Siis seuraavan hallituksemme kokoonpano? En ryhdy ennustelemaan, sillä sellainen tapa on eräillä muilla, ja pieleen ovat aina menneet heidän ennusteensa. Mutta jotain hyvin yllättävää täytyisi tapahtua, jos seuraavan hallituksemme pääpuolueet eivät olisi kokoomus ja kepu. Tässä järjestyksessä, yhä vahvemmin alkaa näyttää siltä.
http://yle.fi/uutiset/kokoomus_ja_keskusta_nousussa__sdp_ja_ps_syoksyivat_alas/7386072
Jotkut pelkäsivät ja eräät toiset toivoivat kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen pudottavan puolueen kannatusta, mutta päinvastoin näkyy käyneen. Toisin on käynyt demareilla, kun puolueen kannatus on pudonnut edelleen ja on nyt alempi kuin koskaan ennen puolueen pitkässä historiassa. Jutta Urpilainen kunnon demarina ei varmaankaan olisi tuollaista toivonut, mutta tuskinpa voi olla häntä hieman hykerryttämättä, kun nyt nähdään, että hänen johtonsa aikana tapahtunut puolueen kannatuksen lasku ei ollut hänen syytään.
Kalevi Sorsa sanoi, että Suomi on ollut sosialidemokraattinen projekti. Paavo Lipponen myöhemmin totesi, että Suomessa on jo tapahtunut kaikki se, mikä oli demarien tavoitteena aikoinaan. Kai se projekti on siis jo tullut valmiiksi ja nostanut demarien aikaisemmat kannattajat parempiin asemiin niin, että nyt ne kannattavat eräitä muita puolueita. Suurin osa heistä kai kokoomusta, joka on kasvattanut kannatustaan samana aikana saman verran, minkä demarien kannatus on pudonnut. Edelliseen gallupiin verrattuna kokoomuksen kannatus on noussut jopa enemmän kuin demarien laskenut, puolueen on täytynyt saada lisäkannatusta myös vihreistä, rkp:sta ja ruotsalaisista liuenneilta, kun noiden puolueiden kannatus on laskenut.
Nuo gallupithan eivät tosin kerro sitä, mistä puolueista mihinkin puolueisiin ihmiset ovat kannatustaan siirtäneet, mutta melko luotettavasti päätellä voi. Demareista liukeni viime vuosina paljon kannatusta perussuomalaisille - se on tutkittua asiaa - mutta nyt ei näyttäisi niin enää tapahtuneen, kun persujenkin kannatus on laskenut roimasti. Minne se on mennyt? Arvelen suurimman osan siitä menneen kepuun, joka myös pienen notkahduksen jälkeen on taas kannatustaan kasvattanut jokseenkin saman verran kuin persujen kannatus on laskenut.
Yhä todennäköisemmältä siis alkaa näyttää, että seuraavakin hallituksemme on kokoomusjohtoinen, pääministerinään Alexander Stubb. Ja tärkeimpänä kumppaninaan kokoomuksella tulee olemaan kepu. Onhan kepulla sellaisesta jo kokemusta, vaikka ei ehkä kepun mielestä kovin myönteistä;)) Kun kepulle kuuluu kunnia Suomen liittämisestä EU:iin, tosin silloin johtavana hallituspuolueena, se tulee seuraavan hallituksen tärkeimpänä apupuolueena saamaan kunniaa myös Suomen viemisestä Naton jäseneksi;))
Jos persut eivät hallitukseen menisi, kokoomus ja kepu vihreillä, ruotsalaisilla ja kristillisillä täydennettynä saisivat kyllä aikaan enemmistöhallituksen. Mutta persujen lienee ihan pakko mennä mukaan, jos puolue aikoo jotakin uskottavuutta säilyttää, ja onhan Soini sellaista lupaillutkin.
Jospa sittenkin vihreät jäisivät oppositioon, jonne oletan järkisyistä - kannatustaan kasvattamaan - jäävän demareiden ja tietysti myös vasurit sinne silloin jäisivät. Tuolloin alkaisi meillekin syntyä samanlainen blokkiasetelma kuin varsin kaltaisessamme naapurissamme Ruotsissa on jo kauan ollut. Se on todettu siellä hyvin toimivaksi, miksipä se ei toimisi meilläkin. Silloinhan joutuisi myös kepu valitsemaan puolensa eikä voisi enää toimia poliittisen kenttämme häirikkönä, kuten näihin saakka on toiminut.
http://yle.fi/uutiset/kokoomus_ja_keskusta_nousussa__sdp_ja_ps_syoksyivat_alas/7386072
Jotkut pelkäsivät ja eräät toiset toivoivat kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen pudottavan puolueen kannatusta, mutta päinvastoin näkyy käyneen. Toisin on käynyt demareilla, kun puolueen kannatus on pudonnut edelleen ja on nyt alempi kuin koskaan ennen puolueen pitkässä historiassa. Jutta Urpilainen kunnon demarina ei varmaankaan olisi tuollaista toivonut, mutta tuskinpa voi olla häntä hieman hykerryttämättä, kun nyt nähdään, että hänen johtonsa aikana tapahtunut puolueen kannatuksen lasku ei ollut hänen syytään.
Kalevi Sorsa sanoi, että Suomi on ollut sosialidemokraattinen projekti. Paavo Lipponen myöhemmin totesi, että Suomessa on jo tapahtunut kaikki se, mikä oli demarien tavoitteena aikoinaan. Kai se projekti on siis jo tullut valmiiksi ja nostanut demarien aikaisemmat kannattajat parempiin asemiin niin, että nyt ne kannattavat eräitä muita puolueita. Suurin osa heistä kai kokoomusta, joka on kasvattanut kannatustaan samana aikana saman verran, minkä demarien kannatus on pudonnut. Edelliseen gallupiin verrattuna kokoomuksen kannatus on noussut jopa enemmän kuin demarien laskenut, puolueen on täytynyt saada lisäkannatusta myös vihreistä, rkp:sta ja ruotsalaisista liuenneilta, kun noiden puolueiden kannatus on laskenut.
Nuo gallupithan eivät tosin kerro sitä, mistä puolueista mihinkin puolueisiin ihmiset ovat kannatustaan siirtäneet, mutta melko luotettavasti päätellä voi. Demareista liukeni viime vuosina paljon kannatusta perussuomalaisille - se on tutkittua asiaa - mutta nyt ei näyttäisi niin enää tapahtuneen, kun persujenkin kannatus on laskenut roimasti. Minne se on mennyt? Arvelen suurimman osan siitä menneen kepuun, joka myös pienen notkahduksen jälkeen on taas kannatustaan kasvattanut jokseenkin saman verran kuin persujen kannatus on laskenut.
Yhä todennäköisemmältä siis alkaa näyttää, että seuraavakin hallituksemme on kokoomusjohtoinen, pääministerinään Alexander Stubb. Ja tärkeimpänä kumppaninaan kokoomuksella tulee olemaan kepu. Onhan kepulla sellaisesta jo kokemusta, vaikka ei ehkä kepun mielestä kovin myönteistä;)) Kun kepulle kuuluu kunnia Suomen liittämisestä EU:iin, tosin silloin johtavana hallituspuolueena, se tulee seuraavan hallituksen tärkeimpänä apupuolueena saamaan kunniaa myös Suomen viemisestä Naton jäseneksi;))
Jos persut eivät hallitukseen menisi, kokoomus ja kepu vihreillä, ruotsalaisilla ja kristillisillä täydennettynä saisivat kyllä aikaan enemmistöhallituksen. Mutta persujen lienee ihan pakko mennä mukaan, jos puolue aikoo jotakin uskottavuutta säilyttää, ja onhan Soini sellaista lupaillutkin.
Jospa sittenkin vihreät jäisivät oppositioon, jonne oletan järkisyistä - kannatustaan kasvattamaan - jäävän demareiden ja tietysti myös vasurit sinne silloin jäisivät. Tuolloin alkaisi meillekin syntyä samanlainen blokkiasetelma kuin varsin kaltaisessamme naapurissamme Ruotsissa on jo kauan ollut. Se on todettu siellä hyvin toimivaksi, miksipä se ei toimisi meilläkin. Silloinhan joutuisi myös kepu valitsemaan puolensa eikä voisi enää toimia poliittisen kenttämme häirikkönä, kuten näihin saakka on toiminut.
Vastaukset 72
Vanhimmat
saitin tomppeli taas jollottaa joutavaapaskaa ???
Miksi vitussaet kehu Stubbin ääliötä kokoomussaitilla.
Epäilen, että ei ala vielä olla selvillä, kiivaasta sopulin manipuloinnista huolimatta:
( http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=908418 )
Sillä kunhan tässä vain riittävästi muistellaan vuotta 1991 ja sitä edeltänyttä kepun vaalikampanjaa ja syntyneen porrvarihallituksen politiikan toteutumaa, niin aasihan sitä sopulin täytyy olla, jos takoo päätänsä uudelleen "karjalan mäntyyn", toistamiseen vaikoperäti viidennen kerran.....
porvarillisen politiikan neljä (edellistä) kliimaksia
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=173958
Se on perin selvää, että kokoomuksen kannatus tulee romahtamaan vielä ennen vaaleja. (Se on liian aikaista nyt)
Sinä siis ennustat, ja kun täällä on nähty, että tuollaiset varmat ennustukset ovat aina menneet pieleen, minun kai pitäisi nyt olla jo vuorenvarma kokoomuksen suurvoitosta. En kuitenkaan vie asiaa yhtään pitemmälle kuin minkä avauksessani tein.
Kiinnostaisi kyllä tietää, miksi asia on mielestäsi perin selvä? Olisikohan kristallipallossasi särö, joka vääristää näkemäsi?
Minä ennustan munakarvoista. Jos niissä on pieniä sontaKOKkareita, niin se tietää kannatuksen menetystä.
