Poikani kysyi minulta kerran onko jokaisella lapsella suojelusenkeli, johon vastasin tietenkin kyllä. Mutta missä olivat enkelit silloin kun Petri Gerdiä kiusattiin, kun valvoi unettomia öitä, kun hän käveli pommi repun kanssa Myyrmanniin. Joskus on vaikea uskoa Jumalaan. Usko horjuu välillä todella paljon.
Petri Gerd/missä olivat enkelit?
Tuska
201052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Maailma vaan tuntuu niin loogisemmalta ilman jumalaa.
Niin, missä oli suojelusenkelit/jumala 11.9.2001? Missä oli suojelusenkelit/jumala 12.9.2001, kun New Yorkissa alkoi sataa, haitaten pelastustoimia kaksoitornien raunioiden kohdalla?
Missä oli suojelusenkelit/jumala, kun Natsi-Saksa aloitti kansanmurhat?
Missä oli suojelusenkelit/jumala, kun Estonia/Titanic upposi?
Hmh...
Gerdt näki uskonnollisia näkyjä vain jonkunaikaa ennen tuota tapausta. Luin hänen muutamia viestejänsä edeltävältä ajalta ennen kuin ne poistettiin.
enkelit eivät olleet missään. Ei myöskään huolehtiva ja auttava jumala. Näin ajatellen maailma tuntuu paljon helpommin ymmärrettävältä.
Jos koet vaikeaksi uskoa jumalaan, miksi sinun pitäisi uskoa? Luin hiljattain toiselta palstalta kirjoituksen, jossa uupunut äiti ei uskaltanut pyytää jumalalta apua, koska hän pelkäsi jumalan ottavan häneltä lapset. Surullista. Ei-uskova ei tietenkään pelkää jumalaa. Ei myöskään odota apua, mutta kuten olet huomannut, ei apua tule kuitenkaan.
ottaa apua vastaan taholta johon ei usko.
Luin, että enkeleillä on tärkeä sijä katolisen ja ortodoksisen kirkon hurskaudessa, mutta että uskonpuhdistajat sanoutuivat irti enkelien palvonnasta.
Olisihan se hyvä asia, jos enkelit suojelisivat meitä ja estäisivät pahaa tapahtumasta. Ikävä kyllä, näin ei vain tahdo olla. En tunne ketään enkä ole kuullut kenestäkään, jolla olisi ollut minkäänlaista enkelikokemusta. Jos jonkun usko enkelikokemusten puutteen vuoksi horjuu, niin sille ei sitten voi mitään.
Siinä vaiheessa kun kuulen selitykset "jumalan tiet ovat tutkimattomat" tai "Tälläkin on jokin tarkoitus"(esim. oman lapsen kuolema) Vähäiset hiukseni nousee pystyyn.
Miksi kaikilla tapahtumalla pitää olla jokin merkitys? Miksi pitää ihan väkisin selittää kaikki jumalan tahdolla?
Joskus vuosisatoja sitten kun emme tienneet luonnosta sitä minkä nykyisin tiedämme, on ollut helppo selittää asiat jumalan tahdolla mutta ei enää nykyisin. Nykyään näen uskon enemmänkin eräänlaisena valintana, tietoinen tai tiedostamaton, jossa henkilö hakee selityksiä raamatusta. Toinen selkeästi helpompi on hakea selitykset järkeen tukeutuen. Minä en pystyisi millään selittämään itselleni kaikkea sitä vääryyttä jonka ympärilläni näen, vain jumalan tahdolla tai tutkimattomilla tiellä.
Mielestäni maailma ympärilläni ja oma elämäni siinä on paljon helpommin ymmärrettävissä kun jättää jumalan touhuamiset siitä pois.
Petrin tekoa en pysty ymmärtämään saatikka hyväksymään koska en pysty masentuneen ihmisen mieleen tunkeutumaan. Yleisesti olen ihmetellyt sitä kun itsemurha päätöksen on tehnyt, niin miksi pitää sillä muita rangaista. Tarkoitan rekkaa päin ajamista, junan alle heittäytymistä,yms muita jossa on joku viaton mukana. Voisi aivan hyvin mennä yksinään saunan taa jo lopettaa itsensä. No, siinä vaiheessa ei ihminen muutenkaan ajattele järkevästi joten se siitä pohdinnasta.
Minusta nuo selitykset "Jumalan tiet ovat tutkimattomat" ja " Tälläkin on jokin tarkoitus" ovat fraaseja, joita ihmiset käyttävät, kun muuta eivät keksi ja kuitenkin kokevat, että jotakin pitäisi sanoa. Ehkä sitten olisi parempi vain vaieta tai sanoa, että ei ymmärrä.
