Feministejä on joka junaan ja olisikin mukava kuulla, mihin tämän foorumin feministit pyrkivät.
Millaisia ovat tavoitteesi yleisellä tasolla? Mitä teet niihin pääsemiseksi käytännössä?
Millaisia ovat tavoitteesi yleisellä tasolla? Mitä teet niihin pääsemiseksi käytännössä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itsestäni voin sanoa, että OLEN feministi. En toteuta feminismiä. Se ei ole minusta irrallinen asia. Ja se liittyy kaikkeen, mitä teen, ratkaisuihin ja maailmankatsomukseen yleensä.
...että tavoitteesi on toteutunut siinä, mitä olet? Että et erityisesti tavoittele sitten mitään (jos olet feministi, niin silloin sinun tavoitteesi = feministisiä tavoitteita, määritelmäsi mukaan?)
Jossain jo aiemminkin taisin mainita, että minun feminismini on oikeudenmukaisuuden etsimistä, ja ideaalitila olisi yksilön oikeus toteuttaa itseään omien kykyjensä ja kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti. Eihän tämä oikeastaan feminismiä ole, paitsi tietysti sikäli että naisille tämä ei niin vain luonnostaan lankea tämä oikeus kun mennään jonnekin Suomen ulkopuolelle... Tämän maan rajojen sisällä suurin ongelmatekijä naisen elämässä näyttäisi usein olevan nainen itse.
Elikä minkä helvetin takia joka tytöntylleröisen pitää sinne perhanan hoivalinjalle lähteä vain sen takia että saa näytettyä ympäristölleen kuinka emppis ja symppis hän muka on? Jos kumminkin enemmän kiinnostaisi vaikka ihan mikä tahansa muu kuin ihmisten kanssa tekemisissä oleminen... Toki moni nainen ihan tosissaan uskoo olevansa kovastikin lähimmäisrakas ja sosiaalinen ihminen, mutta onko varmasti...?
Yksi teema feminismissä minulle sitten oikeastaan kai onkin se että ihminen ja varsinkin nainen selvittäisi itselleen mitä TODELLA on ja mitä oikeasti elämältä haluaa. Ettei hämääntyisi miellyttämään ympäristöään, eikä olettaisi että on pakko kulkea sitä samaa uraa mitä edellisetkin polvet ovat talloneet.
Kaiketi siis tähtään moniarvoiseen yhteiskuntaan. Kun en mikään mahtinainen ole, niin en siihen käytännössä sen kummemmin vaikuta kuin paasaamalla individualismia netissä ja kehittämällä itseäni eri tavoin.
...ovat tosiaan tärkeitä yleensä ihmisille, ei erityisesti naiselle. Monet nuoret pojat/miehet ovat samalla tavoin identiteettikriisissä...
Moniarvoisuushan usein käytännössä on sitten sitä, ettei ole mitään "yhteisiä arvoja", useille se sitten näyttäytyy vallan arvotyhjiönä. (Vrt. Levottomat-elokuvien esiin tuoma arvomaailma).
Moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus eivät ole helppoja käsitteitä... tai ne ovat vain siihen asti, kunnes joku onkin sellaisesta asiasta eri mieltä, josta itse ei pysty myöskään tinkimään.
Ideaalitilahan esim. lasten ja nuorten kasvatuksessa olisi se, että olisi eheä naisen ja miehen malli tarjolla, jonka vanhemmat voisivat välittää lapselleen. Rakkaus yleensä eheyttää. Siinä mielessä olen kanssasi hieman vivahde-erimieltä, että sanan "moniarvoisuus" tilalla tarjoaisin rakkautta (merkityksessä aito välittäminen toisesta ihmisestä)... nykyisin vallitsevan materialismin ja hedonismin tilalle.
Rakkaus voi joskus olla vastoin ehdotonta individualismia... toisaalta, ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Sehän siinä onkin paradoksaalista.
Minusta on hienoa, että esim. lähipiiristä kaksi nuorta naista on lähtenyt vanhustenhoitoalalle - heistä ei olisi tosin ensin pinnalta katsoen arvannut, että sellaista ominaisuutta löytyy. Itsestäni ei sille alalle olisi. He totesivat, että sillä alalla ainakin töitä tulee piisaamaan :-)... joten ainakin eräs varma ala sijoittaa myös tulevaisuuteen nähden, luulisin.
