Vaikuttaa musta vaan elämänhallinnan puutteelta, joka sitten rationalisoidaan "intohimoiseksi suhteeksi elämään"; (
En oikein luota tuohon "intohimoon"
Hullu_Jussi
17128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mihinkään himoon luota.
Intohimoinen asenteeni elämään on ollut koetuksella elämänkriisin vuoksi. Elämään kyllästymistäkin ollut kyseessä - onneksi ei sentään itsetuhoisuutta. Ja sairaus vaatii veronsa juuri tällaisina hetkinä. Tasapaino tilauksessa sen myötä kun terapiaan pääsee ja traumatisoitunut saa tarvitsemansa avun.
Nyt ollut niin paljon lamaannusta ja järkytystä, mitkä invalisioivat lähestulkoon eli saavat toimintakyvyttömäksi. Voi kun nuo puoskaroijatkin tajuais tämän ja lopettaisivat hyvän saan aikana. Mitenkään näin jos tämä jatkuu ei tule toimimaan, ei sitten ollenkaan.
Rakkaus tulee sitten luonnostaan kun ihminen jätetään rauhaan ryöpytyksen sijaan ja annetaan toipua kokemastaan kaikessa rauhassa. Tervehtyminen kestää, ja niitä käytännön tekoja, mitä juuri mitä varmemmin tunnutaan odotettavan - ne tulee kun ei ole ilmassa pakoa ja kun IHMINEN VOI HYVIN. Myös se, miten kanssaihmiset tulevat vastaan tai ovat tulematta, vaikuttaa suuresti asiaan. On taito osata kohdata toinen ihminen. Varsinkin vaikeuksissa oleva -
Ei pitäis olla vaikeaa tajuata. Jos tilannetaju ja inhimillisyys kohdallaan. Googlettakaa myös tuo sairauteni, niin tiedätte, mistä kysymys. Tätä ei olla otettu millään tavalla huomioon, ja siksi asiat ovat niin kuin ovat.
tässä. Nyt töille!
Rauhoitus nyt taas. Suĺlaki menis vähän paremmin jos osaisit ottaa asioita huumorilla! Muistathan, että myös muilla ihmisillä on onkelmia, omien tunteidensa kanssa, eikä kaikki vaan aina osaa käyttäytyä niin kuin olisi sun psyyken kannalta parasta.
Kommentti "ironinen";)
multa jos keltä ei huumorinkukkaa puutu. Mut ilkeitä asioita on kenenkään turha yrittää vierittää huumorin piikkiin.
Ironiaakin osaan ja sarkasmia toisin kuin monet muut. Joskin näinhän se on, että aina ei ihmisten huumorit ja kemiat vaan kohtaa. Ja ellei tunne toista ei ne sarkasmit ja ironiatkaan usein avaudu.
itse olen pohjimmiltani tuollainen intohimoinen (välillä intensiivinen ja välillä lähes lamaatuva, tunteiden ääripäitä rakastava, työnarkomaani jne.) nyt olen elämäntilanteeni myötä joutunut elämään hallittua elämää ja jos totta puhutaan, se ei sovi minulle. Odotan sitä aikaa kun lapset ovat jo omillaan ja ssan polttaa kynttilää molemmista päistä, ajaa vuoristorataa niin että vatsanpohjasta ottaa
Sanoisin, että "hullu" voi opetella käyttäytymään niin kuin "terveet", muttei se persoonaa ja perimmäisiä tarpeita muuta, ja mun psyyke vaati ääripäitä...
mitä ihmettä. kyllä minä ainakin luotan ja tunnistan oman intohimoni, mitä sitä liikaa rationalisoimaan.
Sokea ja kateellinen, siksi yrität vain lytätä toisen.
koittaa vetää jonkun asiallisen kirjoituksen, jäljittelemällä toisten tyyliä.
kateus huipussaan! menkää nassukat itseenne! Eikö omasta kynästä lähde tarpeeksi hyvin vaiko mikä on? Aina ei voi voittaa.
Intohimo on harvinaista, tasaisia, tylsiä tallaajia sen sijaan riittää. Ne tasaiset kadehtivat toisten intohimoa ja kykyä tuntea voimakkaasti, suhtautua asioihin suurella tunteella, ei tuossa aloituksessa muusta ole kysymys.
Oot ikuinen epäilijä ja hirveen kriitttinen. Sun kanssa olisi vaikea hallita kiukkua ;D
etkö tunne niitä ihmisiä jotka lepattavat intohimoista suhtautumista erilaisiin asioihin. Ihanku lepattavia kynttiköitä yössä.
en edes yritä rationalisoida intohimoa, koska siinä on mukana jotain alkukantaista ja paljasta.
joku ohjaa intohimonsa mataliin asioihin, toiset intohimoitsevat korkealla.
ainut asia mikä täytyy tehdä on tuntea.
En puhu intohimosta, vaan tästä nykyisestä "intohimosta".
mistä ihmeen "intohimosta"?
intohimo on intohimoa vaikka voissa paistaisi.
Sellaisesta "intohimosta" kun postimiehen pitää tuntea "intohimoa" jakamaansa postia kohtaan etc.
Rakastaminen on turhake, sellaista ei ole olemassa