Kokoomuksen korkeahkon kannatuksen takaavat vakioäänestäjät ja nuoret aikuiset.
Nuorilla aikuisilla on monesti suuret asuntolainat varsinkin isoimmissa kaupungeissa.
Tiedä häntä sitten, voiko profiloitua rikkaaksi Kokoomuksen kannattajaksi parinsadfan tuhannen asuntolainalla.
Stubb vetää retkuun mennen tullen tuota liian lujaa vauhtia pitävää nuorisojoukkoa.
P.S. Väyrysellä on edelleen niin mittava kokemus ulkoasioista, ettei Niinistö tule sitä lähimainkaan koskaan saavuttamaan. Sinä et vain näytä sitä jostain syystä ymmärtävän.
Liekö välineissä sitten vika?
Olen minäkin poliittisia mielipiteitäni vaihdellut, mm. puolueiden kannatuksen suhteen, kun sille on ollut asiaperusteet, mutta en koskaan niin nopeasti kuin sinä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12398452
Oletatko todella, että minun pitäisi ottaa sinut, pelle, niin vakavasti, että vastaisin sinulle tätä asiallisemmin?
No, kun otat tuossa Väyrysen ja Niinistön verrokeiksi, arvelen, että eiköhän Väyrynen kuitenkin kovin halukkaasti vaihtaisi paikkaa Niinistön kanssa. Mutta ei taida enää neljättä kertaa päästä yrittämään sille paikalle, kun kepulaisetkin ovat jo oppineet miehen tuntemaan niin, etteivät huolineet enää puheenjohtajakseen eivätkä enää äänestäneet edes eduskuntaankaan.
Yritin hienovaraisesti kautta rantain sanoa, ettei Niinistö ole kovin smartti. Siinä suhteessa olette samanlaisia. Siis: Ei-smartti äänestää ei-smarttia.
kapin välineet on jo väljät.
Ottaako kana-pupia isoon rumaan pattiin?
Kokoomus ja keskusta käyvät mielenkiintoisen taistelun ykköspaikasta. Alexander Stubb ei ole vielä joutunut testiin ns. arjen politiikassa ja olen kokoomuslaisten sisäisistä keskusteluista ymmärtänyt, että he jännittävät Stubbin selviytymistä siitä enemmän kuin olisivat jännittäneet monipuolisempien ja kokeneempien Vapaavuoren ja Risikon selviytymistä. No, toki Stubbikin ehtii oppia kotimaanpolitiikkaa edessä olevien kuukausien aikana.
SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin ilmoitti eilen suosikkipohjakseen SDP:n ja keskustan hallituksen. Kokoomuksen kanssa hän ei menisi hallitukseen. Mikael Jungner puolestaan veisi puolueensa hallitukseen kokoomuksen ja keskustan kanssa. Erilaiset ajatukset, mutta siis kumpikaan ei veisi puoluettaan oppositioon, vaikka suuri vaalitappio häämöttääkin. Kysymys voi olla SDP:n uskottavuudesta. Kun edessä on todennäköisesti taloudellisesti parempia vuosia, SDP:n pitää olla mukana todistamassa, että kysymys nykyisessä tilanteessa oli tosiaan taloudellisesta tilanteesta, eikä puolueen haluttomuudesta kehittää maatamme.
Mielenkiintoista hyvinkin on tällaiselle asioista kiinnostuneelle sivustaseuraajalle, jolla ei kuitenkaan ole ”omaa lehmää ojassa”, vaikka noista kahdesta nyt johdossa olevasta puolueesta toki kannatan toista enemmän kuin toista;))
Kyllä Stubb on jo näyttänyt osaamistaan myös arjen politiikassa, sillä nykyinen arjen politiikka on kokolailla muuta kuin mitä se oli menneinä aikoina. Hyvä niin, sillä aika ja tarpeemme ovat nyt toiset kuin joskus ennen, ja yhä useammat meistä sen näkyvät ymmärtävän, vaikka jotkut vielä kaihoisasti kaipailevatkin sinne menneeseen - aitovierille, Mielipidepankin käyttämää ilmaisua lainatakseni. Täysi tunnustus myös Vapaavuorelle ja Risikolle, vankan poliittisen kokemuksen omaavia järki-ihmisiä kumpikin, mutta kokoomuksen puoluekokouksessa taidettiin ymmärtää ihan oikein, että kansa kaipaa ja tarvitaankin jotain uutta, kun Stubbin valitsivat.
Totta kai demareille kepu olisi halutumpi hallituskumppani kuin kokoomus, jonka kumppanuus nyt on osaltaan vaikuttanut demareiden kannatuksen putoamiseen, kuten vaikutti myös kepun suhteen. Ja tuostakin syystä, mutta myös vanhoista muistoista johtuen taitaa se punamulta kokoomuksen kumppanuutta paremmin houkuttaa kepuakin. Mutta turhaan unelmoivat liittonsa uudistamisesta. Kokoomusta ne kumpikaan eivät pysty syrjäyttämään, eivät edes yhdessä. Ja puhuipa Marin mitä tahansa, en usko demareiden nyt hinkuvan hallitukseen, vaan uskon heidän mieluusti jäävän oppositioon kasvattamaan kannatustaan, kepun näyttämää esimerkkiä noudattaen.
No, jos kepukaan ei kerta kaikkiaan halua mennä kokoomusjohtoiseen hallitukseen, vaikeuksia kokoomukselle tulee enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Mutta onhan vähemmistöhallituskin mahdollinen. Jos niin tapahtuisi, voisimme pitkästä aikaa palata aikoinaan hyvinkin yleiseen tilanteeseen, että sama hallitus ei istuisi koko vaalikautta.
Jotkut yhteiskuntatieteilijätkin ovat todenneet, ettei vähemmistöhallituksessa ole mitään pahaa. Sehän ei tarkoita vähemmistön yksinvaltaa, koska hallituksen on saadakseen esityksiään läpi tehtävä kompromisseja opposition kanssa. Ruotsia on hallittu vähemmistöhallituksin useita vuosikymmeniä ainakin niin, että sikäläiset demarit ovat ostaneet erilaisin myönnytyksin poliitikalleen sikäläisten kommunistien ja vihreiden kannatuksen.
Aikoinaan näin oli myös Suomessa. Kekkonen halusi vähemmistöhallituksista irti, mutta aivan erilaisessa tilanteessa, missä nyt elämme. Kekkosen aikaan kansalliset hallitukset vastasivat yksinään inflaatiosta, palkkatasosta ja hintatasosta. Nykyisin suuria linjoja vetää EU, eikä markkinatalous ole yksin kirosana. Työmarkkinajärjestötkin ovat maltillistuneet, minkä luulisi parantavan vähemmistöhallituksen toimintamahdollisuuksia.
En toki tuossa edellä ainakaan tarkoittanut sanoa vähemmistöhallituksia epäparlamentaarisiksi tai muuten tuomittaviksi, sillä asiahan niiden suhteen on juuri niin kuin sanot. Mutta tietäen puolueittemme pyrkimykset nostaa itsensä mahdollisimman näkyväksi ja vaikuttavaksi - kaunistelematta sanottuna niiden halun päästä ministeripaikoille - tuskin vähemmistöhallitus ajassammekaan pystyisi istumaan koko vaalikautta.
Presidentti ei voisi vähemmistöhallitustakaan hajottaa kuten tapahtui vielä Kekkosen aikana, mutta jos puolueiden enemmistö olisi oppositiossa, kyllä ne pian alkaisivat löytää toisensa ja saisivat aikaan epäluottamuslauseen, jolla hallitus kaadettaisiin. Tuskin siitä sitten yhtään parempaa seuraisi, mutta niin kuitenkin tapahtuisi.
Aika on nyt aivan toinen kuin oli silloin, jolloin niitä vähemmistöhallituksia meillä joskus oli, eli ihan oikein kuvailet eroa sen ajan ja nykyisyytemme kesken ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Mutta yksi tekijä ei ole muuttunut: puolueittemme halu päästä valtaan on edelleen sama, tapahtukoon se ihan aidosta halusta vaikuttaa asioiden menemisestä haluttuun - tai puolueohjelmassa sanottuun - suuntaan, tai vain halusta saada edustajiaan mustien Audien takapenkeille;))
Miksi edes tavoitteena pitäisi olla, että hallitus tai ainakin sama hallituspohja istuu koko vaalikauden? Vaikka sellainen tuli ihanteeksi 1980-luvulla, naurettavuuksiin ajaudutaan, kun ihanteesta tuleekin dogmi kuten tällä vaalikaudella. Tänä kesänä olisi ollut luonteva ja suorastaan välttämätön tilaisuus käydä ihan oikeat hallitusneuvottelut suunnantarkistuksen merkeissä, mutta kun oli takaraivossa tuo omaksuttu uudehko ihanne, käytiinkin vain tyhjänpäiväiset minihallitusneuvottelut. Siitä saa nyt SDP vastata myös kannatuksensa laskulla. Onko puolueella hyvä mieli nyt?
Tunnusmerkillistä vakaille länsimaisille demokratioille on, että niissä hallitukset istuvat aina koko määräaikaisen vaalikauden. Niin tapahtuu Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa, ja myös Saksassa, Ranskassa ja Benelux-maissa. Epävakaammissa eteläisen ja itäisen Euroopan maissa hallitukset vaihtuvat useammin.
Vaikka hallitusten vaihtuminen vain määräaikaisten vaalien kautta olisi vain mielikuva maan vakaudesta, sillä kyllä on arvoa kansainvälisissä suhteissa ja jopa maan taloussuhteissa. Jos meilläkin hallitukset vaihtuisivat tuon tuosta, eivät kansainväliset luottoluokittajat meitä rankkaisi kärkitiloille kuten nyt, sillä epävarmuus hallinnon jatkumisesta entisellään aiheuttaisi epävarmuutta myös maan muun vakauden suhteen.