"Yksi teema feminismissä minulle sitten oikeastaan kai onkin se että ihminen ja varsinkin nainen selvittäisi itselleen mitä TODELLA on ja mitä oikeasti elämältä haluaa."
Minusta tämä on aika absurdi tavoite ja vaatisi totta ollakseen, että ihminen on pysyvästi jotain.
Minä olen sitä mieltä, että monet naiset haluavat mm. sosiaali- tai opetusalalle, koska kulttuuri kannustaa heitä siihen. Olisiko näillä naisilla kuitenkaan jotain kulttuurista riippumatonta identiteettiä, vaikka he kuinka yrittäisivät kaivaa sitä esiin?
Ihminen ei pelkää mitään yhtä paljon kuin muutosta. Siksi hän pyrkii näkemään itsensä muuttumattomana. Se kai on se, mitä nimitetään identiteetiksi.
Lähinnä hakisin sellaista moniarvoisuutta että siinä ihminen hyväksytään omine yksilöllisine piirteineen; arvottomuus ei ole mikään arvo.
Elämässäni olen kohdannut katkeria naisia, jotka *yllätys yllätys* ovat toimineet aloilla jotka perinteisesti mielletään "naisten" alaksi (ja jolla palkkauskin sitten on mitä on). Olen myös tuntenut muutamia miehiä, joiden seksuaalinen identiteetti ei ole ollut enemmistölle ominainen.
Nämä vähäiset tosielämän esimerkit mielessäni ja muuten vaan aivoillani pähkäiltyäni olen päätynyt siihen että ihmisen pitäisi saada olla se mitä hän luonnostaan on. Nuorena ei tietenkään välttämättä ole vielä kirkastunut mitä sitä sitten on... Mikäli joskus keski-iässäkin vasta huomaa lähteneensä väärälle tielle, pitäisi olla mahdollisuus vaihtaa polkua. Hankalaksi tämä tulee sitten tietenkin kun on jo sitä perhettä ja kaikenlaista mikä juurruttaa ihmistä paikoilleen (voimaan pahoin, mikäli siis on elätellyt vääränlaista minäkuvaa).
Näkisin tosiaankin tärkeänä että nimenomaan vaikkapa sen mainitsemasi rakkauden nimissä ihmisille sallittaisiin erilaisia vaihtoehtoja, ettei kaikkien tarvitse olla kuin yhdestä ja samasta muotista valettuja.
Erityisen yököttävä malli mielestäni nykyään on esim. laihuuden sairaalloinen ihaileminen siinä määrin että pikkuruiset tytötkin jo pähkäilevät laihduttamista. Mistä näitä tällaisia pakottavia yllykkeitä oikein syntyy???
Tietenkään kovin moni nainen ei välttämättä oikein jaksa paneutua todenteolla siihen mitä hän omana itsenään voisi olla, ja menee sitten sieltä missä aita on matalin, ts. hyväksyy ulkoapäin annetut mallit mukisematta. (Ja pahimmillaan vaikkapa nälkiinnyttää itsensä, jos se malli sattuu olemaan että ole malli. :P)
Niin, vaikea sanoa onko mitään ainutlaatuista identiteettiä. Imartelen usein itseäni sillä että kuvittelen olevani hieman erikoisempi kuin suuret massat, mutta niin varmaan ajattelee moni muukin...
Entä onko identiteetti pysyvä vai ei. Ainakin todella stressaavat tilanteet kuten kuolemanvaaraan joutuminen saattavat aiheuttaa hyvinkin mullistavia muutoksia persoonassa. Mutta toisaalta on niitäkin jotka eivät suostu muuttumaan vaikka turpaansa ottaisivat joka päivä.
Minun feministiset tavoitteet ovat paljolti konkreettisia tavoitteita. Ensisiaisesti kyseessä on väkivallan vastustaminen. Turvakotien rakentaminen, on pitkätähtäimen tavoitteena ollut jo kauan. Koulukiusaamisen vähentäminen kuuluu tähän samaan projektiin, joskaan ei feministien tavoitteita varsinaisesti olekkaan.
