Minua on askarruttanut että mikä se on? Tutustuttuani heidän "uskoonsa", olen huomannut sen olevan hyvin yksinkertainen:
Otetaan Raamatusta kohta: "Jumala on rakkaus"
-ja jätetään kaikki muu pois.
Otetaan Raamatusta kohta: "Jumala on rakkaus"
-ja jätetään kaikki muu pois.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Nyt kyllä valehtelet, korvasyyhy
Raamattu on kovin syvällinen ja monisäikeinen kirja ja sen ymmärtäminen vaatii koko elämän kestävän tutkistelun ja ihmisyyden historian ja nykyisyyden tuntemisen. Liberaaliteologit ovat sanoutuneet irti Raamatun arvovallasta ainoana uskon ohjeena ja heitä on siitä moitittu. Jotta heitä ei enää moitittaisi, he ovat tehneet oman Raamatun, jonka tekstin tuntevat sanasta sanaan ja jolle voivat olla uskollisia hamaan elämänsä loppuun asti. Siinä raamatussa on vain yksi sana:"Rakkaus"
Suomessa ei juuri taida olla varsinaisesti liberaaleja. Suomessa ei juuri taida olla varsinaisesti liberaaleja.
”Uususkoisia” kaiketi lienevät nämä eri karismaattisen liikkeet? Liberalismi on jo vanhaa, aina 1700 luvulta peräisin.
Eroa on siinä että osa uskoo Raamattuun ja osa Jumalaan sekä Jeesuksen opetuksiin.
Juu, tämä liberaalisuus alkaa olemaan jo niin vanha käsite, että sitä voi kutsua jo konservatiivisuudeksi, joten kannattaa liittyä uudismielisiin eli vanhoja perinteitä kunnioittaviin. Se on nykyaikana jotain uutta. Vanhassa on vara parempi mutta uudet tuulet tulevat ja menevät.
No, tuossa on perää. Joskin kuljen sitä tietä, mikä minulle on määrätty. Sitä ei sen enempää uudet kuin vanhat tuulet pahemmin heittele.
Ovatko Jumalan Pyhän Hengen moninaiset armolajat, sellaisina kuin ne Uudessa testamentissakin ilmenevät, monin eri ilmenemistavoin mielestäsi mummonmuori "uusukonnonollisuuden" tunnusmerkkejä ? Edustavatko mielestäsi "vahaa uskontoa" sellaiset uskonnolliset liikkeet joiden parissa näitä ei ilmene, eikä niistä myöskään siksi edes oikeastaan koskaan mitää puhuta, muuten kuin jonkin tuntemattomana ja pelottavana asiana ?
Eivätkö pyhät kirjoituset olekaan syntyneet mielestäsi "Pyhän Hengen vaikutuksesta", ja omiaanko ne ihmiset ovat mielestäsi mummonmuori selitelleet, omaan ymmärrykseensä perustautuen, - siis ne jotka kirjoittivat uudenliitonkin pyhät kirjoitukset, joiden he todistivat itse Pyhästä Hengestä osallisina, syntyneen nimeomaan Kristuksen Hengen eli Pyhän Hengen vaikutuksesta: 1 Piet.1:10-12:sta. Hehän nimeomaan myös painottivat ettei yksikään kirjoitus syntyneenä Pyhän Hengen vaikutuksesta ole kenenkään oman ymmärryksen kyvyn mukaan seliteltävissä: 2 Piet.19-21 - vaan kaikki Pyhän Hengen synnyttämät kirjoitukset on hengellisinä tutkisteltava hengellisesti, ja Hengessä, jonka Jumala on lahjoittanut omilleen armolahjana Kristuksen tähden: 1 Kor. 2-luku. Kaikki lihalliset harhaopit synnytetään poimimalla Raamatusta ja Kristuksen evankeliumista kuin "rusinoita pullasta" ja tarjoillen niitä niille jotka ovat vain makean perään persoja.
Eeva oli ensimmäinen Raamatun tuntema "liberaaliteologi", ja siis heidän "arkkityyppinsä".
ei ole varmaa, että Eeva...
Meillä ei ole varmaa tietoa, eikä tavallaan oikeuttakaan puuttua Aatamin ja Eevan suhteisiin Jumalaan ja Jeesukseen!
Ja moneen kertaan väärennetyn raamatun mukaan on epävarmaan oliko Aatami ja Eeva edes ensimmäiset ihmiset maailmassa!_:
1.Mooseksen kirja:
6:2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
6:4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.
Ja tuon yllä olevan lisäksi, on otettava huomioon että raamatussa on kaksi, siis KAKSI LUOMIS KERTOMUSTA. Tosin ne ovat väärässä järjestyksessä joten sekin kuvaa raamatun kirjoittajien ymmärtämättömyyttä tai heidän tahtoa pitää itseään Jumalaa suurempana.
Pyhän Hengen armolahjat ovat olemassa. En vain pidä niitä kaikkia sellaisina, jotka näin väittävät mitä kummallisemmista ilmiöistä. Ne ovat ”uususkonnollista” eli niistä haetaan vain elämyksiä kuten vaikka New Agestakin. Jotain hurmosta, heittäytymistä intuition valtaan tai suurta yhteistä flowta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Flow
Niin, ihmiset kirjoittivat Raamatun. En siis kiistä etteikö Pyhä Henki olisi ollut tuossa mukana, mutta ihmisen kautta kirjoitettiin, opetettiin jne.
Vaikka liberaaliteologian juuret ovat kaukana 1700-luvulla, niin liberaaliteologiasta tuli vasta 1900-luvun lopulla mm. Suomen luterilaisen kirkon valtavirta. Tämän oppisuunnan mukaan suhteemme Jumalaan ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta. Liberaaliteologian mukaan Raamatun Sanalla ei ole ehdotonta arvovaltaa, vaan Sanaa voidaan soveltuu uudell tavalla aina uudessa tilanteessa.
Kauas on ajauduttu teologisen tiedekunna ajoista, jolloin Osmo Tiilili opetti tulevia pappeja niin kuin on kirjoitettu. Mutta miten suhtautuu liberaaliteologi, nyt jo eläkkeellä oleva tiedekunnassa Raamattua opettanut Heikki Räisänen Raamattuun? Liberaaliteologina hän ei usko edes tuonpuoleiseen elämään. Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa hän ilmoittaa:
"Entä mitä Räsänen arvelee itselleen tapahtuvan, kun hän kuolee? ”Eiköhän se ole siinä. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin arvelen, kysyttäessä – en siis ’opeta’.”
Konsertaviinen uskova pitäytyy siihen, mitä Raamattu sanoo, saa siitä voimaa, rohkaisua ja lohdutusta elämäänsä - Raamattu on hänelle Jumalan Sanaa ja paljon vanhempaa perua kuin nykyajan liberalismi. Suomen luterilainen kirkko on Sanan totuudesta luopunut kirkko.
Avaajan lyhyt kommentti osuu varsin hyvin maaliin, sillä rakkautta todellakin usein korostetaan aivan väärällä tavalla. On kuitenkin niin, että rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä. Rakkaudesta, hyväksynnästä ja suvaitsevaisuudesta on helppo puhua vaikka saarnapöntöstä. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että "te olette maan sokeri", vaan että "te olette maan suola".
Suomessa on ehkä ollut myöhemmin sellaisia pappeja (ja muita henkilöitä), jotka ovat olleet liberaaleja. Mutta miten tuo jako oikeastaan tehdään?
No, tuossa paljon parjatussa Wikissä on määritelty mm. näin.
”Liberaaliteologiaan kuuluu keskeisenä perinteisten uskonnollisten opinkappaleiden ulkopuolinen lähestymistapa uskonnollisiin kysymyksiin. Aivan kuten poliittinen liberalismi, myös uskonnollinen liberalismi korostaa yksilökeskeisyyttä ja yksilön arvoa.”
