Minua on alkanut vaivata se,että en saa itseäni innostumaan mistään. Miehelläni on kaikenlaisia harrastuksia ja tekemistä päivisin ja joskus hyvin myöhään iltaan asti. Tuntuu siltä että häntä harmittaa se että en tee mitään. Minua ei vaan kertakaikkiaan huvita mikään. Tässä minä nyt istun pimeässä asunnossa. Välillä tuijotan seinää välillä telkkaria edes tietämättä mitä katson. Pahinta on se että olen aina ollut tällainen. Teen asioita koska on pakko. En minkään muun takia. En nauti niistä. Kuten en tästä kesästäkään. En tiedä mitä sillä tekisin. Ulkona on epämiellyttävän valoisaa ja kuumaa. Silti joku väittää että nyt on kivaa kun on lämmintä ja kesä. Pitäiskö tässä nyt sitten hauskaksi muuttua?
kun mikään ei kiinnosta
puutunut124
15
501
Vastaukset
- moneen junaan
Mikäli olet ollut luonteeltasi tuollainen vähään tyytyvä ja ilman aktiviteetteja elelevä, niin miksi kärsit syyllisyyttä moisesta. Ihmisiä on niin erilaisia. Toiset touhuaa ja menevät pää kolmantena jalkana ja toisille riittää perusarkiset askareet.
Ei miestäsi voi rassata se, että viihdyt kotona ja hän menee. Pääasia on, että teet minkä koet itsellesi luonnolliseksi.- puutunut124
Kiitos. Tuo oli nätisti sanottu. Minulle on aina nalkutettu että kun pitää ja pitää. Inhosin jo päiväkerhossa kaikkia järjestettyjä leikkejä. Koulussa oli ala-asteella välillä leikkihetkiä joita inhosin enkä tajunnut miksi ei vain voi opiskella ja lähteä kotiin. Teininä sama juttu ja näköjään nelikymppisenä vielä jatkuu. Ei minua haittaa virikkeetön elämä mutta ulkopuolisia se tuntuu haittaavan. Sitten patistetaan juttuihin joista lähinnä seuraa ahdistus. Yhdestä harrastuksesta kyllä pidän. Pilkkimisestä. Siitäkin siksi että saa istua paikallaan hiljaa ja tuijottaa reikää jäässä ja olla tekevinään jotain. Mutta niinpä. Meitä on moneen junaan.
- Kyllästynyt
Minusta on aina tuntunut ihan käsittämättömältä, että joku jaksaa puuhailla jotakin asiaa intohimoisesti koko ikänsä. Koko _ikänsä_! Se tarkoittaa kymmeniä vuosia siinä missä minä kyllästyn asioihin kerran tai kahden jälkeen. Tuntuu että tuollainen intohimoisuus on vieläpä melko yleistä. On urheiluharrastuksia - itse tehden tai katsellen, lintubongausta, keräilyä, sanaristikoita, pelejä, ompelua, ruoanlaittoa, matkailua, tanssia, musiikkia ja mitä vielä.
Itse olen kokeillut noita nuorena ja todennut, että riitti kiitti. En osaa sitoutua mihinkään tekemiseen.
Olin eräällä linturetkellä mukana aikani kuluksi ja ihmettelin ja kadehdin niitä bongareita, kun ne jaksoivat seistä nököttää pusikossa, jossa oli nähty jonkin harvinaisuus. Vain saadakseen merkinnän vihkoon. Mitä sillä merkinnällä siellä vihossa tekee? Tuollaisissa on kyse niin perustavanlaatuisesta ajattelutapaerosta, etten koskaan kykene samastumaan.
Erona aloittajaan minulla on tosiaan se, että nuorena vielä innostuin asioista, mutta kahdenkymmenen ikävuoden korvilla kaikki oli mielestäni nähty ja kuultu. Mitään uutta ei tule enää juuri koskaan vastaan. Joskus mietin, onko minulla jonkinlainen keskittymishäiriö, kun silloin ihminen kai hakee aina vain voimakkaampia kokemuksia eikä kestä saman toistoa.- puutunut124
Voisikohan se olla sitä keskittymishäiriötä? Itsellä ADD epäily ja minäkään en jaksa mitään yhtä tai kahta kertaa pitempään. Mieheni on nyt harrastanut 3-8 tuntia jokaikinen päivä!! rakastamaansa urheilulajia. Miten voi jaksaa? Kerran olin hänen mukanaan ja totesin että onpa tylsää ja kyllästyin 10 minuutin sisällä. En pysty edes musiikkia kuuntelemaan kun kyllästyn melkein välittömästi ja sen jälkeen se on minulle melusaastetta. Jaksan ystäviänikin tavata vain pari kertaa vuodessa. Tunnin jälkeen alkaa miettiä josko lähtisi kotiin. Onneksi puoliso on niin paljon harrastuksessaan ja töissä. Kyllästyisin varmaan häneenkin jos yhtään enemmän olisi kotona. Olin tuolla osastohoidossa jonkin aikaa sitten ja siellä kaksi psykiatria ja yksi psykologi tuli siihen tulokseen että minun ei pitäisi elää missään parisuhteessa mielenterveysongelmani vuoksi koska kaikki rasittaa minua ja tekee minusta onnettoman. Täytyy sanoa että kun mies oli poissa muutaman päivän ja sain vaan istua kotona ja tuijottaa sitä seinää niin aloin voida paremmin. Huomasin jopa hyräileväni iloisena kun tein ruokaa. Olo oli heti kevyempi. Kai minä sitten olen kummajainen.
