Kantakortin merkintojen perusteella ymmärrän että isäni toimi koko jatkosodan 2KKK / II / 13JR:n kirjurina.
Oletan että (osa)syy tähän sijoitukseen oli ehkä se, että hän haavoittui talvisodan loppuvaiheessa ja hänen palveluskelpoisuutensa muutettiin A1:stä B1:een.
Olisin kiinnostunut tietämään mitkä olivat (konekivääri)komppanian kirjurin tehtävät sodan aikana ?
Osallistuiko hän koskaan varsinaisiin taistelutoimiin (esim. hyökkäysvaiheessa Laatokan Karjalassa ja Syvärillä, tai sodan loppuvaiheessa Kannaksella ?
Oletan että (osa)syy tähän sijoitukseen oli ehkä se, että hän haavoittui talvisodan loppuvaiheessa ja hänen palveluskelpoisuutensa muutettiin A1:stä B1:een.
Olisin kiinnostunut tietämään mitkä olivat (konekivääri)komppanian kirjurin tehtävät sodan aikana ?
Osallistuiko hän koskaan varsinaisiin taistelutoimiin (esim. hyökkäysvaiheessa Laatokan Karjalassa ja Syvärillä, tai sodan loppuvaiheessa Kannaksella ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vääpelin apulaisena paperisotaa. Siihen kuului mm. huolehtiminen henkilöasiakirjoista ja muustakin arkistosta. Oleellinen työ oli vahvuustaulukoista huolehtiminen, koska se oli huollon perusta.
Kirjuri ei osallistunut taisteluihin muuten kuin lähipuolustukseen. Toisaalta komppanian töpinä oli yleensä melko lähellä etulinjaa, useimmin ehkä 1-2 km päässä.
"Kirjuri ei osallistunut taisteluihin muuten kuin lähipuolustukseen. Toisaalta komppanian töpinä oli yleensä melko lähellä etulinjaa, useimmin ehkä 1-2 km päässä. "
Toimiko komppaniassa erikseen tst-lähetti(AU), vai oliko kirjuri myös se kyseinen herra? Taistelutoimissa tst-lähetti-AU seurasi komppanianpäällikköä ja toimi tämän viestimiehenä. Siihen aikaan ei tainnut olla herralla selässään radioreppua, ainakaan Suomen armeijassa. Tuntemattomassa sotilaassa tätä pestiä hoiti Mielonen, eli se kaveri jonka kanssa Kaarna kävi sitä piiskatykki vs tankki-väittelyä, ja joka aina kiersi huutelemassa "valmistautukaa, valmistautukaa!".
töpinässä vääpelin apulaisena.
Päälliköllä oli erikseen taistelulähetit 1 2.
Lähetit päivystivät puhelinta. Radiota ei komppaniaportaassa ollut.
Minunkin isä toimi komppanian kirjurina jatko- ja talvisodassa. Hän piti myös komppanian sotapäiväkirjaa, vaikka sen pito kuuluisi tavallaan komppanian varapäällikölle. Mutta käytännössä asia ei näin aina ollut.
Jokainen voi päätellä kuolleisuusprosenteista kuinka suuressa vaarassa kirjurit ovat olleet sodassa. Esim autokomppanian sotilaiden mahdollisuus kuolla kesällä 1944 oli vain 1/150 osa siitä mikä jääkäripataljoonien sotilailla, kirjurit ym esikuntahenkilöt mukaanlukien.
Olen itse krh-koulutuksen saanut ja halusin myös selvittää mikä todennäköisyys kesä-elokuussa 1944 oli krh-yksiköiden sotilailla kuolla taisteluissa. Tulokseksi sain että noin 60 miehen krh-joukkueen sotilasta kuoli keskimäärin "vain" hieman yli 3 ja krh-komppanioiden (raskaat heittimet) vain hieman yli 4 sotilasta (yli 100:sta?) menehtyi.
Samoin tykistön rykmenteissä oli 1 850 miehen määrävahvuus. Tuosta keskimäärin 27 miestä menehtyi taistelujen takia. Suuri(n) osa ilmeisesti tulenjohdossa.
Tai kirjoitin tuossa väärin, isäni ei kai toiminut kirjurina talvisodassa, vaan jatko- ja Lapin-sodassa. Joskus hän sanoi aikoinaan, että olisi toiminut myös taistelulähettinä, se olisi ollut ainakin talvisodassa. Mutta hän ei sodissa haavoittunut, mutta sanoi, että vierestä olisi pari kertaa mies kaatunut.