Eli tavallaan tätä individualismia on alkanut esiintyä myös vanhakantaisemmissakin näkemyksissä. Yhteisöllisyyttä ei korosteta kuin ehkä jossain suuntauksissa (Kuten VL liike jne.)
”…Korostetaan henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa.”
Näin myös niissä karismaattisessa liikkeissä tapahtuu, joten ilmiö on laajempi.
”… uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella.”
Kirkon rooli kyllä näemmä koetaan aivan toisin kuin vanhakantaisessa näkemyksessä. Kirkko eivätkä papit enää olekaan se auktoriteetti, joka sanelee kuinka uskotaan. Kollektiivinen usko (vanhakantainen), jossa kaikkien on uskottava samoin sekä osattava puhua samalla tavalla, on nykyihmiselle hyvin vaikeaa. Siksi kai erilaiset karismaattiset liikkeet kiinnostavat, koska siellä paradoksaalisesti ollaan hyvin individualisteja ja kollektiivit pieniä. Mutta voi olla että kollektiivisuus alkaa jälleen kiinnostaa?
” Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta.”
Nykyään on moni asia toisin. Ensimmäinen niistä on että ihmisten tiedot ja ymmärrys maailmasta sekä maailmankaikkeudesta on täysin erilainen. Kun koettaa sovittaa tuota mennen ajan käsitystä suoraan nykymaailmaan, se auttamatta luo niin eettisen kuin moraalisen ristiriidan. Siksi kai nuoren maan kreationismistakin on yritetty tehdä tieteellistä, jotta se edes vähän lieventäisi tuota ristiriitaa?
”Raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaaliteologia
Tätä esiintyy nyt myös muissa suuntauksissa hyvin paljon. Kuten olemme tälläkin palstalla sen hvyin havainneet.
Se mikä tässä on ollut mielenkiintoisinta. Olen itse tavallaan elänyt erillään erilaisista uskonyhteisöistä, joten mikään niistä ei ole vaikuttanut erikseen siihen, miten uskoni koen. Toisaalta ne kaikki ovat olleet mukana – tavalla tai toisella. Monta vuotta pidin ihan omana tietonani sitä, että ylipäätään tulin uskoon. Entiselle ateistille se kun ei ollut ihan helppoa.
Kun lopulta aloin kaivat edes pientä yhteisöä, jossa saisin kasvaa edelleen, löysin muutamia ihmisiä. Sitten aloin ilmaista julkisestikin, että näin on käynyt. Uskon. Siitä seurasi hyvin monia keskusteluja sekä aikamoista vääntöä siitä, mihin suuntaan olisi mentävä. (Kuten nyt täällä).
En ollut koskaan aiemmin edes kuullut tällaisista jaotteluista kuin vasta näillä palstoilla. Sillä olen seurannut suurella mielenkiinnolla sitä, mihin karsinaan minut milloinkin koetetaan sulkea. No, liberaaliksi voi ja saa sanoa, en vain tiedä onko se nyt se paras ilmaisu. Kuljen kyllä varsin omaa tietäni, sillä mihinkään kollektiiviseen uskoon minusta ei ole. Jostain syystä – en tiedä miksi.
Kun nainen näki tiedon puun, siis: "hyvän ja pahan" välisen itsenäisen, ja Jumalasta riippumattoman tiedostamisen mahdollisuuden, nainen näki että:
" ... että siitä puusta oli hyvä syödä, ja että se oli ihana katsella ja SULOINEN PUU ANTAMAAN YMMÄRRYSTÄ;"
Juuri tästä syystä nainen ei kelpaa uudessa liitossakaan seurakunnalliseen opettajan virkaan, ja aivan samoin on tänäkin päivänä, ja siksi Paavali olikin huolissaan Jumalan seurakuntia kohtaavasta kapinasta tätä hengellistä jäjrestystä vastaan, ja siksi hän kirjoitti:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä TURMELTUU POIS vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan." (2 Kor.11:3)
"eikä Aadamia (miestä) petetty, vaan nainen PETETTIIN ja joutui rikkomukseen." 1 Tim.2:14 - ja pelkkä ilmoitus tästä saan "sitä uutta ihanaa ymmärrystä täynnä olevat naiset", nousemaan "takajaloilleen ja kapinaan", sekä Jumalan sanaan pitäytyviä miehiä, että itse Jumalan sanan arvovaltaa ja ilmoitusta vastaan.
Saata-na liitoutuessaan opettajaksi naisen hahmossa ihanaa ja suoloista ymmärrystä täynnäolevan, on aina kussakin maailmanajassa se "arvoliberaali voima", joka tahtoo nousta myös johtamaa miestä, ja Jumalan seurakuntiakin - vaikkapa jonkin petoksen kaavun päälleen pukien. Siksi Paavali sääti Jumalan seurakunnille:
"minä en salli, että nainen opettaa, enkä että hän vallitsee miestään"
Häh. Teologinen tiedekunta on yliopiston tiedekunta, jossa saa opettaa vaikka ateisti. Tieteellinen pätevyys siellä ratkaisee, ei uskon oikeaoppisuus ja vahvuus.
Tiililähän muuten erosi luterilaisesta kirkosta vielä tiedekunnan professorina ollessaan. Tästähän me siis ollaan yhtä mieltä: Luterilaisia pappeja kelpaa hyvin kouluttamaan kirkosta eronnut henkilö. Sittemminhän myös dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen kääntyi katolilaiseksi, vaan mitäpä se luterilaista pappiskoulutusta haittaisi.
Päin vastoin luulisi luterilaisuudellekin olevan jotain hyötyä, jos joillakin teologeilla on kristinuskoon perustuva näkemys. Luterilaisuushan aina tietyissä tilanteissa korostaa aina kristillistä perinnettä, vaikka se onkin todellisuudessa puhdistettu siitä pois jo silloin keskiajan lopulla niin sanotussa uskonpuhdistuksessa.
Jäljelle on siis jäänyt vain luterilaisuus, ja siksi meidän pitäisi aina muistaa puhua vain luterilaisuudesta eli Lutherin uskosta.
Ne muuten on miehiä, jotka ovat olleet liberaaliteologiaan päätyneitä.
Sokeroidut jaarittelut hunajainen suvaitsevaisuus sekä monikultruurisuuden maailmallisen arvopohjan ympäripyöreä hyväksyntä, mukaanlukien väkivaltauskonnon kuten islamilaisuuden "ymmärtäminen" ilman ymmärrystä on nykykirkon johdon keskeisintä sanomaa, sekä tietysti rajattoman seksuaalisuuden liehakointi ja hyväksyntä. Nykykirkon johto on valinnut jälleen kerran puolensa, ja kutsuu siksi kaiikkia kirkkoonsa, nimenomaan painottaen tämän kustun merkitsevän kutsua kaikki tulla sisään sinne: "sukupuoliseen suuntaukseen kastomatta". Tämän kirkon johdon huulilta on turha odotaa sellaista julistusta jota Raamatusta löytyy, että "kaikkien ihmisten on tehtävä kaikkialla parannus" kunten Apt.17:30,31 - ja luovuttava sellaisesta elämäntavasta, ja synnin harjoittamisesta joissa eläen ihminen turmelee maailmallisia himoja seuratessaan sekä itseään että lähimmäisiään, jopa taistellen itse Jumalan keskuuteemme luomisessa asettamaa Jumalan kuvuutta vastaan, joka on ilmaistuna vaikkapa 1 Moos.5:1,2:ssa.
