On se hieno kirja tämä Raamattu. Kerrassaan nerokas. Siinä on paljon kirjoituksia, jotka eivät tarkoita sitä mitä niissä kerrotaan. Ei, ne kertomukset ovat vertauskuvia, ei niitä voi ottaa kirjaimellisesti. Tai onhan niitäkin ihmisiä jotka ottavat kaiken lukemansa mitä hartaimmalla vakavuudella, kirjaimellisesti. ”Näin sanotaan Raamatussa. Se on totuus. Eikun Totuus.” Isot alkukirjaimetkin tekevät sanoista jotenkin hienompia. Sävy muuttuu huomattavasti. On paljon hienompaa puhua esimerkiksi Ihmisen Pojasta kuin vain tylsästi ihmisen pojasta.
Raamattu on kirjoitettu, tai niin minulle on kerrottu, Pyhän Hengen inspiroimana. Se on Jumalan sanaa (sana voidaan myös kirjoittaa isolla alkukirjaimella Sanaksi, se on paljon vakuuttavampaa). Koska se on Jumalan sanaa, se on myös ehdottomasti totta. Eihän Jumala voi valehdella. Jumala vaikutti pyhän Hengen kautta Raamattua kirjoittaviin ihmisiin, joten kaikki lukemasi on totta. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, joten totta kai Jumala on olemassa. Kaikki muut väitteet ovat vääriä, sillä Jumala ei valehtele.
Löytyy myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä kirjoittajat ovat myös liittäneet Raamattuun oman aikansa käsityksiä ja asenteita. He ovat hieman värittäneet Jumalan ilmoitusta omilla näkemyksillään. Koska Raamattu on oikeassa, heidänkin asenteensa ja käsityksensä, niin maallisia kuin ovatkin, ovat totuuksia. Eiväthän ne muuten olisi voineet päästä osaksi Jumalan Raamattuun.
Joidenkin mielestä näistä ihmismielen omista aivoituksista ei pidä välittää, ne ovat vain vanhanaikaisia ja nykyaikaan soveltumattomia mielipiteitä. Se, että kukaan ei voi varmasti sanoa, mikä Raamatussa on Jumalasta ja mikä on ihmisestä, ei ole mikään ongelma. Valitaan vain ne omiin käsityksiin sopivat kohdat, julistetaan ne jokaisen kunnon kristityn seurattavaksi tarkoitetuiksi jumalallisiksi totuuksiksi ja ne huonot kohdat taas voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten aikaisemmin mainitsin, mikään ei välttämättä ole Raamatussa sitä miltä se näyttää. Pitää muistaa vertauskuvallisuus. Asioilla voi olla monta merkitystä. Se mikä epäileviä ihmisiä saattaa hieman kummastuttaa, on sellainen vähäpätöinen asia, että mistä vertauskuvat oikeasti kertovat. Vertauskuvahan on tulkinnanvarainen asia. Kai Jumalalla oli jokin selvä asia mielessään inspiroidessaan kirjoittajia. Eli mikä on se totuus vertauskuvan takana, mitä vertauskuvalla tarkoitetaan? Raamattu on siitä lukijakiitollinen kirja, että sitä voi tulkita ihan miten haluaa. Kukaan ei voi olla täysin väärässä, sillä se perimmäinen totuushan on tulkinnanvarainen. Eikun hetkinen…tottakai Raamattua voidaan tulkita myös väärin. Väärässä ovat kaikki ne, jotka tulkitsevat sitä eri tavalla.
Tietenkin on myös mahdollista, että kaikki ovat väärässä eivätkä tajua mistään mitään. Kaikki tuskin voivat olla oikeassa, sillä tulkintojahan on melkein yhtä paljon kuin kristittyjäkin. Tai miksei voisi, mutta silloin se totuus tai opetus voi muodostua hieman ristiriitaiseksi.
Hämärää on myös mitkä ovat vertauskuvia ja mitkä ovat totuuksia sellaisenaan. Kai Raamatussa on myös näitä ”selviä” totuuksia ilman vertauskuvallisuutta, jos ei muuten niin aikakin siteeksi. Se mitä pidämme vertauskuvana voikin olla tarkoitettu sanasanaisesti otettavaksi. Tai päinvastoin. Raamattua lukiessaan lukijan ei pidä myöskään ihmetellä, miksei se kaikkivoipa Jumala voinut kirjoittaa kaikkea selväsanaisemmin, niin että luetun ymmärtää ilman selityksiä, jotka joskus venyttävät mielikuvituksen äärimmilleen. Aito usko on kuitenkin tärkeintä. Sitä vaaditaan pelastuksen kannalta. Tosin siitä mikä on aitoa uskoa voidaan olla montaa mieltä. Aidosta ja oikeasta uskosta voi kysellä vaikkapa luterilaisilta, katolisilta, vanhoillislestadiolaisilta, helluntailaisilta tai jehovilta. Se kuka on oikeassa, on ihan makuasia. Jotain pitää jättää ihmisenkin mietittäväksi, vaikkakin hänen järkensä on rajallinen ja jumaluutta ymmärtämään kykenemätön.