Naisten mahdollisuuksien lisääminen yhteiskunnassa, erilaisten valinnan mahdollisuuksien tuomista naisten ulottuville.
Idealistisesti toivoisin omalta osaltani pystyväni muuttamaan asenteita siten, että ihmiset voisisivat olla omanlaisiaan, ilman ympäristön asettamia rooliodotuksia.
"Naisten mahdollisuuksien lisääminen yhteiskunnassa, erilaisten valinnan mahdollisuuksien tuomista naisten ulottuville."
Mitä sellaisia mahdollisuuksia naisilla ei ole, jotka miehillä on?
"Idealistisesti toivoisin omalta osaltani pystyväni muuttamaan asenteita siten, että ihmiset voisisivat olla omanlaisiaan, ilman ympäristön asettamia rooliodotuksia."
Hieno tavoite mutta kaiketi ihmiseläimen sosiaalisen luonteen vastainen. Yhteisö asettaa aina rajat tavalla tai toisella. Vaikka nykyään koemme itsemme vapaiksi, niin tosiasiassa olemme monella tapaa sidottuja, ihan yhtä paljon kuin aikaisemminkin.
Hyväksytkö muuten itse erilaisuutta? Minä en hyväksy kuin hyvin rajallisesti. Tietenkin voin yleisessä mielessä mainostaa itseäni suurena humanistina ja avarakatseisena globaali-identiteettisenä, mutta tosiasia on se, että kun joudun kohtaamaan erilaisuuden käytännössä niin, ettei se palvele omia etujani, niin siihen loppuu ymmärrykseni.
Sukupuolittunut työelämä rajaa naisten mahdollisuuksia ja (täälläkin palstalla paljon kiistaa herättävä) lasikaton olemassa olo, estää joidenkin naisten urakehitystä.
"Hieno tavoite mutta kaiketi ihmiseläimen sosiaalisen luonteen vastainen." Tiedä häntä, tavoitteen mahdottumuudesta. Olen omassa elämässäni ainakin pystynyt tekemään normeista poikkeavia ratkasuja. Lähinnä työelämään liittyviä. Toisaalta en ole kovinkaan kärkäs sosiaalisen arvostuksen perään, ympäristön mielipiteet eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä.
"Hyväksytkö muuten itse erilaisuutta?" Riippuu erilaisuudesta. En ole kulttuuri- enkä rotu rasisti. Kestän hyvin sekä henkistä että fyysistä vajavaisuutta, osittain myös työni vuoksi. Olen työskennellyt väkivaltarikollisten parissa, vaikka väkivaltaa inhoankin.
Minua ärsyttää typeryys, enkä jaksa kovinkaan pitkään yhden totuuden ihmisiä. Erilainen sorto saa minut myös hermostumaan, kohdistuipa se sitten mihin tahansa. Vaikea sanoa omasta avarakatseisuudesta mitään, se jää toisten arvioitavaksi. Toisaalta en myöskään ole erityisen sosiaalinen, viihdyn mainiosti yksikseni, kertooko se ihmisten inhosta ylipäänsä?
"Sukupuolittunut työelämä rajaa naisten mahdollisuuksia"
Millä tavoin? Koulutusjärjestelmä näyttää suosivan naisia, mutta sen sijaan naiset eivät näytä haluavan uhrata muuta elämäänsä uralle niin kuin monet miehet tekevät. Naiset ovat miehiä laaja-alaisempia. He haluavat myös sosiaalisen elämän.
"Hieno tavoite mutta kaiketi ihmiseläimen sosiaalisen luonteen vastainen." Tiedä häntä, tavoitteen mahdottumuudesta. Olen omassa elämässäni ainakin pystynyt tekemään normeista poikkeavia ratkasuja."
Et voi tehdä normeista poikkeavia ratkaisuja kuin normien rajoissa. Jos venytät liiaksi yhteisösi normeja, sinut suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
"ympäristön mielipiteet eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä."
Omat mielipiteesi ovat myös ympäristösi mielipiteitä. Et elä missään tyhjiössä. Jos arvostat omia valintojasi, ympäristöllä on sinulle merkitystä.
"Hyväksytkö muuten itse erilaisuutta?" Riippuu erilaisuudesta. En ole kulttuuri- enkä rotu rasisti. Kestän hyvin sekä henkistä että fyysistä vajavaisuutta, osittain myös työni vuoksi."
