Kirkossa näyttää toteutuvan asia toisensa jälkeen seuraavanlainen evolutiivinen kuvio, joka meni naispappeusasiassakin juri tällä tavalla:
1. Kirkon virka on uskovan miehen virka. Kirkon jäsenet, papisto ja johto pitää tätä vakaumuksenaan eikä asiasta edes keskustella sen laajemmin.
2. Naispappeuskeskustelu alkaa. Koska virkakäsitys on suurimmalle osalle vakaumus ja raamattukysymys, luvataan heillekin kirkossa omantunnonvapautta, luvataan että naispappeus ja vanha virkakäsitys voi elää kirkossa rinnakkain ja molemmille löytyy elintilaa. Kun naispapeus lopulta tulee, annetaan klausuuli/ponsi jolla taataan myös vanhauskoisille tilaa omantunnon syistä.
3. Naispappeudesta tulee vallitseva käytäntö. Sitä ei saa enää kyseenalaistaa vaan vanhauskoisetki nvelvoitetaan toimimaan yhdessä viran menettämisen uhalla. Ponsi jolla alunperin luvattiin etsiä yhdessä elämisen kei noja, unohdetaan eikä siitä enää puhuta.
4. Vanhauskoiset joutuvat yhä ahtaammalle vakaumuksensa kanssa. Nyt heille ei enää ole kirkossa tilaa, heille osoitetaan ovea eikä vanhauskoisia pappeja enää vihitä virkaan.
5. Vanhauskoiset yrittävät useaan otteeseen rakentavaa keskusteluyhteyttä, jossa heidänkin vakaumus otettaisiin huomioon ja muistutetaan mm. ponnesta joka naispappeuspäätöksen yhteydessä annettiin. Ratkaisuina he esittävät esim. työvuorojen järjestelemistä niin ettei yhteentörmäyksiä tule ja erillisvihkimyksiä omantunnon syistä, joka järjestely ei olisi keneltäkään pois.
6. Esitettyihin ehdotuksiin suhtaudutaan vihamielisesti ja perimmäisenä tarkoituksena on saada vanhauskoiset mahdollisimman ahtaalle ja savustaa heidät ulos kirkosta. Kirkossa ei enää suvaita, edes omantunnon tai vakaumuksen syistä vanhaa virkakäsitystä (jota noudattavat vielä kaikki syyret kristilliset maailmankirkotkin). Vanhauskoisia vainotaan ja erotetaan viroista. Kirkon johto antaa ymmärtää ettei heidän vakausmustaa enää suvaita.
7. Kirkko esittää että vanhauskoiset "voivat pitää vakaumuksensa kunhan eivät toimi sen mukaan" eli vaatii heitä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Selityksenä on että uusi virkakäsitys on "ainoa oikea" kristillinen oppi ja vanha käsitys ei ole kristillinen eikä edes vakaumus vaan johtuu ihmisten riidanhalusta yms. Käytännössä tämä merkitsee samaa kuin isovihan aikana kun pappeja uhattiin rangaistuksilla jos he eivät kumarra uutta, ortodoksista Jumalaa ja taivu uuden uskonnon alle. He saivat "pitää oman käsityksensä" kunhan toimivat sen vastaisesti eikä tuo vakaumus saanut näkyä missään. Näin toimitaan nykyään myös Suomen ev. lut. kirkossa.
Homokysymyksessä tullaan menettelemään samoin, seuraavien vuosikymmenten kuluessa, Propaganda on jo alkanut.
Harhaopilla on aina seuraavat elinkaaren vaiheet:
1. Se pyytää tilaa ja olemassaolon oikeutusta totuuden rinnalla
2. Harha saavuttaa hyväksytyn aseman ja sille annetaan elintilaa totuuden rinnalla
3. Harha vahvistuu, saa lisää kannattajia ja se alkaa vaatimaan totuuden poistamista rinnaltaan
4. harha hallitsee kirkossa ja syrjäyttää totuuden eikä totuus enää ole sallittua eikä hyväksyttyä.
