Ei ole varmaan yllätys, että minulle musiikki näyttelee elämässäni aika isoa roolia. Musiikki on tavallaan jotain sellaista, mihin saa tiivistettyä muutamaan minuuttiin useamman vuoden elämää, tunteita, iloja, onnistumisia, epäonnistumisia, suruja, kaipauksia, rakastumisia, pettymyksiä jne. Sen takia olen taipuvainen uskomaan, että taiteilijat tai taiteelliseen ajattelutavan omaavat ovat joissakin asioissa olleet aina valovuosia tieteelliseen ja analyyttiseen ajatteluun taipuvaisia ihmisiä edellä. Kokonaisuuksia pilkotaan lukemattomiksi osiksi ja analysoidaan puhki, mutta lopulta ei olla yhtään sen viisaampia kuin ennen sitä pilkkomista. Usein näyttäisi käyvän päinvastoin. Mutta se on vaan minun mielipiteeni...
Heh... Takaisin musiikkiin... Mitä kuuntelette? Itselläni soi taas vaihteeksi Nick Cave and the Bad Seeds. Siinä on mielestäni yksi Mestari tiivistämään muutamaan minuuttiin useiden vuosien kokonaisuuksia. Yksikään tiedemies tai insinööri ei sellaiseen pysty, eivät näe metsää puilta tai kokonaista puuta lehtineen päivineen kun ovat keskittyneitä pilkkomaan ja analysoimaan yhtä yksittäistä oksaa tai lehteä...
https://www.youtube.com/watch?v=FYaRpBAvESg
"Despair and Deception, Love's ugly little twins
Came a-knocking on my door, I let them in
Darling, you're the punishment for all of my former sins
I let love in..."
Ps. Mikä saa muuten jotkut ihmiset uskomaan siihen, että rakkaus on vaan sitä ihanaa romanttista ruusuilla tanssimista...?
Vaihtelua perusjorinoihin.
37
187
Vastaukset
- ätmi
Musiikista voi keskutella täällä, pidetään tämän palstan keskustelut asialinjalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/31Eli ytmi, ätmi, panorinki, tatuoidut jännä-ähkijät yms. linjalla?
Musiikki on mielestäni yksi kanava keskustella myös asiasta niin kuin aloituksessa kerroin. Ei minua kiinnosta niinkään eri biisien ja musiikin puhki analysoiminen(biisien rakenteet, sointukulut yms.). Musiikilla voi vaan olla(ja onkin) aika valaiseva vaikutus asioiden ymmärtämiseen. Niin kuin kirjallisuudella, elokuvilla, kuvataiteella jne. Toki eri asia sitten, että mihin niissä kiinnittää huomiota. Sisältöön tai rakenteeseen...
- Kіs-kіsu
Mä en osaa musiikista henkevästi keskustella, mutta tohon tieteen tekemiseen voin vaan kommentoida, että intuitio on siinäkin oleellista. Ja sitten, jonkun asian perusteellinen opiskelu, omaksuminen ja märehtiminen ei mitenkään poissulje kykyä oivallukseen ja tiivistämiseen samassa asiassa. Se perusteellisuus ja kypsyttely on ihan oma tie, jota todennäköisesti muusikotkin tekee. Se ei vaan näy lopputuotteesta niin selvästi kuin tietellisestä julkaisusta viitteineen.
Tiede on mennyt esimerkiksi uskonnon ohi mielestäni siitä syystä, että tiede kykenee kyseenlaistamaan omat oppinsa. Valtavirtauskonnoissa taas pidetään kynsin hampain kiinni vanhoissa uskomuksissa eikä kyetä oikein kyseenalaistamaan omia tulkintoja vanhoista ajatuksista tai ajatuksia ylipäätään. Toki samat onglemat vaivaa tiedettäkin sillä erolla, että tiede kuitenkin ajan kuluessa kykenee siihen kyseenalaistamiseen. Onhan tieteenkin parissa ollut valtavirtatieteelle kerettiläisiä ajattelijoita. On edelleen...
Musiikki on lopulta vaan yksi keino purkaa sisintään, kertoa mitä tuntee, on tuntenut jne. Joskus pelkät sanat(runous) ei riitä. Mutta kun niille sanoille antaa sävelet ja esittääkin ne täysin toisella tavalla kuin monotonisesti lausuttuna, alkaa tarina elämään täysin toisella tavalla. Silloin se oikeastaan herää henkiin ja sisältökin aukeaa, mitä ei tapahtuisi monotonisesti lausuttuna. Ja mikä tärkeintä, se tarina jää myös elämään...
