sisäistää tai ymmärtää sanan 'kohtalo' tarkoituksen tai siis sanan idean?
Mitenköhän ateisti
Yks' Tähdenlento
37150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kohtaloon uskominen on huonoa.
Esim 1. "Kohtaloni on pysyä köyhänä." - ei vaivaudu yrittämäänkään tilan korjaamista.
Esim 2. "Kohtaloni on olla asiassa X huippu." -tämän saavuttamiseksi raivataan kaikki mahdolliset esteet pois tieltä muista välittämättä.
Esim 3. "Kohtalomme on olla yhdessä." -arvaamattomia seurauksia, jos toinen osapuoli ei jaa tätä kohtaloa.
Oivia näkemyksiä puoleltasi eli sitoutuminen kohtaloon sulkee ihmisen silmät elämisen tarjoamista mahdollisuuksista.
Ateisti saa uskoa kohtaloon, jos siltä tuntuu. Kun joku sanoo olevansa ateisti, niin hän tarkoittaa sillä että ei usko jumaliin. Ateistin ei ole pakko olla skeptikko.
Eli ateisti hyväksyy uskon kaikkeen muuhun paitsei jumalaan? Eikö tällöin sana 'jumala' joutaisi ateistisen käsityksen omaavan ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna poistettavaksi kokonaan ja kaikkialta.
Jumalat käsitteenä ovat mielikuvituksen tuotetta ateistille, ja näkemykset tai kannanotot mihin tahansa muihin väitettyihin ilmiöihin riippuvat täysin kustakin ateistista itsestään. On keksittävissä äärettömästi sanoja, jotka olisi "logiikkasi" mukaan syytä poistaa ateistien mielestä - riippuu kuitenkin edelleen ateistista haluaako poistella sanoja kulttuurista vai tehdä jotain muuta.
Ateisti voi olla myös laajemmassa merkityksessä, eli ei usko mihinkään yliluonnolliseen.
Ateismi on teismin eli jumaluskon negaatio, mikä ei ota kantaa muihin yliluonnollisuuksiin kuin yksinomaan jumaliin.
Näkemyksesi toi ensisijaisesti mieleeni, että sana 'jumala' saattaisi olla ateistille yhtä kuin tabu?
Tuollaista laajempaa merkitystä ei oikeastaan ole vaan se on lähinnä väärinkästiys.
"sisäistää tai ymmärtää sanan 'kohtalo' tarkoituksen tai siis sanan idean?"
En suhtaudu kohtaloon uskonnollisesti. Ajattelen sen enempi olevan vain tapahtumien summa joihin ei voi itse vaikuttaa, kuten oma perimä tai mikä numerosarja noppia heittämällä tulee. Mutten en näe asiassa mitään yliluonnollista.
Sitten aiheeseesi mitä nimerkki ateistilta kysyt.
"Eli ateisti hyväksyy uskon kaikkeen muuhun paitsei jumalaan? Eikö tällöin sana 'jumala' joutaisi ateistisen käsityksen omaavan ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna poistettavaksi kokonaan ja kaikkialta."
Et ilmeisesti ole ymmärtänyt mitä ateisti kirjoitti. Hänhän ei missään kohti arkumentoinut kenenkään jumala sanan käytön rajoittamista yhtikäs mitään jumalaa kohtaan.
Epäusko jumalaa/jumalia kohtaan ei tarkoita että ateisti kieltää niiden nimien käytön. Tai että ateisti/ateismi olisi riippuvainen sellaisesta asiasta.
Se voi riippua ateistista, mutta ateismin määritelmä ei kuitenkaan erityisesti viittaa sellaiseen. Näkemyksesi tuo mieleeni, että yrität olkiukkoilla.
"Ateisti voi olla myös laajemmassa merkityksessä, eli ei usko mihinkään yliluonnolliseen."
Itse käyttäisin tästä sanaa skeptikko.
En minäkään miellä tai yhdistä/rinnasta kohtaloa uskonnollisuuteen. Pikemminkin sanan 'kohtalon' käyttö on tietynlaista fraasiutta, jota käytetään tilanteissa, joita ei ole voinut etukäteen ennakoida.
Ja tuo ateistin epäusko? Mielestäni kun jumalaan ei tarvitse liittää uskoa sen paremmin kuin epäuskoakaan.
