Tietojeni mukaan peruskoulua kehitettäessä joskus 60/70 luvulla keskustapuolue
sullemulle politiikassa vaati peruskoulusysteemiä luodessa että maanviljeliät saavat maataloustuet jotta koulusysteemit saatiin luotua.
Elikkä köyhän lapsi pääsi kouluun kun kepulle maksettiin "lunnaat" maataloustukiasten muodossa.
sullemulle politiikassa vaati peruskoulusysteemiä luodessa että maanviljeliät saavat maataloustuet jotta koulusysteemit saatiin luotua.
Elikkä köyhän lapsi pääsi kouluun kun kepulle maksettiin "lunnaat" maataloustukiasten muodossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet HV:ni niin typerä kuin olen aina tiennytkin. Salama ei koskaan iske samaan paikkaan, mutta HV:ni takoo koko ajan päätään ihan samaan kohtaan seinää;-))
Nykyaikana vain tietämätön väittää ja hokee vanhaa hokemaa siitä, ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan. Salama on todistetusti iskenyt samoihin paikkoihin vaikka kuinka monta kertaa ja niin tulee tapahtumaan nyt ja aina. Esim. radiomastot ottavat iskuja vastaan vuodessa enemmän kuin moni osaa edes kuvitella.
Tietoa tiedottomille:
http://fi.wikibooks.org/wiki/Erätaidot/Salamalta_suojautuminen
Vasemmisto vaati peruskoulua taatakseen kaikille yhtäläiset mahdollisuudet koulunkäyntiin, kokoomus vastusti koko touhua vastakkaisista syistä. Maalaisiliitto oli periaatteessa peruskoulun kannalla, mutta tuttuun tapaansa vaati myötämielisyydestään juuri nuo mainitsemasi maataloustukilunnaat. Johannes Virolainen ajoi peruskouluun vielä pakkoruotsinkin kaupan päälle ja sai siitä hyvästä Freudenthal-mitalin.
Tietosi ovat väärät, sillä peruskoulujärjestelmän luominen oli yli kymmenvuotinen prosessi, kun taas jostain muutoksesta maataloustukiin voitiin sopia hyvinkin lyhyessä ajassa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu#Uudistussuunnitelmat
Keskustahan oli sitä paitsi keskeisesti viimeistelemässä peruskoulujärjestelmää, kun Johannes Virolainen toimi opetusministerinä 1968-1970. Itsensä kanssako Virolainen olisi neuvotellut?
Maataloustukiuudistuksista on käyty keskustan ja SDP:n kesken useinkin kauppaa, mutta toisena kauppatavarana on ollut aina joku toinen työmarkkinoihin liittyvä asia. Ajankohtaan 1960-70 -lukujen taitteessa hinnaksi sopisi vaikkapa viisipäiväiseen työviikkoon siirtyminen. Tämä on kuitenkin vain tällainen heitto eli arvaus.