:) perusteellisuus ja kypsyttely, joo... Noh, silloin mennään jo usein progen puolelle... Proge on enimmäkseen sellaista insinöörimusiikkia(yhtään progea väheksymättä). Kyllä mä itse uskoisin, että se tietty perusidea(mitä haluaa tehdä) on valmiina jo hyvissä ajoin. Se, että pääsee siihen itse tekemiseen, se taas on sitä jonkinlaista "psykoosin" odottelua. Sen "psykoosin" aikana ne kaikki jutut vaan tapahtuu. Heh, sitähän se rakkauskin... Psykoosia...
Mä tunnen moniakin muusikoita. Parhaat niistä on sellaisia luonnonlapsia, jotka ovat vaan löytäneet tiensä eivätkä kovinkaan paljon analysoi tekemisiään. Tekevät vaan sen mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Ja harvempi heistä on kaupallisesti hyvin menestynyt. Mistäköhän sekin muuten johtuu...
Olikohan se muuten Ernest Hemingway kun sanoi, että kirjoitta rehellisin lause mitä osaat...? Sama pätee myös musiikkiin...
Kuunteletko muuten yhtään musiikkia? Onko mitään suosikkia/suosikkeja?
Itselläni soi nyt jo Tom Waits. Siinä on toinen varsin nerokas henkilö kertomaan tarinoita. Voivat aluksi vaikuttaa sekopäisen tyypin jorinoilta(jos ei ole artistiin perehtynyt), mutta mitä enemmän kuuntelee sen enemmän niissä alkaa järkeäkin olla... "...sillä rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..."
Rod Stewart taisi tehdä joskus tästä biisistä aika isonkin hitin, tässä alkuperäinen...
https://www.youtube.com/watch?v=hZhW76LAnTY- Kohdusthautaansäveli
Genio.Mente kirjoitti:
Tiede on mennyt esimerkiksi uskonnon ohi mielestäni siitä syystä, että tiede kykenee kyseenlaistamaan omat oppinsa. Valtavirtauskonnoissa taas pidetään kynsin hampain kiinni vanhoissa uskomuksissa eikä kyetä oikein kyseenalaistamaan omia tulkintoja vanhoista ajatuksista tai ajatuksia ylipäätään. Toki samat onglemat vaivaa tiedettäkin sillä erolla, että tiede kuitenkin ajan kuluessa kykenee siihen kyseenalaistamiseen. Onhan tieteenkin parissa ollut valtavirtatieteelle kerettiläisiä ajattelijoita. On edelleen...
Musiikki on lopulta vaan yksi keino purkaa sisintään, kertoa mitä tuntee, on tuntenut jne. Joskus pelkät sanat(runous) ei riitä. Mutta kun niille sanoille antaa sävelet ja esittääkin ne täysin toisella tavalla kuin monotonisesti lausuttuna, alkaa tarina elämään täysin toisella tavalla. Silloin se oikeastaan herää henkiin ja sisältökin aukeaa, mitä ei tapahtuisi monotonisesti lausuttuna. Ja mikä tärkeintä, se tarina jää myös elämään...
:) perusteellisuus ja kypsyttely, joo... Noh, silloin mennään jo usein progen puolelle... Proge on enimmäkseen sellaista insinöörimusiikkia(yhtään progea väheksymättä). Kyllä mä itse uskoisin, että se tietty perusidea(mitä haluaa tehdä) on valmiina jo hyvissä ajoin. Se, että pääsee siihen itse tekemiseen, se taas on sitä jonkinlaista "psykoosin" odottelua. Sen "psykoosin" aikana ne kaikki jutut vaan tapahtuu. Heh, sitähän se rakkauskin... Psykoosia...
Mä tunnen moniakin muusikoita. Parhaat niistä on sellaisia luonnonlapsia, jotka ovat vaan löytäneet tiensä eivätkä kovinkaan paljon analysoi tekemisiään. Tekevät vaan sen mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Ja harvempi heistä on kaupallisesti hyvin menestynyt. Mistäköhän sekin muuten johtuu...
Olikohan se muuten Ernest Hemingway kun sanoi, että kirjoitta rehellisin lause mitä osaat...? Sama pätee myös musiikkiin...
Kuunteletko muuten yhtään musiikkia? Onko mitään suosikkia/suosikkeja?
Itselläni soi nyt jo Tom Waits. Siinä on toinen varsin nerokas henkilö kertomaan tarinoita. Voivat aluksi vaikuttaa sekopäisen tyypin jorinoilta(jos ei ole artistiin perehtynyt), mutta mitä enemmän kuuntelee sen enemmän niissä alkaa järkeäkin olla... "...sillä rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..."
Rod Stewart taisi tehdä joskus tästä biisistä aika isonkin hitin, tässä alkuperäinen...
https://www.youtube.com/watch?v=hZhW76LAnTYJeps musiikki on minulle paras kaveri. Sen kanssa olen elämäni kaiki tunnetilat käynyt läpi ja käyn edelleen. Itse artisti ei merkitse minulle mitään, sävel ja sanat riittävät. Kuuntelen laidasta laitaan, riippuen tekemisistäni ja fiiliksistäni.