Mutta onko tuo erilaisuutta? Pystytkö hyväksymään esimerkiksi rasismia? Minä en pysty. Hyväksyn ainoastaan ne asiat, jotka tukevat omaa arvomaailmaani ja ovat jollain tavoin osa sitä.
"Minua ärsyttää typeryys, enkä jaksa kovinkaan pitkään yhden totuuden ihmisiä."
Onko moniarvoisuus yksi totuus? Salliiko moniarvoisuus ainoastaan moniarvoisuuden?
Tavoitteeni on, että yhteiskunnan asenteet muuttuisivat pikku hiljaa lakimuutosten vanavedessä.
Tavoitteiden toteutumiseksi mielipideagitoin aina ja kaikkialla. Provokaatiota tarvitaan joskus, jotta saadaan esiin piilevät misogyyniset asenteet. Jos ja kun yleensä vasta-argumentit perustuvat naiseuteeni (vain nainen voi ajatella noin yms.) niin kertoohan se vastapuolesta...
Muuta: naisjärjestöihin kuuluminen, kansalaisaloitteet, yhteydet valtuutettuihin, tasa-arvokysymyksen esiintuominen työpaikalla, naisverkostoituminen jne.
Feminismiini liittyy ekologisuus voimakkaasti. Saastuminen ja luonnon tuhoaminen ovat minun mielessäni nimenomaan tietynlaiseen mieheyteen liittyviä. Luontoäiti, naisviha. Tyhjäkäyttäjät ovat useimmiten miehiä, samoin mieheyteen kuuluvat muut turhakkeet kuten moottoriveneet ja -kelkat. Moottorikelkat muuten saisi kieltää harrastuskäytössä kokonaan - - eli nyt tultiin jo aika kauas perinteisen feminismin määritelmästä.
Feminismi on siis vaarallista.
"Feminismiini liittyy ekologisuus voimakkaasti. Saastuminen ja luonnon tuhoaminen ovat minun mielessäni nimenomaan tietynlaiseen mieheyteen liittyviä"
Näin on. Ennen kaikkea miehet haluavat jatkuvasti uusia vaatteita (erittäin tuhoisaa luonnolle ja usein myös lapsille), meikata (kemikaalit ja eläinkokeet ne vasta hyväksi luonnolle ovatkin), käydä useammin suihkussa kuin naiset (naiset sietävät paremmin hikeä) ja niin edelleen. Minä liitän luontoa kuluttavan elämäntavan itsestäänselvästi naisiin.
Erota nyt ihan ensiksi uusiutuvat luonnonvarat ja uusiutumattomat.
Aletaan sitten vasta pelaamaan napeilla ja katsotaan mistä se kana kusee.
Mikään ei ole helpompaa kuin syyllistää naista pikkurihkamasta. Vaan feminismipä on lääke tähänkin. Vai eikö täällä muka päivät pitkät juuri syytellä feministejä siitä että ovat rumia, karvaisia ja hikisiä?
Totta puhuen sivistynyt ihminen, oli nainen tai mies, on kriittinen kuluttaja. Feministit ovat keskimääräistä koulutetumpia, vaikka koulutus ei toki aina korreloi em. sivistyksen kanssa.
Todennäköisesti kuitenkin kertakäyttövaatteita ostavat, vettä lotraavat, raskaasti meikkaavat naiset ovat vähemmän koulutettuja ei-feministejä. Vaatimaton yleistys.
"Totta puhuen sivistynyt ihminen, oli nainen tai mies, on kriittinen kuluttaja."
Paitsi kun rahat on loppu tai etelänmatkasta uupuu satanen.
"Paitsi kun rahat on loppu tai etelänmatkasta uupuu satanen."
No sitten ei ole aidosti sivistynyt.
Olen läheltä nähnyt, mitä yhteisölle tapahtuu, kun sen jäsenten tärkein tavoite on saada mahdollisimman paljon itselle mahdollisimman halvalla.
Todelliset seuraukset meillä Suomessa tällaisesta toimintamallista ovat vielä näkemättä, työttömyyttä lukuunottamatta. Mutta tulevat ne seuraukset vielä meillekin vaikka mielellämme ne Kiinaan dumppaisimme.