Totta kyllä on, että jos hallituksemme olisi kaatunut keväällä, demarien kannatus olisi nyt varmasti korkeampi, sillä puolue olisi jäänyt oppositioon. Yhtä varmaa myös on, että kepun kannatus olisi nyt matalampi, kun puolue hallituksen kaatajana olisi ollut pakotettu menemään uuteen hallitukseen.
Hallitusneuvotteluissa ei ole kysymys vain hallituspohjasta, vaan ennen kaikkea ohjelmasta. Ennen Stubbin hallituksen muodostamista olisi pitänyt käydä todelliset hallitusneuvottelut, koska niin moni ohjelmallinen asia vuodelta 2011 oli kaatunut alkuperäisessä muodossaan (mm. sote- ja kuntauudistus, taloudellisen tilanteen vaikeutuminen) muuttunut. Sama olisi pitänyt tehdä vuonna 2010, kun Vanhasen hallitus vaihtui lennosta Kiviniemen hallitukseen (mm. Kreikan lainojen takaaminen kriittiseen tarkasteluun, taloudellisen tilanteen vaikeutuminen silloinkin).
"Tunnusmerkillistä vakaille länsimaisille demokratioille on, että niissä hallitukset istuvat aina koko määräaikaisen vaalikauden. "
Eli Kekkosen aika ei täyttänyt siltäkään osin länsimaisen demokratian määrettä.
Kekkonen hajotteli hallituksia mennen tullen a palatessa. Ja vieläpä vieraan vallan ohjeistamana ja rahoittamana.
Sama vikahan se oli Kekkosen edeltäjienkin aikana. Hallitukset kestivät yleensä puolesta vuodesta vuoteen. Täällä luettelo kaikista Suomen hallituksista aikoineen:
http://valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=V2
Kekkosen presidenttiyden jälkeen hallitukset istuivat pidempään kuin hänen presidenttiytensä aikana. Oltiin päästy ulkovallan rahoittamasta diktatuurista. Poikkeuksena tietenkin esim. Jäätteenmäen kuusysihallitus.
Tarkoitit tietenkin luetteloon tutustuttasi, että Mauno Koiviston presidenttikaudesta lähtien hallitukset alkoivat istua pitempään kuin edellisten presidenttien aikana. Oli päästy ulkovaltojen rahoittamista Ståhlbergin, Relanderin, Svinhufvudin, Kallion, Rydin, Mannerheimin ja Paasikiven diktatuureista.
Rahoittiko ulkovallat Kekkosta edeltäviäkin presidenttejä ja heidän edustamiaan puolueita?
Nyt keväällä käytiin juuri sellaiset hallitusneuvottelut kuin siinä tilanteessa tarvittiin. Mihinkään sen suurempiin neuvotteluihin ei ollut tarvetta eikä juuri mahdollisuuttakaan, kun ilman uusia vaaleja hallitus tietysti muodostettiin edellisten vaalien antamalta poliittiselta pohjalta. Ei siltä pohjalta olisi syntynyt muunlaista hallitusohjelmaa kuin syntyi. Sote-ratkaisuunhan oppositio oli jo päässyt vaikuttamaan, ja hyvä niin.
Olet keskustellut erään toisen kanssa entisten hallitustemme lyhytaikaisuudesta. Sellaisia ne tosiaan olivat, mutta eihän Suomi vielä silloin ollut mikään vakiintunut länsimainen demokratia. Ei vielä Kekkosenkaan aikana. Kivimäen hallitus vv. 1932-1936 oli ensimmäinen hallituksemme, joka istui lähes koko vaalikauden, mikä on erityisen merkillepantavaa siksi, että kyseessä oli edistyspuolueen vähemmistöhallitus. Siihen mennessä meillä ehti olla jo 19 hallitusta, joista vain muutama istui yli vuoden. Yksi sellainen oli Väinö Tannerin sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus 1926-1927. Mutta Tannerhan oli mies, jota arvostettiin ja johon luotettiin yli puoluerajojen. Siitä antaa hyvää todistusta tapahtuma, josta kerrotaan prof. Jaakko Paavolaisen kirjoittamassa Tannerin elämäkerrassa. Tapahtuma jo nyt vaikuttaa vain hauskalta, mutta silloin se oli todella vakava juttu. Näin siis tapahtui:
Huomattava talousmies, kauppaneuvos Rafael Haarla kävi Tannerin luona vuoden 1929 loppupäivinä. Hän tarjosi Tannerille diktaattorin paikkaa Suomessa. Haarla näki poliittiset olomme toivottomiksi. Lapuanliike jylläsi ja hallitus ja eduskunta hänen mielestään taipuvat kommunistien vaatimuksiin, vaikka kommunistit itse asiassa toimivat ns. ”maan alla”. Haarlan mukaan maaseudulla on vallalla täysi tyytymättömyys ja kieltolaki on maalle suureksi turmioksi. Hallitus ja eduskunta eivät ymmärrä mitään taloudesta eivätkä pysty pitämään maan puolta kauppa- ja tulliasioissa. Jos ohjaksia ei saada lujiin käsiin, tapahtuu vuoden kuluessa kumous joko oikealta tai vasemmalta.
Perustellakseen kääntymistä Tannerin puoleen Haarla selitti, että jos diktatuuri perustettaisiin asevoimin, se tietäisi veristä ratkaisua. Jos Tanner suostuisi tehtävään kaikki kävisi keveästi. Hän oli havainnut Tannerin lujatahtoiseksi mieheksi, johon voi luottaa. Ainakin puolet sosialidemokraateista tulisivat seuraamaan häntä. Kun porvaritkin varmasti antaisivat tämänlaatuiselle diktatuurille kannatuksensa, ei siihen siirtyminen tuottaisi suuriakaan vaikeuksia.
Tanner kertoo, että ”lupasin Haarlalle keskustelun jäävän huoneeseeni, mutta kehotin häntä isänmaan nimessä jättämään harhakuvitelmansa ja luottamaan demokratiaan. Jos sillä nyt onkin kriisinsä, se tulee selviämään siitä. Mikään muu hallitusmuoto kuin demokratia ei menestyisi kansanvaltaisessa Pohjolassa.
vain jatkaa loputonta jollotustaan vailla päätä elipersettä....
Olet nyt niin kokkaria, niin kokkaria, mutta taas paljastuu, minne veri vetää. Demuihimpa tietenkin. Sitähän tuo punikki Tannerin ihailusi on.
Tuossa mielenkiintoisessa tarjouksessa Tannerille, jonka olen kyllä kuullut mutta unohtanut, kiinnitti huomiota, että se esitettiin kai kohtalaisessa sielun voimissa ja ettei Tannerkaan sitä tyrmännyt järkyttyneenä.
Kaipa tuon ajan oloissa diktatuurissa nähtiin joitakin hyviäkin puolia ja jonkin asteiseen diktatuuriin myös ajauduttiin eri puolilla Eurooppaa. Helpointa on ymmärtää, että syrjäytyneet kansalaiset kannattivat sitä henkilökohtaisenkin vapautensa kustannuksella ja jopa juuri siksi, että nimenomaan itse kaipasivat siinä tilanteessa järjestelmää, joka osoittaa hukassa olleelle ihmiselle oman paikkansa. Takaa työpaikan, asunnon, pienen rahansa ostovoiman jne.
Vaikeampi on kuitenkin ymmärtää, että Hitlerin innokkaimmat tukijat olivat keskiluokkaa. Joku on selittänyt ilmiötä sillä, että keskiluokalla oli teoriassa mahdollisuus vaurastua mutta käytännössä ei, koska inflaatio söi 1920-luvun Saksan oloissa säästöt. Näin se ajautui hieman halveksimiensakin matalapalkkaisten asemaan. Kansallissosialismi tarjosi sille protestikanavan, siitä tuli tavallaan keskiluokan oma juttu. Vastaava protesti-ilmiö on ollut nähtävissä monissa muissakin diktatuuriin ajautuneissa maissa.
Oikein ymmärrät asian. Diktatuureihin silloin tosiaan tunnettiin vetoa, kun sellaisten nähtiin turvaavan paremmin vakautta kuin riitaisten puolueiden muodostamien alati vaihtuvien hallitusten, joiden nähtiin pyrkivän ajamaan vain jonkin suppean joukon etuja tai vain noiden puolueiden omien poliitikkojen etua. Tuolloinhan sellaisia diktatuureja oli jo nähty monissa maissa, mm. Unkarissa ja Puolassa, ja johan myös Italiassa Mussolini oli tuolloin vallassa. Hitler ei vielä tuolloin ollut vallassa Saksassa, vaikka oli jo kerran vallankaappausta yrittänyt. Eikä Francokaan ollut vielä tuolloin vallassa Espanjassa. Kyllä sen diktatuurin eräät näkivät parhaana mahdollisuutena meilläkin sen ajan levottomissa oloissa.
Niin, vaikea sitä on nyt ymmärtää, että sellaiseen diktatuuriin meni Saksakin, mutta sitä selittää sen ensimmäisen maailmansodan tuloksena Saksalle sanellut kohtuuttomat rauhanehdot, jotka herättivät kansassa suurta suuttumusta. Hitlerhän lupasi jättää ne ehdot täyttämättä ja niin tekikin.
Silti on vaikea ymmärtää, että juuri Hitler pääsi sellaiseen suosioon ja valtaan maassa, jossa oli jo silloin kaikkea sivistyneistöä enemmän kuin juuri missään muualla, ja Hitler oli vain epäonnistunut taidemaalari ja sotilasarvoltaan korpraali, jota sitten kuitenkin kenraalit ja marsalkatkin kumarsivat kuin Jumalaa. Tuota ajatellessa tulee mieleen suuren saksalaisen Johan Wolfgang von Goethen toteama: ”Tunnen usein suurta surua ajatellessani kansaani: niin loistavia yksilöitä, ja niin surkuteltavaa joukkona”.
