarpeeksi nopeasti. silloin pitää päästä nukkumaan ja saada sitä lastenhoitoapua, jotta äiti saa levätä. ja jos sitä ei perheeltä saa, niin sitten viranomaisten kautta. ja kyllähän sinä täällä diagnooseilla arvuuttelit, mutta on kai se ok, kun hoidoksikin on esittää luomuporkkanaa ja hot yogaa. ja sitä paitsi, jos on lapsen satuttamisajatuksia, on edesvastuutonta tulla tänne niitä normaaleina esittämään, vaan tuommoinen on huolestuttavaa ja niihin pitää puuttua.


    • kokenutnäkenyt

      Jos vauvan äiti on uupumuksesta "hulluuden rajamailla" niin kyllä sen perheen herran nyt vaan on keskeytettävä tietokoneella pelailu ja omissa oloissa vetelehtiminen. Vaadi!! Pakotat hänet mukaan neuvolapsykologille ja väännät rautalangasta, että sinun on saatava vauvanhoitoapua vähintään pari tuntia vuorokaudessa.
      Tunnin reipas kävelylenkki kauniissa kesäluonnossa jo auttaisi sinua ja terveyttäsi.Tuo että imetys on loppunut on sinänsä ikävää mutta nyt voitte vuorotella yösyötöissä niin, että hän hoitaa joka toinen yö ja/tai ainakin viikonloput/vapaat. Muussa tapauksessa, jos et kertakaikkiaan osaa VAATIA häneltä niin että tapahtuu muutosta, lähdet vauvan kanssa turvakotiin jossa saat edes nukkua ja käydä suihkussa rauhassa. Jos nyt jätetään diagnosointi ja menneisyyden vatkaaminen sikseen, niin univajeesi varmasti on kova, se jo yksin selittää zombiutumisen.
      Ihannetapauksessa olisi joku tai joitakuita jotka tulevat auttamaan tai joiden luo voit mennä lepäämään ja nukkumaan pois väsymystä. Isovanhemmat lähinnä??
      Ei kukaan voi vaatia sinua ihan yksin jaksamaan itkuisen vauvan kanssa, se ei ole inhimillistä. Olisi hyvä tutkia myös onko sillä maitoallergia tms. erityinen syy huutamiselle. Älä liikaa syyllistä itseäsi, jooko?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan kisa (asialliset kommentit)

      Yksi, ikuinen umpityperien ketjujen aloittaja.. voidaanko tehdä joka kerta ilmoitus moderaattorille.. josko katoais bittiavaruuteen.. Mutta siis: uinn
      Kotimaiset julkkisjuorut
      629
      5555
    2. STEFULLA OLI KOVA IKÄVÄ SOFIAA!

      Lennätti naisen Hankoon koko juhannuksen ajan ! Tosi rakkautta ilmassa. Taisi tulla kihlat ja häitä vietetään !
      Kotimaiset julkkisjuorut
      105
      3649
    3. Martina kisan kärjessä

      Kisa on käynnissä. Käsipohjauinti vetää kisaajien kädet hapoille. Martinan ranne on jo kivulias.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      1922
    4. Martinan kootut selitykset ketju virallinen

      Join vettä - kusin samantien alleni. Otin energiaa -oksensin. Vatsakrampit söi mun kaikki voimat.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      260
      1458
    5. Tuletteko/tulitteko ikävöimäsi

      Kanssa hyvin juttuun? Ymmärsittekö toisianne? Sovitteko yhteen?
      Ikävä
      114
      1391
    6. Voitko mies vähän valaista

      mikä meidän tilanne on tällä hetkellä? Kannattaako enää ottaa yhteyttä vai menikö tilaisuus jo ohi?
      Ikävä
      130
      1372
    7. Kyllä jään aina miettii

      Miks tää meni näin.. En ymmärrä sua.
      Ikävä
      57
      1085
    8. Mara kisoissa ensiapuun

      Hoiperteli maaliin ja joutui suoraan ensiapuun. Siis mitä järkeä on rääkätä itseään tuolla tavalla? Mikä tuota naista vaivaa kun pitää päteä vielä tuo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      1008
    9. Martina keskeytti heti, tämä on ilon päivä

      😁 Suomi24 sen tiesi. Martina keskeytti kolmen kilometrin kohdalla. 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      927
    Aihe