Olen musiikin suur kuluttaja.
Ei se rajoita minun kiinnostustani muihin elämän asioihin, päin vastoin. Genio.Mente kirjoitti:
Tiede on mennyt esimerkiksi uskonnon ohi mielestäni siitä syystä, että tiede kykenee kyseenlaistamaan omat oppinsa. Valtavirtauskonnoissa taas pidetään kynsin hampain kiinni vanhoissa uskomuksissa eikä kyetä oikein kyseenalaistamaan omia tulkintoja vanhoista ajatuksista tai ajatuksia ylipäätään. Toki samat onglemat vaivaa tiedettäkin sillä erolla, että tiede kuitenkin ajan kuluessa kykenee siihen kyseenalaistamiseen. Onhan tieteenkin parissa ollut valtavirtatieteelle kerettiläisiä ajattelijoita. On edelleen...
Musiikki on lopulta vaan yksi keino purkaa sisintään, kertoa mitä tuntee, on tuntenut jne. Joskus pelkät sanat(runous) ei riitä. Mutta kun niille sanoille antaa sävelet ja esittääkin ne täysin toisella tavalla kuin monotonisesti lausuttuna, alkaa tarina elämään täysin toisella tavalla. Silloin se oikeastaan herää henkiin ja sisältökin aukeaa, mitä ei tapahtuisi monotonisesti lausuttuna. Ja mikä tärkeintä, se tarina jää myös elämään...
:) perusteellisuus ja kypsyttely, joo... Noh, silloin mennään jo usein progen puolelle... Proge on enimmäkseen sellaista insinöörimusiikkia(yhtään progea väheksymättä). Kyllä mä itse uskoisin, että se tietty perusidea(mitä haluaa tehdä) on valmiina jo hyvissä ajoin. Se, että pääsee siihen itse tekemiseen, se taas on sitä jonkinlaista "psykoosin" odottelua. Sen "psykoosin" aikana ne kaikki jutut vaan tapahtuu. Heh, sitähän se rakkauskin... Psykoosia...
Mä tunnen moniakin muusikoita. Parhaat niistä on sellaisia luonnonlapsia, jotka ovat vaan löytäneet tiensä eivätkä kovinkaan paljon analysoi tekemisiään. Tekevät vaan sen mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Ja harvempi heistä on kaupallisesti hyvin menestynyt. Mistäköhän sekin muuten johtuu...
Olikohan se muuten Ernest Hemingway kun sanoi, että kirjoitta rehellisin lause mitä osaat...? Sama pätee myös musiikkiin...
Kuunteletko muuten yhtään musiikkia? Onko mitään suosikkia/suosikkeja?
Itselläni soi nyt jo Tom Waits. Siinä on toinen varsin nerokas henkilö kertomaan tarinoita. Voivat aluksi vaikuttaa sekopäisen tyypin jorinoilta(jos ei ole artistiin perehtynyt), mutta mitä enemmän kuuntelee sen enemmän niissä alkaa järkeäkin olla... "...sillä rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..."
Rod Stewart taisi tehdä joskus tästä biisistä aika isonkin hitin, tässä alkuperäinen...
https://www.youtube.com/watch?v=hZhW76LAnTYTai vaikkapa tässä biisissä... Vaikka erobiisi onkin, niin silti kuin kauniisti kerrottu... Ei syyllisiä, syyttömiä, ei uhreja, ei roistoja. Ainoastaan tosiasioiden tunnustaminen lopulta, että on ehkä parempi erota ennen kuin kummankin persoona kuihtuu olemattomiin. Nämä sellaiset päätökset on aina vaikeita ja kivuliaita, mutta jomman kumman ne on joskus tehtävä. Joskus on vaan jatkettava matkaa...
https://www.youtube.com/watch?v=yd8zU5aTgZ0Kohdusthautaansäveli kirjoitti:
Jeps musiikki on minulle paras kaveri. Sen kanssa olen elämäni kaiki tunnetilat käynyt läpi ja käyn edelleen. Itse artisti ei merkitse minulle mitään, sävel ja sanat riittävät. Kuuntelen laidasta laitaan, riippuen tekemisistäni ja fiiliksistäni.
Olen musiikin suur kuluttaja.
Ei se rajoita minun kiinnostustani muihin elämän asioihin, päin vastoin.Onhan artisteillakin merkitystä niin kuin on vaikkapa kirjailijoillakin. Minun olisi esimerkiksi hyvin vaikeaa oppia tulevaisuudessakin diggaamaan Cheekistä kun on tähän asti duunannut sellaista skeidaa mitä onkin, vaikka joskus tulevaisuudessa tekisikin jotain musiikiksi sanottavaa. Pinnan alla olisi silti se epäily, että miksi tekee sitä mitä tekee...
- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Tiede on mennyt esimerkiksi uskonnon ohi mielestäni siitä syystä, että tiede kykenee kyseenlaistamaan omat oppinsa. Valtavirtauskonnoissa taas pidetään kynsin hampain kiinni vanhoissa uskomuksissa eikä kyetä oikein kyseenalaistamaan omia tulkintoja vanhoista ajatuksista tai ajatuksia ylipäätään. Toki samat onglemat vaivaa tiedettäkin sillä erolla, että tiede kuitenkin ajan kuluessa kykenee siihen kyseenalaistamiseen. Onhan tieteenkin parissa ollut valtavirtatieteelle kerettiläisiä ajattelijoita. On edelleen...
Musiikki on lopulta vaan yksi keino purkaa sisintään, kertoa mitä tuntee, on tuntenut jne. Joskus pelkät sanat(runous) ei riitä. Mutta kun niille sanoille antaa sävelet ja esittääkin ne täysin toisella tavalla kuin monotonisesti lausuttuna, alkaa tarina elämään täysin toisella tavalla. Silloin se oikeastaan herää henkiin ja sisältökin aukeaa, mitä ei tapahtuisi monotonisesti lausuttuna. Ja mikä tärkeintä, se tarina jää myös elämään...
:) perusteellisuus ja kypsyttely, joo... Noh, silloin mennään jo usein progen puolelle... Proge on enimmäkseen sellaista insinöörimusiikkia(yhtään progea väheksymättä). Kyllä mä itse uskoisin, että se tietty perusidea(mitä haluaa tehdä) on valmiina jo hyvissä ajoin. Se, että pääsee siihen itse tekemiseen, se taas on sitä jonkinlaista "psykoosin" odottelua. Sen "psykoosin" aikana ne kaikki jutut vaan tapahtuu. Heh, sitähän se rakkauskin... Psykoosia...
Mä tunnen moniakin muusikoita. Parhaat niistä on sellaisia luonnonlapsia, jotka ovat vaan löytäneet tiensä eivätkä kovinkaan paljon analysoi tekemisiään. Tekevät vaan sen mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Ja harvempi heistä on kaupallisesti hyvin menestynyt. Mistäköhän sekin muuten johtuu...
Olikohan se muuten Ernest Hemingway kun sanoi, että kirjoitta rehellisin lause mitä osaat...? Sama pätee myös musiikkiin...
Kuunteletko muuten yhtään musiikkia? Onko mitään suosikkia/suosikkeja?
Itselläni soi nyt jo Tom Waits. Siinä on toinen varsin nerokas henkilö kertomaan tarinoita. Voivat aluksi vaikuttaa sekopäisen tyypin jorinoilta(jos ei ole artistiin perehtynyt), mutta mitä enemmän kuuntelee sen enemmän niissä alkaa järkeäkin olla... "...sillä rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..."
Rod Stewart taisi tehdä joskus tästä biisistä aika isonkin hitin, tässä alkuperäinen...
https://www.youtube.com/watch?v=hZhW76LAnTYJoo, tieteessäkin käy yleensä melko hitaasti vanhasta paradigmasta luopuminen. Mutta onnistuu lopulta, kun vanha on kaluttu loppuun ja rahoitusta saa vaan uuteen :)
Kuuntelen musiikkia aika harvoin, joko jotain tosi outoja joita en muista itsekään jälkeenpäin, tai sitten niitä samoja joihin aina palaan uudelleen. Huonot sanat on sellanen juttu jota ei voi kestää, suomipopissa on sitä rikollisen paljon.
Oon rajannut musiikin kuuntelun hetkiin, jolloin mulla ei ole mitään omia tunteita käsillä, koska musiikki vaikuttaa niihin, tuottaa ja vääristää niitä. Sitä vois vahingossa vaikka antaa anteeksi jollekin mulkulle tommosella hetkellä :) Kіs-kіsu kirjoitti:
Joo, tieteessäkin käy yleensä melko hitaasti vanhasta paradigmasta luopuminen. Mutta onnistuu lopulta, kun vanha on kaluttu loppuun ja rahoitusta saa vaan uuteen :)
Kuuntelen musiikkia aika harvoin, joko jotain tosi outoja joita en muista itsekään jälkeenpäin, tai sitten niitä samoja joihin aina palaan uudelleen. Huonot sanat on sellanen juttu jota ei voi kestää, suomipopissa on sitä rikollisen paljon.
Oon rajannut musiikin kuuntelun hetkiin, jolloin mulla ei ole mitään omia tunteita käsillä, koska musiikki vaikuttaa niihin, tuottaa ja vääristää niitä. Sitä vois vahingossa vaikka antaa anteeksi jollekin mulkulle tommosella hetkellä :)Heh, niin... Oletkin usein mielestäni ehkä turhan analyyttinen.
