Jos lapsi ei hyväksy facebook kaveriksi

Syy voi olla se että koska itsekkin olen menossa 7. luokalle on mahdollista että tyttärenne on tykännyt/liittynyt johonkin ryhmään että siellä olisi jotain rivouksi tai tälläisiä että tuo voisi olla mahdollisesti se syy.

Mulla samanikäisiä.
Syy voi olla myös vaan se, että aika harvalla teinillä on vanhempia kavereina. Kaveritkin voivat kokea sen nolona.
Ja kaikkein nolointa on kuulemma se, että vanhemmat kommentoivat kuvien alle. Vaikkei facessa olisi mitään kummempaa, teinit eivät tykkää että vanhemmat stalkkaavat.

Haluaa pitää yksityisyyttä. Tuonikäiseltä ihan normaalia ottaa etäisyyttä. Olet äiti, et kaveri.
Muistelepa itseäsi tuon ikäisenä -ei siitä nyt niin kauaa ole ;)

Yläasteikäisen tytön vanhempi on pakottanut (pakottaminen on tosin liian vahva sana, koska tyttö kyllä tottelee ja on aikuisten edessä kiltti) tyttärensä antamaan salasanansa, jotta kykenee seuraamaan tämän netinkäyttöä.

Minun lähipiirissäni "hankalammillakin" nuorilla on äidit ja muut sukulaiset kavereina, eikä siinä ole mitään probleemaa. Oma tyttäreni on lähes sinun tyttäresi iässä mutta hänellä ei ole vielä omaa facebook sivua. Jos jossain vaiheessa sellaisen laatii, niin uskoisin, että ei olisi mitään pulmaa minun olla "kaveri". Luulisin, että hän mielellään ottaisi "kavereiksi" äidin, tädit, serkut, äidin serkut, isovanhemmat, kummit ja muut aikuiset lähipiirin henkilöt. Eikä siinä ole mitään noloa. Mekin seuraamme mm. hänen serkkujensa juttuja facebookin kautta ja se on ihan hauskaa. Miksi olisi "noloa" että on perhettä ja sukua "kaverina"?

Luulisit niin, mutta lapsesi ei ole vielä siinä iässä.
Moni juttu on josssin vaiheessa teineistä noloa.
Tulet vielä huomaamaan.
Noloa: isän vaatetus. Äidin aurinkolasit. Liian kovaan ääneen puhuminen. Veli on nolo. Sisko on nolo. Kissakin on nolo...jne jne...

Noin 25 vuotta. Ja kysy sitten uudestaa, kyllä hän sitten varmaan suostuu.

No haloo, ethän sinä mikään tyttäresi kaveri ole, vaan sinä olet vanhempi, äiti, joten toimi sen mukaisesti. Mulla kaksi nyt jo teini-ikään ehtinyttä, kumpikin facessa enkä ole heidän kaveri. Minä olen heidän äiti, se aikuinen, tarvittaessa auktoriteetti ja tarvittaessa tukija ja lohduttaja, ihan ilman koko facebuukkia. Opetelkaa puhumaan toisillenne ääneen, ethän anna lapsellesi esimerkkiä siitä, että elämää eletään netissä?

Eroa facebookista!