Demareihinko tunsi veren vetoa myös tuo kauppaneuvos Haarla, vaikka hän käsittääkseni minua hieman isompi porvari ehkä oli? Kyllä ihmisiä voi arvostaa ja ihaillakin yli puoluerajojen, jos ihminen sellaista ansaitsee. Tanner ansaitsi kauppaneuvos Haarlan mielestä ja myös minun mielestäni.
Myönnän, että tuon kertoessani menin hieman sivuun käsitellystä aiheesta, mutta en kuitenkaan niin pahasti sivuun kuin sinä ja varsinkin tuo jollottamisesta puhuva, jolla kyllä on häntä varmaan hyvin kuvaava nikki. Ei hän kirjoittaisi tuollaisella nikillä, jollei kokisi itseään sellaiseksi.
Olen pari kertaa vilkaissut perussuomalaisten palstalle ja hieman kadehtinut sitä, miten sivistyneeltä meno siellä nyt näyttääkään tähän palstaan verrattuna. Sehän johtuu siitä, että siellä on luotsi, joka poistaa sitä älyvapaata, sairasta törkyä, joka täällä saa velloa vapaasti.
Persupalstan siistiytyminen ei näy vähentäneen sen viestimääriä, joita nytkin siellä on enemmän kuin tällä palstalla. Yhä useammat asiallista keskustelua haluavat ovat siis jättäneet tämän palstan ja ilmeisesti monet heistä ovat siirtyneet persupalstalle. Eihän täällä keskustalaiselta puolelta ole enää asialliseen keskusteluun pystyviä, tuskin sitä haluaviakaan juuri muita kuin tuo Pystyyn_kuollut, jonka kanssa tälläkin avauksellani olen keskustellut.
Muutama päivä sitten ehdotinkin Pystyyn_kuolleelle, että hän ryhtyisi tämän palstan luotsiksi. Mutta kieltäytyi vedoten muihin kiireisiinsä. Mutta toisaalta - minun ainutlaatuinen hegemoniani täällä varmaan rapistuisi, jos täällä olisi luotsi. Tältäkin avaukseltani hän poistaisi niin paljon noita saamiani vastineita, että eipä nuotio vielä palaisi avaukseni edessä kuten nyt. Jääkääpä siis sille lämmittelemään te, jotka olette sen innolla halunneet sytyttääkin!
Olet niitä viimeisiä, joilla on vara puhua sivistyksestä yhtään mitään. Sen osoittaa jo väheksyvä ja typerän ylimielinen suhtautuminen muihin.
Muutama päivä sitten ehdotinkin Pystyyn_kuolleelle, että hän ryhtyisi tämän palstan luotsiksi."
kapi jo luulee valitsevansa luotsinkin.
Höppänä !
Eikö riitä kun Väyrystä haukut.
Ja tuppi poikaa kehut.
Alkaako olla kassakaapissa sopimus kokoomuksen kanssa, sitäkö kysyt? Kokoomus kymmeniä vuosia sitten ja kokoomus nyt ovat eri kokoomus. Nyt kokoomuksen preidenttikin käy kylmää rauhaa, mikähän se oikein on? Ja sen pääministeri; good heavens, tapailee kaiken maailman ulkomaanhörhöiä, vai ymmärsinkö väärin! Ennen ei pyrritty joukkioihin, vaan niistä pois, ja se tehtiin onnistuneesti! Kepun puoli on variaatio Kekkosen ajattelusta ja pyrkimyksistä, jotka pitivät maan suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Ei paha!
tä
Mikäli äänestys% olisi 100, niin Kansallinen Kokoomus Oy -kerhon kannatus olisi kaksissa käsissä.
Melkoista sekoomusuta nytkin, kun pressa ja PM on täysin eri jäljillä Putinin suhteen.
Mielestäni ei ole mitenkään tärkeää, miten kauan jokin hallitus istuu ja keskiarvo 484 vrk on tyhjä luku. Oleellista on, miten kukin hallitus on toiminut ja mitkä sen tulokset ovat. Hallituksia on ollut kolmenlaisia: enemmistö-, vähemmistö- ja virkamieshallituksia. Tavoitteena on ollut saada vaalien tuloksena toimintakelpoinen enemmistöhallitus, joka on loogista parlamentarismissa.
Enemmistöhallituksia on kaatunut on kaatunut vaalikaudella useasta syystä. Yleisin on ollut toimintakyvyn puute. Onpa hallitus kaatunut epäluottamuslauseeseenkin, näin esim. Sukselainen I vuonna 1957. Eduskuntavaalien vaalirytmiin on aiheuttanut vaihtelua myös eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien määrääminen, jolloin hallitus on kaatunut. Kaiken kaikkiaan eduskunta on hajotettu 14 kertaa, viimeksi vuosina 1972 ja 1975 Kekkosen toimesta.'
Kun vanha hallitusmuoto muuttui nykyiseksi perustuslaiksi vuonna 2000, tyyli muuttui. Presidentin valta asioissa loppui, hallituskoalitiot lepäsivät laajan enemmistön varassa. Ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen lähtee eduskunnasta puolueiden tahdosta, vaikka muodollisesti presidentti asiasta määrääkin.
Muuten lyhytikäisin hallitus (lukuun ottamatta Stubbin hallitusta) on ollut Hackzellin hallitus vuonna 1944 (ikä oli 44 vrk) ja pitkäikäisimmät vastaavasti Lipposen I vuosina 1995-1999 1ja Lipposen II vuosina 1999-2003 (kumpikin 1463 vrk). Oliko Hackzellin hallitus sitten huono, kun se oli noin lyhytikäinen? Ei ollut, sillä se saavutti sen mitä pitikin eli aselevon.
Mutta peruskysymykseen. Pitäisikö jatkaa suomalaista perinnettä eli että puolueet menevät vaaleihin sammutetuin lyhdyin vai pitäisikö puolueiden julkistaa vaaliohjelmien sijaan mahdollisen hallitusohjelman raamit eli mennä Ruotsin mallin suuntaan? Vai onko niin, että hallitusohjelmien tulisikin olla jatkossa hyvin löyhiä, jotta vaalikauden aikana olisi helpompi mukautua muuttuviin olosuhteisiin? Miten on?
Tuo Ruotsin malli kai edellyttää, että hallituksen rungosta ja ohjelmasta käydään neuvotteluja jo ennen vaaleja. Vaikea kuvitella, että sellainen onnistuisi Suomessa, koska puolueiden tavoitteet menevät keskenään niin ristiin.
Mielestäni hallitusohjelmien tulisi olla löyhiä. Se opittiin viimeistään Kataisen hallituksen vaikeuksista.
Hyvä kirjoitus Sinulta! Vaikka jo heti alussa sanomaasi nähden olen hieman erimielinen. Hallituksen kestoikä ei toki ole itsetarkoitus, mutta jos hallitus on mahdollisimman vahvalle pohjalle muodostettu enemmistöhallitus, sen voidaan perustellusti odottaa jatkavan kauan, ja se tieto antaa vakautta muuallakin kuin politiikassa - mm. taloudessa - toimiville. Eli tietävät tehdä kauaskantoisempia ratkaisujaan luottaen siihen, että ei tule niiltä pohjaa murentavia yllätyksiä. Noin siis nykyjärjestelmässämme, ennenhän siihen ei voinut luottaa, kun presidentti pystyi halutessaan hajottamaan hallituksen, ja niinhän usein tapahtui, kuten toteat.
Eduskunnalta saatuun epäluottamuslauseeseen toki nykyisinkin hallitus voisi kaatua, mutta eipä se vahvan enemmistön omaava hallitus voi juuri saada sellaista epäluottamuslausetta, kun siihen tarvittaisiin eduskunnan enemmistö. Tuota tosiasiaa voidaan kyllä pitää haitallisenakin siksi, että hallitusta ei saada nurin, vaikka se olisi osoittautunut varsin toimintakyvyttömäksi ja kansan enemmistö haluaisi sen kaataa ja saada tilalle toisenlaisen hallituksen. Nykyjärjestelmässä siihen tarvittaisiin uudet, ennenaikaiset vaalit, ja silläkin olisi haitallisia vaikutuksia ainakin kuvalle maan parlamentaarisesta demokratiasta, jolla puolestaan olisi laajempiakin vaikutuksia, kuten olen tuossa jossakin edellä koettanut esittää.
Joo, lyhytikäisin hallituksemme todella on ollut tuo Hackzellin hallitus, mutta varsin tärkeän tehtävän se ehti toteuttaa. Se hallitus olisi kyllä voinut istua kauemminkin, mutta kun pääministeri Hackzell sai varmaan raskaiden rauhanneuvottelujen seurauksena halvauskohtauksen - josta ei enää koskaan toipunut - hänen hallituksensa tilalle nimitettiin Castrenin hallitus, joka sekin jäi kovin lyhytikäiseksi, vain 58 päivän pituiseksi (käy ilmi mm. tuosta Pystyyn_kuolleen linkittämästä hallitustemme listasta). Eipä paljon pitempiaikainen ollut Jäätteenmäenkään hallitus, kun se oli vain 69 päivän mittainen. Tosin sama hallitus sitten jatkoi muuten samana, mutta pääministeri vaihtui Vanhaseksi, joka Vanhasta demarien ryhmyrille esitellyt Timo Kalli sanoi, että ”hän on rehellisintä, mitä meiltä löytyy”;))
Erittäin hyvää pohdintaa Sinulla on viestisi lopussa. Mielestäni myös meillä - kuten siis Ruotsissa - olisi todella hyvä ja tarpeen tietää mahdollisen hallituksen ohjelma jo ennen vaaleja. Mutta se edellyttäisi, että myös meillä - kuten Ruotsissa - tiedettäisiin, mitkä puolueet yhdessä sen hallituksen muodostaisivat; ts. tarvittaisiin selvää blokkiutumista, mieluiten vain kahteen eri blokkiin. Meillähän se ei toistaiseksi ole mahdollista, kun koskaan ei ennalta tiedetä, mitkä puolueet niissä hallitusneuvotteluissa lopulta lyövät ”hynttyynsä yhteen”.