Se on kuin käenpoikanen joka pienenä munana näyttää samalat kuin emolinnun omat munat, mutta kun siitä kuoriutuu poikanen, se vahvistuu ja työntää ulos pesästä emon omat, oikeat poikaset ja nauttii yksin emon antamasta ravinnosta.
1. Kirkon virka on uskovan miehen virka. Kirkon jäsenet, papisto ja johto pitää tätä vakaumuksenaan eikä asiasta edes keskustella sen laajemmin.
2. Naispappeuskeskustelu alkaa. Koska virkakäsitys on suurimmalle osalle vakaumus ja raamattukysymys, luvataan heillekin kirkossa omantunnonvapautta, luvataan että naispappeus ja vanha virkakäsitys voi elää kirkossa rinnakkain ja molemmille löytyy elintilaa. Kun naispapeus lopulta tulee, annetaan klausuuli/ponsi jolla taataan myös vanhauskoisille tilaa omantunnon syistä.
3. Naispappeudesta tulee vallitseva käytäntö. Sitä ei saa enää kyseenalaistaa vaan vanhauskoisetki nvelvoitetaan toimimaan yhdessä viran menettämisen uhalla. Ponsi jolla alunperin luvattiin etsiä yhdessä elämisen kei noja, unohdetaan eikä siitä enää puhuta.
4. Vanhauskoiset joutuvat yhä ahtaammalle vakaumuksensa kanssa. Nyt heille ei enää ole kirkossa tilaa, heille osoitetaan ovea eikä vanhauskoisia pappeja enää vihitä virkaan.
5. Vanhauskoiset yrittävät useaan otteeseen rakentavaa keskusteluyhteyttä, jossa heidänkin vakaumus otettaisiin huomioon ja muistutetaan mm. ponnesta joka naispappeuspäätöksen yhteydessä annettiin. Ratkaisuina he esittävät esim. työvuorojen järjestelemistä niin ettei yhteentörmäyksiä tule ja erillisvihkimyksiä omantunnon syistä, joka järjestely ei olisi keneltäkään pois.
6. Esitettyihin ehdotuksiin suhtaudutaan vihamielisesti ja perimmäisenä tarkoituksena on saada vanhauskoiset mahdollisimman ahtaalle ja savustaa heidät ulos kirkosta. Kirkossa ei enää suvaita, edes omantunnon tai vakaumuksen syistä vanhaa virkakäsitystä (jota noudattavat vielä kaikki syyret kristilliset maailmankirkotkin). Vanhauskoisia vainotaan ja erotetaan viroista. Kirkon johto antaa ymmärtää ettei heidän vakausmustaa enää suvaita.
7. Kirkko esittää että vanhauskoiset "voivat pitää vakaumuksensa kunhan eivät toimi sen mukaan" eli vaatii heitä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Selityksenä on että uusi virkakäsitys on "ainoa oikea" kristillinen oppi ja vanha käsitys ei ole kristillinen eikä edes vakaumus vaan johtuu ihmisten riidanhalusta yms. Käytännössä tämä merkitsee samaa kuin isovihan aikana kun pappeja uhattiin rangaistuksilla jos he eivät kumarra uutta, ortodoksista Jumalaa ja taivu uuden uskonnon alle. He saivat "pitää oman käsityksensä" kunhan toimivat sen vastaisesti eikä tuo vakaumus saanut näkyä missään. Näin toimitaan nykyään myös Suomen ev. lut. kirkossa.
Homokysymyksessä tullaan menettelemään samoin, seuraavien vuosikymmenten kuluessa, Propaganda on jo alkanut.
Harhaopilla on aina seuraavat elinkaaren vaiheet:
1. Se pyytää tilaa ja olemassaolon oikeutusta totuuden rinnalla
2. Harha saavuttaa hyväksytyn aseman ja sille annetaan elintilaa totuuden rinnalla
3. Harha vahvistuu, saa lisää kannattajia ja se alkaa vaatimaan totuuden poistamista rinnaltaan
4. harha hallitsee kirkossa ja syrjäyttää totuuden eikä totuus enää ole sallittua eikä hyväksyttyä.