"Minä en pystyisi millään selittämään itselleni kaikkea sitä vääryyttä jonka ympärilläni näen, vain jumalan tahdolla ja tutkimattomilla teillä."
En minäkään, mutta kun hyväksyy evoluutioteorian ja sen, että ihminen on lajina aggressiivinen, niin selitykset ovat paljon helpommin löydettävissä.
että Petri aikoi tehdä itsemurhan saatikka räjäyttää pommin ihmisten keskellä.
Kyllä Petrin isä Armas Gerd on oikeassa, Petri aikoi räjäyttää pommin metsässä, kumpa hän vain olisi ehtinyt sinne metsään ja mitään pahaa ei olisi tapahtunut.
Olen samaa mieltä siitä että ne ovat fraaseja, mutta kun ne sanotaan tuossa muodossa niin lauseet edellyttävät silloin että jossain on joku aktiivinen toimija joka ohjailee elämäämme.
Ymmärrän kyllä että surun hetkellä lohdutetaan ja otetaan osaa suruun mutta kun siihen tuodaan mukaan tämä "teiden tutkimattommuus" niin silloin.....
Kun itse olin 23v ja silloinen erittäin hyvä ystänäni teki itsemurhan, niin olin muutaman viikon aivan totaalisesti maassa. Tällöin kuulin mitä uskomattomampia selityksiä siitä miksi ystäväni "kohtalo" oli tehdä itsemurha. Itse en mihinkään kohtaloon usko joten tein ihan omat johtopäätökset ystäväni teon syistä.
Omiin kokemuksiin perustuen viisainta on tälläisessa tilanteessa vain sanoa että ei ymmärrä.
Olen samaa mieltä siitä että kun hyväksyy evoluutioteorian niin meidän ihmisten käytös avautuu helposti ja ilman turhia selittelyjä.
En ole lukenut muuta uutta Petrin viimeisistä päivistä kuin kuukausi-liitteen jutun. Minä taas toivon että Petri ei halunnut tehdä itsemurhaa eikä ainakaan tehdä sitä väkijoukossa. Ainoa joka todella tietää totuuden on Petri itse ja hän ei sitä enää pysty kertomaan.
Itsekin toivon että Petri olisi sinne metsään ehtinyt ja räjäyttänyt pomminsa siellä.
jokapäiväisiä ilmestyksiä, sillä tässä maailmanajassa ei voi olla joka päivä näkemättä "mustia enkeleitä", joista Raamattu sanoo: "Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä." (Ps.78:49).
Mutta joka päivä olen saanut nauttia myös hyvien enkelien seurasta, joita ovat Jumalan rauha, rakkaus, laupeus, hyvyys, uskollisuus, jne. Hengellinen näkeminen ja kuuleminen riippuvat tai roikkuvat hengellisten silmien ja korvien puutteesta, ei henkimaailman olemattomuudesta.
Tämä kiero ja nurja sukupolvi on loppujen lopuksi aivan sama kiemurtelija kuin Jeesuksen aikanakin, jonka Jeesus sanoi olevan vastuussa kaikesta siitä pahasta, mitä ihmiskunta on tehnyt Aabelin murhasta alkaen.
Ihmisten elämäntarkoitus on "että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme."
Useimmat ihmiset ovat kuitenkin kiintyneet ja mielistyneet kaikkeen tähän näkyväiseen, joka kuitenkin on katoavaista. Kun Jumala vähän yrittää ravistella ihmisten mieliä irti kaikesta tästä turhuudesta, niin syntyy kauhea mekkala ja Jumalan syyttely.
Mutta miten kiintyneitä me sitten olisimmekaan katoavaiseen maailmaan, jos täällä ei olisi niitä sydäntä raastavia Titanik- ja Estonia-onnettomuuksia? Raamattu ei lupaa hyvää tälle lihalliselle maailmalle. Onhan tämän maailman omat profeetat runoilleet: "Tämä ompi vain maa eikä sen kummempaa, paratiisiksi ei tätä saa."
Samaa lupaa Raamattu viimeisille ajoille maan päällä; "Maa on saastunut asukkaidensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystänsä kärsivät." (Jes.24:5,6).
Ja uskokaa tai ei, niin aina vain pahempaa on tulossa; "Kauhu, kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan...Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa horjuu ja hoipertelee kuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu, eikä enää nouse."
Pitäkää siitä tiukasti kiinni ja sitokaa siihen sydämenne!
saa nykymaailmassa turpiinsa, niin että siivet pöllyää.
