Onko tuo termi oikea, jos kerran ihminen jo saman tien kuoleman jälkeen päätyy joko taivaaseen tai jonnekin muualle. Uskon itse jumalaan ja toivon päätyväni taivaaseen, mutta eikö tuo ei uskovien tuomitseminen helvettiin ole hieman liian kovalta kuullostavaa? Ei ole siis muuta kuin 2 tietä joko taivaaseen uskovilla ja helvettiin ei uskovilla? Iän myötä alkaa väkisinkin ajatella kuolemaa vaikka en olekaan kuin vasta 46-vuotias. Voiko Jumala olla noin ehdoton? Ja voiko kukaan uskovakaan täysin 100% varmasti tietää päätyvänsä taivaaseen? On tämä jotenkin sairasta koko homma ikäänkuin tämä elämä olisi muka jotenkin helppia ei todellakaan ja vielä kuoleman jälkeisten asioiden miettiminen tähän päälle. Huh, huh ei jaksaisi pohtia näin vakavia asioita. Miksi ihmisen elämästä on tehty näin mahdottoman vaikeaa?
Viimeinen
tuomio...
778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkään Raamatun saduilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten asiat oikeasti ovat.
viimei´stä tuomiota ei ole mutta tuomiopäivä kyllä. Se on se päivä kun sielu katselee alas tulevia vanhempiaan ja näkee olosuhteet johon tulee syntymään. Olosuhteet jotka hän on edellisien elämien teoillaan ja haluillaan saanut aikaan.
tietäkää :
HelvetIssä olet täysin YKSIN, IKUISESTI.
KOSKAAN ET TULE NÄKEMÄÄN KETÄÄN TUTTUA.
ET KAVEREITA.
ET MUITAKAAN JOITA HALUAISIT NÄHDÄ JA KERTOA JOTAIN.
SINULLA ON VAIN MUISTOT . !!
katkera ikuisuus. aikaa ajatella.I
iKUISESTI, AINA TULET AJATTELEMAAN MITÄ OLISI PITÄNYT TEHDÄ ETTET OLISI HELVETISSÄ. AINA PIMEÄÄ , TUSKAISEN KUUMAA JA JA TOTAALISEN YKSIN. ET SAA JUOTAVAA JA KUITENKIN SIETÄMÄTÖN KUUMUUS.
TÄNÄÄN VOI OLLA SINUN VIIMEINE MAHDOLLISUUTESI PYYTÄÄ JEESUS VAPAHTAJAKSESI . KUKAAN EI LUPAA VARMAA HUOMISAAMUA.
whole life ym 'uskovaiset', helvettiä ei ole muuta kuin siihen uskovien mielikuvissa...ja he joutuvat itse sen kokemaan vain siksi, että tajuaisivat vihdoinkin omassa tietoisuudessaan aloituksesi kaltaisen propagandan levittämisen täydellisen vääräksi. Kaikki mitä uskomme nimittäin tuo eteemme koettavaksemme uskomuksemme...kunnes ymmärrämme totuuden itsestämme! Näin täällä kuin 'sielläkin' kuoleman rajan takana!
Jumala on EHDOTON RAKKAUS joka ei tuomitse ketään tälläkään maapallopahasella ikuiseen kärsimykseen, sillä jokainen meistä - kuten kaikki mitä on - on osa Jumaluudesta, Kaikkeuden Lähteestä. Miksi siis Jumala itsensä osasia tuomitsisi mistään?
Jumala antaessaan meille itsetietoisuuden (="luodessaan") teki meistä kaltaisiaan 'luojaolentoja', mutta antoi myös vastuun omista luomuksistamme (kaikki on sitä) jopa ajatuksistamme lähtien.
Jokainen on Itse sielu-henkenä (=todellinen olemuksemme) itsensä tuomari jokaisen eletyn elämän jälkeen. Silloin käymme läpi menneen elämän tapahtumat eli erehdykset ja opitut läksyt, jotta voisimme nähdä puutteemme ja tarpeemme oppia lisää sekä suunnitella tulevaa uutta elämää ja sen haasteita.