Ja dumppaus - sekin on miehinen toimintamalli.
"Olen läheltä nähnyt, mitä yhteisölle tapahtuu, kun sen jäsenten tärkein tavoite on saada mahdollisimman paljon itselle mahdollisimman halvalla."
Hyvinvointi kasvaa. Korrelaatio talouselämän ja ihmisten mahdollisuuksien välillä on hyvin suuri. Ahneus ja toimiva talous mahdollistavat mm. korkeatasoisen lääketieteen, erilaiset yhteiskunnalliset tukipalvelut, luonnonsuojelun ja hyvinvoinnin tasaamisen. On siitä haittaakin, mutta tämä toinen puoli tahtoo aina unohtua.
Menepä katsomaan köyhään Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan, kuinka siellä luontoa suojellaan. Voisihan sitäkin kokeilla, että kaikille annetaan yhtä paljon, mutta jostain syystä jotkut taitaisivat taas olla tasa-arvoisempia kuin toiset. Se on se ihmisluonto sellainen.
Onko se hyvinvointi tähän saakka kasvanut muka.
Luuletko tosiaan, että sitä "hyvinvointia" voi kasvattaa loputtomiin?
Erotetaan nyt taas ensin se hyvinvointi ja tavaroiden määrä. Digiboksi mielenterveydestä ja väritulostin parisuhteesta. Ja nähdään se korrelaatio siellä missä sitä on, niin kuin halpojen hintojen ja työttömyyden välillä.
"Menepä katsomaan köyhään Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan, kuinka siellä luontoa suojellaan."
Talo lehmänpaskasta ja ilmeet näyttää olevan iloisempia kuin meillä täällä.
Mitä mieltä muuten olet kiinalaisten elintason noususta? Uskotko tosiaan, että maapallo kestää?
Nyt kaikki joukolla "elämys"matkailuyrittäjiksi! Varatkaahan tarpeeksi moottorikelkkoja kiinalaisille. Niillähän sinne luontoon mennään.
"Onko se hyvinvointi tähän saakka kasvanut muka."
Jos kansaa ajatellaan kokonaisuutena, niin eiköhän hyvinvoinnin kasvu ole aika selvää. Nykyisin perusduunarin ostovoima on aika huikea verrattuna vaikka 50-lukuun. Myös terveydenhoito on kehittynyt rajusti. Ennen purtiin hammasta ja imettiin huulta. Nyt saattaa saada jopa sairaslomaa tai ainakin hoitoa tai kipulääkkeitä. Vauraus ja hyvinvointi eivät ole tietenkään synonyymeja, mutta vauraus näyttää tekevän onnelliseksi tutkimusten mukaan.
"Luuletko tosiaan, että sitä "hyvinvointia" voi kasvattaa loputtomiin?"
Suoraan sanoen en tiedä. Siitä olen kuitenkin aika varma, että ihminen ei koskaan opi luopumaan eduistaan, ei sivistyneinkään ihminen. Luopumista tapahtuu vain silloin, kun siitä hyödytään.
"Ja nähdään se korrelaatio siellä missä sitä on, niin kuin halpojen hintojen ja työttömyyden välillä."
Vaikea kysymys. Työtä kehitysmaihin vai työtä hyvinvointivaltioon? Jos kallista suomalaista ostaisivat kaikki, olisi työpaikkojakin. Mutta kaikkia ei koskaan saada ostamaan kallista suomalaista, jolloin kalliilla ei kannata tehdä.
"Talo lehmänpaskasta ja ilmeet näyttää olevan iloisempia kuin meillä täällä."
Netissä on laaja sivusto, johon on kerätty onnellisuustutkimuksia (myös subjektiivisia kokemuksia). Toisin kuin yleisesti luullaan, köyhissä maissa ei olla onnellisia. Sen sijaan hyvinvointiyhteiskunissa (korkean teknologian maissa) ollaan. Suomalaiset ovat kaiken lisäksi monia muita kansoja edellä. Yleisesti ottaen meillä menee oman kokemuksemme mukaan hyvin.
"Varatkaahan tarpeeksi moottorikelkkoja kiinalaisille. Niillähän sinne luontoon mennään."