Se on kuin käenpoikanen joka pienenä munana näyttää samalat kuin emolinnun omat munat, mutta kun siitä kuoriutuu poikanen, se vahvistuu ja työntää ulos pesästä emon omat, oikeat poikaset ja nauttii yksin emon antamasta ravinnosta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juurikin näin ajattelen minäkin!
Oikea kiteytys lyhyesti ja ytimekkäästi.
En ole naispappeuden vastustaja, mutta minua ihmetyttää tuo KIEROUS, jolla se on runnottu ainoaksi sallituksi käytännöksi. Luvattiin, että vanhakantaiset saavat pitää oman näkemyksensä ja toimia sen mukaan eikä siitä tule heille sanktioita, vaan se saa elää kirkossa uuden rinnalla. Asiasta laadittiin oikein ponsi. Sitten kuitenkin, kun oli päästy jo tarpeeksi vahvaan asemaan, toimittiin kuin ei tuota lupausta ja pontta olisi olemassakaan.
Tuollaista sanotaan meilläpäin epärehellisyydeksi. Siinä ei vastata lupauksistaan ja sitoumuksistaan, vaan heitetään ne iloisesti menemään. Tuollaisiin ihmisiin ei luoteta normaalielämässä. Miten juuri KIRKKO osoittautuu ketkuksi, vaikka sen pitäisi kai olla enemmänkin esimerkkinä moraalin alueella. Olisihan se voinut vaikka sanoutua avoimesti irti noista lupauksistaan, vaikka sekin olisi ollut aika ketkua, mutta kuitenkin rehellisempää kuin tuollainen lupaustensa "unohtaminen".
Minusta oli kirkolta väärin käyttää yleistä työelämän tasa-arvo ja syrjintä pykälää, koska ne ei koskenut kirkollisia työ-ja virkasuhteita. Kirkolla oli niissä oikeus itse päättää omasta käytännöstään.
Lisäys. Tasa-arvo lain toinen pykälä. Joten tasa-arvolakikaan ei tätä edellyttänyt.
Minun mielestäni tasaarvo kirkon toiminnassa olisi voinut toteutua siten, että olisi sovittu molemminpuolisista väistämissäännöistä eli pontta olisi tarkennettu käytännön tasolle.
Tuohon aikaan jolloin epäselvästä ponnen tulkinnasta aiheutui seurakunnissa paljon ikäviä törmäystilanteita, päätti kirkko kuitenkin, rakentavan yhteistyön etsimisen sijasta; -teettää tutkimuksia joissa haastateltuina olivat enimmäkseen naispappeuden puoltajat ja torjujat saivat hyvin heikosti näissä prosesseissa ääntään kuuluviin.
Tutkimusten seurauksena todettiin että "suurin osa" edellyttää ongelman ratkaisemista siten että torjujien elintila ja toimintamahdollisuudet kavennetaan olemattomaksi, so. ei vihitä enää kirkon virkoihin, edellytetään yhteistyötä eli vakaumus saa olla mutta toimintavapautta vakaumuksen mukaisesti ei ole.
Tämä kaikki johti siihen että yhä koventuva linja sai jalansijaa eivätkä lukuisat vanhauskoisten puolelta esitetyt neuvotteluyritykset kiinnostaneet enää kirkon johtoa joka halusi ratkaista asian murskaamalla ja pakotamalla vanhauskoiset ruotuun väkisin tai kuten eräässä evl kirkon sivuilla julkaistussa tutkimuksessa siteerataan kirkon päätöstä: "...joko alistumaan tai tekemään omat johtopäätöksensä" so, eroamaan vapaaehtoisesti.
Ydinsyynä oli se, ettei kirkon johdon tarvinnut enää neuvotella asiasta eikä etsiä molempien osapuolten vakaumukselle toimivaa ratkaisua kun sillä oli tutkimusten mukaan sekä kansan, että kirkon enemmistön suuremman osan tuki takanaan.
Tästä alkoi kova ja armoton linja tarkoituksena nujertaa ja nitistää jääräpäset vanhauskoiset niin että ne "tajuavat tehdä omat jjohtopäätöksensä". Näin onkin käynyt ja aika suuri osa on nujerrettu ja taipunut sekä luopunut vakausuksestaan paineen alla. Eivät tosin kaikki, kuten ei allekirjoittanutkaan. Vakaumus on asia joka ei ole myytävänä.