Tämä luopumus Jumalan sanan mukaisesta julistuksesta siis: puhumattakaan siitä, että julistettavat kääntymyksen ja parannuksen velovoitteen asetettaisiin Pietarin sanojen mukaisesti kaste, joka itse kunkin tulisi ottaa, jotta voisi saada kaikki henkilökohtaiset synnit anteeksi: Apt.2:38-41 kastettuna Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen syntiensä antteeksi saamiseksi, tullen näin myös osalliseksi Pyhän Hengen lahjan lupauksesta, sekä saaden uuden elämänsä perustaksi hyvän omantunnon, - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen osallisuuden omistamisen myötä: 1 Piet.3:18-21.
Tämä on todella aivan outoa, sillä oikeiden uskovaisten Raamatussahan (tai siis raamatussa kuten luterilaisuudessa useimmiten kirjoitetaan) on vain yksi lause: Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se sellainen on kauhistus Jumalalle.
Toki näin typistetty Raamattu riittää uskovaisten omiin tarpeisiin, jos he ovat koko ajan lankeamassa miehen kanssa makaamiseen niin kuin naisen kanssa maataan.
Ota näistä nyt sitten selvää?
On Raamatussa montakin lausetta ja varoitusta iljetysten tekemisestä. Suosittelen lisää lukemista.
Mummonmuori kirjoitti: ”Kirkon rooli kyllä näemmä koetaan aivan toisin kuin vanhakantaisessa näkemyksessä. Kirkko eivätkä papit enää olekaan se auktoriteetti, joka sanelee kuinka uskotaan. Kollektiivinen usko (vanhakantainen), jossa kaikkien on uskottava samoin sekä osattava puhua samalla tavalla, on nykyihmiselle hyvin vaikeaa.”
Sana ”vanhakantainen uskova” vie ajatukset helposti sanaan vanhanaikainen, aikansa elänyt. Käsite merkitsee kuitenkin ennen kaikkea sitä, että uskomme, mitä Raamattu sanoo, emmekä vääntele sitä kunkin aikakauden mukaan emmekä yritä sovittaa Sanan totuuksia yhteiskunnassa vallalla oleviin alati muuttuviin käsityksiin.
Vanhakantaiset eli Raamatun ilmoitukseen uskovat eivät pidä kirkkoa tai pappeja auktoriteettinaan, eivätkä ole koskaan pitäneet. Ylin ja ehdoton auktoriteetti on aina Raamattu, Jumalan Sana. Vanhakantaiset eivät myöskään lähde siitä, että heillä olisi kaikista Raamatun kohdista se ainoa ja oikea tulkinta, mutta uskon perusasioista, pelastumisesta, laista ja armosta ollaan yhteisessä rintamassa. Olet osittain oikeassa siinä, että nykyihmiselle on vaikea uskoa samoin, yhteisessä rintamassa – mutta vain osittain, sillä Jumalan Sanaan sellaisenaan uskominen on ihmiselle mahdotonta, siihen tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen valaisemaa ymmärrystä.
Monet kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että tämän päivän papisto ei usko Raamatun totuuksiin – liberaaliteologia antaa papeilla vapaat kädet omavaltaisiin tulkintoihin ja sen he myös tekevät. Esimerkiksi vain joka toinen naispappi uskoo Jeesuksen syntyneen neitseestä.
Vain hieman yli puolet seurakunnan työntekijöistä (56%) ilmoittaa uskovansa vakaasti tai pitää ainakin todennäköisenä väitettä, jonka mukaan "Hel-vetti on konkreettinen paikka, jonne joutuvat ne, jotka eivät usko Jeesukseen". Liberaaliteologien rakkauspainotteisiin sosiaalisiin saarnoihin ei kuulu synnistä ja kadotustuomiosta puhuminen, eikä myöskään välttämättömyys tehdä parannusta ja ottaa Jeesus henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi. Jeesus puhuu Raamatussa paljon enemmän kadotuksesta, hel-vetistä, kuin Taivaasta.
Jokaisen ihmisen on henkilökohtaisesti, yksin, vastattava Jeesuksen kutsuun tulla Hänen luokseen, tunnustaa syntinsä ja uskoa ristin sovitukseen. Se on yksilöllistä. Uskoon tuleva kuuluu välittömästi Jumalan perheeseen, jossa Jumalan rakkaus ja armo häntä kantavat. Hänellä on veljiä ja sisaria Kristuksessa – se on yhteisö, kollektiivi, riippumatta siihen, mihin seurakuntaan uskova kuuluu – tai jääkö hän syystä tai toisesta näkyvien seurakuntarajojen ulkopuolelle. Uskova ei ole koskaan täysin yksin. Jeesus opetti meitä rukoilemaan ”Isä meidän, joka olet Taivaassa…” Hän on meidän kaikkien uskovien Isä, ei ainoastaan minun.
”Sana ”vanhakantainen uskova” vie ajatukset helposti sanaan vanhanaikainen, aikansa elänyt.”
Niin, no, jokaiselle syntyy omia mielikuviaan. No, tuossa on joitakin joista voi valita sen, mikä tuntuu parhaalta:
”konservatiivinen
1. (taivutus: konservatiivis/ta, -ella jne.) vallitsevien olojen säilyttämistä kannattava, uudistuksia vierova, vanhoillinen.
konservatiivinen
adjektiivi
1. sellainen, joka kannattaa olemassa olevan tilanteen säilyttämistä tai vanhaan palaamista, vanhoillinen”
http://www.suomisanakirja.fi/konservatiivinen
”Klassinen (latinan sanasta classicus, "ensiluokkainen")
arkikielessä löyhemmin mihin tahansa sellaiseen, mitä pidetään perinteisenä, vakiintuneena tai "vanhaa hyvää aikaa" edustavana…”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen
”vanhakantainen
1. vanhaa alkuperää oleva, vanhalla kannalla oleva, varhaiskantainen”
http://www.suomisanakirja.fi/vanhakantainen
”…eivät pidä kirkkoa tai pappeja auktoriteettinaan, eivätkä ole koskaan pitäneet…”
Tuota, kyllä vain se on ollut kirkko joka on sanellut mikä on oikeaa ja mikä väärää uskoa. Näin ihan jo kristinuskon alkuajoista saakka. Ennen oli kollektiivi huomattavasti tärkeämpi kuin ne yksilöt siinä. Miksi muuten esim. nyt penätään esim. piispalta jotain kirkon kannanottoa?
”…nykyihmiselle on vaikea uskoa samoin, yhteisessä rintamassa…”
Näin on. Voi sen ilmaista vaikka miten, mutta kyse on yhteisöstä joka ei salli poikkeamia kuin vähäisissä määrin.
”Uskoon tuleva kuuluu välittömästi Jumalan perheeseen, jossa Jumalan rakkaus ja armo häntä kantavat.”
No tuo kyllä rapisee kun alkaa keskustella muiden uskovien kanssa. Monet eri ”laumat” käyvät kimppuun ja ilmoittavat ellet tee niin kuin me sanomme, ei sinulla ole asiaa tuohon Jumalan perheeseen. Ilmakos on monia, jotka ovat mieluummin hiljaa.
Niin, tuohon on uskominen ja luottaminen:
”Jeesus opetti meitä rukoilemaan ”Isä meidän, joka olet Taivaassa…” Hän on meidän kaikkien uskovien Isä, ei ainoastaan minun.” Silloin ei ole yksin eikä masennut, vaikkei aina joukkoon pääsisikään mukaan.
Jeesus Kristus on täynnä armoa ja totuuta, mutta nämä ilmenevät vain aina yhdessä persoonassa - tai sitten kyseessä ei ole aito Jeesus: Joh.1:14:sta, ja sellainen hän on täynnä Isältä saamaansa kirkkautta.
Jahas! Siksikö pilkkaat Jeesusta kristukseksi eksyttäjänä?
