Jumalan lupausta hän (Aabraham) ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle. Room. 4:20.
Apostoli sanoo tässä Aabrahamin sillä, ettei epäillyt Jumalan lupausta, vaan uskoi ja odotti odottamistaan sen täyttymistä, vaikka se näytti mahdottomaltakin ihmissilmälle, antaneen kunnian Jumalalle. Tämä on erittäin merkittävä sana. Joka raskaiden koettelemusten aikana kuitenkin kestää luottamuksessaan Jumalan lupauksiin, säilyttää toivonsa, vaikka ei toivoa näytä ollenkaan olevan, sentähden vain, että Jumala on antanut lupauksen, hän antaa Jumalalle kunnian tämä ihminen tunnustaa todella Jumalan olevan kaikkivoivan ja totisen.
Luther sanoo: »Oikean kunnian suominen Jumalalle on ainoastaan siinä, että pidämme häntä uskollisena ja totisena, viisaana ja laupiaana, kaikkivaltiaana Jumalana, niin, sanalla sanoen tunnustamme hänet kaiken luojaksi ja antajaksi.»
Tämän teemme yksin uskolla. Epäuskolla me sitävastoin riistämme Jumalalta kunnian ja teemme hänestä heikon, voimattoman ja epäluotettavan olennon, kuten Johannes sanoo: »Joka ei usko Jumalan todistusta, tekee hänet valehtelijaksi,» mikä on arveluttavaa. Mutta sellainen on epäusko.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-19.html
Apostoli sanoo tässä Aabrahamin sillä, ettei epäillyt Jumalan lupausta, vaan uskoi ja odotti odottamistaan sen täyttymistä, vaikka se näytti mahdottomaltakin ihmissilmälle, antaneen kunnian Jumalalle. Tämä on erittäin merkittävä sana. Joka raskaiden koettelemusten aikana kuitenkin kestää luottamuksessaan Jumalan lupauksiin, säilyttää toivonsa, vaikka ei toivoa näytä ollenkaan olevan, sentähden vain, että Jumala on antanut lupauksen, hän antaa Jumalalle kunnian tämä ihminen tunnustaa todella Jumalan olevan kaikkivoivan ja totisen.
Luther sanoo: »Oikean kunnian suominen Jumalalle on ainoastaan siinä, että pidämme häntä uskollisena ja totisena, viisaana ja laupiaana, kaikkivaltiaana Jumalana, niin, sanalla sanoen tunnustamme hänet kaiken luojaksi ja antajaksi.»
Tämän teemme yksin uskolla. Epäuskolla me sitävastoin riistämme Jumalalta kunnian ja teemme hänestä heikon, voimattoman ja epäluotettavan olennon, kuten Johannes sanoo: »Joka ei usko Jumalan todistusta, tekee hänet valehtelijaksi,» mikä on arveluttavaa. Mutta sellainen on epäusko.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-19.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
»Sentähden», taas käyttääksemme Lutherin sanoja, »ei Herra Jumala vaadi meiltä mitään korkeampaa, kuin että annamme hänelle kunnian ja pidämme häntä Jumalanamme, se on, ettemme pidä häntä pelkkänä kuviteltuna Jumalana, vaan totisena oikeana Jumalana, joka huolehtii meistä, kuulee rukouksemme, armahtaa ja auttaa meitä kaikessa hädässä. Omistaessamme hänelle tämän, on hänen jumaluutensa oleva kokonainen ja loukkaamaton, hänelle on silloin annettuna kaikki, mitä uskova sydän voi hänelle antaa. Jumalalle kunnian antaminen sydämestään on sen vuoksi totisesti suurin viisaus, suurin vanhurskaus, paras Jumalanpalvelus ja paras uhri.»