Den finlandssvenska författaren Merete Mazzarella säger i modemagasinet Gloria att hon inte hör till dem som tycker att de finskspråkigas tvångssvenska – hon använder det omstridda ordet – är livsnödvändig för ett liv på svenska i Finland.
Suomenruotsalainen kirjailija Merete Mazzarella sanoo muotilehti Gloriassa, ettei hän kuulu niihin, joiden mielestä suomenkielisten pakkoruotsi – hän käyttää tätä kiisteltyä sanaa – on elintärkeää, jotta Suomessa voisi elää ruotsiksi.
Opinionsundersökningar visar att 40 procent av svenskspråkiga i Finland tycker som hon. De finskspråkigas obligatoriska svenska, knaggliga leverans och tysta skam för ett språk de inte riktigt kan, skapar irritation hos dem, säger Mazzarella. Uppvuxen utomlands känner hon det lika när hon ska tala finska.
Så den stenen i skon i finländsk språkpolitik skulle många gärna vicka ut ur sandalen.
Mielipidemittaukset osoittavat, että 40 prosenttia suomenruotsalaisista Suomessa ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Suomenkielisten pakollinen ruotsi, kankea – ja hiljainen häpeä siitä, ettei oikeastaan osaa ruotsia, luo heissä ärtymystä, sanoo Mazzarella. Ulkomailla kasvaneena hän itse tuntee samoin joutuessaan puhumaan suomea.
Moni haluaisi ravistaa pois tämän kiven suomenmaalaisen kielipolitiikan kengästä.
Nu har frågan bara blivit en enda vägens ideologi. Någon har fått oss att tro att om vi rör en sticka i tuppspelet om svenskan så kan alla andra stickor, i ett förskräckligt fysikaliskt fenomen, ramla på golvet och ner i golvspringor ur vilka vi aldrig mer ska kunna fiska upp dem.
Nyt aiheesta on tullut eräänlainen ideologia. Joku on saanut meidät uskomaan, että yhdenkin korren liikuttaminen tässä ruotsin kieltä koskevassa pelirakennelmassa saa kaikki muut korret vierimään lattialle ja lattialautojen väliin, mistä emme saa enää kalasteltua niitä ylös.
Därför vore det bara bra med flera tankespår, så länge målet förblir att Finland ska vara ett öppet och tolerant land, där olika språk kompletterar det unika och på sitt vis fantastiska huvudspråket finska.
Olisi hyvä, että ajattelutapoja olisi useampia, kunhan tavoitteena on avoin ja suvaitsevainen Suomi, missä erilaiset kielet täydentävät uniikkia ja omalla tavallaan fantastista pääkieltä, suomea.
SFP-modellen delas av Folktinget och socialdemokratiska FSD. Den bygger lite ensidigt på uppfattningen om att svenskan nästan ständigt är hotad, och lånar sina berättelser från tider då den finska majoriteten tog över samhällsroller av de svenskspråkiga.
Modellens goda sida är att den är beprövad och riksomfattande. Den har en ambition om jämlikhet för alla finländare – även om man inte alltid har lyckats dölja att man en gång var orolig för att de finskspråkiga skulle få ett försprång medan de svenskspråkiga satt kedjade vid långa och tunga studier i finska.
RKP-mallia ajavat Folktinget ja sosiaalidemokraattien FSD. Se rakentuu hiukan yksipuolisesti käsitykselle jatkuvista uhista ruotsia kohtaan ja nojaa selityksissään aikaan, jolloin suomenkielinen enemmistö otti ruotsinkielisten yhteiskunnallisen roolin itselleen.
Tämän mallin vahvuutena on se, että se on koeteltu ja koko maata käsittävä. Sen kunnianhimoinen tavoite on kaikkien suomenmaalaisten välinen tasa-arvo – vaikka aina ei onnistuta peittämään, että alkujaan oltiin huolissaan siitä, että suomenkieliset saisivat etumatkaa ruotsinkielisten kuluttaessa aikaa pitkissä ja raskaissa suomenopinnoissa.
Suomenruotsalainen kirjailija Merete Mazzarella sanoo muotilehti Gloriassa, ettei hän kuulu niihin, joiden mielestä suomenkielisten pakkoruotsi – hän käyttää tätä kiisteltyä sanaa – on elintärkeää, jotta Suomessa voisi elää ruotsiksi.