Ketään ei siis heitetä ikuiseen kärsimykseen, mutta eräänlainen 'paha paikka' on olemassa sellaisille sieluille, jotka eivät halua löytää rakkautta itsessään eivätkä usko muuhun kuin pahuuden valtaan tai ikuiseen pimeyteen ja yksinäisyyteen eli hekin saavat kokea siis omia uskomuksiaan.... Jokainen näet löytää automaattisesti itsensä sellaisesta 'paikasta' eli oikeammin olemisen tasosta millaiseen uskoo tai 'tietää' itselleen sopivan....kunnes tajuaa kaiken olevan vain oman tietoisuutensa luomaa ja siis olevansa ainoastaan itse vastuussa kärsimyksistään. Ja vasta kun he itse pyytävät ja haluavat ottaa vastaan aina tarjolla olevaa rakkaudellisten henkiolentojen apua itselleen, he pääsevät jatkamaan sielusuunnitelmaansa löytääkseen sen Rakkauden ( pitää sisällään Armon ja Anteeksiannon niin itselle kuin kaikille muillekin) ja lopulta tien Ykseyteen eli "Kotiin".
Joka kerta elämämme päätyttyä (siis ei ole vain tämä yksi elämä tarjolla koettavaksemme maailmankaikkeuden eri mahdollisuuksia) teemme aina itsellemme KOLME TÄRKEÄÄ KYSYMYSTÄ:
1. miten paljon olen oppinut rakastamaan Kaikkea Mitä On?
2. mieten paljon olen oppinut rakastamaan kaikkia muita?
3. miten paljon olen oppinut rakastamaan itseäni?
jotta vihdoin oppisimme ymmärtämään tai oikeammin muistamaan sen, että kaikki olemme/on YHTÄ JOTA KUTSUMME JUMALAKSI joka on EHDOTON RAKKAUS!
Kyllä se vain niin on, että jos on kuulut evankeliumin niin pelastus tulee uskosta Jeesuksen Kristuksen kautta tai sitten on edessä iankaikkinen ero, helvetti Jumalasta.
Jeesus sanoo, että hän on tie Jumalan luo ja muuten ei ole pääsyä Isän luo. Joh. 14:6
5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, Paavalin 1. kirje Timoteukselle 2.luku
Ei kyllä ole annettu muita vaihtoehtoja.
Sielu kestää jälleensyntymisen tuomion riemuiten, sillä se näkee, että materiaalinen elämä on haihtuva savuhattara iltaisella taivaalla.
Tämän näyn saa sielu ennen syntymää. Sen vuoksi se kestää tyynesti, tapahtui mitä tahansa. Sillä perimmältään tätä maailmaa ei ole olemassa.
Tämä tieto annetaan uudestaan ns. kolmannessa vihkimyksessä, jolloin sielu tietää aina, että ns. materiaalinen maailma on pelkkä kangastus. Tämä ei ole vertauskuva, vaan fakta.
"Näky" on niin huikaiseva, että se antaa levon ja rauhan, sekä ikuisen ilon. Ei tarvitse odottaa taivaita, jotka nekin haihtuvat. Taivas on nyt.
Uskovat (kristityt) ovat ikävä kyllä ymmärtäneet täysin väärin Jeesuksen puheet Jerusalemin kaatopaikasta (kr. Gehenna, suom. he1vetti). Juutalaisille se oli täydellisen tuhon vertauskuva, mutta katoliset kirkkoisät muuttivat sen ikuisen kidutuksen paikaksi. Ikuisen elämän vastakohta ei ole koskaan ollut ikuinen kidutus vaan lopullinen kuolema.
Nykykristityt ovat muutenkin vetäneet mutkat suoriksi ja unohtaneet täysin sen Raamatun periaatteen, että ihmiset tuomitaan tekojen - ei uskon - perusteella. Jeesus itse puhui paljon tekojen merkityksestä, esim:
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh 5:28-29)
Myös ns. kansojen tuomiolla (Matt 25) ihmiset tuomitaan pelkästään sen perusteella "mitä te olette tehneet/jättäneet tekemättä yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni" ja hyvien tekojen perusteella "vanhurskaille" luvataan ikuinen elämä.
Paavalikin puhuu kirjeissään tekojen merkityksestä:
"Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!" (Room 2:10-11)
Edellä mainitun perusteella nykyinen kristillisyys on täysin eri oppi kuin se, mitä Jeesus ja apostolit opettivat. Ehkä olisi syytä unohtaa kirkkojen opetukset ja palata takaisin Raamattuun.