en vaan jaksa enää!...

Olen 15 vuotias poika ja olen asunut kohta jo 5-vuotta pois kotoa. Elämäni lähti väärään suuntaan jo n.11-vuotiaana ja minut piti laittaa pois kotoa, sillä tein mitä halusin. Ongelmia perheeni kanssa on ollut jo syntymästä lähtien. Äidilläni on ollut vaikeaa , kun hänelle oli syntymässä kaksoset ja toinen meistä kuoli, minulla oli mennyt napanuora 2kierrosta kaulan ympäri ja meinasin kuristua, mutta minut saatiin pelastettua.
äitini oli kuulemma pitkään masentunut ja suuttui helposti pienistä asioista mm. Tiskit pöydällä. Tilanteista nousi helposti isoja riitoja, kun äidin kolme lasta alkoi panna vastaan kun olimme noin 8-16-vuotiaita. Äiti hakkasi, kuristi, uhkaili, sylki päälle, töni, nosti tukasta ilmaan ja heitteli käteen sattuvilla tavaroilla. Vanhemmillani ei ole minkäänlaista päihde-ongelmaa , käyttää alkoholia hyvin harvoin pieniä määriä, mutta ei käytä aineita eikä tupakkaa. Kun olin 11- vuotias, niin tein mitä halusin ja notkuin vain kaupungilla ryyppäämässä niin sanottujen kavereiden kanssa. Minut sijoitettiin aluksi nuorten vastaanottokotiin, sieltä perhekotiin ja lopuksi lastensuojelulaitokseen, jossa olen nytkin ja ollut jo kohta 2vuotta.

elämäni meni normaalisti, kun asuin poissa kotoa ja en edes ymmärtänyt tilannetta hyvin. (ymmärsin siis tilanteen ennen kuin jouduin asumaan poissa kotoa, kun perheeni meinasi hajota, mutta en tehnyt vielä asialle mitään). Kun tulin laitokseen, olin helpottunut ja kaikki oli ok, mutta kun vuosi vierähti, niin nuoret olivat vaihtuneet lähes kaikki ja ohjaajat muuttuneet. Kaikki oli muuttunut ja nykyään tilanne on vielä pahentunut entisestään. Välissä purkasin pahaa oloani viiltelyyn, alkoholiin, imppaamiseen ja pään seinään hakkaamiseen. Mutta nykyään olen yrittänyt pysyä poissa kaikenlaisesta itsensä vahingoittamisesta, mutta nyt se taas puskee läpi. Meininki on laitoksessa nyt todella perseestä ja on suosimista, perseen nuolemista ja vapauksien antamista, joten se tuntuu epäreilulta. Kun asiasta puhuu, niin ohjaajat puolustelevat itseään ja laittaa esim rauhoittumishuoneeseen ilman syytä. Ja kun ohjaajat vittuilevat ja haukkuvat, ja heille sanoo turpa kiinni, niin paska tulee omaan niskaan ym.
olen useasti harkinnut itsemurhaa ja kerran lääkkeillä yrittänyt mutta ei onnistunut. En jaksa enää tätä meininkiä! Haluan vain kotiin ja vanhempani ovat valmiita ottamaan minut jo kotiin, mutta laitos ja sossut eivät vielä. He sanovat että ysiluokka pitää hoitaa loppuun hyvin ja käytös hyvää, mutta miten voin hoitaa asiat hyvin kun ei ole kiinnostusta ja olosuhteissa ei pysty? Melkein kaikki nuoret ovat kusipäitä ja kaikki ohjaajat ovat myös.

keinot loppuu ja oloni vain pahenee! Haluaisin vain kuolla, mutta tiedän että perheeni ja yksi ystäväni jäisi kaipaamaan joten en tee sitä heidän takiaan. Muttta tilanne on vain mennyt siihen pisteeseen että mistään ei tule mitään. Joka ikinen päivä on yhtä helvettiä ja aina sama paska olo, joka pitää peittää muilta, että minulta ei peruta esim: kotilomia lomakuntoisuuden takia. Olen masentunut, surullinen ja ahdistunut.minulla ei ole kuin yksi kaveri ja perheeni. Nyt kun käyn kotilomilla, niin edes siellä ei ole enää hyvä olla. En jaksa enää!!!! Mitä teen??????

vinkkejä ja neuvoja, ja kiitos jos jaksoit lukea ja kommentoida!