Tätä evankelisluterilainen pakkovainoojakirkko ei ole käsittänyt.
Onneksi kirkossamme saavat myös naiset toimia pappeina ja piispoina. Tämä tasa-arvo on toteutunut jo vuosia sitten, turha sitä vastaan on enää protestoida. Tätä palstaa lukiessa tuntuu välillä siltä, kuin oltaisiin vielä jossain vuosikymmenten (vuosisatojen ?!) takaisessa maailmassa.
Paremminkin vuosisatojen tai tuhansien takaisessa maailmassa!
Onko sinun vaikea tajuta, niin tämä ei ollut mikään tasa-arvo kysymys, vaan vakaumuksellinen, missä papit halusivat noudattaa Jumalan tahtoa asiassa.
Onko sinun mahdotonta yrittää ymmärtää sitä että joillekin tämä on vakaumuksen asia? Tiedätkö mikä on vakaumus?
Oletko esim. sitä mieltä, jos sinulla on vakaumus ja sinua pakotetaan luopumaan siitä, niin vähintään 20 vuoden kuluttua sinun on siitä luovuttava?
Aika kapea ja ahdasmielinen on näkemyksesi.
TÄMÄ miten vanhauskoisia on kirkossa vainottu ja pakotettu luopumaan vakaumuksestaan, olisi arkkipiispalle oikea anteeksipyynnön paikka!
On ennenkuulumatonta että Suomessa on perustuslaillinen uskonnonvapaus, mutta kirkon sisällä vainotaan pientä ihmisryhmää vakaumuksensa tähden. Ja kaiken lisäksi vielä sellaisia jotka uskovat niinkuin kirkko on aina uskonut.
Todellkin tämä aikajänne oli asiaa sillä pappejahan on maailmassa ollut ihan niin pitkään kuin uskontojakin, ja temppeliporttoja myös, joten ei tuo rakkkausen ammattilaisuus ole mikään luterilaisten naispappien yksinoikeus.
Avaajalta erittäin hyvä selvitys siitä, miten Raamatun vastaiset opit leviävät kansankirkossamme! Vanhaan ja 2000 vuotta voimassa olevaan virkakäsitykseen pitäytyneitä alettiin kutsua "naispappeuden vastustajiksi", joka antoi mielikuvan kovasta ja jyrkästä ihmisestä. Oikeampi nimitys olisi ollut "raamatullisen pappeuden puolustaja". Voisimme samalla tyylillä sanoa nyt, että raamatullien pappeuden vastustajat ovat päässeet valta-asemaan luterilaisessa kirkossamme.
Harhaopit etenevät ja saavat valta-aseman juuri avauksen kuvaamalla tavalla. Jokin antaa siihen kuitenkin voiman ja eräs sellainen on se, että harha kääriytyy hengeliiseen asuunsa, kielikuviin ja vetoaa jopa Raamattuun, josta se lohkoo irrallisia jakeita oppinsa tueksi.
2. Kor. 11:14 "Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
Toinen voimaannuttava tekijä on rakkaus, hyväksyminen ja suvaitsevaisuus. Raamatullisen pappeuden puolustajia ja miehen ja naisen avilotiin ainoina raamatullisina pitävät leimataan suovaitsemattomiksi ja rakkaudettomiksi. Ihmiset selvittävät Jumalankin rakkauden kaiken sulattavana ja hyväksyvänä, vaikka tosiasiassa Jumala vihaa syntiä, vääryyttää ja luopumista Hänen Sanastaan.
Kolmas tekijä on maallistuminen ja kirkon ohjeiden noukkiminen maallisesta laista ja järjestyksestä. Kirkko seuraa maailmaa, vaikka sen tulisi olla suolana ja vaikuttaa maailmaan niin, ettei kaikki saasta pääsisi kaikkialla vaikuttamaan.
- naispappeus kuuluu naisille, koska kyllä kirkko nykyaikana on riittävän kypsä jättämään taakseen patriarkaalisen ja aikainsa eläneen seurakuntajärjestyksen.