Olen joskus hieman provosoiden sanonut, että meillä kepu on se poliittisen kentän häirikkö, jossa on niin oikeistoa kuin vasemmistoakin ja siitä ei koskaan ennalta tiedetä, keiden kanssa se haluaa liittoutua. Mutta eihän tosiasiallisesti kepu ole ainoa sellainen epätietoisuutta tuottava tekijä. Olihan tässä nykyisessäkin hallituksessa alkuun ja pitkäänkin edustettuna sekä äärimmäinen oikeisto ja äärimmäinen vasemmisto - ainakin eduskunnan penkkijärjestyksen mukaan - jollainen ei olisi mitenkään majhdollista esim. Ruotsissa. Kyllä haitat siitä on nähty nyt meilläkin. Ei todellakaan käy kateeksi Kataista!
Vastasin pitkästi tuolle samalle, jolle sinä olet vastannut minun pitkää vastaustani kirjoittaessani. Totta puhut, eli valitettavasti niin on meillä, kuin sanot. Siksipä myös meillä pitäisi päästä selviin blokkeihin. Mieluiten vain kahteen blokkiin. Kepulle taitaisi olla vaikeaa valita, kumpaan blokkiin se asettuisi?
Samaa mieltä kanssasi olen siitä, että hallitusohjelmien pitäisi olla mahdollisimman löysiä niin kauan, kuin tämä sama systeemi meillä jatkuu. Ja jatkuuhan se vielä toistaiseksi, mutta toivottavasti ei enää hyvin kauan.
Kataisen hallitus epäonnistui kaikissa hallitusohjelmansa kohdissa. Katainen ja osa kok ministereiä pakenee EU:n, Urpilainen sai kenkää.
Hallitus on siirtänyt suuret asiat seuraavalle hallitukselle, joten on oikein ja kohtuullista , että Stubb saa vastattavakseet Kataisen hallituksen saamattomuuden.
Ja sinä menet hautaan näkemättä kepua pikkupuolueena. Oma porukkasi demarit kyllä saattaa kuihtua olemattomaksi elinaikanasi sen verran kovaa on kannatuksen putoaminen
Et tunne Keskustaa. Siksi kirjoittelt siitä "politiikan häirikkönä". Keskusta on juuri sitä mitä kaikkien puolueiden pitäisi olla.
Onhan tuolla kummallkin politiikan äärilaidalla tunkua Keksustaan. Politiikka on niin tasapuollista että Kokoomus varsinkin leikkii olevansa Keksustaa, ainakin vaalipuheissa.
Demareillakin oli suunta keskustaa kohti. Mutta sitten tuli oppositioaika ja piti alkaa vaaleja varten leikkiä vasemmistopuoluetta. Siihen se sitten sortuikin. Demarit meni vaalien jälkeen poliittisesti yli Keskustan lähes äärioikeistoon, niin kuin Lipposenkin aikana.
Demarit sortui ns. perustulon korottamiseen. Se ei todellisuudessa ollutkaan perustulon korotus, vaan Ansiosidonnaisen päivärahan korotus.
Kokoomus ja Demarit yrittävät sopia varsinkin vaalikmampanjoissa hyvinkin lähelle Keskustaa.
Onhan Keskusta kyllä todellisuudessakin niin hyvä puolue että kannattaisi noiden puilueiden ottaa siitä mallia Myös vaalien välillä.
Mutta miksi äänestää noita puolueita jotka leikkivät olevansa Keskustaa kun on olemassa ihka oikeA AITO Keskusta?
Minä kyllä tunnen keskustan, jo maalaisliiton ajoilta asti, sillä olen jo vanha mies ja aina olen puolueidenkin tekemisiä seurannut, vaikka varsin epäpoliittinen olen ollut, nuorempana jo yksin sotilasurani vaatimuksistakin johtuen.
Mutta vaikka kuinka yrittäisi seurata kepua (tai Keksustaa, kuten usein sanot), ei siitä oikein selvää saa, kun siinä on niin monenlaista. On selvää porvarillisuutta, mutta toisaalla myös yhtä selvää vasemmistolaisuutta (esim. tällä palstalla Seppo_Ilmarinen), ja kaikkea siltä väliltä ja yli noiden äärilaitojenkin. Ja samat poliitikot siellä vaihtelevat mielipiteitään tilanteen mukaan, kuten esim. nyt ovat hallituksemme tekemänä tuominneet kaiken sen, mitä itse kannattivat hallituksessa ollessaan, esim. Kreikan lainoituksen.
Asioita seuraava ja niitä ymmärtävä järjellä ajatteleva ihminen ei todellakaan voi kannattaa sellaista puoluetta, joka käyttäytyy niin ristiriitaisesti. Eihän sellaiseen puolueeseen ole luottamista, kun ei koskaan tiedä, mitä se tekee seuraavaksi ja mitä taas sen jälkeen.
De facto: Kahden blokin järjestelmässä käydään jatkuvaa vaalitaistelua. Se ei tilannetta vakauta vaan pitää sekamelskaa yllä.
"Seppo ilmarinen" on Kommunisti. Ihan sama mitä itse väittää.
Eihän rivijä'senen sanomisilla paljon puoleen ohjerlmiis ole paljon vertaamista.
Väityän siuis edelleen että ET tunne keskustaa. Sinä luulet tuntevasi omien ennakko käsitystesi kautta jotka Tiedät itsekinj vääriksi.
Sinusta paistaa läpi sellainen kepuantipatia että sinä et asenteellisestikaan pysty edes tutustumaan puolueeseen. Sinä Et halkua edes tutustua.
Haluat pitää vain omat kilometrin syvyyteen juurtuneet asenteesi. Siihen ei sovi mikään sellainen joka tuota asennettasi horjuttaa, Keskustaan tutustuminen sitä horjuttaisi niin kovasti että sinulla ei ole varaa lähteä ihan oikeasti tutustumaan.
Kaikki hyyvä mitä' puolueessa on kääntyy mielessäsi negatiiviseksi (agressioksi kekustaa vastaan)
mene jo pois. ei täällä saisi noin humalassa olla. alat olla jo ihan resmaj.
Osuko?
Hyvä.
Etsä tajuu.
Poliittinen Keskusta ON ääripuolueiden välillä.
Siksi noilla ääripuolueilla on vaikea pysyä omissa lokeroissaan vaakampanjoissaan.
Kokoomus on keskittynyt siksi viimeisen 20 vuoden aikana vaalikampanjoissa pelkkään Prändin rakentamiseen. Keskusta-oikeistolaispuolueen prändillä eteenpä'in. Ei osaa olla Keskellä muuten kuin rakentamalla kuplaa Prändillä. Kuitenin tämä nykyinen hallituskin asian osoittaa, Prändi On täysi kupla. Kokoomus on Prändistä huolimmatta äärioikeistolainen puolue. Sinä Tunnustat Uskovasi tuohon kuplaan. Siis Kokoomuksen Prändiin.
DEmarit...naurettava yritys olla Keksusta-vasemmistolainen puolue. Se kariutui ensimmäiseen oppositokauteen. Piti alkaa olla äärivasemmistolainen...saadakseen edes pikkuisen kannatusta vaaleisssa... Todellisuudessa Hallituksessa Lähes oikeistolaisempi puolue kuin Kokoomus.
Etkö sinä Näe noita Kuplia????
Kokoomus ja Demarithan on viimeiset 20 vuotta vaihtANEET kannattajiaan.,
Kun Demarit on nousseet kokoomus on pienentynty, ja päin vastoin.
Niin on pääsääntöisesti nytkin käynyt. Demarit ei tiedä ollako sisialisteja vai porvareita.
Nyt viime vuosina on ollut yksi poikkeus. Demarit on siirtyneet myös Persuihin. Tie on vienyt kuitenkin Persujen kautta Kokoomukseen.
Voisi todeta "Kummia Sosialisteja"
Kasvava osa äänestäjistä on liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole kovinkaan hyvin perillä puolueiden tavoitteista, puhumattakaan siitä, miten ne heihin itseensä vaikuttaisivat. Suosivat paremman tiedon puutteessa puolueita, joiden suosio on kasvussa tai ainakin vahvaa ja näin korostavat omalta osaltaankin niiden kannatustrendiä. Vastaavasti tietysti hylkäävät puolueita, joiden kannatuksen kerrotaan olevan laskussa.
Eivät liikkuvat äänestäjät ole sen kummempia sosialisteja, porvareita, kepulaisia tai persuja.
Juuri noin on, kuin sanot. Satun sen ihan omakohtaisista kokemuksistanikin tietämään. Ajatteleva ihminen vaihtaa puoluekannatustaan, jos hänen aikaisemmin kannattamansa puolueen politiikka ei enää vastaa hänen kenties muuttuneita etujaan tai hän näkee laajemman kokonaisuuden etujen tarvitsevan nyt muuta. Lähinnä vain kepulaisissa lienee sellaisia, jotka kokevat syntyneensä johonkin puolueeseen ja roikkuvat siinä hamaan tappiin asti, vaikka näkisivät puolueen politiikan etujensa vastaiseksikin. Eivät toki kaikki kepun kannattajat sellaisia ole, on heissäkin paljon ajattelevia ihmisiä, sillä onhan kepunkin kannatus kovasi vaihdellut.
Tuossa edellä kuitenkin painotin sitä kasvavaa osaa liikkuvista äänestäjistä, joka ei ole perilllä puolueiden tavoitteista ja joka ei ajattele. ;-)
Tv:sta tulleen päivän runsaan urheiluannin päätyttyä tulin vielä vilkaisemaan palstaa. Kun huomasin tuon, täytyy siihen vielä vastata, vaikka jo aamupäivällä näkemiset toivottelinkin.
