Niin, jännittäminen on varmasti lähes jokaiselle tuttua ja kuuluukin tietysti jossain määrin elämään. Mutta ongelmani on tämä: kaikki normaali kanssakäyminen ei tuota juurikaan ongelmia, mutta parin kuukauden kuluttua minun pitäisi pitää 15 minuutin esitelmä yksin tuntemattoman luokan edessä. Olen vältellyt tuon kurssin käymistä jo pari vuotta, ja nyt ei auta -pakko se on käydä jos koulusta joskus haluaa valmistua.
Edellinen esitelmän pitäminen parin vuoden takaa on jo niin kaamea kokemus ettei mitään rajaa. Vaikka kuinka uskottelen itselleni, että kaikki menee hyvin, ei se mene. Kädet tärisevät, mutta kaikkein pahinta on kun ääni häviää. Joudun puhuessa nieleskelemään jatkuvasti ettei ääni häviäisi. Tätä kautta esiintymisestä tulee todella vaivalloista. Joku muutama minuutti menisikin, mutta tuollainen yli kymmenen minuuttia on jo aivan mahdotonta.
Kaikista pahinta kaikessa on kuitenkin esitelmän pidon odottaminen, jännitys oli viimeksikin niin voimakasta että nukkuminen oli vaikeaa edellisinä öinä eikä mistään tullut oikein mitään kun esitelmän pito pyöri mielessä jatkuvasti.
Tiedän että ongelmani saattaa tuntua naurettavalta jollekin hyvän itsetunnon omaavalle, mutta jokainen jolla on sama ongelma tietää miten rasittavaa jännitys voi olla.
Mitenkäs nämä betasalpaajat? Olen kuullut että niitä voi saada ihan terveyskeskuksesta, mutta auttavatko ne todella? Lähinnä tuo äänen katoaminen on asia mikä huolettaa. Ja ei kiitos neuvoja tyyliin "kuvittele kaikki kuulijat alasti niin ei jännitä". Siinä ei mikään itsensä rauhoittaminen ainakaan meikäläisellä onnistu kun esitelmää joutuu pitämään.
Edellinen esitelmän pitäminen parin vuoden takaa on jo niin kaamea kokemus ettei mitään rajaa. Vaikka kuinka uskottelen itselleni, että kaikki menee hyvin, ei se mene. Kädet tärisevät, mutta kaikkein pahinta on kun ääni häviää. Joudun puhuessa nieleskelemään jatkuvasti ettei ääni häviäisi. Tätä kautta esiintymisestä tulee todella vaivalloista. Joku muutama minuutti menisikin, mutta tuollainen yli kymmenen minuuttia on jo aivan mahdotonta.
Kaikista pahinta kaikessa on kuitenkin esitelmän pidon odottaminen, jännitys oli viimeksikin niin voimakasta että nukkuminen oli vaikeaa edellisinä öinä eikä mistään tullut oikein mitään kun esitelmän pito pyöri mielessä jatkuvasti.
Tiedän että ongelmani saattaa tuntua naurettavalta jollekin hyvän itsetunnon omaavalle, mutta jokainen jolla on sama ongelma tietää miten rasittavaa jännitys voi olla.
Mitenkäs nämä betasalpaajat? Olen kuullut että niitä voi saada ihan terveyskeskuksesta, mutta auttavatko ne todella? Lähinnä tuo äänen katoaminen on asia mikä huolettaa. Ja ei kiitos neuvoja tyyliin "kuvittele kaikki kuulijat alasti niin ei jännitä". Siinä ei mikään itsensä rauhoittaminen ainakaan meikäläisellä onnistu kun esitelmää joutuu pitämään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tunnu naurettavalta!meitä on kuule monia joilla on sama ongelma.Neuvoisin että kävisit lääkärillä juttelemassa asiasta,luulen että ihan yleislääkärikin osaa auttaa minä sain propralia mut sinun kantsii käydä "ajoissa"että voit "testata"kuinka lääke auttaa.Elä hätäile vaan reilusti lääkäriin apua hakemaan,kun saat lääkkeen niin mielesi rauhoittuu.Voimia sulle!
Kerro rehellisesti opettajallesi miten jännittäminen invalidisoi sinua ja sopikaa jokin muu muoto tehtävän läpiviemiseksi. esim. kirjallisena versiona. Rohkeasti vain kerrot tilanteen ja kysyt miten muulla lailla tehtävä tulisi hoidettua.
Tiedän tarkalleen mistä kirjoitat. Olin itse samanlainen jännittäjä,kaikki esitelmät oli kauhun paikkoja (kädet tärisi, henki salpautui, ääntä häipyi ym.) ja pahinta oli se etukäteisjännittäminén: yöunethan siinä meni. Olen nyt nelikymppinen ja avun sain vasta noin 10 vuotta sitten juuri beetasalpaajista.Käytän tarvittaessa 20 mg propralia ja se on kyllä vienyt kaikki turhat esiintymispelot ja jännitykset mennessään. Olisinpa vain keksinyt sen silloin, kun ammatinvalinta oli edessä. Propral on mulle kyllä ollut "pelastus". Se ei ole mikään psyykelääke vaan vaikuttaa juuri autonomiseen hermostoon vieden ne epämääräiset fyysiset oireet. Käytän sitä mielestäni todella harvoin vain silloin kun joudun esiintymään,mutta elämänhallintaa se on rutkasti antanut. Esiintymiset ei enää jännitä. Jotenkin uskon,että sulle siitä olis apua. Kokeile ainakin.Saat siihen varmaan tavalliselta lääkäriltä reseptin. Onnea koitokseen!
