En edes yksinäinen. Joskus olen ikävöinyt, en enää. Ikävöinti ja toisessa roikkuminen ajatustasolla on aika tyhjentävää. Itseasiassa se kuluttaa liikaa energiaa. Kaiken sen jos laittaa johonkin toiseen tai toisiin kohteisiin, huomaakin saavansa tosi paljon aikaiseksi.
Siis elämän saa aikaiseksi. Ikävä on saaatanan tekoja. Itseensä käpertymistä. Ressukkamaista.
No, niin jatkakaa... Mutta pohtikaa miksi asiat on niinkuin on.
Siis elämän saa aikaiseksi. Ikävä on saaatanan tekoja. Itseensä käpertymistä. Ressukkamaista.
No, niin jatkakaa... Mutta pohtikaa miksi asiat on niinkuin on.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kiitos
Mullakin on monta mielikuvitus kaverii!
Pyh. Ikävä on tunne, halu toisen lähelle. Ressukka on se joka antaa ikävän ottaa vallan eikä tee mitään asian korjaamiseksi. Tämä on kylläkin melkoinen pelkistys, jokainen tilanne on yksilöllinen. Minulla on ikävä erästä ja hän tietää sen mutta ilmeisesti hänellä ei minua. Olenko siis ressukka, vaikka en enempää voi tehdä? Olkoon niin, ainakin olen rehellinen itselle ja hänelle
Ikävä on itsen kaipausta ehjäksi, toisen kustannuksella. Eli ikävöivä ihminen on vaillinainen ja kokee, että toinen ehjää kokonaiseksi. Se on passiivista onnelliisuuden tavoittelua. Aktiivinen on itsestä huolehtiminen kaikin tavoin ja halu tehdä itse itsensä onnelliseksi, olla oman elämän valtijas. Katso sivusta hetki elämääsi, ole hetki vieras.
Kaikkein kauneinta rakkautta on kaksi ehjää ja kokonaista ihmistä, toisiaan arvostaen ja hellien. Kumpikaan ei vaadi tai odota toiselta mitään. He rakastavat toisiaan kokonaisina ja kokonaisvaltaisesti. Älykästä rakkautta. Sitä.
Tämä oli minun viimeinen virsi. Eheytykää ja eläkää. Kokonaisina.
Puhu omasta puolesta. Ikävä on tunne.
Ahaa, nyt aukesi :) Meillä on ihan eri sisältö sanalle "ikävä". Minä elän elämääni pyrkien parhaaseen niin itselle kuin hänelle. Jos jotain pyydän häneltä se on yhdessäoloa ja avoimuutta. Hän kyllä tuo minusta parhaat puoleni esille ja siten tavallaan parantaa minua. Ehkä pitää varoa tuon sanan käyttämistä jos hänkin ajattelee kuten sinä
Negatiivisuus ja positiivisuus....mikä siinä on, että positiivisia ihmisiä on niin vähän? Siksi koska negatiivisella on niin valtava voima. Mieluummin erota, kuin tehdä kaikkensa ja pysyä yhdesssä-
Ikävä on tietenkin yksi tunne. Mutta ihmisessä on lukemattomia muitakin tunteita. Ikävä haukkaa liian suuren palan ihmisten elämästä. Halutaan olla aina jossain muualla kuin tässä, halutaan olla muussa ajassa kuin tässä, halutaan muita asioita kuin mitä nyt on....
Ihminen kykenee olemaan tässä ja nyt vasta sitten, kun on perillä. Tilassa, jossa ei haikaile mitään. Flow- vie eteenpäin. Tilassa, jossa voi sanoa ja tehdä kaiken, mitä siinä tilassa tulee tehdä. Eikä säästää tulevaan, jota ei koskaan ehkä tule. Tiedän...tämän liian hyvin. En omasta elämästä vaan jo poistuneiden.
ikävä on rakkauden tunnistamista itsessään.
Jos rakastaa toista luottamuksellisesti ja vilpittömästi, niin siihen ei kuulu ikävä. Ikävä on itsen halu jotain joka ei ole juuri nyt tässä. Se on tyhjä kohta ihmisessä. Mielessä. "En ole onnellinen, jokin puutuu....jos se jokin olisi tässä, niin sitten olisin onnellinen. Täysin."
Ajattele, rakkaus ei tunne mieltä. Rakkaus on suurempi kuin sitä oikeasti tajuaa. Rakkaus ei ole tunne. Se on asia, jolle ei ole oikeaa selitystä. Se vain on. Rakkaus ei muista kärsimäänsä pahaa.. ei pöyhkeile. Ei vedä kölin alta..
Sitten kun rakastumisen huuma menee ohi ja ehkä ikävä myös ja jää vain rakkaus. Vain rakkaus.
En tällä kertaa jaksa pohtia enempää.
Positiivinen ei aina ole myönteistä. Pessimisti / realisti ei pety, eikä masennu mistään. Hän näkee ja osaa varautua aina pahimpaan. Hän ei elä vaaleanpunaiset lasit yllään.
Ei ole sitäkään. Ihan on hyvin kirkas focus.
enkä muuta voi. Rakastan tolkuttomasti, myös hän tietää sen. Itse tiedän sen,
kuinka pitkän tien kuljettavana minulla olikaan saavuttaa tämänhetkinen suhteemme
taso. No sehän ei ole häävi koska olen täällä.
Mutta pidämme sentään hieman yhteyttä toisiimme.
Todellinen rakkaus on niiin pitkämielinen, että riittää kun hän on olemassa.
Rakastan todella paljon, liikaakin. En voisi vaatia mitään.
Uskon vahvasti rohkaisuun viimeistään syksyllä pimeän tullen ikävissäni
ihan pakko soittaa ja kysyä kuulumiset.
Seisotko vai istutko sittenkin?:) Kovan työn ansiosta olet saavuttanut palstatuttavuuden. :) Lähetän sulle tsemppi