Joo, ehkä hieman hätäisesti luin tuon viestisi, kun en huomannut noita puolueista toisiin siirtyville näkemiäsi ehtojasi. Tai ehkäpä aktiivisesti halusin jättää ne huomiotta, kun itse olen asiasta hieman toista mieltä.
Varmaan on myös niitä, jotka vaihtelevat puoluekannatustaan sille perusteita erityisemmin ajattelematta. Ja varmaan on myös niitä, jotka haluavat olla mieluummin voittajan kuin häviäjän kelkassa, eli kun jonkin puolueen kannatus kasvaa, hän liittyy mukaan joukkoon. Mutta enemmistön puolueiden kannatustaan vaihtaneista uskon kyllä tehneen ratkaisunsa oman ajattelunsa tuloksena, perusteenaan näkemyksensä omaksi edukseen ja/tai jonkin arvostamansa suuremman kokonaisuuden eduksi. Niin ainakin minä olen aina tehnyt. Vai olisinko poikkeuksellinen älykkö ja ajattelija puoluekannatustaan vaihdelleiden joukossa;))
munakarvojaan ja ennustaa niistä tulevaa hallitusta. Ukonkuvan unelmat vain harvoin käyvät toteen, jos koskaan?
Arvoisaa kapteeniamme näyttää raastavan demarien kannatuksen kaventuminen. Paljon tärkeämpää on kuitenkin ajatella, miten käy Suomi-laivalle.
Muistakin asioista täällä kannetaan huolta. Eräs niistä on se, että Kekkosen aikana hallituksia siirrettiin syrjään. Kovin outoja tuollaiset huolet ovat. Minä en ainakaan ole jäänyt yhdenkään hallituksen suhteen ikävään. Mitä hittoa kyvyttömien hallituksien perään tulisi haikailla. Tulos tai ulos on erittäin hyvä periaate politiikassa.
Uljaimmat demarit (ja kaiketi myös suoraselkäisimmät ja isänmaalliset kokkareet) kampeavat Kekkosta edelleen presidentin tehtävistä (mainiona esimerkkinä Lasse "tähän Nordean pankkikorttiin on ladattu 10.000 markkaa" Lehtinen). Nämä herrat ja rouvat eivät ole havainneet sitä, että Kekkonen joutui luopumaan presidentin tehtävistä yli 30 vuotta sitten ja että hänen kuolemastaankin on kulunut jo lähes 28 vuotta. Naukumisellaan nämä satraapit nostavat Kekkosta entistä suuremmaksi mieheksi.
Jos katselee aikaa, jolloin herrojen ja rouvien mielestä Suomessa on hallitukset valittu vapaasti, ei voi olla päätymättä siihen, että tulos on karmea. Demokratian hinta on korkea, kun pääministereiksi valitaan holkerimaisia tyyppejä taikka kun honkaliittolaiset päästetään päsmäröimään. Onneksi Kekkonen oivalsi Olavi Hongan ympärille ryhmittyneiden kyvyn tuhota. Jos Honka-liitto olisi päässyt valtaan, Suomi olisi tuhottu viimeistään 1970-luvulla.
Tuhoaminen päästiin aloittamaan kuitenkin vasta 1987 Mauno Koiviston, Harri Holkerin ja Erkki Liikasen tahdittamana. Rumat ovat jäljet siltä ajalta, jolloin Kokoomus on päässyt suuresti vaikuttamaan Suomen politiikkaan. Tätä taustaa vasten Kokoomus tulee siirtää oppositioon mahdollisimman pian. Alexander Stubb on huonoin mahdollinen broileri pääministeriksi. Herralla olisi oltava muitakin kykyjä kuin suunnaton twiittaustaito.
Siinäpä miehen puhetta. Kokoomuksen ja nykydemarien jäljet ovat kauhistuttavat yhteiskunnassamme.
Ainoa järjellinen tie on koko maan kehittäminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Tämä kehäkolmosen sisäpuolella oleva slummi alkaa olla tiensä päässä.
Siltäkö näyttää, että minua raastaisi demarien kannatuksen kaventuminen? Kun käytät latinankielistä nikkiä Alea yakta est, eli arpa on heitetty (pitäisi kyllä kirjoittaa alea iakta est, kun latinassa j-kirjain korvattiin I:llä eikä y:llä), niin luit varmaan heittämäsi arvan väärän puolen. Mutta errare humanum est. Vai sopisiko sinua kuvaamaan paremmin: O sancta simplicitas.
Minä kyllä kannan enemmän huolta - jos siihen on aihetta - ja myös iloitsen - jos siihen on aihetta - paljon enemmän Suomen kuin minkään puolueen menestyksestä. Hyvin monilla, varsinkin useimmilla kepulaisilla asia näkyy olevan toisinpäin.
Enpä ole huomannut demareiden enkä muiden kampeavan nyt Kekkosta presidentin tehtävistä. Kyllä se Kekkonen tosin eräille kepulaisille täällä näkyy yhä olevan tätä päivää. Olen minäkin kirjoitellut täällä Kekkosesta, mutta vain historiallisena tekijänä, useimmiten itseäni tunnetumpiin historian tutkijoiden ja Kekkosen kanssa politiikassa toimineiden näkemyksiin tukeutuen. Mutta tätä päivää Kekkonen ei ole enää minulle.
Minun sotilasurani sen sijaan näkyy olevan vielä tätä päivää eräille, vaikka se urani päättyi jo vähän ennen kuin Kekkosen ura presidenttinä päättyi. Sotilasurani kaukaisuutta kuvaa hyvin, kun nyt nimitettiin puolustusvoimain komentajaksi neljän leijonan kenraalina mies, joka oli sotilasurani päättyessä vasta toisella vuosikurssillaan Kadettikoulussa, eli ei ehtinyt olla vielä kadettinakaan silloin, kun minä vuosina 1976 ja 1977 opetin siellä kadeteille henkilöstöhallintoa.
Tuo viestisi loppupuoli olisi sellaista soopaa, johon ei kannattaisi vastata, mutta toteanpahan kuitenkin, että jos se Honka-liitto olisi päässyt tavoitteisiinsa, Suomi olisi jo silloin alkanut nopeasti kehittyä länsimaiseksi demokratiaksi, olisimme säästyneet pitkältä, häpeälliseltä ajalta, jolle länsimaissa annettu nimi suomettuneisuus on väärä. Ei siinä pitäisi viitata Suomeen vaan Neuvostoliittoon. Eihän sitä olisi tapahtunutkaan, jos kekkoslaiset eivät olisi tilanneet Neuvostoliitosta noottia, jolla Honka-liiton saivat kaadetuksi.
Mielestäsi kokoomus tulisi siirtää oppositioon mahdollisimman pian. Miten uskot sen tapahtuvan? Kepun, demarien ja vasurien yhteisellä ponnistuksella, johon pitäisi tietysti saada mukaan myös persut, ei siinä liigassa muuten tarpeeksi voimaa olisi, vai? Mitenpä uskot kansan reagoivan, jos kannatetuin puolue noin sivuun työnnettäisiin? Luulenpa, että pian siitä olisi seurauksena kokoomuksen kannatuksen kaksinkertaistuminen nykyisestä ja silloin luultavasti pian saataisiin myös ne ennenaikaiset vaalit, joita nimenomaan kepulaiset ovat täällä nyt eniten toivoneet.
Avaukseni oli ainakin ”ajan hermolla”, kun sen aiheena oli tuo viimeisin gallup puolueiden kannatuksesta. Ilmeisesti se koettiin myös mielenkiintoiseksi ja asialliseksi, kun se on saanut noinkin suurta huomiota ja kirvoittanut varsin mukavasti myös asiakeskustelua niiltä, joita asiat kiinnostavat enemmän kuin avaaja, ja joilla tietoja ja taitoa asiakeskusteluun on. Siihen täällä nykyisin jo kovin suppeaan joukkoon kuuluu ilman muuta tuo Pystyyn_kuollut, jonka kanssa minun on ollut taas oikein mukavaa keskustella. Kiitos hänelle siitä!
Onhan toki tullut asiallisia vastineita eräiltä muiltakin, ja olen pyrkinyt ne vastauksillani huomioimaan. Kiitos heillekin pyrkimyksestä sellaiseen keskusteluun, jollaista tällaisilta palstoilta edellytetään. Ihmeen hyvin ovat pysyneet poissa avaukseltani nuo yleensä aina vain samoja keskustelun aihepiiriin kuulumattomia samoja parin lauseen typeryyksiään heittelevät häiriköt. Vähäiselläkin ymmärryksellään lienevät ymmärtäneet, että he eivät todellakaan kuulu nyt avauksellani keskustelleeseen joukkoon.
No, onhan noita roiskaisuja muutama tullut, mutta olen jättänyt ne huomiotta lukuun ottamatta heti avaukseni alkuun tullutta, johon vastasin ilmeisesti niin hyvin, että hänkin ymmärsi sitten pysyä poissa avaukseltani, vaikka näkyy omina avauksinaan samanlaisia sekavia älyttömyyksiään jatkaneen.
Omalta puoleltani päätän nyt tämän avaukseni tyytyväisin mielin ja kiitoksin niille, jotka kiitokseni hyvin ansaitsevat. Olisikohan tällä palstalla sittenkin vielä tulevaisuutta oikean poliittisen keskustelun palstana? Sellainen ei ole enää aikoihin näyttänyt mahdolliselta, mutta tämän avaukseni saama vastaanotto antaa siitä vielä toivoa.
