Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Kaikki ihmiset pelastuvat siis kaikkina aikoina kaikkialla Jumalan tahdon mukaan Kristuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Kaikki ihmiset pelastuvat siis kaikkina aikoina kaikkialla Jumalan tahdon mukaan Kristuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, pitäähän toki kirkonmiesten auktoriteetti säilyttää ja ihmisillä pikku pelko perseessä..