Matt.24:5 "Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta."
Mikähän korvasyyhy sekin on, että poimitaan vain ne kohdat, joiden mukaan uskolla pelastuu. Kun kuitenkin löytyy vähintään yhtä paljon niitä kohtia (myös Jeesuksen puheista), joiden mukaan tuomio tulee tekojen perusteella.
Samaa korvasyyhyä - sitä vain ei jostain kumman syystä haluta tunnustaa...
Luterilaisuuden keskeisin opetushan on ollut "yksin uskosta" joten onkos luterilaisuus ollut korvasyyhyn ja yksipuolisen opetuksen omaava uskonto koko olemassa olonsa ajan?
On muuten jännä juttu, että teoissa on oltu aktiivisimpia juuri luterilaisissa maissa, jos aktiivisuutta mitataan tekojen hedelmillä. On rakennettu yhteiskuntia, joissa on pidetty huolta vähäosaisista. On oltu ahkeria ja parannettu yhteistä elämänlaatua työtä tekemällä. Rehellisyys on ollut kunniassa. Ihmiset ovat olleet keskenään tasa-arvoisempia kuin missään muualla. Ja niin edelleen. Luterilaiset maat ovat olleet maailman parhaita maita elää, mielestäni.
Tuohon kaikkeen on ollut pinnan alta vaikuttamassa luterilainen uskonkäsitys ja ihmiskuva. Se on vaikuttanut myös ihan maallistuneilla ihmisillä, koska se on ollut kulttuurissa ja vaikuttanut siitä. Juuri se "yksin uskosta". Kun ihminen elää yksin uskosta, hän elää täydellisen armon varassa, ja se armo antaa hänelle vapauden ja voiman tekoihin. Ei kulu hirvittävän paljon ahdistunutta energiaa siihen, että yrittää ansaita teoillaan pelastustaan ja tehdä itsestään "täydellisen".
Täydellisen armon varassa voi elää vain silloin, kun on itse itsessään kelvoton. Tuo paljon parjattu luterilainen oppi, jonka mukaan ihminen on täysin perisynnin pilaama, onkin tuottanut hyviä hedelmiä ihmisten itsensäkin nautittaviksi.
Paradoksihan tuo on, mutta jos ajatellaan esim. ortodoksisuutta, jossa oppi perisynnistä on meikäläiseen verrattuna hyvin lievä ja ihminen nähdään Jumalan kuvana, jota perisynti on vain himmentänyt eikä edes puoliksi turmellut, niin sen hedelmät ovat ainakin yleisellä tasolla nähtyinä luterilaisuuteen verrattuina paljon vaatimattomampia. Syynä siihen on mielestäni se, että ihmisen pitää yrittää tehdä itse itsestään täydellistä, tai siis pyrkiä sitä kohti, ja tuo siitä syystä että hän on jo luonnostaan niin hyvä että hänellä on siihen edellytykset. Se synnyttää jatkuvan stressin, jota paetaan passiivisuuteen tai ihan moraalittomuuteenkin.
No nuo olivat vain ajatuksia, joita tässä mieleen juolahti, katsottuina yhdestä näkökulmasta.
Muutama huomio vielä sanasta "vanhakantainen", "konservatiivinen" uskova. Mummomuori jo selvittikin sanan kirjaimellista merkitystä. Kuten aikaisemmin kerroin, vanhakantainen uskoo Raamatun olevan pysyvää ja pyhää Jumalan Sanaa ja hän haluaa ymmärtää sitä sellaisena kuin Pyhä Henki on sen alun perin meille tarkoittanut. Suomenkielinen raamatunkäännös ei siis sinänsä ole pyhä, vaan sitä voidaan aina tarkentaa ja siinä olevia virheitä korjata. Raamattumme on sekä jumalallinen, että inhimillinen. Vanhakantainen pitäytyy Raamattuun, mutta hän voi ja hänen pitääkin olla hyvin uudistushaluinen - uudistuksien on tähdättävä kuitenkin siihen, että evankeliumi tavoittaisi aina uusia ihmisiä. Esimerkiksi jumalanpalvelusjärjestystä voidaan kehittää, uusia virsiä ottaa käyttöön, liturgiaa vähentää, Sanan saarnaa lisätä jne. - uusimuotoiset jumalanpalvelukset ovat myös tervetulleita. Martti Lutherin tuottama jumalanpalvelusjärjestelmämme on hyvin katolinen eikä Luther aikanaan halunnut sitä uudistaa. Uskomme perusasioissa vanhakantainen ei kuitenkaan ole uusien opintuulien heiteltävissä.
Mummomuori:
"Tuota, kyllä vain se on ollut kirkko joka on sanellut mikä on oikeaa ja mikä väärää uskoa. Näin ihan jo kristinuskon alkuajoista saakka. Ennen oli kollektiivi huomattavasti tärkeämpi kuin ne yksilöt siinä. Miksi muuten esim. nyt penätään esim. piispalta jotain kirkon kannanottoa?"
Olet huomiossasi oikeassa. Tarkoitukseni oli vain todeta, että uskovalle kirkko ei ole auktoriteetti, vaan Jumala Sanassaan. Kirkon sanelemana mentiin keskiajalla suureen hengelliseen pimeyteen ja kirkon sanelemana olemme tämän päivän Suomessa ajautuneet kauas Jumalan Sanan totuuksista monessa mielessä. Yhteiskunta penää piispalta kirkon kannanottoa - mutta se on vain kirkon kannanotto. Raamattuun uskova on murheellinen siitä, että esim. arkkipiispamme kannanotot eivät ole raamatullisia ja kirkossa on voinut toimia Sanan vastaista opetusta antavia pappeja, kuten esim. pastori Antti Kylliäinen. Oikean ja väärän sanelee yksin Jumala Sanassaan, ei totuuksista luopunut kirkko.
"Voi sen ilmaista vaikka miten, mutta kyse on yhteisöstä joka ei salli poikkeamia kuin vähäisissä määrin."
Kristillinen kirkko on aikojen saatossa ollut hyvinkin ahdasmielinen ja ns. lakihenkinen, joka vaatii ihmisiä tiettyyn muottiin, tiettyihin tapoihin. Se on ollut usein kristillisten yhteisöjen heikkous. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoitus, kuten Paavali kolossalaiskirjeessä huomauttaa.
"Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
JATKUU..."Monet eri ”laumat” käyvät kimppuun ja ilmoittavat ellet tee niin kuin me sanomme, ei sinulla ole asiaa tuohon Jumalan perheeseen. Ilmankos on monia, jotka ovat mieluummin hiljaa."
Viittaan edelliseen kommenttini - seurakunnat voivat olla ahdasmielisiä, mutta omat säännöt tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. Näen kuitenkin niin, että kurinalaisuuden sijasta olemme menneet toiseen ääripäähän.Nykyään on irtauduttu raamatullisesta seurakuntakurista ja hengen vapauden sijasta ajauduttu laajasti lihan vapauteen. Kaikki sallitaan, kaikki hyväksytään ja Jumalan Sanan kehotukset ja ohjeet koetaan koviksi - jumalakuva on vääristynyt, sillä Sanassa puhuu Jumala, eikä Hän ole kova meitä kohtaan vaan tahtoo olla meitä rakastava Isä. Jos suvaitset kaikkea, suvaitset myös sellaista, mitä ei tule suvaita. Jumalan Sanasta irtautuessamme voimme puhua armosta, mutta elämällämme kieltää Herramme.Jos elämämme on ristiriidassa sanojemme kanssa, maailma uskoo enemmän tekojamme kuin sanojamme.
Juud. "Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen."