Itse olen aktiivinen vaeltaja ja menen erämaahan hiihtäen tai kävellen, itse omat varusteeni vetäen tai kantaen. Ei minulla silti ole rohkeutta tuomita syrjäseudun matkailuyrittäjää, joka yrittää haalia leipäänsä kasaan.
"Suoraan sanoen en tiedä."
Pointti onkin siinä, kuinka hitaasti ihmisolennolle selviää, että se, mikä on pitkään mielletty hyvinvoinniksi (vaurastuminen), kääntyy ennen pitkää väistämättä pahoinvoinniksi.
Jos odotetaan sitä, milloin tämä asia on iloisimmallekin kuluttajalle selvinnyt, on myöhäistä enää mitään korjausliikettä tehdä.
"Suomalaiset ovat kaiken lisäksi monia muita kansoja edellä. Yleisesti ottaen meillä menee oman kokemuksemme mukaan hyvin."
Kas kas perkelettä kun meillä ei ostovoimassa kuitenkaan ylletä eurooppalaiseen keskitasoon...
"Ei minulla silti ole rohkeutta tuomita syrjäseudun matkailuyrittäjää, joka yrittää haalia leipäänsä kasaan."
Tyhmyyttä on sahata poikki sitä oksaa, jolla itse istuu. Tuo on yhden, kahden sukupolven bisnes, sillä ei ole tulevaisuutta.
Suomessa ei muutenkaan nähdä metsää puilta, tai Santa Claus Park -ideologialta. Ei se, että tuulipukusuomalaisen taivas sijaitsee jossain muovituoppien, muovifiikusten ja muovituolien välisessä maastossa ole vielä tae siitä, että venäläiset tai englantilaiset arvostavat. Vinkki talouskasvun promoottoreille tässä.
Huono maku on se joka suomalaisen kansan tuhoaa, viis feminismeistä, vaihtotaseesta tai elatussuhteesta. Vesakeskislaji tulee kuolemaan sukupuuttoon.
"Pointti onkin siinä, kuinka hitaasti ihmisolennolle selviää, että se, mikä on pitkään mielletty hyvinvoinniksi (vaurastuminen), kääntyy ennen pitkää väistämättä pahoinvoinniksi."
Ei kai kukaan lopultakaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mm. geeniteknologian mahdollisuudet ovat kaiketi melko hulppeat. Näkemyksesi on yksi mahdollisuus ja itsekin ajattelen samansuuntaisesti, mutta mitään perusteita minulla ei ajatuksilleni ole.
"Suomalaiset ovat kaiken lisäksi monia muita kansoja edellä. Yleisesti ottaen meillä menee oman kokemuksemme mukaan hyvin."
Kas kas perkelettä kun meillä ei ostovoimassa kuitenkaan ylletä eurooppalaiseen keskitasoon..."
Mutta meillä on kehittyvään ja toimivaan talouteen perustuva hyvinvointiyhteiskunta, jossa voidaan tasata tuloeroja ja auttaa niitä, jotka eivät omin avuin selviä. Ilman toimivaa taloutta tämä ei olisi mahdollista.
"Ei minulla silti ole rohkeutta tuomita syrjäseudun matkailuyrittäjää, joka yrittää haalia leipäänsä kasaan."
Tyhmyyttä on sahata poikki sitä oksaa, jolla itse istuu. Tuo on yhden, kahden sukupolven bisnes, sillä ei ole tulevaisuutta."
Työtön ja köyhä Muonion Pekka tuskin ajattelee tuolla tavoin. Hän yrittää elättää itsensä ja saada elämäänsä mielekkyyttä. Vaihtoehto olisi tietenkin sekin, että nostettaisiin vielä veroja, rakennettaisiin työttömille harrastusmahdollisuuksia ja taattaisiin heille kunnon toimeentulo. Itse olisin tähän valmis, mutta yritysten ideologiaan se ei sovi.
Jatkan nyt täältä, kun hier. taas liian syvä.
Tuolla kahdella ääriesimerkillä yritin esittää sitä samaa, mitä jo joskus aijemminkin, että on eroa nalkuttamisella ja nalkuttamisella.
Se on typerä yleistys, että naiset olisivat turhista asioista nalkuttavia. On turhia asioita, toki, mutta on myös näitä muita, tärkeitä.