Tiedätkö...? Herra Oscar Wilde on joskus todennut, että kiusauksista päästäkseen täytyy antautua niille. Sama pätee myös moneen muuhun asiaan... Herra Wilde on muuten todennut sellaistakin, että kannattaa antaa anteeksi vihamiehilleen. Mikään ei ärsytä heitä yhtä paljon kuin se...
Musiikkiakin monenlaista. Suurin osa vääristää, se on totta. Mutta kun on rehellinen itselleen, löytää myös sellaista musiikkia, mikä ei sellaista aiheuta. Oli se oma tunnetila sillä hetkellä mikä tahansa, löytää siihen juuri sopivaa musiikkia.
Tässä yksi esimerkki. Vaikka toisen käytös vituttaa, niin eniten vituttaa silti se, ettei omille tunteille voi mitään...
https://www.youtube.com/watch?v=bKovQeeQEm8- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Heh, niin... Oletkin usein mielestäni ehkä turhan analyyttinen.
Tiedätkö...? Herra Oscar Wilde on joskus todennut, että kiusauksista päästäkseen täytyy antautua niille. Sama pätee myös moneen muuhun asiaan... Herra Wilde on muuten todennut sellaistakin, että kannattaa antaa anteeksi vihamiehilleen. Mikään ei ärsytä heitä yhtä paljon kuin se...
Musiikkiakin monenlaista. Suurin osa vääristää, se on totta. Mutta kun on rehellinen itselleen, löytää myös sellaista musiikkia, mikä ei sellaista aiheuta. Oli se oma tunnetila sillä hetkellä mikä tahansa, löytää siihen juuri sopivaa musiikkia.
Tässä yksi esimerkki. Vaikka toisen käytös vituttaa, niin eniten vituttaa silti se, ettei omille tunteille voi mitään...
https://www.youtube.com/watch?v=bKovQeeQEm8Noh, se oli vaan heitto, en mä oikeasti kanna kaunaa kenellekään. Anteeksiannolla tarkoitin lähinnä sitä, että heikkona hetkenä saattaisin suostua taas tapaamaan tai jotain. Jos on tällanen riski taustalla, ei pidä kuunnella musiikkia kun toinen pommittaa tekstareilla.
Wilden lausahdus kuulostaa joltain, mitä talon nuori herra saattaisi piialle väittää. Tyypillistä miehen suusta! Mä näen asian niin, musiikinkin suhteen, että lähestyn sitä metsän puolelta ja poistun jälkiä jättämättä. Kіs-kіsu kirjoitti:
Noh, se oli vaan heitto, en mä oikeasti kanna kaunaa kenellekään. Anteeksiannolla tarkoitin lähinnä sitä, että heikkona hetkenä saattaisin suostua taas tapaamaan tai jotain. Jos on tällanen riski taustalla, ei pidä kuunnella musiikkia kun toinen pommittaa tekstareilla.
Wilden lausahdus kuulostaa joltain, mitä talon nuori herra saattaisi piialle väittää. Tyypillistä miehen suusta! Mä näen asian niin, musiikinkin suhteen, että lähestyn sitä metsän puolelta ja poistun jälkiä jättämättä.Noonoo... Herra Wildeen on ehkä syytä perehtyä vähän paremmin(ellet ole jo perehtynyt). Minusta hän on ollut hyvin Briljantti Mieli. Ja kun olen itsekin kantapään kautta todennut kummankin lauseen paikkaansa pitävyyden...
- Kohdusthautaansäveli
Genio.Mente kirjoitti:
Onhan artisteillakin merkitystä niin kuin on vaikkapa kirjailijoillakin. Minun olisi esimerkiksi hyvin vaikeaa oppia tulevaisuudessakin diggaamaan Cheekistä kun on tähän asti duunannut sellaista skeidaa mitä onkin, vaikka joskus tulevaisuudessa tekisikin jotain musiikiksi sanottavaa. Pinnan alla olisi silti se epäily, että miksi tekee sitä mitä tekee...
Niin artistilla on varmaan merkitystä jos ei pidä kaikista musiikki lajeista.
Mut kuten kerroin olen "lähes" kaikki ruokainen, eli Cheek uppoo ihan yhtälailla kuin vaikka Olavi Virta tai Ravel tai Beethooven.