Opinionsundersökningar visar att 40 procent av svenskspråkiga i Finland tycker som hon. De finskspråkigas obligatoriska svenska, knaggliga leverans och tysta skam för ett språk de inte riktigt kan, skapar irritation hos dem, säger Mazzarella. Uppvuxen utomlands känner hon det lika när hon ska tala finska.
Så den stenen i skon i finländsk språkpolitik skulle många gärna vicka ut ur sandalen.
Mielipidemittaukset osoittavat, että 40 prosenttia suomenruotsalaisista Suomessa ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Suomenkielisten pakollinen ruotsi, kankea – ja hiljainen häpeä siitä, ettei oikeastaan osaa ruotsia, luo heissä ärtymystä, sanoo Mazzarella. Ulkomailla kasvaneena hän itse tuntee samoin joutuessaan puhumaan suomea.
Moni haluaisi ravistaa pois tämän kiven suomenmaalaisen kielipolitiikan kengästä.
Nu har frågan bara blivit en enda vägens ideologi. Någon har fått oss att tro att om vi rör en sticka i tuppspelet om svenskan så kan alla andra stickor, i ett förskräckligt fysikaliskt fenomen, ramla på golvet och ner i golvspringor ur vilka vi aldrig mer ska kunna fiska upp dem.
Nyt aiheesta on tullut eräänlainen ideologia. Joku on saanut meidät uskomaan, että yhdenkin korren liikuttaminen tässä ruotsin kieltä koskevassa pelirakennelmassa saa kaikki muut korret vierimään lattialle ja lattialautojen väliin, mistä emme saa enää kalasteltua niitä ylös.
Därför vore det bara bra med flera tankespår, så länge målet förblir att Finland ska vara ett öppet och tolerant land, där olika språk kompletterar det unika och på sitt vis fantastiska huvudspråket finska.
Olisi hyvä, että ajattelutapoja olisi useampia, kunhan tavoitteena on avoin ja suvaitsevainen Suomi, missä erilaiset kielet täydentävät uniikkia ja omalla tavallaan fantastista pääkieltä, suomea.
SFP-modellen delas av Folktinget och socialdemokratiska FSD. Den bygger lite ensidigt på uppfattningen om att svenskan nästan ständigt är hotad, och lånar sina berättelser från tider då den finska majoriteten tog över samhällsroller av de svenskspråkiga.
Modellens goda sida är att den är beprövad och riksomfattande. Den har en ambition om jämlikhet för alla finländare – även om man inte alltid har lyckats dölja att man en gång var orolig för att de finskspråkiga skulle få ett försprång medan de svenskspråkiga satt kedjade vid långa och tunga studier i finska.
RKP-mallia ajavat Folktinget ja sosiaalidemokraattien FSD. Se rakentuu hiukan yksipuolisesti käsitykselle jatkuvista uhista ruotsia kohtaan ja nojaa selityksissään aikaan, jolloin suomenkielinen enemmistö otti ruotsinkielisten yhteiskunnallisen roolin itselleen.
Tämän mallin vahvuutena on se, että se on koeteltu ja koko maata käsittävä. Sen kunnianhimoinen tavoite on kaikkien suomenmaalaisten välinen tasa-arvo – vaikka aina ei onnistuta peittämään, että alkujaan oltiin huolissaan siitä, että suomenkieliset saisivat etumatkaa ruotsinkielisten kuluttaessa aikaa pitkissä ja raskaissa suomenopinnoissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On hienoa, että suruista nousee pakkoruotsituksen näkyviä vastustajia.
Svekopäättäjät kuuntelevat heitä enemmän kuin omaa kansaansa.
Urho Kekkonen: "Ellei suomen kieli kelpaa tasavertaisena kielenä pohjoismaisessa yhteistyössä, niin voimme olla siitä yhteistyöstä sivussa". UK "kiittämättömyys on Ruotsin palkka" koki A Hackzell, pääministerin puhe kielilain eduskuntakäsittelyssä, sitten puhui rkp:n "kiihkomielinen von Born" joka halusi murskata suomalaisuusvaatimukset - neljä vuotta myöhemmin 1938 Suomen lehdistö tuomitsi Bornin Ruotsissa pitämän puheen sopimattomana. Born toimi myös sotien aikana isänmaan etua vastaan.