Salemin noitaoikeudenkäynnit tapahtuivat Massachusettsin Salemissa nykyisten Yhdysvaltojen alueella vuonna 1692. Oikeudenkäynneissä tuomittiin yhteensä ainakin 25 ihmistä kuolemaan ja monia muita vankeuteen. Noitavainojen syynä oli joidenkin kyläläisten outo käytös ja puritaanien noitahysteria, joka johti yhteensä 20 ihmisen kuolemaan (14 naista, 6 miestä) [1]. Kyseessä on yksi tunnetuimmista noitavainoista ja Pohjois-Amerikan englantilaisten siirtokuntien historiaan liittyvistä tapahtumista.
21. maaliskuuta 1692 oli ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa noituudesta syytettyinä olivat Martha Corey, Bridget Bishop ja kaksi muuta paikallista naista. Syynä oikeudenkäynneille oli 25 kyläläisen kuolema. Bridget Bishop tuomittiin oikeudenkäynneissä ja hänet hirtettiin noitana.
Yhteensä teloituspäiviä oli neljä.
Kesäkuun 10. 1692, Bridget Bishop
Heinäkuun 19. 1692, Sarah Good, Rebecca Nurse, Susannah Martin, Elizabeth How ja Sarah Wilds
Elokuun 19. 1692, Susannah Martin, John Willard, George Burroughs, George Jacobs Sr. ja John Proctor
Syyskuun 22. 1692 Mary Esty, Martha Cory, Ann Pudeator, Samuel Wardwell, Mary Parker, Alice Parker, Wilmot Redd ja Margaret Scott
Lukuisia muita tuomittiin, mutta heidät väliaikaisesti vapautettiin, koska he olivat raskaina. Heitä olivat Elizabeth (Bassett) Proctor ja Abigail Faulkner.
Viisi muuta tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistusta ei koskaan pantu täytäntöön. Näitä olivat Ann Foster, joka kuoli vankilassa, edellisen tytär Mary Lacy Sr. sekä Abigail Hobbs, Dorcas Hoar ja Mary Bradbury.
Giles Corey, 80-vuotias maanviljelijä, murskattiin kasaamalla kiviä tämän päälle asetetun levyn päälle 19.9.1692. Syy toimintaan oli se, että Giles Corey kieltäytyi astumasta oikeuden eteen.
Oikeudenkäynnit loppuivat tammikuussa 1693. Kuitenkaan jo noituuden perusteella vangittuja ei vapautettu ennen kevättä. Tapahtumat johtivat puritaanisen uskon vahvistumiseen Uudessa Englannissa ja vaikuttivat välillisesti tulevan Amerikan Yhdysvaltojen oikeuskäytäntöihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salemin_noitaoikeudenkäynnit
"Uudestisyntynyt kristitty ei tapa ketään."
21. maaliskuuta 1692 oli ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa noituudesta syytettyinä olivat Martha Corey, Bridget Bishop ja kaksi muuta paikallista naista. Syynä oikeudenkäynneille oli 25 kyläläisen kuolema. Bridget Bishop tuomittiin oikeudenkäynneissä ja hänet hirtettiin noitana.
Yhteensä teloituspäiviä oli neljä.
Kesäkuun 10. 1692, Bridget Bishop
Heinäkuun 19. 1692, Sarah Good, Rebecca Nurse, Susannah Martin, Elizabeth How ja Sarah Wilds
Elokuun 19. 1692, Susannah Martin, John Willard, George Burroughs, George Jacobs Sr. ja John Proctor
Syyskuun 22. 1692 Mary Esty, Martha Cory, Ann Pudeator, Samuel Wardwell, Mary Parker, Alice Parker, Wilmot Redd ja Margaret Scott
Lukuisia muita tuomittiin, mutta heidät väliaikaisesti vapautettiin, koska he olivat raskaina. Heitä olivat Elizabeth (Bassett) Proctor ja Abigail Faulkner.
Viisi muuta tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistusta ei koskaan pantu täytäntöön. Näitä olivat Ann Foster, joka kuoli vankilassa, edellisen tytär Mary Lacy Sr. sekä Abigail Hobbs, Dorcas Hoar ja Mary Bradbury.
Giles Corey, 80-vuotias maanviljelijä, murskattiin kasaamalla kiviä tämän päälle asetetun levyn päälle 19.9.1692. Syy toimintaan oli se, että Giles Corey kieltäytyi astumasta oikeuden eteen.
Oikeudenkäynnit loppuivat tammikuussa 1693. Kuitenkaan jo noituuden perusteella vangittuja ei vapautettu ennen kevättä. Tapahtumat johtivat puritaanisen uskon vahvistumiseen Uudessa Englannissa ja vaikuttivat välillisesti tulevan Amerikan Yhdysvaltojen oikeuskäytäntöihin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salemin_noitaoikeudenkäynnit
"Uudestisyntynyt kristitty ei tapa ketään."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puritaanit olivat puhdasoppisia, siitä on peräisin heille annettu nimi. He eivät "Poikenneet Raamatusta piiruakaan".