Niin, ja kokonaisuus. Se on erittäin tärkeää. Yksittäisiä jakeita ei pidä irrottaa kokonaisuudesta. Tämän jokainen kunnon kristitty tietääkin eikä siihen koskaan syyllisty.
Raamatun ristiriidattomuuskin on selvä asia. Se mikä voi vaikuttaa ristiriidalta, on sellainen vain näennäisesti. Jos Raamattua lukee oikealla tavalla, niin ristiriidat vain tukevat toisiaan. Ja kokonaisuuden kannalta mahdollisilla ristiriidoillahan ei ole mitään merkitystä. Se, että silloin Pyhän Hengen inspiraatio luotettavana lähteenä joutuu ristiriitaisuuksien ilmetessä hieman epäilyttävään valoon, on sivuseikka. Totuus joutuu arvailtavaksi, kumpi kohta on oikeassa ja kumpi väärässä. Tietenkin molemmat kohdat voivat olla kokonaisuuden kannalta sopivia, mutta se mitä vaikkapa Jeesus ihan oikeasti teki tai sanoi, voi jäädä hieman hämäräksi.
Otetaan esimerkki oikeasta Raamatun lukutavasta, aiheeksi sopii vaikkapa Jeesuksen viimeiset sanat. Evankeliumien mukaan hän sanoi ”Se on täytetty ” tai hän huusi joko ” Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” tai ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”(tämän perään hän vielä huusi kovalla äänellä ja kuoli.)
Niin, kokonaisuuden kannalta Jeesuksen viimeisillä sanoilla tuskin on mitään merkitystä eikä evankeliumeissa ole mitään ristiriitaakaan niiden tukiessa toisiaan. Ja jos Raamattua oikealla tavalla luetaan, juttu menee jotenkin näin: ”Vertauskuvallinen Jeesus huusi vertauskuvallisesti jotain ja antoi vertauskuvallisesti vertauskuvallinen henkensä”.
Antoisia lukuhetkiä.
Raamattu on kirjoitettu, tai niin minulle on kerrottu, Pyhän Hengen inspiroimana. Se on Jumalan sanaa (sana voidaan myös kirjoittaa isolla alkukirjaimella Sanaksi, se on paljon vakuuttavampaa). Koska se on Jumalan sanaa, se on myös ehdottomasti totta. Eihän Jumala voi valehdella. Jumala vaikutti pyhän Hengen kautta Raamattua kirjoittaviin ihmisiin, joten kaikki lukemasi on totta. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, joten totta kai Jumala on olemassa. Kaikki muut väitteet ovat vääriä, sillä Jumala ei valehtele.
Löytyy myös sellaisia ihmisiä, joiden mielestä kirjoittajat ovat myös liittäneet Raamattuun oman aikansa käsityksiä ja asenteita. He ovat hieman värittäneet Jumalan ilmoitusta omilla näkemyksillään. Koska Raamattu on oikeassa, heidänkin asenteensa ja käsityksensä, niin maallisia kuin ovatkin, ovat totuuksia. Eiväthän ne muuten olisi voineet päästä osaksi Jumalan Raamattuun.
Joidenkin mielestä näistä ihmismielen omista aivoituksista ei pidä välittää, ne ovat vain vanhanaikaisia ja nykyaikaan soveltumattomia mielipiteitä. Se, että kukaan ei voi varmasti sanoa, mikä Raamatussa on Jumalasta ja mikä on ihmisestä, ei ole mikään ongelma. Valitaan vain ne omiin käsityksiin sopivat kohdat, julistetaan ne jokaisen kunnon kristityn seurattavaksi tarkoitetuiksi jumalallisiksi totuuksiksi ja ne huonot kohdat taas voi jättää omaan arvoonsa.