Pumpulitikulle: Me pelastumme yksin uskomalle Jeesuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemiseen. Raamattu antaa todellakin ymmärtää, että meidät tuomitaan tekojemme perusteella - myös uskovat kohtaavat tämän todellisuuden. Jeesuksen omia ei kuitenkaan tuomita kadotukseen, sillä Jeesuksen veri on puhdistanut heidät kaikesta synnistä. Uskovien tekojen mukainen tuomio viitannee siihen, että pelastettujen asema Taivaassa on erilainen, vaikka kaikki jakavat Taivaan ilon. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Luuk. 22:30 "Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa."
Kuinka paljon merkitysta eri asemilla lopulta on, jos pääsemme kerran Taivaan iankaikkiseen iloon Jeesuksen sovitustyön perusteella?
Täytyy antaa tunnustusta tuosta hyvin asiallisesta kommentista. tuota oli ilo lukea, vaikka en ihan joka kohdassa samaa mieltä olekaan.
Eniten pisti silmääni tämä:
.” Nykyään on irtauduttu raamatullisesta seurakuntakurista ja hengen vapauden sijasta ajauduttu laajasti lihan vapauteen.”
Ehkä jossain on, mutta missähän noin olisi? Mitä oikeastaan tällä tarkoitetaan? Olen tavannut vain anarkisteja, jotka ovat olleet ateisteja, joilla on kaikki sallittua. Vapautta ilman vastuuta. Kristittyjä , hmm…. en yhtään.
Viitaten tuohon Raamatun lainaukseen: Nyt nykyään elämme huomattavasti kurinalaisempaa elämää kuin mm. silloin kun Paavali eli. eikä meno tainnut paljon rauhoittua myöhemminkään – ehkä hiukan.
Jokaisen jäljellä olevan Jumalan ja Jeesuksen Oman Sanan tahdon löydät Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien Jeesuksen ilmoittamana OSITTAIN VÄÄRENNETTYNÄ.
Siis apostolien teot, roomalaiskirjeet, Paavali tekstit jne EIVÄT OLE JUMALAN JA JEESUKSEN OMAN SANAN TIETOA vaan tulkintoja ja JUMALAN JA JEESUKSEN LAIN JA OPPIEN väärentelemisiä:
VT
5Moos 12:32. Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois."
UT
Joh. Ilm. 22:18, 19 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Esimerkkejä Jumalan ja Jeesuksen Nimissä annettuista opeista jotka saatanaa palvelevat eksyttäjät käyttävät:
"Jumalan on avioliiton asettanut" VALE
"älä tee aviorikosta" VALE
"perisynti" VALE
"lapsikaste" VALE
"hätä lapsikaste" VALE
"kolminaisuusoppi" VALE
"rippi ja salarippi" VALHEET
...JNE.............
Tulkintojen vaarasta lyhyesti:
Kun eksyttäjät, rikolliset jne tulkitsevat raamattua niin se johtaa ihmisiä pois Jumalallisuudesta saatanaa herranaan palvelevien epäjumaliin uskoviksi uskovaisiksi joka näkyy opeissa ja teoissa. Rikollisen kristinuskon oppit ja teot osoittavat selvyydellä, että esim. Jumalallisuuden "älä tapa" käsky muuttuu "älä ole tappamatta " käskyksi kun herra ja herra epäjumalat käskee! Se on saatanallisesti Jumalan ja Jeesuksen Lain ja oppien tulkitsemista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Noitavainot
http://www.huffingtonpost.com/huff-wires/20091018/af-nigeria-child-witches/
Toinen esimerkki Jumalan ja Jeesuksen Lain "älä tee huorin" käskystä. Kun saatanaa palvelevat eksyttäjät harhauttaa ihmisiä pois jumalallisuudesta niin eivät kaihda edes Lain väärentämistä ja silloin "älä tee huorin" käsky muutetaan "älä tee aviorikosta" käskyksi että herraa ja sen epäjumalia uskovat huoraisivat mielin määrin Jumalan ja Jeesuksen Lain vastaisesti!
Selvää kieroa saatanallisuuden herra jumalan rikollisuutta.
Kiitos tunnustuksesta – eri mieltäkin olevat voivat kunnioittaa toisiaan ja olla rakentavassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Jouduit pohtimaan mainintaani raamatullisen seurakuntakurin puuttumisesta luterilaisessa kirkossa.
Kirjoitit viitaten aluksi tekstiini:
.” Nykyään on irtauduttu raamatullisesta seurakuntakurista ja hengen vapauden sijasta ajauduttu laajasti lihan vapauteen. Ehkä jossain on, mutta missähän noin olisi? Mitä oikeastaan tällä tarkoitetaan? Olen tavannut vain anarkisteja, jotka ovat olleet ateisteja, joilla on kaikki sallittua. Vapautta ilman vastuuta. Kristittyjä , hmm…. en yhtään.”
Käsite seurakuntakuri nousee Raamatusta, jossa Paavali ohjeisti seurakuntaa vaeltamaan Jeesusta seuraten puhtaalla omallatunnolla. Paavali toivoi, että seurakunta antaisi hyvän todistuksen myös ulkopuolella oleville, eikä räikeää syntielämää sallittaisi. Uskovahan todistaa pelastuksesta Jeesuksessa ja vapautumisesta synnin orjuudesta. Hän ei enää suosi ja ryve synnissä, kuten aikaisemmin.
Fil. 1:27 ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta”
Räikeää syntielämää ei saanut sallia, vaan säilyäkseen elävässä uskossa kristitty tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen. Seurakuntakuri toteutettiin niin, että puhuttelun jälkeen edelleen katumaton seurakuntalainen erotettiin uskovien yhteydestä. Korinttolaisille Paavali kirjoitti:
”Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?”
Seurakuntakuria toteutettiin vain niihin, jotka olivat tunnustaneet uskonsa. Uskosta osattomien syntielämään oli turha puuttua, heiltähän ei voinutkaan odottaa synnin orjuudesta vapaata elämää. Ulkopuolisia tulee evankelioida kaikessa rakkaudessa ja totuudessa.
1. Kor. ”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?”
Nykyisessä luterilaisessa kirkossa seurakuntaan kuuluvat kaikki vauvana kastetut riippumatta siitä, uskovatko he Jeesukseen vai eivät. Monet seurakunnan jäsenet ovat tunnustavia ateisteja, Jumalan kieltäjiä. Valtaosa kirkon jäsenistä ei kuulu todelliseen seurakuntaan, joka on uskovien yhteys ja jota Raamattu nimittää ”Kristuksen ruumiiksi”. Valtaosa suomalaisista elää paatuneessa, suruttomassa tilassa. Katso ympärillesi ja näe: valtaosa kansastamme elää lihan vapaudessa tuntematta vastuuta pyhän Jumalan edessä. He eivät ole mitään anarkisteja, vaan tavallisia uskosta osattomia suomalaisia.
Niin, kuka pitää mitäkin seurakuntaa ”todellisena”. Ymmärrettävästi tässä vedetään kotiinpäin, jokainen.
”Katso ympärillesi ja näe: valtaosa kansastamme elää lihan vapaudessa tuntematta vastuuta pyhän Jumalan edessä.”
Olen kyllä sitä mieltä, ettei vapautta juuri tunneta. Vapauteen kuuluu aina vastuu – vapaus ilman vastuuta on anarkiaa. Vastuuta kantaa myös monet ateistit sekä muuta uskontoa edustavat. Mieluummin sanoisin että ihmiset kuvittelevat olevansa vapaita kun saavat olla jonkun vankeja ja ”potkit kaltereita”. Ihmiset ovat ahdistuneita vankiloissaan, joita ovat itselleen luoneet ja tämä ahdistus purkautuu kapinoivina tekoina – vapaudeksi jostakin – jota he eivät tavoita.