- Kyllästynyt
puutunut124 kirjoitti:
Voisikohan se olla sitä keskittymishäiriötä? Itsellä ADD epäily ja minäkään en jaksa mitään yhtä tai kahta kertaa pitempään. Mieheni on nyt harrastanut 3-8 tuntia jokaikinen päivä!! rakastamaansa urheilulajia. Miten voi jaksaa? Kerran olin hänen mukanaan ja totesin että onpa tylsää ja kyllästyin 10 minuutin sisällä. En pysty edes musiikkia kuuntelemaan kun kyllästyn melkein välittömästi ja sen jälkeen se on minulle melusaastetta. Jaksan ystäviänikin tavata vain pari kertaa vuodessa. Tunnin jälkeen alkaa miettiä josko lähtisi kotiin. Onneksi puoliso on niin paljon harrastuksessaan ja töissä. Kyllästyisin varmaan häneenkin jos yhtään enemmän olisi kotona. Olin tuolla osastohoidossa jonkin aikaa sitten ja siellä kaksi psykiatria ja yksi psykologi tuli siihen tulokseen että minun ei pitäisi elää missään parisuhteessa mielenterveysongelmani vuoksi koska kaikki rasittaa minua ja tekee minusta onnettoman. Täytyy sanoa että kun mies oli poissa muutaman päivän ja sain vaan istua kotona ja tuijottaa sitä seinää niin aloin voida paremmin. Huomasin jopa hyräileväni iloisena kun tein ruokaa. Olo oli heti kevyempi. Kai minä sitten olen kummajainen.
Kuulostaa tutulta. Minulla tosin tuo parisuhde toimi aktivoijana siinä mielessä, että menin miehen mukana juttuihin, kyläilemään ja tapahtumiin, mutta nyt itsekseni en tule lähteneeksi mihinkään. Väsyttihän ne järjettömästi, mutta kyllä se tekeminen suojasi kuitenkin lopulliselta mökkihöperyydeltä.
Minä en ole koskaan oikein osannut tehdä mitään toisen ihmisen läsnäollessa. Aina kun mies lähti kotoa, alkoi hillitön siivousprojekti. Toisen ihmisen läsnäolo vie minusta jotenkin mehut. Aivan niin kuin sinullekin nuo ammattilaiset olivat sanoneet.
Se on jännä kun yhtä lukuunottamatta kaikki ammattiauttajat ovat tuputtaneet minulle täyttä elämänmuutosta uusine ammatillisine koulutuksineen, vaikken saa tehdyksi käytännössä yhtään mitään enkä jaksa keskittyä mihinkään. Ainoastaan neuropsykologi sanoi tutkimusten jälkeen, että elämänmuutosten kanssa pitää ottaa hyvin rauhallisesti. Oikeassahan hän oli sinänsä, että ero parisuhteesta pari vuotta sitten, talon myynti siinä stressitilanteessa ja uuden asunnon etsiminen laukaisivat minussa pahan ahdistuneisuushäiriön joka on vain pahentunut tässä ajan kuluessa.
- Kyllästynyt
"Koulussa oli ala-asteella välillä leikkihetkiä joita inhosin enkä tajunnut miksi ei vain voi opiskella ja lähteä kotiin."
Tuohon on muuten pakko kommentoida vielä, olin nimittäin koulussa ihan samanlainen, etenkin ala-asteella. Välitunnit olivat minulle lähinnä häiriötekijä ja rasite ja eniten inhosin kaikkia retkiä ja tapahtumia. Olisin mieluiten istunut siellä luokassa vaan ja oppinut uusia asioita.