Ja miksi aina vastuu olisi nalkuttavalla osapuolella? Eikö nalkutuksen kohde ole vastuussa tekemisistään ja edes yritä parantaa tapojaan. Harva loppujen lopuksi turhaan nalkuttaa.
Eikä tuo erokaan aina ole järkevä ratkaisu ja helppo. Asiaan liittyvät miljoonat pikkusäikeet, jotka tulisi selvittää.
Toki pitkä tutustuminen toiseen ihmiseen auttaa selvittämään henkilöiden yhteensopivuuden. Mutta toisaalta ihmiset ovat sangen itsekkäitä, kun eletään jo vakiintuneessa suhteessa, eikä kompromisseihin suostuta. Jokaisen tulisi vilkaista peiliin edes kerran päivässä.
"Ja miksi aina vastuu olisi nalkuttavalla osapuolella? Eikö nalkutuksen kohde ole vastuussa tekemisistään ja edes yritä parantaa tapojaan."
Jos mies on epäsiisti ja itse hyväksyy epäsiisteytensä, häntä on turha pyytää toistuvasti siistiytymään. Ei ole olemassa mitään ylintä normia, joka määrittäisi, kuka on oikeassa. Nalkuttamista on se, kun yrittää muuttaa pysyvää asiantilaa toistuvalla huomauttelulla.
Miltä tuntuisi, jos mies joka aamu heräisi ja kertoisi, että rintasi ovat rumat, ja päivällä rintasi ovat rumat ja illalla ja seuraavana aamuna. Ihan yhtä pysyvä on ihmisen luonne kuin rintasikin. Pieniä muutoksia voi yrittää tehdä, mutta mitään pysyvää suurta muutosta on turha odottaa.
Miten määrittelisit nalkuttamisen/jankkaamisen?
Omasta mielestäni se on vastakohta sanoille neuvotteleminen, sopiminen, keskustelu. Nalkuttaminen on hiton huono tapa pyrkiä päämäärään. Nalkuttamalla voidaan saavuttaa jotain ainoastaan silloin kun toinen kyllästyy itse nalkuttamiseen ja näin pyrkii välttämään sitä teoillaan ja olemuksellaan.
Nalkuttamistakin jakautuu vähän sen mukaan miten henkilökohtaista se on. Pahintahan se on silloin kun huomautellaan vaikkapa toisen henkilökohtaisista ominaisuuksista ja etenkin niistä, joita ei ihan tuosta vaan muuteta.
Nalkuttaminen voidaan jossain tapauksissa luokitella henkiseksi väkivallaksi.
Nalkuttajaa häiritsee jokin asia tai hän haluaa antaa sen kuvan. Parempi tapa olisikin neuvotella ja sopia. Sopimus ei kuitenkaan aina voi olla absoluuttisesti nalkuttajan mielen mukainen. Fiksu neivottelija pyrkii antamaan jotain vaihdossa, jotta hän saa oman tahtonsa läpi. Neuvottelut eivät saisi kohdistua vain toiseen henkilöön.
"neuvotteleminen, sopiminen, keskustelu"
Nainen: -Hei kulta, mitä jos siivottais.
Mies: -Justhan me viime viikolla siivottiin.
Nainen: -Mut täällä on taas ihan hel**tin pölyistä!
Mies: -Mitä se haittaa, siivoa ite jos huvittaa.
Jos tällainen keskustelu toistuu usein ja keskustelu jatkuu maanittelulla, uhkailulla tai tunteita viskomalla, niin mielestäni kysymyksessä on ilmiselvä nalkuttaminen. Toinen haluaa toista kuin toinen ja siihen on tyydyttävä tai sitten siivottava yksin. Jos miehen siisteyskäsitys on erilainen kuin naisen, niin ei miehen tarvitse sopeutua naisen valtaan.
Etteikö muka ihminen ole kehittyvä olento. Ihan uusi näkökanta minulle.
Eikä siisteysasiassakaan tarvitse olla oikessa kumpikaan, mutta siisteystaso pitää olla kumpaakin tyydyttävä. Kompromisseihin joutuu, jos elää jonkun kanssa:D
Naisille yhtäläiset oikeudet yhteiskunnassa kuin miehillekin.