Kuten aikaisemmin mainitsin, mikään ei välttämättä ole Raamatussa sitä miltä se näyttää. Pitää muistaa vertauskuvallisuus. Asioilla voi olla monta merkitystä. Se mikä epäileviä ihmisiä saattaa hieman kummastuttaa, on sellainen vähäpätöinen asia, että mistä vertauskuvat oikeasti kertovat. Vertauskuvahan on tulkinnanvarainen asia. Kai Jumalalla oli jokin selvä asia mielessään inspiroidessaan kirjoittajia. Eli mikä on se totuus vertauskuvan takana, mitä vertauskuvalla tarkoitetaan? Raamattu on siitä lukijakiitollinen kirja, että sitä voi tulkita ihan miten haluaa. Kukaan ei voi olla täysin väärässä, sillä se perimmäinen totuushan on tulkinnanvarainen. Eikun hetkinen…tottakai Raamattua voidaan tulkita myös väärin. Väärässä ovat kaikki ne, jotka tulkitsevat sitä eri tavalla.
Tietenkin on myös mahdollista, että kaikki ovat väärässä eivätkä tajua mistään mitään. Kaikki tuskin voivat olla oikeassa, sillä tulkintojahan on melkein yhtä paljon kuin kristittyjäkin. Tai miksei voisi, mutta silloin se totuus tai opetus voi muodostua hieman ristiriitaiseksi.
Hämärää on myös mitkä ovat vertauskuvia ja mitkä ovat totuuksia sellaisenaan. Kai Raamatussa on myös näitä ”selviä” totuuksia ilman vertauskuvallisuutta, jos ei muuten niin aikakin siteeksi. Se mitä pidämme vertauskuvana voikin olla tarkoitettu sanasanaisesti otettavaksi. Tai päinvastoin. Raamattua lukiessaan lukijan ei pidä myöskään ihmetellä, miksei se kaikkivoipa Jumala voinut kirjoittaa kaikkea selväsanaisemmin, niin että luetun ymmärtää ilman selityksiä, jotka joskus venyttävät mielikuvituksen äärimmilleen. Aito usko on kuitenkin tärkeintä. Sitä vaaditaan pelastuksen kannalta. Tosin siitä mikä on aitoa uskoa voidaan olla montaa mieltä. Aidosta ja oikeasta uskosta voi kysellä vaikkapa luterilaisilta, katolisilta, vanhoillislestadiolaisilta, helluntailaisilta tai jehovilta. Se kuka on oikeassa, on ihan makuasia. Jotain pitää jättää ihmisenkin mietittäväksi, vaikkakin hänen järkensä on rajallinen ja jumaluutta ymmärtämään kykenemätön.
Niin, ja kokonaisuus. Se on erittäin tärkeää. Yksittäisiä jakeita ei pidä irrottaa kokonaisuudesta. Tämän jokainen kunnon kristitty tietääkin eikä siihen koskaan syyllisty.
Raamatun ristiriidattomuuskin on selvä asia. Se mikä voi vaikuttaa ristiriidalta, on sellainen vain näennäisesti. Jos Raamattua lukee oikealla tavalla, niin ristiriidat vain tukevat toisiaan. Ja kokonaisuuden kannalta mahdollisilla ristiriidoillahan ei ole mitään merkitystä. Se, että silloin Pyhän Hengen inspiraatio luotettavana lähteenä joutuu ristiriitaisuuksien ilmetessä hieman epäilyttävään valoon, on sivuseikka. Totuus joutuu arvailtavaksi, kumpi kohta on oikeassa ja kumpi väärässä. Tietenkin molemmat kohdat voivat olla kokonaisuuden kannalta sopivia, mutta se mitä vaikkapa Jeesus ihan oikeasti teki tai sanoi, voi jäädä hieman hämäräksi.
Otetaan esimerkki oikeasta Raamatun lukutavasta, aiheeksi sopii vaikkapa Jeesuksen viimeiset sanat. Evankeliumien mukaan hän sanoi ”Se on täytetty ” tai hän huusi joko ” Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” tai ” Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”(tämän perään hän vielä huusi kovalla äänellä ja kuoli.)
Niin, kokonaisuuden kannalta Jeesuksen viimeisillä sanoilla tuskin on mitään merkitystä eikä evankeliumeissa ole mitään ristiriitaakaan niiden tukiessa toisiaan. Ja jos Raamattua oikealla tavalla luetaan, juttu menee jotenkin näin: ”Vertauskuvallinen Jeesus huusi vertauskuvallisesti jotain ja antoi vertauskuvallisesti vertauskuvallinen henkensä”.
Antoisia lukuhetkiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aika hyvä:) Olen kuullut selityksen:" Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan Jumalan henkeä"....
Danielin 8:27 ja 12:4,8,9..paljastavat ettei edes itse kirjoittaja ymmärtänyt kaikkea... oliko se tarkoituskaan? Tuossa 12:4sssä sanotaan:"Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
Keidenhän ymmärrys sitten tuon Jumalan hengen avulla on lisääntynyt?? siinäpä kysymys:))