Paavalin aikana ympäröivä yhteiskunta oli seksuaalisesti paljon vapaampaa kuin nyt. Oli aivan tavallista että aviomiehillä on rakastajattaria sekä rakastajia (prostituoituja), miehet kun eivät syyllistyneet aviorikokseen vaan pelkästään avioituneet naiset. Kun Paavalin seurakunta koostui monenlaisista kulttuureista sekä yhteiskuntaluokista, ei noista tavoista meinattu päästää irti. Naisen asema oli lähinnä synnyttää laillisia lapsia, ja naiset kapinoivat niin että hekin pitivät rakastajia. Näihin käytännön ongelmiin Paavali tuossa koettaa puuttua, samoin kuin kuppikuntalaisuuteen.
Kuinka voidaan arvioida se, ketkä kirkon jäsenet ovat ateisteja? Mielestäni se on vähän hassu juttu. Ymmärrän kyllä että agnostikkoa on paljonkin. Vieläkin moni kuvittelee että se mitä esim. Päivi Räsänen sanoo, on kirkon kannanottoja ja kirkon opetusta. Tämä on tullut toistuvasti esiin erilaisissa keskusteluissa. Tuntuu että tavalliset ihmiset eivät edes tiedä, mitä se liberaalius on.
Näin käy yhä useammalle, sillä enää ei ole hyvä olla liian uskova. Onhan mm. osaa opastettu että raha ja valta ovatkin palkkioita, joita tulee tavoitella. Eikä saa esittää mitään kritiikkiä – Raamatusta on poistettu kaikki se, mikä liittyy tähän. Ihmisten mielenkiintoa ohjataan sellaiseen, mikä ei liikuta niiden asemaa, jotka pitävät valtaa – myös uskonnollisissa piireissä. Näin siksi, ettei todellisuutta nähtäisi.
Se Baabel, jossa on nimeomaan mukamas: "katto korkealla, ja seinätkin leveäällä" on nimiomaan "suuri sekaannus" ja sitä tuo nimikyltti porton otsassa tarkoittaa, ja sen omat sisäiset MONINAINEN sekauskonnollinen arvopohja on oleellinen tämä turmeltuneen uskonnon, saata-nan maailmakirkon olemukselle ja se itsessään on tuhovoima, turmellessaan moniarvoisena laittomuuden hengessä elävänä yhteisönä Kristuksen opin mukaista evankeliumia, kantaessan tätä anstamaansa nimeä tunnuksenaan, yhdessä joukkomurhaaja- antisemitisti Martti Lutherin nimen kanssa.
Mitähän tuosta pitäisi repiä? Kun ei ole oikein mitään asiaakaan.
Ihan on historilaista faktaa, j a nyt kun ei enää tapeta ja joukkotuhota ihmisiä kirkkojen taholta ulkonaisesti, kerettiläisvainoina tai suorana juutalaisiin kohdennettuna kansanmurhana, kuten vajaa sukupolvi sitten vielä tehtiin - Saksan evankelis-lluterilaisten kirkon ollessa kansallis-sosialistien miehittämiä, ja Suomenkin evankelis-luterilaisen kirkon pitäessä koko sodan ajan kiinni tällaisen "äitikirkkonsa kädestä", hiljaa kaiken hyväksyen - aitoluterilaista henkeä näin myös Lutherin vaatimuksille osoittaen, - NYT sama kirkko on asettunut yhteikunnallisen jumalattomuuden ja luonnnvastaisten syntien hyväksynnän esitaistelijaksi, etunenässä kalanpäähattuiset piispat Askola ja Mäkinen.
Ei liity tämän ketjun keskustelun aiheeseen.
Eivät sinunkaan "wikipediatietosi" joita esittelet milloin mistäkin tarjoten sieltä selityksiä ja etsien tukea maailmallisille väitteillesi, jota yleensä kiivaasti puolustat, - osaamisella joka ei perustaudu Jumalan sanaa, sen tuntemiseen eikä Kristuksen evankeliumin terveen opin mukaisiin sanoihin.
Lisäksi kirkko, ja kirkot edustavat Raamatulle vierasta uusukonotoa, joka on pakanuuden ja uskonnollis-poliittisen hallintavallan pakkovallan käyttöä, läpi historian saaton Euroopassa.
Mutta eihän Paavalin aikainen ympäristö poikennut mitenkään tästä nykylänsimaisesta meiningistä, joka on osittain jopa hurjempaa kuin tuo roomalainen yhteiskunta, siis seksuaalisella saralla. Mutta voihan tämän joku nyt nähdä noinkin vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Sitten taas esim. Jeesuksen aikaisessa juutalais-(roomalaisessa) ympäristössä, eräs nainen, jolla oli ollut 5 miestä, tuli kaivolle yksinään, luultavasti koska hänet tuomittiin, mutta nykyajassa oikeastaan menisi toisin päin, nainen joutuisi menemään häpeästä kaivolle yksinään, kun on uskollinen puolisolleen, eikä ole ennen aviota ollut kenenkään kanssa (ja koskien tietysti molempia sukupuolia).
Huvittavinta onkin, että ihmiset lukevat nuo armolliset kohdat, joissa Jeesus armahtaa syntisiä, itsensä kohdalle saaden niistä lisää vettä myllyynsä, vaikka heitä ei ole kukaan tuominnutkaan. Täysin hillitön meno täällä on seksuaalisesti, sitä tuputetaan jopa lapsille ja nuorille kaiken aikaa. Isoäiti-ikäiset leveilevät seksuaalisista haluistaan jne.
Jonkun pitäisikin kirjoittaa hauska versio Raamatun niistä kohdista, joissa Jeesus kohtaa syntisiä, tällä kertaa vain he olisivat niitä, joita nykyään pidetään syntisinä...
Tämä oli muuten kertakaikkisen hauskasti oivallettu eräässä vanhassa nuorten radio-ohjelmassa, jossa nimenä oli Olen erilainen nuori. Tämä nuori oli kunnollinen ja luku läksynsä ja kaikkea vastaavaa. Kerta kaikkiaan hauska heitto. Ja tästä on sentää jo vuosia aikaa. Mitenköhän nyt....
Täytyy kyllä sanoa että taidat elää hyvin erikoisessa ympäristössä. Että suurin osa aviomiehistä käy ”kylpylöissä” eli bordelleissa ja viettää siellä illat. Vaimojaan he näkevät sillon tällöin ja viettävät heidän vieressään vain pakollisen verran – että saavat lapset siitettyä. Ja naiset turhaantuneita pitävät rakastajia. No, voi olla että yläluokkainen ympäristö on tällainen.
Niin, Raamatussa tuossa kertomuksessa ei muuten sanota, keitä nuo miehet ovat olleet. Koska tuohon aikaan nainen oli miehen omaisuutta, ellei ollut aviomiestä ne olivat hänen isänsä ja veljensä tai hänen lapsensa. Joten, ne viisi miestä – keitä he olivat?
Ja häntä tuomittiin juuri niin kun pitikin. Koska hän ei selkeästi ollut kenenkään omaisuutta, hänet piti kivittää. Miksi Jeesus ei antanut lain toteutua? Hämmentävintä on että Hän nuhteli juuri niitä jotka tekivät oikein.
Aviollinen uskollisuus muuten ei koskenut molempia sukupuolia. Vain nainen pystyi tekemään aviorikoksen, ei mies. Onhan se tietysti hienoa laittaa nykyinen ja aika erilainen moraalisäännös tuohon kohtaan.
Hillitöntä meno ei ole. Nykyään ollaan jopa moraalisempia kuin tuolloin. Onhan se vähän hämmentävää.