He harjoittivat myös orjakauppaa.
---
Mustien järjestelmällinen eli institutionaalinen orjuus alkoi vuonna 1619 Virginiasta, jolloin maahan saapuivat ensimmäiset Afrikasta tuodut orjat. Institutionaalinen orjuus käsitteenä ja käytäntönä tarkoitti, että oli olemassa suuri joukko mustia ihmisiä, jotka oli pysyvästi ja laillisesti esineellistetty toisten ihmisten omaisuudeksi. Orjilla ei siis ollut mitään päätäntävaltaa oman elämänsä suhteen. Heitä voitiin esimerkiksi myydä kuin mitä tahansa muuta kauppatavaraa. Heidän työnsä hedelmät puolestaan kuuluivat itseoikeutetusti heidän omistajilleen.
Peter Parishin arvion mukaan nykyisten Yhdysvaltain alueelle kuljetettiin kaikkiaan vähintään 420 000 orjaa. Yhdysvaltain itsenäistyttyä vuonna 1776 orjuus lakkautettiin vähitellen pohjoisissa osavaltioissa, joissa orjia tosin oli ennestäänkin vähän. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa puhuttiin kaikille ihmisille kuuluvista yleisistä oikeuksista, mikä ei silti estänyt julistuksen pääasiallista laatijaa, Thomas Jeffersonia itsekin omistamasta orjia; tosin hän uskoi orjuuden vähitellen häviävän rauhanomaisesti, luonnollisen kehityksen myötä. Orjalaitos sai kuitenkin jatkaa olemassaoloaan Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa aina vuoteen 1865 eli Yhdysvaltain sisällissodan päättymiseen saakka. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjia sai liittovaltion säätämän lain (Missourin kompromissin) mukaan pitää vain leveyspiirin 36° 30’ eteläpuolella.[21]
Vuonna 1807 säädettiin laki, joka kielsi uusien orjien tuomisen Yhdysvaltoihin. Orjien syntyvyys oli kuitenkin selvästi korkeampi kuin kuolleisuus. Näin ollen orjien lukumäärä kasvoi jatkossa voimakkaasti: vuonna 1830 Yhdysvalloissa oli kaksi miljoonaa orjaa, mutta vuonna 1860 heitä oli jo neljä miljoonaa.[22]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Orjuus#Orjuus_Yhdysvalloissa
Noitavainot, orjakauppa ja Ku Klux Klan. Siinä eteläisen USA:n kristittyjen toimintaa parhaimmillaan. Eikä pidä unohtaa Amerikan alkuperäiskansojen syrjintää ja tuhoamista.
Mutta kyllä eurooppalaisetkin kristityt osaavat: ristiretket, siirtomaavallat ja yhä jatkuva vähemmistöjen syrjintä.
Salem Mass. on edelleenkin noitakaupungin maineessa. 70-luvulla oli tapana paastota viikko, ennen kuin sinne mentiin evankelioimaan. Edesmennyt katolinen Willian H. Kennedy kertoo katolisesta papista, joka ns tipahti kiikkustuolista kyseisessä kaupungissa ainakin mitä tulee hänen tapaansa valmentaa teinityttöjä Kristuksen morsiamiksi. Kennedy tutki saa-ta-nallisia rituaaleja Rooman katolisessa kirkossa ja kirjoitti näistä 'Lucifer's Lodge' kirjan. Hänet löydettiin vuosi sitten kuolleena asunnostaan. Viimeinen haastattelu, jossa hän ruotii Franciscuksen sanomisia sekä haastattelu mustista messuista, homoista ja pedofiliasta Rooman katolisessa kirkossa USAssa on tuubissa. Lisäksi William H. Kennedy teki ohjelman Randy Engelin kanssa, jonka tutkimus Kirkon homo-ongelmasta on suhteellisen laaja. Randy pisti pippurista postia paaville. Jotain tartteis tehdä! Franciscus muuten sattumoisin vertasi lapsen raiskausta mustaan messuun 27.05.14 The Telegraphissa julkaistussa uutisessa. Heppu tietää mitä niissä tehdään.
Tämän päivän edistyksellisessä kirkossa kuuluu homosuhteen siunaamisen vastustajat tuomita noitina eristykseen.
Eivät homot ennenkään ole kirkkoa homosteluunsa tarvinneet. Paitsi tietysti katolisille homoille pappisura sopii hyvin, niin ei tarvitse pahemmin selitellä naimattomuuttaan ulkopuolisille. Homoudessa ei sinänsä ole mitään edistyksellistä. Jo muinaisille roomalaisille asiasta kirjoitti Paavali, että Jumala on sellaiset hyljännyt noudattamaan omia luonnottomia himojaan ja häpäisemään oman ruumiinsa.