Kiitos evoluutio: uusi hyttynen on äänetön, tehokas ja jää talven yli kylään
Jopa Helsingin kantakaupungissa on viimeistään tänä kesänä havaittu evoluution voima: hyttyset alkavat sopeutua elämään betoniviidakossa.
Kehitys on niin selvä, että Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullbergin mukaan pian saattaa olla syytä puhua täysin uudesta hyttyslajista.
Sen lempinimi on toistaiseksi kaupunkilaishyttynen, ja se polveutuu siivekkäiden vereen mieltyneistä, culeks-sukuhaaran lintuhyttysistä. Uusi eriytymisen merkkejä osoittava haara kelpuuttaa imukärsäänsä myös ihmisveren.
"Mikä samperi?"
Hyönteistutkija Kullbergilla on kaupunkilaishyttysestä omakohtaista kokemusta.
- Kun asuin Kruununhaassa ennen sotia rakennetussa talossa, sain yöllä ihmeellisiä paukamia. Sitten löysin asunnosta hyttysen keskellä talvea. Olin siinä vähän, että mikä samperi tämä nyt on.
Venäjällä ja Keski-Euroopassa vieraillessaan Kullberg sai huomata, että maailmalla urbaanit hyttyset muodostavat isompia jengejä.
- Esimerkiksi Pietarissa ja Moskovassa ne ovat jo ihan riesa. Niitä pyörii myös vanhoissa metrotunneleissa.
Suomen kaupungeissa ulkomailta tutulta uhkakuvalta todennäköisesti vältytään - kiitos modernin rakennuskannan ja lyhyiden lämpöjaksojen.
Helleyönä kylään
Viime viikkojen helleputki on ollut kaupunkilaishyttysille vilkasta kyläilyaikaa. Kuuma ja kuiva sää saa ne hakeutumaan viileisiin ihmisasumuksiin, jonne lennähtää kätevästi yötä myöten avonaisten ikkunoiden kautta.
Perinteiseen maalaishyttyseen verrattuna kaupunkilaisitikka ei piittaa siisteydestä. Se kelpuuttaa lisääntymiseen pienet ja likaisetkin vesiläntit, kuten viemärit, piha- ja jopa lattiakaivot.
Ja kuten Kullberg sai itse aikoinaan tuta, urbaani hyttynen ei välttämättä katoa kesän kanssa, vaan se saattaa jäädä taloksi.
- Se voi hengata päiväkausia kämpässä. Sitä eivät tavalliset hyttyset tee, hän tiivistää sen erityispiirteitä.
Hiljainen saalistaja
Todellisen evoluution lahjan ihmiskunnalle uudesta tulokkaasta tekee se, että minkä itikka äänessä häviää, se tehokkuudessa voittaa.
- Se on nopealiikkeinen, suorastaan neuroottisen tehokas, ja lähes äänetön. Sen sylki on lintujen valkuaisaineille erikoistunut, minkä takia pistos aiheuttaa monissa voimakkaamman ihoreaktion, Kullberg kuvailee.
- Niinpä yksi hyttynen voi aiheuttaa kokonaiselle seurueelle monta ikävää paukamaa.
Loppuun museomestari keksii menetettyä etuoikeuttaan sureville keskusta-asujille lohdutuksenkin sanoja:
- Jos herää paukamilla ja pelkää hysteerisesti luteita, niin ehkä on helpottavaa kuulla, että se saattaa olla pelkkä hyttynen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014072818524428_uu.shtml
Jopa Helsingin kantakaupungissa on viimeistään tänä kesänä havaittu evoluution voima: hyttyset alkavat sopeutua elämään betoniviidakossa.
Kehitys on niin selvä, että Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullbergin mukaan pian saattaa olla syytä puhua täysin uudesta hyttyslajista.
Sen lempinimi on toistaiseksi kaupunkilaishyttynen, ja se polveutuu siivekkäiden vereen mieltyneistä, culeks-sukuhaaran lintuhyttysistä. Uusi eriytymisen merkkejä osoittava haara kelpuuttaa imukärsäänsä myös ihmisveren.
"Mikä samperi?"
Hyönteistutkija Kullbergilla on kaupunkilaishyttysestä omakohtaista kokemusta.
- Kun asuin Kruununhaassa ennen sotia rakennetussa talossa, sain yöllä ihmeellisiä paukamia. Sitten löysin asunnosta hyttysen keskellä talvea. Olin siinä vähän, että mikä samperi tämä nyt on.
Venäjällä ja Keski-Euroopassa vieraillessaan Kullberg sai huomata, että maailmalla urbaanit hyttyset muodostavat isompia jengejä.
- Esimerkiksi Pietarissa ja Moskovassa ne ovat jo ihan riesa. Niitä pyörii myös vanhoissa metrotunneleissa.
Suomen kaupungeissa ulkomailta tutulta uhkakuvalta todennäköisesti vältytään - kiitos modernin rakennuskannan ja lyhyiden lämpöjaksojen.
Helleyönä kylään
Viime viikkojen helleputki on ollut kaupunkilaishyttysille vilkasta kyläilyaikaa. Kuuma ja kuiva sää saa ne hakeutumaan viileisiin ihmisasumuksiin, jonne lennähtää kätevästi yötä myöten avonaisten ikkunoiden kautta.