Paavilla oli aihetta ojentaakin sekalaista seurakuntaansa:
”…seurakuntalaiset käyttivät prostituoituja (6:16-20), ja jopa pöyhkeilivät sillä, että yksi jäsen harjoitti haureutta äitipuolensa kanssa (1Kor 5). Kaiken keskellä he ajattelivat elävänsä Hengessä, ollen ilmeisen sokeita ongelmilleen.”
Oli siis avioliittoja sekä parisuhteita. Mies saattoi toki olla aviossa mutta hän eli toisen naisen kanssa noin arjessa.
”Konkubinaatti, avioliiton kaltainen yhdessä eläminen, oli tavallinen yhteiselämän muoto. Korkeasti koulutetut prostituoidut saattoivat olla myös haluttua keskusteluseuraa miesten illanvietoissa, joihin vähemmän koulutetuilla hyvämaineisilla vaimoilla ei ollut asiaa. Orjat olivat isäntiensä käytössä myös seksuaalisesti.”
Ehkä tämän vuoksi Paavali oli huolissaan:
”…avioliiton yleinen rapautuminen oli syynä siihen, että Paavalin aikaan Roomassa jälkeläisiä ei juuri syntynyt tai jätetty henkiin. Lapsiluku oli niin pieni, että Augustus oli tilanteesta kovin huolissaan.”
(Voisiko tämä selittää Paavalin kehotusta vaimoille ja miehille elää yhdessä – haureuden välttämiseksi (1 Kor 7:1-5)?)
http://www.tasa-arvo.net/dokumentit/paan_peittaminen_kandityo.pdf
Se kulttuuriympäristö jossa tuolloin elettiin, oli aika erilainen kun nykyinen arkemme.
”Antiikin Roomassa miehet eivät olleet halukkaita avioliittoon, sillä kokivat sen työlääksi, eikä takeita onnellisuudesta ollut. Ylemmissä luokissa liitot olivat vahvasti sidottuina poliittisiin ja taloudellisiin tekijöihin.”
”Roomassa homoseksuaalisuus ei ollut mikään tabu, vaan miehisyyttä ja omaa viriiliyttään piti todistella kaikin mahdollisin keinoin. Sotilaat raiskasivat hävinneen osapuolen ja isännät hyväksikäyttivät surutta nuoria orjapoikiaan.”
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/seksuaalisuus-ja-seksi/roomalaiset-elivät-nautinnolle
Emme vielä ainakaan ole tuollaisessa tilassa. Itse asiassa aika kaukana tuosta.
Puhuin nyt siitä samarialaisesta naisesta, joka tuli kaivolle, enkä mistään kivitystapauksesta, jossa Jeesus pelasti aviorikokseen sortuneen naisen hengen.
Jos luulet, että kaikki Roomassa olivat yläluokkaa, joilla ylipäätään oli varaa käydä bordelleissa, luule ihan rauhassa.
Ja sulje puolestani silmäsi nykypakkoseksistä, jota jo suorastaan tuputetaan yhä nuoremmille. Ja vanhempien polvien toimesta ja ihailtavana käytöksenä.
Korintin seurakunta oli suuri ja tietenkin suuren seurakunnan kanssa tulee heti vaikeuksia, sillä kaikille ei välttämättä ollut selvinnyt, mistä oli kyse. Eikä nykyään pidettäisi ollenkaan pahana, että joku aloittaisi suhteen isänsä vaimon kanssa, sillä avioerothan ovat hyvinkin yleisiä. Päinvastoin, katsottaisiin, että se olisi vielä oikeutettua, ja tuo vanha ukko pitää saada raivattua, että päästään yhteen. Sen jälkeen mennään sitten ylpeinä naimisiin kirkossa. (Ja auta armias, jos joku pappi olisi niin julkea, että kieltäytyisi vihkimistoimituksesta.)
Se että yritetään väittää, että muka kristillisyyteen ei kuuluisi myös seksuaalinen siveellisyys molemmilta sukupuolilta, on jotensakin ihan hölynpölyä. Se on vain nykyajan seksin ylituputus-kautena se mielellään unohdettu kohta.
Nämä palstatkin ovat täynnä alapään juttuja, ihan kuin ei mitään muuta enää olisi olemassa. Sellaista ihmistä, joka haluaa pitää intiimit tietonsa omana asianaan, pidetään jo oikeastaan omituisena.
Mitä tuohon naiseen tulee, jolla oli ollut viisi miestä, se on käsittääkseni tätä nykyään vähintäänkin vakio, puhumattakaan miehistä, kuinka monta heillä on ollut naista. Joten miksi siis kukaan mitään tuomitsisikaan.
Mutta koska jo tiedän sitkeän väittelyluonteesi, jätän tästä aiheesta enempää kommentoimatta.
Sen verran vielä lisään, että toiveissa olisi, että ihmiset vaivautuisivat lukemaan edes Uuden Testamentin, joka on sangen lyhyt kirjakokoelma, ettei tarvitse juurta jaksaen selvittää, mihin kohtaa Raamatussa viittaa, erityisesti jos kyseessä on henkilö, joka on antanut ymmärtää, että on peräti kristitty, joten en tietenkään tullut ajatelleeksi, että joku sekoittaa samarialaisen naisen kaivolla ja aivan täydellisesti toisen tapauksen, jossa Jeesus pelastaa naisen kivitykseltä aviorikoksen jälkeen.
Sen ymmärrän, ettei Vanhaa Testamenttia tunne, mutta luulisi nyt jotain kiinnostusta olevan edes Uutta Testamenttia kohtaan.
Oho, aikamoinen katkeruuden purkaus.
Hyvä huomautus. Tosin olen lukenut Raamattuni mutta tuossa muisti teki kepposet, siksipä paneuduin asiaan paremmin.
Samarialaiset olivat halveksuttuja juutalaisten keskuudessa. Kaivolla kävivät vain naiset, koska tuohon aikaan eivät miehet tehneet kotitöitä. Jeesus teki jotain radikaalia, puhutteli ensinnäkin halveksuttua kansaosaa, toisekseen puhui naiselle. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisia puhuteltiin äärimmäisen harvoin yhdenvertaisena miesten kanssa. Vieläpä arvostavasti Jeesus keskusteli.
Tämä tarina ei muuten kerro, mitä nuo miehet olivat, mutta oletuksena tuntuu olevan että epäonnisia avioliittoja oli takana. Siitä huolimatta nainen on hyvin vihainen siitä että hänet määriteltiin miesten kautta ja vastasikin, ettei ollut oikeastaan yhtään miestä. Hän oli itsenäinen nainen.
Mitäpä siitä, Jeesus jatkoikin keskustelua niin, että nainen vakuuttui Hänen puheestaan. Näin Jeesus teki hänestä lähettilään, joka levitti hyvää ilosanomaa samarialaisten keskuuteen.
Selitit sanaa "psyykkisesti" et selittäen suinkaan hengellistä tekstiä "hengellisesti", vaan kuten itsekin annat ymmärtää, ja sinulle tunnusomaista onkin alati, oman psyykkeesi ja tuntemustesi läpi, liittäen siihen sisältömerkityksiä ilmeisesti omasta elämästäsi, ja siten alkuperäinen teksti ja sen sisältömerkitykset myös vääristyvät. Tätä tarkoittaa se varoitus, "että tieitäkää ettei yksikään kirjojoitus syntyneenä Pyhän Hengen vaikutuksesta ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.
Mitenkähän näit tuon katkeruuden purkauksena? Sehän oli harvinaisen realistista kuvausta.
Ennen usko ja uskonto olivat julkisia ja sosiaalisia asioita, nyt ne täytyy pitää yksityisasianaan, jos ei halua osakseen ympäristön kummeksuntaa, ennakkoluuloja, kieroonkatsomista tai jopa vihamielisyyttä.
Ennen seksielämä oli yksityisasia, nyt se on korvannut uskonnon ja on tullut sen sijalle julkiseksi ja sosiaaliseksi asiaksi.
