Ylistys ja ylistysmusiikki liitetään paremminkin vapaisiin suuntiin, mutta eikö ylistäminen kuitenkin kuulu uskovalle. Luterilaisuus mielletään jäyhäksi ja ilmeettömäksi.
Mihin ylistys on unohtunut, ja ylistysmusiikki Suomen luterilaiselta kirkolta? On ilo katsoa esim. Afrikan tai Latinalaisen Amerikan kirkonmenoja, kun ne on täynnä iloa.
Mihin ylistys on unohtunut, ja ylistysmusiikki Suomen luterilaiselta kirkolta? On ilo katsoa esim. Afrikan tai Latinalaisen Amerikan kirkonmenoja, kun ne on täynnä iloa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Samoin pukeutuminen on väritöntä meillä. Ikään kuin Jumalalla ei olisi huumorintajua. Värit Hän loi, joten niistä saisi iloita, kuten ylistyksestäkin.
Ylistys tulee muutenkin, jos on uskon ytimessä eli uudestisyntynyt kristitty. On virsikirjoissa muutama hyvä, kuten 339. Muitakin on, tuo on lempivirteni.
Kai olemme kansana niin tosikkoja, ettei täällä paljon voi revitellä:)
Nuorena menin j.palvelukseen kirkkaan punaisessa puserossa ja häpesin. Sydämeni oli kyllä oikealla asialla. Häpesin poikkeavuuttani niin räikeässä vaatteessa.
Nykyisin en muista välitä. Asiallisesti tilanteen mukaan silti.
Niin, katsokaamme luontoa kuinka se on täynnä väriloistoa, mutta ihmiset kulkevat mustissa tai harmaissa.
Enkä nyt tarkoita mitään maallisia huveta, mitä kirkkoon pitäisi tuoda, vaan aitoa uskosta Kristukseen, kiitollisuudesta nousevaa iloa.
Yhteen aikaan, jos meni katsomaan katukameraa Nykissä, siellä oli vain mustaa ja harmaata. Ne ovat muodissa jostain syystä nyt ne värit.
Huonekaluissa musta ja harmaa vasta karseata on, ja sekin on nyt muotia.
Kai se on perinteissä? Suomalainen musiikki ylipäätään on aika jäykkää. Ehkä moni kokee että arvokkaat ja tärkeät asiat tulee aina ilmaista jäyhästi?
Iloa soisin kyllä olevan enemmän mukana.
Ei irtoo, kun "minä vaivainen olln mato matkamies maan", ja loputtoman kiinni synnistäkin kuin mato pas-kassa kuolemaani asti, syntistenpyhien pappien sekakuoron ja seta-tukevan sateenkaariväen kanssa.
Olet siis synnissä kiinni "mato matkamies maan" - kuin paska Junttilantuvan seinässä ?
Näin on. Kaikki me olemme syntisiä, ihan elämämme loppuun asti !
No matka jatkuu kuintenkin: "minä vaivainen oon mato matkamies maan" ... kuin mato-pas-kassa.
Psst... tässä hyvä esimerkki värikylläisestä ja sfääreihin nousevasta ylistysmusiikista...
https://www.youtube.com/watch?v=QqLZr11JhMM
Entäs tällainen esimerkki.
https://www.youtube.com/watch?v=R3zESAv4K8g
Kyllähän herätysliikkeissä ( kirkon ) on paljonkin ylistyslaulu iltoja, sekä Tuomasmessuissa....
Tällaistako tarkoitat ?
https://www.youtube.com/watch?v=d-vpImHq4x4&list=PL38587BBAB6139E63
https://www.youtube.com/watch?v=DuXB1a3NBCw
https://www.youtube.com/watch?v=b8q_7iVQF0w&list=RDHCzMoLAAxOjXQ
Toisaalta ihmettelen, miksi vain sellaista sanotaan "ylistys"musiikiksi, sillä koen ylistäväni Jumalaa, silloin kun pyhää musiikkia soitetaan, tai esim. lauletaan virsiä.
Ylistystavat ja -musiikit vain ovat erilaiset.
Mitä vikaa on esim. virressä:
Hallelujaa kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan...
Ort., kat. ja joskus jopa meidän messussamme lauletaan esim. pitempi uskontunnustus tai Isä meidän korvia hivelevällä sävelellä. Miksi se ei ole ylistystä?
Meni muuten kerran yksi joulukin "piloille", sillä tv:stä ei tullut mitään muuta konserttia kuin Lähetysseuran rock- whatever -konsertti, ei yhtä ainutta juhlavaa joululaulua. Jos joku haluaa kuunnella noin arkista joulunkin yhteydessä , kuunnelkoon, mutta tylsä on kun kaikki pakotetaan siihen.
Tätä arkista musiikkiahan tulee tuutin täydeltä joka paikasta muutenkin, ja sitä voi kuunnella sydämensä halusta, täytyykö se änkeä kirkkoonkin ja kaikkiin juttuihin ainoaksi oikeaksi vakioksi?
Ja miksi erikoisesti luullaan että se on "aidon uskovan" merkki, jos haluaa sellaista kuunnella Jumalan yhteydessä ja heilutella käsiään ja "ylistää".
Kun se joskus paremminkin kuulostaa siltä, että yritetään pysyä jossain "uskovaisuus"-tilassa tuon musiikin avulla.
