ÄLKÄÄ LEIKKIKÖ VENÄJÄN KANSSA

Siten, kuin sen painoarvo on maailman talouspolitiikassa (paino sanalla talouspolitiikka)

Olemme jo elänneet ne ajat,jolloin kaikenmaailman Neuvostoliittoa koskevat arvostelut olivat ikään kuin kiellettyjä.Nyt onneksi voi lausua inhonsa ääneen,eikä tarvitse pelätä.

Kun vuosia sitten eräs kommariystäväni kertoili,kuinka ihana maa Neuvostoliitto on ja kuinka siellä kansa voi hyvin,niin samaan aikaan kerättiin vaatteita lähetettäväksi tähän paratiisiin.

Mikäli vielä vähän enemmän oltaisiin oltu "tovereita" kultaisella -70 luvulla ja Kekkonen ei olisi vihdoin sanonut "ei" NL:lle, olisimme ehkä saaneet nauttia kansandemokratiasta vähän aikaa.

Ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja pääministeri Paavo Lipponen totesi Pohjoisen ulottuvuuden olevan kunnossa, koska Suomi lienee järjestänyt EUn kautta jonkin verran rahoja Pietarin vesilaitoksen jäteveden puhdistukseen.

Kun Venäjä on jo kaksi kertaa lyhyen ajan kuluessa vedonnut ensiksi lähetystön kakkosmiehen hahmossa suorassa lähetyksessä Suomen kansaan, ensiksi suorassa lähetyksessä tavalla, mitä media ei voinut leikata eikä tulkita ja toisekseen ulkoasiainministerin kommentilla hänen ulkomaanmatkallaan.

Yli 60%:ia suomalaisista ei pidä Venäjästä, mutta toisaalta 2/3 suomalaisista ei halua myöskään sitä, että liittoudutaan lopullisesti Natoon ja samalla liitytään Venäjän kiertävään rintamaan siten, että Yhdysvallat alkaa määritellä Suomen ulkopolitiikan suunnan - lopullisesti.

Suomella on ensimmäistä kertaa vuosiin periaatteessa Venäjä-myönteinen ja venäjänkielentaitoinen ulkomaankauppaministeri.

Ellei valtioiden perussuhde ole selvä tai, mikä parempi, kunnossa on tietenkin melko mahdotonta odottaa myös ulkomaankaupalta mitään, tilauksia tai työllisyyttä tai turvallisempaa toimintaympäristöä.

Tässä mielessä vaikuttaa jotenkin siltä, että Venäjä on seurannut, sitä, onko Paavo Lipposen siirtyminen puhemieheksi ja ulkoministerin sekä tasavallan presidentin - ulkopoliittisen johdon - saatua jälleen otteen Suomen ulkopolitiikasta jotain myönteistä tapahtunut.

Vaikuttaa siltä, että puolentoista vuoden odottelun jälkeen Venäjä on vetänyt johtopäätöksensä ja melko selkeästi tuonut kantansa esille.

Suomi reagoi tähän siten, että ulkoasiainministeri karttelee julkisuutta kunnon intelligentin tapaan ja tasavallan presidentti sekä ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkö jätetään selittelemään.

MTV3, Yleisradio ja Sanoma tekevät hyvää torjuntatyötä, mutta lopputulos ei näytä vakuuttavalta.

Minusta vilkas keskustelu olisi kaikkein parasta. Sanoihin pitää vastata, kirjeeseen kirjeellä, puheisiin puheilla. Täkäläiseen sanomalehteen painetulla kolumnilla sikäläiseen lehteen kirjoittaen.

Jne.

Kaikkien pitäisi saada puhua ja kirjoittaa niin, ettei tarvitse ruveta tappelemaan.