Uskonnollisuus ja seksuaalisuus nousevat samasta lähteestä, siitä jostakin syvällä ihmisessä olevasta elämänvoimasta tai elämänhalusta tai elämisen pakon työntövoimasta, miksikähän sitä nyt sitten kutsuisikin.
Mika Waltari puhui aikanaan tuosta, että uskonnollisuudella ja seksuaalisuudella on sama juuri, mutta en muista, mitä hän siitä sanoi. Ehkä siitä löytyisi jotain netistä, voisi etsiä.
Siitä samasta juuresta kasvaa kaksi puunrunkoa, toinen henkinen ja hengellinen, toinen materiaalinen ja toiminnallinen. Seksuaalisuus on materiaalisuutta, "lihan" aluetta.
Tasapainoista on, jos nuo puunrungot kasvavat yhtä vahvoina, mutta niillä on taipumus pyrkiä tukahduttamaan toinen. Kun hengellinen runko on niskan päällä, vallitsee seksuaalikielteisyys. Kun materiaalinen runko on niskan päällä, vallitsee uskontokielteisyys. Nyt on materialistinen aika, ja siksi seksuaalisuus on nostettu julkiseksi asiaksi, ja sitä pitäisi jokaisen kumartaa. Se on seksuaalifundamentalismia ja yhtä vastenmielistä kuin uskonnollinen fundamentalismi kieltäessään maallisen elämän arvon.
Valtari taisi olle "occultisti" - ja kärsi myös vaiheita joissa hänen realiteettiensa taju juuri siksi hämärtyi.
Okkultisti kirjoitetaan okkultisti, eikä occultisti.
Se on vähän sama kuin kirjoittaisi sitruunan citruuna, kun kirjoittaa occultisti.
Tietysti eräiltä henkilöiltä sen ymmärtää, kuten nyt tältä kaikkien tuntemalta "tiesit kai senkin" -nimimerkiltä, mutta kun se alkaa leviämään ns. sivistyneisiinkin piireihin. Ehkäpä Rooman valtakunnan tuho on edessä. Olen nähnyt järkyttäviä opinnäytetöitä oikeinkirjoituksen puolesta. Ihmettelen aina, miten sellainen ihminen on yliopistossa, ja miksi kukaan ei korjaa selviä virheitä, joita tekee vain alakoululainen.
Tuota, inhorealistinen ehkä – kaukana realismista. Suomessa vain on ollut kulttuuri jossa uskontoa on pidetty yksityisasiana. Syistä voidaan keskustella että miksi näin? Ehkä protestanttisuuden myötä näin tapahtui?
Toki on vallalla seksualisointia, joka asia seksualisoidaan. Mutta emme me sentään noin inhorealistisessa maailmassa enää elä. Monella taitaa vain olla taipumus romantisoida mennyttä? Mutta olet aivan oikeassa että tasapaino näiden asioiden kanssa on löydettävissä.
Mikä sitten on yksityisasia ja mikä ei, mihin sen rajan piirtää? Ennen olivat puolison hakkaaminen ja raiskaus yksityisasioita myös. Kyllä asioista voi keskustella ja mielestäni niistä tuleekin keskustella mutta jokainen kai itse laittaa rajan, mitä pitää yksityisasioina.
Meillä on myös merkillinen keskiluokkaisuuden kulttuuri johon kuuluu vaikeneminen. Asia jota en koskaan ole ymmärtänyt.
Hmm...Eivätkö suomalaiset paremminkin vaikene kaikilla kielillä? Sitten kun suu avataan, sieltä tulee sellaista, että olisi parempi kun sen sulkisi....
Henry Steel Ocolt´ia pidetään ns. occulstimin isänä, ja siksi ovat nuo pehmeät cc:eet muistutuksena hänen nimestään, aivan oikein liittää myöskin hänen maailmankuvaansa, tai tarkemmin siihen maailmakuvaan joka oli näkevinään näkyvän maailman takaiseen ilmiö- ja oliomaaillmaan, eli näki "riivaajia ja henkiolentoja" se sana jota tulee käyttää oli käynyt sitten mitä tahansa kuoluja, - tai vaikka täysin itseoppinut kirjoittaja.
Erityisesti "romantisoida" historiaa, ja taasko syytellään Balttista / Baltaria tässäkin siitä miten hän on kirjoittanut uskontofasistieista ?
Miksi sitten emme kirjoita cultti? Vieläkin hieman opetan oikeinkirjoitusta:
Voit sanoa hän oli occultist, ja on occultism, (nuo edelliset molemmat englantia) mutta suomi ei tunne sanoja, joten ne ovat okkultisti ja okkultismi.
culttielokuva? kuulostaa hyvältä suomelta?
Mutta ymmärrän kyllä, jos joku paukapää alkaa väittelemään jo tällaisistakin kanssani. Ehkäpä myös nuo professorit korkeakouluissa ja yliopistoissa ovat vihjanneet väitöskirjojen kieliasun tasoon, mutta paukapää on sitten päättänyt kirjoittaa miten kirjoittaa.
Toki uskon, että valitettavasti nämä kaikki somet ja muut, jotka ovat puolittain kirjakieltä ja puhekieltä, tulevat valitettavasti lopulta muuttamaan suomen kauniin kirjakielen päin seiniä. Toivottavasti minusta on sitten jo aika jättänyt.
Sen lisäksi, on ihan turha kuvitella, että kukaan uskoo, että henkilö, joka kirjoittaa occultisti, tietäisi yhtään mitään Waltarin oletetusta okkultismista, joka on todennäköisesti vain kirjoittajan omaa subjektiivista tuntemusta ja ties minkä "lähteiden" lukemista asian tiimoilta.
Paavali ilmaistee myös tavoitteensa näin sanoen, hengellisestä kiivaudestaan taistelussa pyhien nuhteettomuuden puolesta, ja evankeliumin totuuden säilttämisen puolesta.:
2 Kor.11:2,3; >> Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minä olen kihlannut teidät miehelle, YHDELLE AINOALLE, asettaakseni Kristuksen eteen PUHTAAN NEITSYEN.
Balttis täällä on harjoittanut sitä pyhää hengellistä kiivailuaan oikein aktiivisesti.
Hän palvelee siten Kristuksen evankeluimia sillä kiivaudella ja palavuudella jonka Jumala on hänelle suotujen armolahjojen kautta antanut.
"Uskovien tekojen mukainen tuomio viitannee siihen, että pelastettujen asema Taivaassa on erilainen,"
Juu-u miksei noin - saattaa olla..kin, mutta nyt assosoitui mieleen vain sellainen pikku hupaisa ajatusyhtymä koululaisista jotka keväällä sitten todistusten jaon aikaan palkitaan eritavoin parhaat - etevimmät, ahkerimmat ja kuuliaisimmat oppilaat palkitaan loisto arvosarvosanoin, jotkut saavat stipendinkin ja jotkut jopa hymytyttö patsaan..:) no ehkä kaikille kuitenkin jotain.
Eli lienee kuitenkin sitten jopa taivaassa pelastettujen kesken jonkinlainen hierarkia- ja arvoasteikko ero olemassa, näistä ei päästä siis edes siellä....eli joku roti sentään- ja arvojärjestys sielläkin,,vaik muuten on pelkkää iloa ja rakkautta vaan ilmassa.
Juu, mutta tämä oli vain mielleyhtymää eikä mulla muuta tällä kertaa :))
Ai niin, ja juu
Niin ja ne on sitten vissiin niitä luokalleen jääviä jotka joutuvat kokonaan sinne toiseen paikkaan.. ): eli ei lainkaan kunnostautuneita eikä omaa parastaan ymmärtäneitä..(?)