Vai luulevatko kenties tässä "aidossa uskossa" olevat, että Jumala on kieltänyt tavallisen rock- tai muun musiikin kuuntelun, joten he luonnollisesti kaipaavat kirkkoon rockia Jeesus-sanoin.
Totta puhuen kaikkein höhlin jumalanpalvelus on heavy-jumalanpalvelus.
Pistetään vielä vähän leikiksi, heavy on niin s....n rumaa, ettei edes piru viitsi kuunnella sitä.
Ei hevissä mitään vikaa ole mielestäni.
Mikä sitten koetaan iloksi ja ylistykseksi kun musiikin kielestä puhutaan?
Ehkä jokaisella se ei ihan sama ole?
“Abun d'bashmayo (Aramaic) The Lord's prayer”
Oli aika surullinen mutta lohdullinen. Se oli kuitenkin eksottista j aehkä siksi tuntuu ylevämmältä?
”Rauhan Ruhtinas” sen sijaan on tätä pop rynkytystä, joka on arkisempaakin arkisempaa. Ehkä liian ankeaa minulle.
"America Medley" By The GVB & SSQ”
"Goodbye For Now" by Kathy Troccoli”
No, amerikkalaista elokuvamusiikkia. Aika imelää ehkä?
Joskus jos saisi tällaisessa olla mukana!
Donald Lawrence & the Tri-City Singers - Matthew 28
https://www.youtube.com/watch?v=9yB0gKVw-Dk
Alkaa 1.50 kohdalla
Ehdottomasti suosikkejani on gregoriaaninen kirkkolaulu.
https://www.youtube.com/watch?v=sKm54iQ1i-M
Musiikki kuin musiikki, kun se hyvin tehtyä ja todella sydämellä, on yksi tapa ylistää sekä iloita.
Taitaa mennä samaksi, kuin neokatekumenaalit katolisessa kirkossa. He ovat kuulemma ainoat oikeat uskovaiset kitaran rämpyttelyineen ja eriseuroineen.
Paremminkin voisi sanoa, protestanttinen kirkkomusiikki on hieman ankeata, mutta siinäkin voi vaikuttaa miten joku virsi esim. soitetaan, enkä tarkoita modernia versiota virrestä, vaan missä tempossa ja ylhäältä vai alhaalta. Mutta toinen arkinen musiikki sen rinnalla ei paranna asiaa yhtään vähääkään. Itse asiassa kannattaisi kehittää juhlallisempi jumalanpalvelus rinnalle.
Olen aina surrut, että olen syntynyt musiikin näin kerta kaikkisen kamalaan kirkkoon. Nyt kun sitten vielä nuoria yritetään saada mukaan, musiikki ei todellakaan poikkea vähääkään ympäröivästä, tässä kirkossa ei kerta kaikkiaan pääse taivaallisiin sfääreihin. Onneksi on Yuo Tube -keksitty, voi käydä kuuntelemassa vaikka Palestrinaa, jos köyhä haluaa joskus vierailla taivaassa.
Ei auta muu kuin alkaa opiskelemaan latinaa, sillä noissa ei ole suomennoksia, enkä osaa latinaa paljonkaan. Oli kiva kun tuli Mozartin Requiem tv:stä, nyt näin nekin sanat, mistä en ole saanut selvää.
Hienoa, että heittivät köyhälle helmen, Tarjalla ja Pentillä oli varaa mennä paikan päällekin...
Kaipa he tekivät sellaista taivaallista musiikkia, kun elämä oli kovaa, keskiajalla, renensanssiajalle ja barokkiajalla jne. Omakin elämäni on sen verran kovaa, että kaipailen taivaisiin...
Ja pitäkää huoli siitä, että ette pilaa köyhän seuraavaa joulua...tympeine arkisine rock-renkutuksinenne. Kai seuraavana jouluna kuullaan, kun joku vääntää En etsi valtaa loistoa, naukuvalla äänellä....Luulee pystyvänsä kilpailemaan mestarisäveltäjän kanssa.
Pentti olisi tosin tuijotellut kattoon, jos olisi ymmärtänyt sanatkin....Vai Perttikö sen Tarjan puolison nimi oli. Can't remember. No joka tapauksessa, hänellähän oli tapana tuijotella kattoon Tarjan presidenttinä ollessa kun oli joutunut kirkkoon, ja he olivat etummaisilla sijoilla...
Itse kuuntelen hengellistä musiikkia vähän niikuin mielialan mukaan. toisinaan kaipaa rauhallista, virsiä ym. joissa on sanomaa. Toisinaan sitten kun on ylistysmieli, kaipaa iloisempaa musiikkia.
Vapaiden suuntien hengellinen musiikki on vähän niinkuin tanssimusiikkia. Siitä en kauheasti pidä, vaikka siinä on sanomaakin.
Ylistyslaulut ja virret on sitä omintani kun ylistyslauluista puhutaan.
https://www.youtube.com/watch?v=FMrAafe7Mns
En tiedä, onko sitä pakko yrittää väkisin saada jäykkään suomalaiseen menoon umpattua jotain ekstaattista ylistystä? Vois mennä aika teennäiseksikin ja tulisi tahatonta komiikkaakin kukaties.