>> Kun Jumala vähän yrittää ravistella ihmisten mieliä irti kaikesta tästä turhuudesta, niin syntyy kauhea mekkala ja Jumalan syyttely. >>
Eikö vähän vähempikin ravistelu riittäisi esim. niille miljoonille lapsille jotka kuolevat joka vuosi nälkään ja kulkutauteihin ennenkuin ovat ehtineet mitään mainittavampaa syntiä tehdä ?
Taitaa olla niin että ”Jumalan rauhaa, rakkautta, laupeutta, hyvyyttä jne.” riittää vain rajoitettu määrä maapallon asukkaille. Olisivatkohan jotkut ahneuksissaan omineen kohtuuttoman suuria osuuksia, lapsiraukkojen kustannuksella ?
olet oikeassa, Farfar.
Kristillisestä uskosta kärsimyksissä:
1. Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2. Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3. Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4. Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5. Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6. Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7. Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Piispa puhui televisiossa Estonia-onnettomuuden päivinä:" Jumalani missä olit silloin, missä olit".
Piispankaan ymmärrys ei riittänyt niin suuren onnettumisen tapahtumiseen. Kaikkea ei voi ymmärtää.
Onnettomuus on aina onnettomuus! Se voi sattua kenelle vain, niin uskovalle kuin uskottomallekin!
Kun sitten sellainen tapahtuu, tulee kysymykseen se, että mitä kukin "sydämessään" on tunnustanut!
Onko siellä "asunut Jeesus" ja Jumalan Henki? Vai onko siellä asunut vain "maailman henki" ,joka ei tunnusta Jeesusta ,Jumalan Poikaa Kristukseksi!?
Ei enkelit ole aina "pelastamassa takaisin" ihmisiä maanpäälle, vaan he ovat "palvelevia" Jumalan henkiolentoja ,jotka seuraavat mitä heidän seuraavaksi pitäisi tehdä!, ja tekevät mitä heidän Herran käskystä pitääkin tehdä.
Luuk :16:19-31 kertoo kuinka enkelit "veivät" köyhän miehen "Aabrahamin helmaan"!-(jae,22)
Elikä paikkaan johon nöyrtyneet Jumalan puoleen kääntyneet sielut menevät ennen lopullista Jumalan tuomion julistamista!
Olen varma ,että Estonialla oli enkeleillä oikein "urakkaluontoinen yö"! Samoin kuin myös "maailmanruhtinaan enkeleillä"!
Niillä jotka ovat Jumalan vihollisia! Heilläkin oli täyteläinen yö, viedä "omiaan herransa eteen" tuonelaan!
Määränpäästämme mihin joudumme, on siis kyse siitä, mitä me omistamme sisimmässämme! Jumalanko Hengen ,vaiko "maailmanruhtimaan hengen", joka ei tunnusta Jumalan Poikaa Kristukseksi!
Kuka meistä on tietäjä ,joka osaisi sanoa kuinka moni Estonian "uhreista" ehti kääntyä ja huutaa Jeesusta avuksensa tuossa järkyttävässä tapaturmassa ,sielunsa hädän hetkellä!?
Olen varma ,että Jumalan enkeleillä oli siellä kovasti töitä viedessään omiaan Herran eteen!
Aivan samoin kuin Luukkaan luvussakin tekivät!
Raamattu selvästi määrittelee ,että Jumala kerran selvittää kuka minnekin joutuu! "Tekojensa mukaan"!
Jumalassa kuolleet menevät ensin "Aabrahamin helmaan"!
Jumalattomat taasen kuollessaan menevät "tuonelaan"!
Tämä "eroittelu" käy selville juuri tuossa Luukkaan 16:19-31 jakeissa!
Estonian tapaus sinäänsä oli järkyttävä, katsoo asiaa miten tahansa!
Estonia-onnettomuus oli vain yksi osoitus Jumalan hyvyydestä
"Estonia osoitus Jumalan hyvyydystä"!!! Voi *** mikä uuno!
Ymmärrän tuskasi, itsekukin meistä kokee tuskaa milloin minkäkin epäinhimillisen kärsimyksen vuoksi. Minua lohduttaa tieto siitä, että kun joku kuolee, ei hän ole ajoiksi mennyttä vaan syntyy uudelleen, jollei hän ole niin valmis, että jo taivaaseen pääsisi. Vaikka eihän se kuolema yleensä ole se siirtymävaihe sinne autuaammille metsästysmaille... Kärsimys taas on ihmisten valintaa. Kärsimys on se lääke, jolla meidän sisäinen lääkärimme meidät parantaa... Suojelusenkeleitäkin meillä on, siitä olen varma. Miksi ne eivät sitten puutu kaikkiin epäkohtiin ja ikävyyksiin??? Olisiko niin, että me itse jollakin tasolla olemme omat kohtalomme ja oppituntimme päättäneet? Vaikeahan se on joka tapauksessa ymmärtää.