Eli siksi minulle on ihan sama kuka esittäjä on, vain sävel ja sanat jos niitä on ovat merkityksellisiä. Sanoista sen verran että aina ei tarvitse edes tietää jos ne on jollain oudolla kielellä, sitten riittää et pystyn niitä laulamaan. - eräsmies-
Genio.Mente kirjoitti:
Onhan artisteillakin merkitystä niin kuin on vaikkapa kirjailijoillakin. Minun olisi esimerkiksi hyvin vaikeaa oppia tulevaisuudessakin diggaamaan Cheekistä kun on tähän asti duunannut sellaista skeidaa mitä onkin, vaikka joskus tulevaisuudessa tekisikin jotain musiikiksi sanottavaa. Pinnan alla olisi silti se epäily, että miksi tekee sitä mitä tekee...
Nimenomaan, kyllähän taiteilija on tavallaan osa luomustaan, vaikkakaan esim. artistin persoona ei vaikuta välttämättä musiikin laatuun. Itse haluan kuitenkin miettiä vähän myös sitä, millainen henkilö teoksen takaa löytyy.
Kohdusthautaansäveli kirjoitti:
Niin artistilla on varmaan merkitystä jos ei pidä kaikista musiikki lajeista.
Mut kuten kerroin olen "lähes" kaikki ruokainen, eli Cheek uppoo ihan yhtälailla kuin vaikka Olavi Virta tai Ravel tai Beethooven.
Eli siksi minulle on ihan sama kuka esittäjä on, vain sävel ja sanat jos niitä on ovat merkityksellisiä. Sanoista sen verran että aina ei tarvitse edes tietää jos ne on jollain oudolla kielellä, sitten riittää et pystyn niitä laulamaan.Noh... Mullakin on aika laaja musamaku, mut ei muhun nyt kaikki skeida uppoa. Harvemmin mä pahoin voin mistään, mutta jos itse saan päättää niin kyllä aika paljon sitä valtavirtaskeidaa karsiutuu valikoimastani veke.
Ravelista en tiedä muuta kuin sen Boleron, mutta vanha kunnon Ludvig Van toimii aina. Ludvig Vania saa muuten syyttää siitä, että aloin joskus kuunnella klassista.eräsmies- kirjoitti:
Nimenomaan, kyllähän taiteilija on tavallaan osa luomustaan, vaikkakaan esim. artistin persoona ei vaikuta välttämättä musiikin laatuun. Itse haluan kuitenkin miettiä vähän myös sitä, millainen henkilö teoksen takaa löytyy.
Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että ehkä on hyvä ettei tunne tai tiedä paremmin artistista. Kyllähän luovuudessa ja taiteessa pitää jotain mystiikkaakin olla...
- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Noonoo... Herra Wildeen on ehkä syytä perehtyä vähän paremmin(ellet ole jo perehtynyt). Minusta hän on ollut hyvin Briljantti Mieli. Ja kun olen itsekin kantapään kautta todennut kummankin lauseen paikkaansa pitävyyden...
Tunnen Dorian Grayn juonen jo, niin ei millään jaksaisi lukea..Tykkään kyllä lukemisesta, mutta moneen maailmankirjallisuuden "merkkiteokseen" on joutunut pettymään kun niitä liikaa etukäteen on hehkutettu. Ainakin Anna Karenina on ihan paska, en suosittele kenellekään :)
Kіs-kіsu kirjoitti:
Tunnen Dorian Grayn juonen jo, niin ei millään jaksaisi lukea..Tykkään kyllä lukemisesta, mutta moneen maailmankirjallisuuden "merkkiteokseen" on joutunut pettymään kun niitä liikaa etukäteen on hehkutettu. Ainakin Anna Karenina on ihan paska, en suosittele kenellekään :)
Ai pelkkä juoni riittää? :)... Kai sä nyt olet lukenut kuitenkin koko teoksen? Se juoni ei ole teoksen parasta antia, sanoisin...
Tolstoi on yliarvostettu jaarittelija. Pidän Bulgakovista enemmän.- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Ai pelkkä juoni riittää? :)... Kai sä nyt olet lukenut kuitenkin koko teoksen? Se juoni ei ole teoksen parasta antia, sanoisin...
Tolstoi on yliarvostettu jaarittelija. Pidän Bulgakovista enemmän.En ole lukenut vielä..ollut aika paljon muuta luettavaa :) Saatana saapuu Moskovaan saattais olla myös aiheellista lukea. Viimeisin hyvä, minkä olen lukenut, oli Lumen taju. Mutta venäläisiä siis en. Yksi exä osti jostain syystä jäähyväislahjaksi Rikoksen ja rangaistuksen, tuolla se on vieläkin hyllyssä lukemattomana, sisältääköhän jonkun vihjeen vai..
Kіs-kіsu kirjoitti:
En ole lukenut vielä..ollut aika paljon muuta luettavaa :) Saatana saapuu Moskovaan saattais olla myös aiheellista lukea. Viimeisin hyvä, minkä olen lukenut, oli Lumen taju. Mutta venäläisiä siis en. Yksi exä osti jostain syystä jäähyväislahjaksi Rikoksen ja rangaistuksen, tuolla se on vieläkin hyllyssä lukemattomana, sisältääköhän jonkun vihjeen vai..