En siis itse enää jatka tällä avauksellani enkä muuallakaan palstalla enkä tee uutta avausta muutamaan viikkoon, kun ohjelmassani alkaa olla jo muuta sellaista, joka mielenkiintoisuudessaan vie voiton tällaisista hyvistäkin palstakeskusteluista. Mutta jatkakaa toki te toiset, jos mielessänne on asioita ja jos teillä on aikaa niistä keskustella. Puoleltani lausun nyt vain
näkemiin!
ei ole koskaan nakannut kommenttia muiden avauksille kuin omilleen.
Aikoinaan avoimesti demari ollessaan tosin kirjoitteli niillä lukemattomilla nikeillä toistenkin avauksille.
Tunsi jo silloin vetoa juppipuolueeseen KKK (äärikansallinen sekoomus), johon
nyttemmin on avoimesti kaapista tullut.
Montako leukaa Kapi veti? Sätkimään jäi ilman ainuttakaan.
On se aivan käsittämätöntä, kuinka tuollainen minuun kohdistunut kiihkeä kaipuu on näköjään tänäänkin vellonut palstalla monina avauksinaankin. Ilmeisesti sitä ruokkii tieto siitä, että kohta poistun palstalta pitemmäksi aikaa, kun lähden taas matkalle. Nuo pankkomajurit ja johtajat - jotka eivät pysty ketään johtamaan harhaankaan - pelkäävät siis jäävänsä lohduttomaan ikävään palstaa päivystäessään. Inhimillisyyteni vaatii minua vielä lohduttamaan heitä tuolla omina avauksinaankin kipeästi kaipaamillaan tiedoilla.
Minun RUK-kurssini aikana ei vielä edes tunnettu käsitettä Cooperin testi, enkä tiedä, millä perusteilla määräytyi liikuntakoulutusarvosanani, joka oli todistuksessani vain hyvä, kun lähes kaikista muista aineista oli kiitettävä. Myös ase- ja ampumakoulutuksesta saamani arvosana oli kiitettävä. Ensimmäisen luokan ampuma- ja suunnistusmerkit olin kyllä saanut jo sitä ennen.
Tässä RUK:n kurssini päättyessä otetussa kuvassani rintapielessäni on nuo merkit (vai olisikohan tuo suunnistusmerkki vielä tuolloin vain toisen luokan):
https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xfa1/v/t1.0-9/32118_398216739181_5809798_n.jpg?oh=0bb3fcd30532d694c026c232e12a0d79&oe=54549F5C&__gda__=1413092645_b49c652ab9547d418751ab18b68ae8e3
Myöhemmin sain kyllä ensimmäisen luokan merkin myös kiväärin kolmiasentoisen (makuu, polvi, pysty) perusteella, mutta mestariluokan merkkiä en koskaan saanut. Ampuminen ei kuulunut harrastuksiini muuten, kuin tietysti piti käydä kerta vuodessa ampumaradalla joukko-osaston pakollisissa suorituksissa, jopa Puolustusvoimain Tutkimuskeskuksessa ja Topografikunnassa palvellessani.
Topografikunnan henkilökunnan Cooperin testissä Kadettikoulun kentällä kesällä 1973 juoksin tasan 3000 metriä, kun ikäiselleni (38-vuotiaalle) kiitettävän raja oli 2800 metriä. Hauska muisto tuosta testistä: Silloin 15-vuotias poikani - se nykyinen tehtailija - kuului Viipurin urheilijoiden ikäluokkansa edustusjoukkueeseen juoksijana, ja oli kesätöissä Topografikunnan ilmakuvaosastolla (TopK:aan otettiin aina oppikoululaisia kesätöihin heidän lomiensa aikana). Aamulla Santahaminasta TopK:aan Katajanokalle ajaessamme sovimme poikani kanssa, että hän on siinä testissä paras kaikista ja minä olen paras ikämiehistä. Niin myös tapahtui; poikani tavoitti minut lähes kierroksella, eli juoksi kai yli 3300 metriä. Tässä on kuva siihen testiin lähdöstä (minä olen se kilpailunumero 0, poikani olen leikannut pois kuvasta, olisi oikealla):
https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xap1/v/t1.0-9/14177_10152629347244182_3488505914727507947_n.jpg?oh=c5470bebd4013fe54c2f7bf2c8b56069&oe=5450A706&__gda__=1413230159_87fbb7cab813d75f7f6f3a6cf67a110c
Luutnanttikurssillani liikuntakoulutuksen arvosanani oli myös vain hyvä, kun lähes kaikissa muissa aineissa se oli kiitettävä. Kai me juoksimme myös Cooperin testin, mutta sen tulosta en muista, mutta varmaan oli monia minua parempia, kun joukossamme oli mm. eräitä huippusuunnistajia, mm. Suomen mestaruuksia ja Jukolan viestin voittoja saavuttanut Avikaisen Hemppa Lahdesta. Hiihtokilpailuissa muistan olleeni vasta sijalla 10, ja pidin sitä oikein hyvänä, kun 32 miehen joukossamme oli tunnettuja ampumahiihtäjiäkin.
Kun tuolla tuo ”johtaja” - oikeasti siis harhaanjohtajanakin epäonnistunut palstapäivystäjä - näkyy kuvailevan minut tyypilliseksi pyknikoksi, niin täytyy näyttää, että tällainen pyknikko minä olin vielä 46-vuotiaana kapteeni evp:na viimeisellä YK:n rauhanturvaajareissullani:
https://scontent-a-ams.xx.fbcdn.net/hphotos-xpa1/t1.0-9/549169_10150894902399182_213773753_n.jpg
Toivottavasti nuo eron tuskaa pelkäävät kaipaajani saavat tästä lohtua, sillä tämän jälkeen en enää vähiin aikoihin tänne tule. Ja laitan tämän tälle omalle avaukselleni, kun en viitsi noiden hörhöjen minusta tekemille avauksille mennä, kyllä he tämän täältäkin varmasti lukevat.
Komea mies olet. Kai olemme istuneet iltaa joskus Mäntymäellä?
Olet tavan vatipää kun tänne kuviasi levittelet. Kukaan keskustalainen ei moiseen typeryyteen lankeaisi.
”Topografikunnan henkilökunnan Cooperin testissä Kadettikoulun kentällä kesällä 1973 juoksin tasan 3000 metriä, kun ikäiselleni (38-vuotiaalle) kiitettävän raja oli 2800 metriä. Hauska muisto tuosta testistä: Silloin 15-vuotias poikani - se nykyinen tehtailija - kuului Viipurin urheilijoiden ikäluokkansa edustusjoukkueeseen juoksijana, ja oli kesätöissä Topografikunnan ilmakuvaosastolla (TopK:aan otettiin aina oppikoululaisia kesätöihin heidän lomiensa aikana). Aamulla Santahaminasta TopK:aan Katajanokalle ajaessamme sovimme poikani kanssa, että hän on siinä testissä paras kaikista ja minä olen paras ikämiehistä. Niin myös tapahtui; poikani tavoitti minut lähes kierroksella, eli juoksi kai yli 3300 metriä.”
Olit siis ikämies jo 1973. 41 vuotta sitten. Sinun täytyy olla nyt jo yli-yli-ikämies. Mutta nuoria kepulaisia pankkopoikia kölin alta vielä kevyesti vetelet. Kova jätkä olet. Isäänsä on tullut poikakin. Kova mies on myös se Sisu-mies.
Tämä ”kapi-vaarin” avaama keskustelun on mielenkiintoinen. Suomalaisessa parlamentarismissakin perussääntö on, että vain olemalla mukana enemmistöhallituksessa voi puolue vaikuttaa valtion päätöksenteossa omien tavoitteiden suuntaisesti. Vähemmistö- tai virkamieshallitukset eivät tee poliittisia päätöksiä.
Suomen suhteellinen vaalijärjestelmä korreloi vahvasti monipuoluejärjestelmän kanssa. Vain kerran on eduskunnassa ollut yhdellä puolueella enemmistö, eduskuntavaaleissa 1916 Suomen Sosialidemokraattinen Puolue sai 103 paikkaa. Tosin äänimäärässä puolue ei tosin saanut yksinkertaista enemmistöä, kannatus oli 47,3 %. Niukka enemmistö paikoissa johtui vaalimatematiikan vaikutuksesta. Parlamentarismia ei ollut, sillä toimeenpanovaltaa käytti tsaarin nimittämä senaatti. Venäjän väliaikainen hallitus antoi määräyksen uusien vaalien toimeenpanosta jo 1917 sen jälkeen, kun eduskunta oli säätänyt valtalain. Tässä mielessä demareiden silloinen vaalivoitto meni ”hukkaan”. Poliittiset hallitukset ja parlamentarismi tulivat kuvaan vasta itsenäisessä Suomessa.
Suhteellinen vaalipata on tuottanut Suomessa siis monikirjavan puoluekentän, varsinkin kun mitään teknistä äänikynnystä ei ole ollut. Hallituskoalitiot on jouduttu keräämään milloin millekin pohjalle. Voisi sanoa, että mitä laajempi ja ideologisesti rönsyävämpi pohja on ollut, sen hatarampi ja toteuttamiskelvoton on hallitusohjelma ollut. Ainahan on tietenkin jouduttu tekemään kompromisseja. Ruotsissa on myös suhteellinen vaalitapa, mutta listat ja laskentajärjestelmä ovat erilaiset kuin meillä ja maassa on koko maan ja vaalipiiritasoiset äänikynnykset. Ruotsin politiikka blokkiutui melko varhain asetelmiin vasemmisto vs. porvarilliset puolueet, mutta vasta aivan viime vuosikymmeninä puolueet ovat muodostaneet vaalialliansseja, joilla on ollut ennen vaaleja yhteinen näkemys hallitusohjelmasta.