Suosittelen beetasalpaajaa tai hyvin pientä annosta Oxepamia (itse otin puolikkaan 15 mg:sta).
Molemmista olen saanut apua tilanteissa joissa olen joutunut puhumaan, mikä ei ole minulle helppoa.
Pidin esimerkiksi muistopuheen äitini hautajaisissa ja se oli tärkeä tilaisuus minulle. Lääkkeen avulla sain rauhallisesti sanotuksi kaiken sen mitä halusin välittää saattoväelle. Ja hyvin se meni.
Luulen että niiden käyttö on yleisempää kuin arvataankaan, kun me suomalaiset olemme yleensä aika arkoja esiintymään. Mutta kukapa niiden käyttöä viitsisi julkisesti kuuluttaa.
...vaan ominaista meille suomalaisille. Turhaan sitä itsensä sekopäiseksi jännittää ja öitä valvoo. Mene nyt ajoissa hakee lääkäriltä resepti niin että voit itse etukäteen testata sen vaikutusta. Äänen värinä ja sen menettämisen pelko on tosi tuskaista...
Voi olla että kun on kainalosauva se jo pelkästään psykologisella vaikutuksella saa rentoutumaan.
Minä olen myös aina jännittänyt esiintymistä, mutta silloin tällöin tulee tilanteita, joissa joutuu esiintymään. Varmasti edellä tarjotut lääkkeet ovat hyvä keino jännityksen vähentämiseen, mutta samalla voi kokeilla kaikkia pieniä kikkjoja myös.
Itse jouduin pitkäaikaisessa työssäni esittelemään omalle ryhmälleni tietokoneohjelman uudet ominaisuudet. Ensimmäiset kerrat tuntuivat vaikeilta, sitten opin ajattelemaan, että tämähän on se sama porukka, jonka kanssa keskustelen kahvitauoilla. On se kuitenkin vähän eri asia heittää kalvo piirtoheittimelle ja alkaa puhua seisaaltaan, kun muut istuu, mutta auttaa jonkun verran, kun ajattelee sen porukan olevan ihan tuttu porukka.
Silloisessa työssä yritettiin systemaattisesti opettaa kaikista esiintyjiä. Mielestäni siinä ei oikeasti ole mitään järkeä, mutta joku silti kuvittelee olevan. Kyllä mulle oli tosi vaikeaa alkaa esittelemään esim. ryhmätyön tuloksia satapäiselle porukalle, vaikka tunsinkin jokaisen. Valitsin joukosta aina jonkun, jolle ajattelin kertovani asiaani, siten iso porukka tuntui paljon vähemmän ahdistavalta. Tosin on syytä vaihtaa valittua kuulijaansa esityksen edetessä.
Nykyisessä työssäni koulutan tulevia käyttäjiä käyttämään meidän asentamia laitteita. Eikä tunnu yhtään vaikealta. Homman juju on siinä, että saan hoitaa koulutuksen laitteen vieressä. Porukka on ympärillä epämääräisenä ryhmänä, jolloin tilanteesta puuttuu se ahdistava muodollisuus. Toisaalta pidän asiaani tärkeänä, joten en edes ajattele, että esiinnyn, vaan että kerron tälle ryhmälle asioita, joita heidän täytyy tietää.
Olen silti aivan varma, että jos joutuisin esiintymään istuvan porukan edessä korokkeella seisoen, se aiheuttaisi yhä ylimääräisiä lyöntejä sydämessä, punastumista ja kaikkea muuta yhtä ikävää. Tämä kaikki ei välttämättä auta sinua juuri siinä tilanteessa, johon apua pyysit, mutta toivottavasti tämä auttaa sinua siten, ettet pidä kaikkea, mihin jotainkaan toisille puhumista liittyy, täysin poissuljettavana vaihtoehtona elämässäsi.
...kuuluu usein jännittäviin tilanteisiin. Itse saatan joskus joutua oikeastaan kauhun valtaan, sydän lyö miljoonaa ja kädet hikoilee. Sitä pitää vaan yrittää hengittää syvään ja rauhallisesti. Naama helottaa punaisena ja tuntuu et kaikki huomaa. Tuohon nieleskelyyn puheen aikana olisi yksi neuvo, joka ainakin auttaa itseäni siinä että puhe luistaa vaikka kuinka jännittää. Eli kun alan pitään esitystä, aloitan sen usein sanoin: Köhöm, no niin pidän esitelmän tästä...ja haluiaisin ihan alkuun sanoa, että minua jännittää tosi paljon, mutta yritetään saada jotain aikaan. Eli...plää plää...Ihan tosi se auttaa kun saa sen sanottua, eikä siinä todellakaan ole mitään hävettävää!Tsemppiä sulle, mene nyt sinne kurssille, niin se on ohi.
hoitoon.....
Olet saanut hyviä kommentteja. Myös itselläni oli vuosia ihan sama ongelma, ja juuri nimenomaan hengityksen salpautuminen niin että ääni "hävisi" oli kaikkein nolointa. Kävin lääkärissä ja sain Propralia, jota olen nyt käyttänyt ennen esiintymisiä (20 mg/kerta, ehkä yhteensä n. 10 kertaa). Hämmästyksekseni ko. oireet katosivat ja nyt olen alkanut nauttia esiintymisestä, ja itseluottamukseni on noussut huimasti. Uskon, että voin jatkossa vielä esiintyä myös ilman Propralia.
Ei muuta kuin käynti lääkärissä ja tsemppiä!