"Ja tuo ateistin epäusko? Mielestäni kun jumalaan ei tarvitse liittää uskoa sen paremmin kuin epäuskoakaan."
Kyseinen lisäys onkin lähinnä käytännöllinen silloin kun kyse on henkilön taustasta. Nykyajan ateismi sana on johdettu Kreikkalaisesta "ei jumalia" tarkoittavasta sanasta atheos
Mielestäni filosofinen skeptisismi ei ole sidoksissa kysymykseen yliluonnollisuudesta. Paremmin tuota varmaan kuvaisi termit "naturalisti" ja "materialisti".
Tarkennus: tarkoitin tieteellistä skeptismiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_skeptismi
Jokainen on syntynyt erilaiseksi geeniensä ja ympäristönsä vaikutteesta. Omat ennakkoluulot myös koituvat usein itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Näitä voi pitää kohtalona jos haluaa.
Ja tosiaan ateismi on vain uskonpuutetta jumaliin vaikka siitä moni, lähinnä ateismin väärinymmärtänyt teisti, yrittää tehdä jonkun laajemman opin.
Mielestäni ennakkoluulo/ennakkoluulot eivät itsessään toteuta yhtikäs mitään eli ne eivät realisoidu.
Ja edelleen tuo ateistin uskonpuute puutteena on ajattelun aihetta antava toteamus/näkemys.
Kyllä ne pitkälti realisoituvat. Jos luulee esimerkiksi että ei osaa laulaa tai ei koskaan opi matematiikkaa niin se toteuttaa tehokkaasti itsensä.
“Whether you think you can, or you think you can't--you're right.”
― Henry Ford
"Ja edelleen tuo ateistin uskonpuute puutteena on ajattelun aihetta antava toteamus/näkemys. "
Ei siihen toista puutetta lisätä. Uskoa jumaliin vaan ei ole.
"Mielestäni ennakkoluulo/ennakkoluulot eivät itsessään toteuta yhtikäs mitään eli ne eivät realisoidu."
Tietenkään itse luulot ajatuksina eivät toteuta mitään, vaan prosessiin on lukeuduttava muita tekijöitä, mutta ns. itsensä toteuttavia ennusteita kuitenkin esiintyy, ja sen toteaminen keskustelussa kohtalosta oli nimimerkiltä fda ihan paikallaan.
"Ja edelleen tuo ateistin uskonpuute puutteena on ajattelun aihetta antava toteamus/näkemys."
Ajatteluun kirvoittavat kommentit ja näkemykset ovat hyvä asia, mutta määritelmä on selvä: ateismi on teismin vastakohta, eli vastakohta jumaluskolle, eli jumaluskon puuttumista.
Niin mutta jos ihminen on avoin kaikelle, niin ei ennakkoluulolle ole sijaansa.
Toisaalta voisikin tässä kohtaa pohtia, että onko ateistin uskonpuute osittain myös ennakkoluuloa?
Itsensä toteuttava ennuste? Onko kyse ihmeestä?
Tässä kohtaa voin puolestani todeta, että en usko noihin ennusteisiin.
Voi ollakin. Itselläni tosin ei ole mitään uskonpuutteita. En koe puutteeksi jotain jonka saavuttaakseen vaatisi ajattelun lopettamista tai radikaalia muuttamista ilman tarvetta moiseen. Ihan kuin sinun kuvitelmasi ateisteista jonkinlaisena homogeenisena, kaieksta samoin ajattelevana massana perustuu ihan puhtaasti omiin ennakkoluuloihisi.
Minun tapauksessani se ei ole ennakkoluuloa. Kasvatukseni on ollut melko kristillis-porvarillinen, suvussani oli yksi joka osasi Raamatun ulkoa(kuoli agnostisena ateistina) ja toinen joka lukee Raamatun joka vuosi. Yritin siihen Jumalaan rehellisesti ottaa yhteyttä nuorempana mutta linja oli varattu eikä silloin hädän hetkillä tullut mitään vastausta.
Kyse ei ole ihmeistä vaan siitä mistä yllä on keskusteltu "kohtalosta". Täysin uskottava ja mahdollinen sellainen ennuste voisi olla vaikkapa suorituspaine jossakin toiminnossa (työtehtävät, opiskelu, urheilu, seurustelu jne.); pelkäät ettet osaa/jaksa/kestä/uskalla ja kun sellaisine mietteinesi silti yrität jotain, failaat koska kohellat epäuskoon syöksykierteessä.
