Kuinka voi ikävöidä ihmistä jota ei oikeasti edes tunne? Joka päivä vain odottaa että näkee edes vilauksen. Pitkiä katseita, muutamia lauseita. Ei muuta, ei nyt eikä myöhemmin. Perhosia vatsassa kaikki päivät kun vain ajattelee jotain mitä ei saisi. Että pitääkin ihastua vielä tässä vaiheessa elämää, paras tunne pitkiin aikoihin, mutta samaan aikaan huono omatunto pelkistä ajatuksista ja hulluista haaveista jotka eivät koskaan toteudu. Miten tilanteesta pääsee yli? Välttely ei onnistu, kun lopulta aina kohdataan. Mitä useampi päivä välissä sitä hurjempia ovat aatokset. Tilanne on niin kiusallinen ja vielä kiusallisempi se on sitten jos katseeni paljastaa mitä mielessäni liikkuu. Uskomaton pakkaus ja pahoin pelkään ettei hän itse sitä tiedosta. Ehkä katseet taas huomenna kohtaavat.
tuntematon mutta niin tutun oloinen
salaa sekaisin
26343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihastuminen on kummallinen juttu, sitä ei voi järjellä selitää. Se tulee, jos on tullakseen.. vaikkei se olisi soveliastakaan..huoh.
Aivan. Ja tämä on aivan järjettömän hullua ja epäsoveliasta. Ehkäpä ajan kanssa helpottaa. Toivossa on hyvä elää.
Ihastuminen joko etenee rakkaudeksi (jos mahdollista) tai laimenee ajan kanssa. Niin se menee...
Kaikki on mahdollista. Mutta kyllä tämä rilanne on mahdoton. Laimenemista odotelle...
Sinä olet se myyjä.
Myyjä minä en ole.
Toivottavasti pihalla taas nähdään :)
Naapurikaan. Sittenhän tämä vasta mahdotonta olisikin.
Ei naapuri olekaan, vaan "naapuri"
Päivittäin nähdään tai ainakin 5 päivänä viikossa, eri firma
Sekään.
Saas nähdä, voi että. x)
Ei naurata ei.
No hei, positiivisuutta :)
Sitä kaipaankin mutta hankalaa tässä tilanteessa nähdä positiivista.
Joutuu kohta lähtemään liikenteeseen,sinne missä yleensä käyn :)
Mikä on se paikka?
...pieni paikkakunta, minkäs teet...........
Pieni tai suuri niin aina on huono tuuri... pienet ne on piirit isommissakin paikoissa.
Mulla kävi ihan samanlailla. Nyt hän kummittelee mun päässä koko ajan, enkä tiedä mitä ajatella. Tuntematon, mutta niin tutun oloinen.
Eikö vain. Nuppi heittää volttia pahemman kerran.
Toisen, tuntemattoman tuttuus on ehkä sitä, että näkee toisessa itsensä. Bongaa jotenkin juur ne omat ominaisuutensa, osin ehkä tiedostamattakin.
Tekee tilanteesta vielä koomisemman. :-D mutta eipä siitä sen enempää.
Kummallista on... -> jing ja jang!?
Kyllä ne vasta kummallisia ovat.
Onnekasta huomista teille
Ehkä emme tapaakkaan, salaa kuitenkin toivon että huomenna jälleen saapuu hän ja porautuu katsellaan syvälle sisinpääni. Meissä kaikissa asuu pieni masokisti.