- homoseksuaaleilta jopa pyydellään anteeksi, silä tokihan heidänkin tulee saada mennä naimisiin ja saada homoseksuaaliseen suhteeseensa seurakunnan ja Jumalan siunaus.
Tässä näitä askeleita:
1. Harha tarjotaan hengellisessä valeasussa ja se esitetään rakkauden, hyväksynnän ja suvaitsevaisuuden hengessä
2. Harha väittää, että Raamatun Sanaa voidaan tulkita hyvin monella tavalla ja meidän aikamme on kypsä tulkitsemaan sitä nykyaikaan soveltuvasti. Tulkinta nojautuu psykologiaan, sosiaalipolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen kehittymiseen. Raamatulla ei ole enää ehdotonta arvovaltaa, vaan liberaaliteologit tulkitsevat sitä miten milloinkin haluavat.
3. Harhan saadessa laajati tilaa, se korostaa yhteistä rakkautta ja yhteisten päätösten takana seisomista. Ekumenia, kaikkien kristittyjen yhteys, on tärkeintä välittämättä siitä, mitä Jumalan Sana, ainoa auktoriteettimme siitä sanoo.
4. Vakiintuessaan harhaoppi lyö kättä yhteiskunnan päättäjien ja maailman ihmisten kanssa. Sanasta luopumista pidetään hienona nykyaikaisena eleenä ja toimintana - Sanaa ei enää tulkita hengellisesti vaan tulkinnalla haetaan yleistä hyväksyntää.
5. Harhaopin vakiintumisen jälkeen kirkolla avautuu aina vain uusia mahdollisuuksia Sanasta luopumiseen. Kerran Sanasta luopuneella kirkon johdolla ei ole enää vaikeuksia luopua Sanasta uusissakaan kysymyksissä. Seurakuntaa ei käsitetä enää Jeesuksen omien, uskovien ja Sanaan luottavien yhteisöksi, jonka ylin auktoriteetti on Raamattu ja seurakunna pääsä Jeesus Kristus. Tilalle on tullut kirkko - kirkko on kaikkien sinne kastettujan yhteisö, jota johtaa kirkolliskokoukset ja arkkipiispa.
Tulos: kirkko on huolissaan kirkossa kävijöiden vähyydestä ja kirkollisverojen niukentumisesta eikä enää sielujen pelastuksesta. Harhaoppien täyttämästä kirkosta tulee rakkauden tyyssija, jossa totuutta ei puhuta, ettei kukaan loukkaantuisi. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että "te olette maan sokeri", vaan että "te olette maan suola". Papit kyllä julistavat Jumalasta, mutta Jumala ei enää puhu heidän kauttansa. Oikeassa evankeliumissa julistetaan rinnakkain lakia ja armoa ja ihmiset tulevat synnintuntoon, tekevät parannusta, löytävät Jeesuksen omaksi Herrakseen ja pelastuvat.
Hyvin sanottu!
Erittäin hyvin kirjoitettu
Hyvin kirjoitettu mutta valheellisesti ja kaunaisesti ja keskiaikaiseen käsityksiin nojautuen.
"Naispappeus" on osoitus kirkon rappiosta ja viimeisistä päivistä:
2. Tim. 3:1. Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Naispapit esiintyvät hurskaina, mutta heillä on pyhää vain ulkokuori, koska he eivät usko Jumalan sanaa, vaan kapinoivat Jumalaa vastaan.
"Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. "
Höpö höpö. Kehitys vaan kehittyy. Siatkaan eivät enää olleet saastaisia kun huomattiin että kunnolla kypsentämällä trikiinimadot kuolivat.
joh 14:6 sanoi:" Naispapit esiintyvät hurskaina, mutta heillä on pyhää vain ulkokuori, koska he eivät usko Jumalan sanaa, vaan kapinoivat Jumalaa vastaan."------Aivan näin! Mitä on naispapitarten usko? Niskurointia ja epäuskoa tyyliin Paratiisin Eeva ja Käärme:"Onko JUmala todella sanonut....?" Lisäksi he EIVÄT USKO Hel--vetin olemassaoloon,homoseksin syntiin ja kauhistukseen.