Jotain hyvää Suomen-Venäjän suhteissa on tapahtumassa: juuri on otettu uusi painos Grigori Petrovin 1920-luvulla kirjoittamasta, Suomea ihailevasta kirjasta "Valkoliljojen maa". Kirja ilmestyy sekä suomeksi että venäjäksi.
Kirja sai 1920-luvulla erityisen suuren merkityksen Turkissa, jossa Turkin uuden tasavallan päämies Kemal Atatürk ihastui kirjaan ja määräsi sen pakolliseksi luettavaksi Turkin sotilasakatemioissa. Kirja kertoi suomalaisista ihannekansana, joka on rehellinen, työteliäs, vaatimaton ja jonka virkamiehet ovat vastuuntuntoisia ja lahjomattomia. Tämä kelpasi esikuvaksi Turkille - oli se sitten pohjautunut todelliselle tai kuvitellulle tilanteelle Suomen nuoressa tasavallassa.
Tuo kirja pokkariksi joka venäläisen kaduntallaajan taskuun, ja jopa Suomi-tietämys on kunniassaan. Mainittakoon vielä kirjailija Jevgeni Popov, joka kirjoittaa erittäin positiivisesti Suomesta, ja on kehittänyt myönteistä Suomi-kuvaa Venäjällä erittäin lahjakkaasti. Kun nyt vielä Suomesta löytyisi Venäjää ymmärtävä kirjailija, sen lisäksi mitä nyt Mauno Koivisto kirjoitti kirjassaan "Venäjän idea".
Mutta nyt tuli myös kylmää vettä niskaan: Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Suomi-vastaiset lausunnot ovat kuin tuulahdus Neuvostoliiton ajoilta. Juuri kun Boris Jeltsin ehti pahoitella maansa sekaantumista Suomen asioihin, on uusi ulkoministeri alkanut käyttäytyä kuin norsu posliinikaupassa. Epäammatillista ja kehnoa käytöstä virkamieheltä, jolta voisi odottaa diplomaatin arvolle sopivaa käytöstä.
Palaamalla vanhaan neuvostoaikaiseen uhkailun kieleen Venäjä tekee itselleen karhunpalveluksen. Tästä seurauksena saattaa olla Suomen NATO-jäsenyys, niin vastenmielisenä kun suomalaiset ovat sitä tähän asti pitäneetkin.
Kirja sai 1920-luvulla erityisen suuren merkityksen Turkissa, jossa Turkin uuden tasavallan päämies Kemal Atatürk ihastui kirjaan ja määräsi sen pakolliseksi luettavaksi Turkin sotilasakatemioissa. Kirja kertoi suomalaisista ihannekansana, joka on rehellinen, työteliäs, vaatimaton ja jonka virkamiehet ovat vastuuntuntoisia ja lahjomattomia. Tämä kelpasi esikuvaksi Turkille - oli se sitten pohjautunut todelliselle tai kuvitellulle tilanteelle Suomen nuoressa tasavallassa.
Tuo kirja pokkariksi joka venäläisen kaduntallaajan taskuun, ja jopa Suomi-tietämys on kunniassaan. Mainittakoon vielä kirjailija Jevgeni Popov, joka kirjoittaa erittäin positiivisesti Suomesta, ja on kehittänyt myönteistä Suomi-kuvaa Venäjällä erittäin lahjakkaasti. Kun nyt vielä Suomesta löytyisi Venäjää ymmärtävä kirjailija, sen lisäksi mitä nyt Mauno Koivisto kirjoitti kirjassaan "Venäjän idea".
Mutta nyt tuli myös kylmää vettä niskaan: Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Suomi-vastaiset lausunnot ovat kuin tuulahdus Neuvostoliiton ajoilta. Juuri kun Boris Jeltsin ehti pahoitella maansa sekaantumista Suomen asioihin, on uusi ulkoministeri alkanut käyttäytyä kuin norsu posliinikaupassa. Epäammatillista ja kehnoa käytöstä virkamieheltä, jolta voisi odottaa diplomaatin arvolle sopivaa käytöstä.
Palaamalla vanhaan neuvostoaikaiseen uhkailun kieleen Venäjä tekee itselleen karhunpalveluksen. Tästä seurauksena saattaa olla Suomen NATO-jäsenyys, niin vastenmielisenä kun suomalaiset ovat sitä tähän asti pitäneetkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sergei Lavrov lähetettiin tänään kotiin, mikä todistaa, että joissakin harvoissa asioissa sielläkin on havaittavissa lievää kehitystä.
Tutshin, Helsingin-lähetystön kakkosmies, lähetettiin kotiin, Lavrov taas on ulkoministeri ja istuu yhä virassaan Moskovassa. Muistuttaa hieman suurlähettiläs Aleksei Beljakovin tapausta 1971. Beljakov tuli edellisvuonna (1970)Suomeen ja erehtyi kännipäissään Tamminiemen saunassa uhkailemaan Kekkosta Neuvostoliiton tulolla ja sosialistisen presidentin saamisesta Suomeen jo parin vuoden sisällä. Kekkonen ilmeisesti tarttui toimeen: Beljakov kutsuttiin kiireesti takaisin Moskovaan jo 1971.