Valitettavasti ihmisen "kohtalo" on sidottu hänen syntymätilanteeseen, poikkeuksia todellakin on mutta yleensä se niin on.
Kuinka niin syntymätilanteeseen?
Jos olet köyhän yksinhuoltajan lapsi niin syntymäeväät ovat kovin erilaiset kuin lapsella, jolla on menestyvät vanhemmat. Köyhyys on stigmatisoivaa ja voi vaikuttaa koko elämän ajan.
Toki köyhän yksinhuoltajan lapsi voi menestyä kovalla työllä ja yksinhuoltajavanhemman uhrauksilla.
Rikkaalla on tarjota lapselleen enemmän mahdollisuuksia, harrastuksia, kielikursseja, parhaita kouluja. Silti asiat voivat mennä pahasti pieleen näissäkin perheissä.
No´h. aika turha minun enää selittää enemmän kun nimimerkki "tässä elämässä" kertoi aika yksityiskohtaisesti mitä aioin sanoa.
Vanhempien tilanne yleensä määrittelee lapsen koko elämän etukäteen ja se on valitettavaa.
Nyt kun suomessa puhutaan yliopistojen ja koulujen tulevista lukukausimaksuista niin tilannet tulee pahenemaan huono osaisille.
Köyhät tulee pysymään köyhina ja rikkaat voivat jyrätä itsellensä lisää parempia mahdollisuuksia. Paremmat koulut, parempi menestys elämässä.
Nyt jos jokin rupeaa väittämään minua kommunistiksi tai vihervasemmistoksi niin voin sanoe että olen köyhästä perheestä mutta olen onnistunut menestymään elämässäni paremmin kuin kukaan luuli tai uskoi.
"Mitenköhän ateisti sisäistää tai ymmärtää sanan 'kohtalo' tarkoituksen tai siis sanan idean?"
Voin käyttää sanaa "kohtalo", esimerkiksi "X:llä on kova kohtalo", jos X on joutunut sairauden runtelemaksi.
Tai: "kolmas vakava sairaus koitui appeni kohtaloksi"
En kuitenkaan usko, että kohtalon takana on mitään yliluonnollista/metafyysistä.
Enkä sitä, että mikään ennalta määräytynyt kohtalo määräisi ihmisen elämän kulkua.
Siihen vaikutavat toki perimä, jo mainitut kotiolot ja lapsuuden elinpiiri, mutta lukuisat sattumat ja henkilön omat valinnat.
Olen skeptikko, skeptisyys on tehnyt minusta naturalistin ja ateistin.
Minulla on ollut jumalusko, joten kohdallani ateismi ei johdu ennakkoluuloisuudesta.
Eli näkemyksesi perusteella sanan 'kohtalo' voisi yhtä lailla korvata sanalla 'elämänkaari', jolloin kukin voi tahollansa muovata siitä mieleisensä, taustatekijöistä huolimatta?
Ei.
Kohtalolla tarkoitan lopputilannetta, johon henkilö päätyy pitkälti ilman, että siihen pystyy itse vaikuttamaan, tai sitten tyytyy tilanteeseen pyrkimättä siitä pois.
Ihminen voi muovailla elämäänsä, mutta eri ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet siihen.
Joskus ulkopuoliset tekijät voivat olla myös ylivoimaisen voimakkaita.
Ymmärrän kohtalon henkilökohtaisena kausaalisuutena, johon yksilö ei voi vaikuttaa. Plussaa, kun käytit sanaa 'ateisti' :)
Hyvä kiteytys.
En ehkä ole samaa mieltä tuosta kausaalisuudesta, en ainakaan silloin kun kyse on ihmisestä.
Onko tuo sana 'ateisti' selkein kuvaus ateistisen käsityksen omaavasta ihmisestä:-)
Yhtään ihmistä missään tuskin voi kuvata vain yhdellä sanalla.
"Yhtään ihmistä missään tuskin voi kuvata vain yhdellä sanalla"
Jos pitäsisi niin minä käyttäisin sanaa Erehtyväinen. :)