Dostojevski taas ei ole yliarvostettu. Mutta ei sitä väkisinkään tarvitse lukea. Joko se kiinnostus herää kyseiseen aiheeseen tai sitten ei.
Se Saatana saapuu Moskovaan on muuten alkuperäiseltä nimeltä Mestari ja Margarita. Kuka helvetti niitä nimiä muuten kääntää...?- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Dostojevski taas ei ole yliarvostettu. Mutta ei sitä väkisinkään tarvitse lukea. Joko se kiinnostus herää kyseiseen aiheeseen tai sitten ei.
Se Saatana saapuu Moskovaan on muuten alkuperäiseltä nimeltä Mestari ja Margarita. Kuka helvetti niitä nimiä muuten kääntää...?Ai niin, oonhan mä lukenut Solzenitsynin Ensimmäisen piirin. Kummallinen, kuivakka tyyli mutta kuvaa hyvin Stalinia :) Kuka on ainoa ihminen, johon Stalin koskaan luotti? ;)
No justiin siksi en ole lukenut Dostojevskiä kun ei ole ollut sopiva hetki. Haluan lukea sen rauhassa ilman muita lukuhommia. Mulla on jatkuvasti matskua mitä pitää lukea, niin se häiritsee kaunokirjallista harrastusta. Kіs-kіsu kirjoitti:
Ai niin, oonhan mä lukenut Solzenitsynin Ensimmäisen piirin. Kummallinen, kuivakka tyyli mutta kuvaa hyvin Stalinia :) Kuka on ainoa ihminen, johon Stalin koskaan luotti? ;)
No justiin siksi en ole lukenut Dostojevskiä kun ei ole ollut sopiva hetki. Haluan lukea sen rauhassa ilman muita lukuhommia. Mulla on jatkuvasti matskua mitä pitää lukea, niin se häiritsee kaunokirjallista harrastusta.Olen jo pennusta pitäen kapinoinut kaikkea sitä vastaan mitä pitää lukea ja lukenut kaikkea sitä mitä olen halunut lukea ja mikä on kiinnostanut.
Heh, se pakollinen ei muuten ikinä tule valaisemaan paljon mitään...
Viikonloppuja ja kippistä!
https://www.youtube.com/watch?v=cU6bZ6NtJCs- Kіs-kіsu
Genio.Mente kirjoitti:
Olen jo pennusta pitäen kapinoinut kaikkea sitä vastaan mitä pitää lukea ja lukenut kaikkea sitä mitä olen halunut lukea ja mikä on kiinnostanut.
Heh, se pakollinen ei muuten ikinä tule valaisemaan paljon mitään...
Viikonloppuja ja kippistä!
https://www.youtube.com/watch?v=cU6bZ6NtJCsJuu, viikonloppuja. Kunhan viiniä riittää.. :)
Kіs-kіsu kirjoitti:
Juu, viikonloppuja. Kunhan viiniä riittää.. :)
Sitähän saa baarista lisää... ;)
Konun voimalla tässä on aloiteltu... Vielä huikka ja menox sanoi annie lennox...
https://www.youtube.com/watch?v=hnVldyHRcjU- joopajoo3
Genio.Mente kirjoitti:
Tiede on mennyt esimerkiksi uskonnon ohi mielestäni siitä syystä, että tiede kykenee kyseenlaistamaan omat oppinsa. Valtavirtauskonnoissa taas pidetään kynsin hampain kiinni vanhoissa uskomuksissa eikä kyetä oikein kyseenalaistamaan omia tulkintoja vanhoista ajatuksista tai ajatuksia ylipäätään. Toki samat onglemat vaivaa tiedettäkin sillä erolla, että tiede kuitenkin ajan kuluessa kykenee siihen kyseenalaistamiseen. Onhan tieteenkin parissa ollut valtavirtatieteelle kerettiläisiä ajattelijoita. On edelleen...
Musiikki on lopulta vaan yksi keino purkaa sisintään, kertoa mitä tuntee, on tuntenut jne. Joskus pelkät sanat(runous) ei riitä. Mutta kun niille sanoille antaa sävelet ja esittääkin ne täysin toisella tavalla kuin monotonisesti lausuttuna, alkaa tarina elämään täysin toisella tavalla. Silloin se oikeastaan herää henkiin ja sisältökin aukeaa, mitä ei tapahtuisi monotonisesti lausuttuna. Ja mikä tärkeintä, se tarina jää myös elämään...