Perinteiseen maalaishyttyseen verrattuna kaupunkilaisitikka ei piittaa siisteydestä. Se kelpuuttaa lisääntymiseen pienet ja likaisetkin vesiläntit, kuten viemärit, piha- ja jopa lattiakaivot.
Ja kuten Kullberg sai itse aikoinaan tuta, urbaani hyttynen ei välttämättä katoa kesän kanssa, vaan se saattaa jäädä taloksi.
- Se voi hengata päiväkausia kämpässä. Sitä eivät tavalliset hyttyset tee, hän tiivistää sen erityispiirteitä.
Hiljainen saalistaja
Todellisen evoluution lahjan ihmiskunnalle uudesta tulokkaasta tekee se, että minkä itikka äänessä häviää, se tehokkuudessa voittaa.
- Se on nopealiikkeinen, suorastaan neuroottisen tehokas, ja lähes äänetön. Sen sylki on lintujen valkuaisaineille erikoistunut, minkä takia pistos aiheuttaa monissa voimakkaamman ihoreaktion, Kullberg kuvailee.
- Niinpä yksi hyttynen voi aiheuttaa kokonaiselle seurueelle monta ikävää paukamaa.
Loppuun museomestari keksii menetettyä etuoikeuttaan sureville keskusta-asujille lohdutuksenkin sanoja:
- Jos herää paukamilla ja pelkää hysteerisesti luteita, niin ehkä on helpottavaa kuulla, että se saattaa olla pelkkä hyttynen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014072818524428_uu.shtml
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei voi pitää paikkansa. Jumala loi kaiken sellaiseksi kuin ne on eikä mikään muutu millään tavalla.
Lajinsisäistä muuntelua. Hyttynen on yhä hyttynen, eikä mitään ristiriitaa siis ole.
Niin kerta! Milloin hyttysestä muka olisi tullut sarvikuono?!?
Tässä toinen itikan kaltainen vahva todiste evoluutiosta:
http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-1288719171644.html
Koirasta oli tullut sankari. Tätä evoluution tuotosta sanotaan nykyisin sankarikoiraksi. Ihan eri laji kuin varsinainen koira.
Niin se vaan maailma muuttuu kun evoluutio muokkaa sitä. Ensin itikasta tulee itikka ja sitten koirasta tulee sankarikoira.
Tuossahan tapahtui selvästi ihme!
Jos kaupunkihyttynen ei risteydy perinteisen maalaishyttysen kanssa, se on eri lajia. Ennemmin tai myöhemmin käy näin, repikää siitä.
"Ennemmin tai myöhemmin"-ilmauksesi osoittaa vain sen että olet evouskovainen tyhmä ateisti.
Jep. Museomestarihan se varsinainen evoluutioasiantuntija onkin.
Eli tämä on yhtä varmasti evoluution tulosta kuin oli kauan sitten Molocin tällä palstalla varmana evoluution tuotoksena pitämä kohu-uutisoitu Lontoon metrohyttynen, josta minä, siis minä ihan itse ensimmäisenä maailmassa sanoin että selvä mamuhyttynenhän tuo on, niinkuin se sitten olikin, ja jälkeenpäin samoja onkin löytynyt joka metrosta.
Ja mamu se on tämäkin itikka. Sillä ei ole evoluution kanssa mitään tekemistä.
Oikeastaan juttu taitaa olla niin että tuo museonvartija puhui tässä evoluutiosta vain piloillaan tarkoittamatta puheitaan ihan todesta otettavaksi, sillä jos hän on oppinut niin ei hän tuollaisia sammakoita suustaan päästelisi.
Tämän palstan tyhmyrievokeille tuo juttu meneekin sitten sitten täydestä, eli he katsovat nyt olevansa maailmanhistorisn ensimmäisiä ajantasaisen evoluutiotapahtuman todistajia, hehe.
Ei vastailla näille evokkitrolleille.
Yllätys, kretut pistävät silmät kiinni, tukkivat korvat ja huutavat "lalalalalalalaenkuulelalala".
No, jos tämä ei ole evoluutiota, niin mitäs sitten? Rappeutuiko hyttynen talviseen ympäristöön sopivaksi? Onko Jumalalla niin tylsää, että parantelee ah, niin täydellisiä hyttysiä paremmaksi? Kertokaa ihmeessä, kretut.
Hyttysestä tuli hyttynen, vau mitä evoluutiota.
Sehän on oikein tieteellisesti todistettu että hyttysen jälkeläiset on hyttysiä. Voiko tämän parempaa evoluution todistetta olla.
Vielä kun ihmisestä tulisi ihmisiä mutta kun tulee evokkitolloja.
Et kai ole tosissasi kolmonen?
Voi voi, kretu ei näköjään ymmärrä mitä evoluutio on... sääliksi kävis.
"Voi voi, kretu ei näköjään ymmärrä mitä evoluutio on... sääliksi kävis."
Mitä versioita siitä?
"Mitä versioita siitä?"
Tieteen kehittämää ja koulujen opettamaa.