Saksan olisi kannattanut vallata koko Espanjan niemimaa viimeistään alkuvuodesta 1942, tällöin oltaisiin saatu myös Gibraltar haltuun. Jos Franco ei kerran suostunut liittymään sotaan, niin sitten hän jouti mennä ja hänen tilalleen oltaisiin voitu laittaa joku yhteistyöhaluisempi kaveri johtamaan Espanjaa. Jos tämän lisäksi oltaisiin vallattu Malta samanlaisella laskuvarjojoukko-operaatiolla kuin Kreeta aikoinaan, olisi Brittien asema Välimerellä vaikeutunut huomattavasti. Tämän jälkeen olisi Rommelin Afrika Korpsien huolto saatu toimimaan kunnolla, kun britit eivät enää sitä olisi pystyneet häiritsemään Maltaa tukikohtanaan käyttäen. Rommelin joukkoja olisi myös voinut kasvattaa parilla, kolmella pätevällä saksalaisdivisioonalla, tämän jälkeen Rommel olisi vienyt brittejä kuin pässiä narussa ja vallannut nopeassa tahdissa koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän öljykentät. Kaikki tämä olisi siis pitänyt tehdä ennen kuin jenkit ehtivät tulla kunnolla mukaan Euroopan ja Pohjois-Afrikan sotaan loppuvuodesta 1942.
WW2 Välimerellä
MieSeVaan.
11106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä Englannin valtaaminen olisi ollut tärkeämpää. Silloin brittien asema vasta vaikea olisi ollut.
1942 Brittien saarien valtaaminen ei olisi enää onnistunut, se olisi pitänyt tehdä kesällä ja syksyllä 1940, mutta Hitler meni ja sähläsi senkin.
valtaamiseen ei oltu valmistauduttu, eikä ylipäänsä siihen suurmenestykseen, joka kevään -40 sotaretki länteen oli.
Jatkostrategiaa ei ollut lainkaan mietitty, vaan uskotiin brittien suostuvan rauhaan. Se ei taas ollut Churchillin ajatus lainkaan. Hän uskoi ja toivoi USA:n tulevan sotaan mukaan ja toimi sen mukaisesti.
Brittien saarten valtaus olisi hyvinkin voinut onnistua 1940, jos Hitler olisi antanut Luftwaffen jatkaa Royal Air Forcen moukarointia, sen sijaan että hän käski sen aloittamaan Brittien kaupunkien pommitukset. RAF oli vain muutaman päivän päässä tappiosta ja Hitler antoi päätöksellään heille aikaa toipua tappioistaan. Vitun Hitler.
olisi vielä taannut maihinnousun onnistumista. Royal Navy oli lähes koskematon ja vahvuudeltaan moninkertainen Saksan merivoimiin verraten.-Lisäksi oli rannikkopuolustus ja kiireesti uudelleen aseistetut maavoimat. Niitä oli lähes 30 divisioonaa, tosin suorituskyvyltään eri tasoisia.
Eikä saksalaisilla ollut kovin kummoista maihinnousukalustoakaan; enimmäkseen kiireessä kokoon haalittuja tasapohjaisia jokiproomuja ja vastaavaa. Syysmyrskyisen kanaalin ylittäminen tällaisilla hätävaralaitteilla olisi jo ollut seikkailu sinällään, mistä kyllä paras hohto olisi haihtunut viimeistään Royal Navyn ilmaantuessa paikalle.
Hehe,muutama tykkilautta ja perusteellinen miinoitus olisi pitänyt pattler prittonin kiireisenä muutaman päivän ihan muualla kuin saksalaisella maihinnousualueella.
Hitlerillä ei ollut aikeita nousta maihin Englantiin,arveli propagandan tekevän tehtävänsä,niinkuin siihen mennessäkin.
Idiootti menetti hienon mahdollisuuden päästä maailmanvaltiaaksi.
tietävän osapuolten voimavaroista.
RAF:n pommituslennosto oli koskematon ja samoin hävittäjäreservit. RAF teki paha jälkeä satamiin kootussa maihinnousukalustossa.
Miten tykkilauttojen ja miina-alusten toiminta olisi onnistunut Royal Navyn hallitessa merta?
Hitler teki viisaan ratkaisun luopuessaan maihinnoususta. Jos nyt oli koskaan sitä tosissaan ajatellut.
Mutta mitä jos Hitler ei olisi 1940 määrännyt Luftwaffea lopettamaan RAF:in moukarointia ja siirtymään kaupunkipommituksiin ja Luftwaffe olisi näin onnistunut saavuttamaan itselleen ilmaherruuden Englannin kanaalin ja Etelä-Englannin yllä? Eivät Brittien pommarit yksinään olisi pommitustehtävissään onnistuneet, niillä piti olla hävittäjiä saattajinaan, ilman saattajia brittien pommarit olisi ammuttu alas hyvin nopeasti. Eikä Royal Navy olisi pärjännyt ahtaassa kanaalissa Luftwaffen pommittajille ilman ilmatukea.
Luftwaffen lentolaivasto 3 siirtyi yötoimintaan omasta aloitteestaan elokuun 1940 lopulla tappioittensa vuoksi. Yöpommitukset ovat mahdollisia vain riittävään isoon maaliin, mikä tässä tapauksessa oli Lontoo. Lentolaivasto 2 jatkoi päivätoimintaa syyskuun puoliväliin, kunnes senkin oli menetysten vuoksi siirryttävä yölentoihin. RAF:n hävittäjälennosto alkoi olla aika huonossa hapessa kesän -40 lopulla, mutta ei saksalaisilla mennyt sen paremmin. Ju 87 ja Me 110 osoittautuivat pettymyksiksi päättäväistä hävittäjätorjuntaa vastaan ja Me 109:n lyhyt toimintasäde teki pommikoneiden hävittäjäsaaton monimutkaiseksi. Mikäli Luftwaffen kone ammuttiin alas Englannin yläpuolella, saksalaiset menettivät sekä koneen että koulutetun miehistön, joka parhaimmillaankin päätyi kuokkimaan perunamaata sotavankina. RAF sai siis saksalaisten taktiikan muutoksen aikaan omalla toiminnallaan.