:) perusteellisuus ja kypsyttely, joo... Noh, silloin mennään jo usein progen puolelle... Proge on enimmäkseen sellaista insinöörimusiikkia(yhtään progea väheksymättä). Kyllä mä itse uskoisin, että se tietty perusidea(mitä haluaa tehdä) on valmiina jo hyvissä ajoin. Se, että pääsee siihen itse tekemiseen, se taas on sitä jonkinlaista "psykoosin" odottelua. Sen "psykoosin" aikana ne kaikki jutut vaan tapahtuu. Heh, sitähän se rakkauskin... Psykoosia...
Mä tunnen moniakin muusikoita. Parhaat niistä on sellaisia luonnonlapsia, jotka ovat vaan löytäneet tiensä eivätkä kovinkaan paljon analysoi tekemisiään. Tekevät vaan sen mikä tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Ja harvempi heistä on kaupallisesti hyvin menestynyt. Mistäköhän sekin muuten johtuu...
Olikohan se muuten Ernest Hemingway kun sanoi, että kirjoitta rehellisin lause mitä osaat...? Sama pätee myös musiikkiin...
Kuunteletko muuten yhtään musiikkia? Onko mitään suosikkia/suosikkeja?
Itselläni soi nyt jo Tom Waits. Siinä on toinen varsin nerokas henkilö kertomaan tarinoita. Voivat aluksi vaikuttaa sekopäisen tyypin jorinoilta(jos ei ole artistiin perehtynyt), mutta mitä enemmän kuuntelee sen enemmän niissä alkaa järkeäkin olla... "...sillä rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..."
Rod Stewart taisi tehdä joskus tästä biisistä aika isonkin hitin, tässä alkuperäinen...
https://www.youtube.com/watch?v=hZhW76LAnTYrunk,runk
- kiltti atm
Kuuntelen Lily allenin fuck you biisiä ja ajattelen naisia.
- bird is the word
- eräsmies-
Mahtaakohan joku täällä pitää tällaisesta rentouttavasta ja hyväntuulisesta etnovaikutteisesta musiikista? http://www.youtube.com/watch?v=MZiAXUGE1cU
Mielestäni aivan mahtava biisi.Hmmm... Aika helposti lähestyttävä. Deep Forest on tuttu nimi, mutta enpä ole tainnut kuulla itse tuotantoa ennen kuin nyt.
Tämä, Dead Can Dance, vaatii kuulijalta jo hiukan enemmän, mutta myös sellaista jonkinlaisiin sfääreihin vievää matskua, kunhan mielentila siihen on kohillaan...
https://www.youtube.com/watch?v=aiDNf8trWn8
- Pahat siemenet
Auts, muistan kuunnelleeni juuri tätä biisiä kun ensimmäistä kertaa minulle alkoi selvitä naisten hillitön pahuus.
Se nainen särki sydämeni, ja heti kun aloin seurustella toisen kanssa, se halusi minut.
Sanoin että no nyt taitaa olla ne osat toisin päin. :)
Se sanoi että niin taitaakin.
Olen muuten samaa mieltä mitä sanot Nick Cavesta. Noniin... Bootsit kiillotettu, joten nyt vois lähteä vaikka radalle...
Elämä voi olla perseestä jatkuvalla syötöllä ja apinan raivolla, mutta siitä huolimatta elämään mahtuu joskus päiviä kun kaikelle sille skeidalle voi antaa tennaria hanuriin. Sellaiset päivät tekee elämästä elämisen arvoisen...
https://www.youtube.com/watch?v=4BvEJ_TPp9c
Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos keskusteluun osallistuneille..- Hattutäti
http://m.youtube.com/watch?v=QGtg91UapZM
Tää mies tekee upeita sanoituksia "Heh... Takaisin musiikkiin... Mitä kuuntelette? Itselläni soi taas vaihteeksi Nick Cave and the Bad Seeds. Siinä on mielestäni yksi Mestari tiivistämään muutamaan minuuttiin useiden vuosien kokonaisuuksia. Yksikään tiedemies tai insinööri ei sellaiseen pysty, eivät näe metsää puilta tai kokonaista puuta lehtineen päivineen kun ovat keskittyneitä pilkkomaan ja analysoimaan yhtä yksittäistä oksaa tai lehteä..."
Tiedemies ja insinööri ovat kuitenkin kehitelleet sen värkin, josta Nick Cavea kuuntelet. :-)- 19+7
http://www.youtube.com/watch?v=QoTXrGQdnNs
Täs kiva biisi magic2015 pelistä bongasin. - Syvällinen.Jäbä
Genio.Mentellä on sama musiikkimaku kuin minulla oli 17-vuotiaana. Olin silloin älykkäämpi, syvällisempi, herkempi ja erilaisempi kuin kukaan muut.
Nykyään kuutenelen tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=f6ZSZbNfSpk
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823243
- 922935
- 532202
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201645- 191514
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..81477Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181385Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131351Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351315Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61228