Kyllä minulla oli ihan ystäviä ja olin muuten kaikin puolin normaali lapsi. Halusin vain, että kaikki sujuu tuttuun tapaan ja rauhallisesti. Mikä on erikoisesti ristiriidassa sen kanssa, että toisaalta kyllästyn herkästi. Joskus olen miettinyt, että voinko niin hiton huonosti sen vuoksi, että yhteen ihmiseen on istutettu sekä äärimmäinen vaihtelunhalu että uusien tilanteiden vieroksuminen.- puutunut124
Tuo voi olla totta ja selittää sen ahdistuksen mitä siitä seuraa. Kun mikään ei riitä ja kaikki on liikaa. Mies pudotti minut tänään kaupungille koska olen viikon istunut sisällä. Siis oli aivan upea tunne. Oli ihmisiä, tivoli, kukat tuoksui ja ei ollut liian kuuma. Aivan upea tunne! 10min myöhemmin. Jo riitti. Pakko päästä kotiin. Tää on jo nähty. Siinä oli mulle seuraavaksi viikoksi rutkasti virikkeitä. Enempää en jaksa. Pisti kyllä miettimään, että kun kuntoutustuki on taas vuodenvaihteessa katkolla niin kannattaako sitä edes yrittää työmarkkinoille. Viimekertainen yritys kaatui kolmessa kuukaudessa. Siitäkin olin sinnitellyt 2kk 2vk aivan rauniona. Neljästi taisin olla sairaslomalla sinä aikana. Uudelleen koulutuksessakaan ei ole järkeä kun muistan kaupastakaan tuoda tuskin kahta tuotetta ja uuvun nopeasti. Opiskele siinä nyt jotain.
- Sama ongelma
Minulle riittää arkiaskareet, netissä pyöriminen sekä päivittäinen kävelylenkki. Harvoin luen tai innostun maalaamaan. Tykkään olla kotona ja jos on tylsää, menen nukkumaan. Oman avopuolison tähden yritän keksiä tekemistä ja olla virkeä mutta kait se paistaa läpi, ettei mikään oikeen huvita. Kaupungilla ahdistun enempi kuin nautin. Olen monesti miettinyt, että kuinka joku jaksaa elääkään tallaisen ihmisen kanssa. Toisaalta minua ärsyttää tyypit jotka ei osaa olla yhtään paikallaan. En nauti hellepäivistä. Viileä ilma on paras mitä voi olla.
- puutunut124
Sieltä se sitten tuli. Oikein puhuttelu mieheltä. Istutti keittiön pöydän ääreen ja nyt vaati että mun pitää tehdä elämälläni jotain. Lupasin mennä kuntosalille kun kerran noin painostetaan. No se ei riitä. Mun pitäisi kokonaisvaltaisesti tehdä jotain. Siis jotain. En tiedä mitä. No sanoin että ok. Tehdään niin että aina kun mies tulee kotiin minä lähden ulos ovesta että mies näkee minun tekevän jotain. Sekään ei riitä kun hän tietää että sitten vain harhailisin pihalla. Mä en tajua MITÄ se haluaa!!!??? Mulle riittää kotityöt. Pyykin pesu, tiskaus, kodin siistiminen. Torstaina aina siivoan perusteellisesti. Käyn netissä, kurkkaan facebookkia. Juttelen jonkun kanssa jos jaksan. Keitän kahvia. Katson lempisarjani ja sitten vaan olen. Olen kuulemma kuollut. Minä en kuulemma elä. Mikä helvetin mantra tuosta "täysillä" elämisestä on tullut? Kuka sen keksi ihmisten kiusaksi? Suorita elämääsi. Kauhea paniikki juosta kokemusten perässä että vaan elää. Sairasta.
- laiskako?
Täältä löyty mielenkiintonen ja mulle ajankohtanen ketju :)
Mun normaali persoona kaipaa aktiviteetteja kohtuudella. Tällä hetkellä kun psykoosilääkitys on tuplattu, en todellakaan kaipaa mitään. On mukava vaan istuskella kotona, välillä surffailla netissä, välillä katella telkkaria ja olla vaan, tekemättä mitään.
Kaikki tekeminen tuntuu ylimääräiseltä riesalta :/ Kuitenkin, kävin toissapäivänä kaverin kanssa kaupungilla, ja olipa mukava istuskella ja katella ihmisiä. Teki todella hyvää. Mutta, oli se vaan niin mukava palata kotiin tekemään ei mitään :D
Säännöllistä harrastusta en halua tai jaksa aloittaa vaikka muut sitä jatkuvasti tuputtaa. Pitäis liikkua, pitäis tehä sitä ja tätä. Jaa-a, ehkä jostain harrastuksesta sais pitemmällä ajanvälillä jotain hyötyä, mutta kun ei huvita aloittaa mitään.- puutunut124
Minullakin oli vuosia neuroleptilääkitys jonka vuoksi lähinnä päivät täyttyi ympyrän kiertämisestä asunnossa. Televisiota ei voinut katsoa kun en jaksanut paria minuuttia oidempään. Sitten piti jo mennä kiertämään ympyrää. Eikä puhettakaan että olisi lukenut jotain. Nyt kun se on purettu niin pystyn istumaan paikallani ja vaikka katsoa sen lempisarjan. Ihan luksusta! Koitin äsken tsempata ja menin miehen kanssa tapaamaan ennestään tuntemattomia naapureita. Kärsin parikymmentä minuuttia. Myrkytin ilmapiirin ja läksin pois. Kotona sitten nautin hiljaisuudesta ja tein hieman kotitöitä ja nyt olen vaan ollut. Seuraava jännä hetki voisi olla kahvin keitto. Siinä mulle äksöniä jota jaksan.