Maissa, joissa vaalit käydään yksinkertaista enemmistövaaleitapaa järjestelmä on johtanut kohti kahden puolueen järjestelmää. Iso-Britanniassa on voimassa sentään parlamentarismi, mutta USA:ssa ei. Vaalitapa johtaa siihen, että jossakin vaalipiirissä niukastikin hävinnyttä äänestäneiden äänet menevät täysin hukkaan toisin kuin meillä. Voi käydä ja on käynytkin niin, että vähemmistön äänin hallitaan enemmistönä presidenttinä tai parlamentissa. USA:ssa on voimassa myös ns. patronage -järjestelmä, jonka perusteella vaalituloksen mukaan vaihdetaan joka pienempiäkin tekijöitä; valtion virkamiehiä, pormestareita, sheriffejä, palomestareita jne.
Mielestäni tämä angloamerikkalainen tulkinta edustuksellisesta demokratiasta on kehno. Vaikka Suomen järjestelmää piinaakin heikot hallituskokoonpanot ja onnettomat ohjelmat, on tämä kuitenkin kansanvallan kannalta parempi kuin anglosaksinen järjestelmä. Nyt moni sanoo, että voihan tuloksen kääntää seuraavissa vaaleissa. Niin voikin, mutta se merkitsee useasti täydellistä mullistusta hallintokoneistossa ja jatkuvuus on hukassa.
Olen valmis kannattamaan Suomessa tapaa, jolla puolueet ilmaisisivat ennen vaaleja selkeästi ne poliittiset tavoitteet, joita ne hallitusyhteistyössä tulisivat ajamaan vaalikauden aikana. Mikään yleisluontoinen vaaliohjelma tai -julistus ei ole tällainen. Äänestäjien tulee pystyä näkemään ennen valintaa, mihin on sitouttamassa valitsemaansa puoluetta.
Toinen saarnan aihe on suomalainen vaalijärjestelmä, joka on saanut henkilöpainotteisuuden takia viime vuosina klovnimaisia piirteitä. Palataan siihen asiaan myöhemmin, mutta olisin valmis siirtymään kohti pitkiä listoja, ehkä siinäkin Ruotsin tapaan, jossa valitsija voi tehdä pitkään listaan muutoksia. Näin ei päädyttäisi puoluediktatuuriin valintojen osalta.
Sinulta oli jo aikaisemmin tässä ketjussa oikein hyvä kirjoitus, jota kehaisinkin. Vaikka jo ilmoitin palstan toistaiseksi jättäväni, mutta kun vielä tulin pistäytymään ja tuon kirjoituksesi huomasin ja luin, vielä täytyy kehaista sitäkin. Erinomaisen hyvä kirjoitus. Siitä näkee, että hyvin tunnet poliittiset kiemurat meidän kotoisia laajemminkin, ja olet myös niitä ajatellut. Ja ajatellut toki kotimaammekin poliittisia asetelmia. Siitä hyvää todistusta annat tällä:
>>Olen valmis kannattamaan Suomessa tapaa, jolla puolueet ilmaisisivat ennen vaaleja selkeästi ne poliittiset tavoitteet, joita ne hallitusyhteistyössä tulisivat ajamaan vaalikauden aikana. Mikään yleisluontoinen vaaliohjelma tai -julistus ei ole tällainen. Äänestäjien tulee pystyä näkemään ennen valintaa, mihin on sitouttamassa valitsemaansa puoluetta.>Toinen saarnan aihe on suomalainen vaalijärjestelmä, joka on saanut henkilöpainotteisuuden takia viime vuosina klovnimaisia piirteitä. Palataan siihen asiaan myöhemmin, mutta olisin valmis siirtymään kohti pitkiä listoja, ehkä siinäkin Ruotsin tapaan, jossa valitsija voi tehdä pitkään listaan muutoksia. Näin ei päädyttäisi puoluediktatuuriin valintojen osalta.
>>>Olen valmis kannattamaan Suomessa tapaa, jolla puolueet ilmaisisivat ennen vaaleja selkeästi ne poliittiset tavoitteet, joita ne hallitusyhteistyössä tulisivat ajamaan vaalikauden aikana. Mikään yleisluontoinen vaaliohjelma tai -julistus ei ole tällainen. Äänestäjien tulee pystyä näkemään ennen valintaa, mihin on sitouttamassa valitsemaansa puoluetta.
Jaaha, tämäkin keskusteluketju on muuttumassa joidenkin kiihkoilijoiden vuoksi henkilöön meneväksi. Miksikähän asioista ei voida keskustella asioina täysin irti siitä, kuka asian kai kannanoton sanoo?
Enpä siis enää jatkaa politiikan analysointia palstalla. Vahinko, sillä näitä keskusteluita olisi kansan hyvä käydä, eikä tyytyä siihen, mitä isot herrat sanovat.
kerta totta sano, kuten ei Hänen sanomiset muutenkaan.
Niin ja Kapi; Sinulla on tuossa potran pojan kuvassasi vatsanseutu jo saanut läskiä päälle.
Laita lisää kuvia, poikien kanssa saadaan makoisat naurut.
Niistä on muuten huvia ja hyötyä myöhemminkin, kun ilmakiväärin maalitauluina niitä käytämme.
Variksenpelättiminen virkaa ne hoitavat myös mainiosti.
Kepu Rules!
Tulen sittenkin vielä mukaan, mutta vain siksi, että kapi-vaarin esille ottama asia on niin tärkeä. On totta, Suomessa on vaikeaa tehdä blokkeja, enkä toivo niitä tai vaalialliansseja. Syy puoluekentän erilaisuuteen liittyy historiaan. Ruotsissa sosiaalidemokraattisen puolueen ja LO:n liitto on ollut niin vahva, että se on muodostanut betonisen pylvään yhteiskuntaan. Demareiden ja kommunistien välistä valtataistelua käytiin oikeastaan vain Norrbottenissa, joten vasemmisto on jokseenkin monoliittinen.
Poliittisessa keskustassa on ollut lukuisia pikkupuolueita. Vain Centerpartiet eli sikäläinen keskustapuolue on voinut harjoittaa omintakeista politiikkaa Fäldinin johdolla 1976–78 ja 1979–82. Puolue oli agraarinen,mutta otti ohjelmaansa vahvasti ympäristöpolitiikan. Miljööpartiet sitten söi puolueelta vihreän kannatuksen. Muut pienemmät keskustassa olevat puolueet suuntautuivat kohti Maltillista kokoomusta. Vahvaa poliittista keskustaa maassa ei ole. Blokit olivat valmiita.
Suomessa on säilynyt vahva keskusta, joka estää kentän jakautumisen kahteen osaan eli polarisoitumisen. Demarit ja kommunistit kävivät veristä sotaa vasemmiston sisällä, Kokoomus on "maallistunut", RKP:lla on avain oma missionsa ja smp-persut on kummallinen iso paise kyljessä jne. Hallituskoalitiot on näillä näkymin edelleen rakennettava yli "ideologisen viivan" (jos sellaista enää on!) niin, että kaksi suurta on mukana ja yksi sivussa.
Kysymys kuuluu siis seuraavasti: Olisiko mahdollista että ilman blokkien tai vaaliallianssien muodostamista, että puolueet pystyisivät selkeästi ilmoittamaan keskeiset asiat, joiden toteuttamiseen ne sitoutuvat tulevassa enemmistöhallituksessa seuraavan vaalikauden ajan. Valitsijoiden olisi helppo päätellä, mikä mahdollinen koalitio olisi se, johonka ajatuksellisesti kytkeytyvää puoluetta tulee kannattaa. Nythän kannatetaan jotakin tyyppiä jossakin puolueessa, joka menee vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Varsinaiset arpajaiset!
>>>Kysymys kuuluu siis seuraavasti: Olisiko mahdollista että ilman blokkien tai vaaliallianssien muodostamista, että puolueet pystyisivät selkeästi ilmoittamaan keskeiset asiat, joiden toteuttamiseen ne sitoutuvat tulevassa enemmistöhallituksessa seuraavan vaalikauden ajan.
raukka joutunut kiihkeän kaipuun kohteeksi ja antanaut autuuttaan jälleen kerran periksi.
Omituista tässä on vain se, että mistä tuo vitunidiootti tiesi häntä kaivattavan?
Soittiko joku? Kävikö joku soittamassa ovikelloa?
Vai roikkuuko seperkele itse saitilla?
Persereikä ei näköjään osaa lukea. Vitunidioottia ei ole kaivannut kukaan, mutta sinä olet kaivannut kapia kovasti. Mitäs muuta kuin kaipausta on, kun moneen kertaan on pyydetty kapia kertomaan cooperintestin tuloksestaan ja ampumamerkeistään. MM. sir kapi avauksella. Älä enään änkytä, kun kapi viimein kertoi. Olisit tyytyväinen ja kiittäisit, kun sait kaipaamiasi tietoja.Etkä eneen lisää vain ruikuttaisi, kuten teet taas uudella avauksellasikin.
Siitä voit mulkero olla matti jotteivät ole minun avauksiani.
Mutta sitä en tajua, jotta onko aivan pakko hyökätä Kapi tollon määkimään jokaisen avaajan perään pili pystyssä joka jumalan kerta.
jollotti antaumuksella:
"En siis itse enää jatka tällä avauksellani enkä muuallakaan palstalla enkä tee uutta avausta muutamaan viikkoon, kun ohjelmassani alkaa olla jo muuta sellaista, joka mielenkiintoisuudessaan vie voiton tällaisista hyvistäkin palstakeskusteluista. Mutta jatkakaa toki te toiset, jos mielessänne on asioita ja jos teillä on aikaa niistä keskustella. Puoleltani lausun nyt vain..."
Sunnuntaina kaheli oli raivoamassa saitilla vanhaan malliin.
Mitä tuosta narsistikahelista pitäisi ajatella??
No, onhan tuon kahelin tavat jo tutuksi tulleet, joten ei kukaan tosissaan noita lähtöilmoituksia ota. Kapi päivystää palstaa matalassa rumassa paloheinäläismurjussaan jatkuvasti. Tuommoiset 16 tunnin päivittäiset päivystysrupeamat avat hänelle yleisiä.