- neuroleptit
puutunut124 kirjoitti:
Minullakin oli vuosia neuroleptilääkitys jonka vuoksi lähinnä päivät täyttyi ympyrän kiertämisestä asunnossa. Televisiota ei voinut katsoa kun en jaksanut paria minuuttia oidempään. Sitten piti jo mennä kiertämään ympyrää. Eikä puhettakaan että olisi lukenut jotain. Nyt kun se on purettu niin pystyn istumaan paikallani ja vaikka katsoa sen lempisarjan. Ihan luksusta! Koitin äsken tsempata ja menin miehen kanssa tapaamaan ennestään tuntemattomia naapureita. Kärsin parikymmentä minuuttia. Myrkytin ilmapiirin ja läksin pois. Kotona sitten nautin hiljaisuudesta ja tein hieman kotitöitä ja nyt olen vaan ollut. Seuraava jännä hetki voisi olla kahvin keitto. Siinä mulle äksöniä jota jaksan.
Neuroleptit ovat tuhonneet limbisen järjestelmäsi, minkä seurauksena mm. motivaation puute on tosiasia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12356200
- Kyllästynyt
Pystyttekö todella olemaan tyytyväisiä tuohon perusolemiseen sitten, jos kukaan ei painosta muuhun? Minä en nimittäin ymmärrä itseäni ollenkaan, kun minulle on alkanut tulla klaustrofobinen olo tästä elämäntavastani. Välillä inhottaa ajatuskin istumisesta taas siihen TV:n ääreen ja siitä hetken päästä tietokoneelle. Vai olenko vain sitten ympäröivän aktiivisen maailman aivopesemä.
Ahdistava olo hellittää kuitenkin aina kun lähden liikenteeseen (siis lähteminen ahdistaa, mutta kun saan itseni ulos asti, olo helpottaa). Alan kuitenkin heti miettiä, että hittoako minä täällä teen, ja tekee mieli lähteä kotiin. Parisuhteen aikana tuo oli helpompaa, kun tavallaan roikkui sen toisen mukana, jolloin ei tarvinnut miettiä, miksi itse olen täällä. Nyt kun liikkuu yksinään, tulee jotenkin niin hölmö olo, että mitä eroa siinä loppujen lopuksi istunko yksin puistonpenkillä vai kotona. Sitten päätän lähteä kotiin ja alan saman kierroksen TV:n, tietokoneen, kirjan ja kotitöiden välillä.
Sitä "sisältöä" ei pysty elämään hankkimaan, koska paineensietokyky on nollissa ja kaikesta aikataulutetusta tekemisestä tulee ihan kamala ahdistus ja väsymys.- puutunut124
Minua alkoi kyllästyttää 4 vuotiaana. Ensimmäiset muistikuvat on sieltä. Aloin käyttää neurolepteja 33 vuotiaana ja lopetin 36 vuotiaana. Neurolepteilla ei ole tuontaivaallista tekemistä olotilani kanssa. Älkää aina tarjotko tota samaa...en viitsi edes sanoa mitä. Kyllä tämä on ihan pysyvä luonteenpiirre josta ei pääse eroon. Mutta asiaan. Mulla ei ole edes sitä miestä jossa roikkua. Jos lähdetään yhdessä jonnekin niin se unohtaa mut välittömästi ja jättää yksin. Itse se riemu pitäisi repiä. Se ei vaan tule. Sitten kun väsyy todella nopeasti ja kadottaa sen mitättömänkin mielenkiinnon. Mun elämä on tylsää ja monesta mielenkiinnotonta. Mutta kun se on sitä vaikka minä tekisin mitä tahansa. Ulkopuolisesta voi näyttää jännälle mutta minä olen kuollakseni tylsistynyt ja ahdistunut ja ennen kaikkea henkisesti ihan poikki.
- turhake72
Ei kiinnosta ei :( välillä pakotan itseni liikkeelle kaupungille, kaverille tai johonkin tapahtumaan ja sitten esitän kiinnostunutta. Oikeasti odotan vaan, että koska pääsen takaisin kotiin, omaan rauhaan. Riistiriitaista tässä on, että voimakkaan oman rauhan kaipuun lisäksi kaipaa välillä voimakkaasti seuraa ja jotain kivaa tekemistä, mutta ei sit kuitenkaan aidosti osaa siitäkään nauttia....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2043085Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391590Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus921442- 881342
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461304Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1481206Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze120992Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89912Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44793