Onko täällä ketään jolla olis ollu lapsuus, nuoruus ja aikuisikä, suhteellisen helppoa elämää? Olen itse nyt 24 v. Ja tähän asti mulla on ollu todella rankka elämä. Ihan varhais lapsuus oli suhteellisen helppoo ja ala-aste, mutta ylä-aste oli silkkaa helvettiä, sitten sain hallusinaatioita lukio aikana ja olen ollu 2 kertaa mielisairaalassa sen takia. Masennustakin on ollu vaikka kuinka paljon koulu aioista lähtien. Lääkkeitä oon syöny vaikka minkälaisia ja niistä tullut kaiken näkösiä sivuoireita. Halusin vaan tällä palstalla kysyä että löytyykö tästä Suomen maasta yhtään jolla olis ollu helppo elämä, vaikka about 25 v. asti, vai onko se silkkaa toive ajattelua?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän elämään kaikkea mahtuu. Tiedän mitä tuska ja suru on, mutta minulla ne johtuivat ihan konkreettisista menetyksistä ja pettymyksistä. En tiedä mitä olisi olla masentunut ja ahdistunut ilman tietoista syytä. En hakenut terapiaa, koska tiesin, mistä paha oloni johtui. Minua auttoi
puhuminen ystäville, usko ja rukous, että kaikella on sittenkin tarkoitus.
Rohkaisen sinua, että kyllä niitä valoisia vuosia on sinullekin jäljellä.
Minulla oli lapsuus, nuoruus ja aikuisikä, suhteellisen todella vaikeaa elämää. Olen nyt "keski-iässä". Mutta mitään masennuksia minulla ei koskaan ole ollut ja toivottavasti ei tule. Otat ja elät vain päivä kerrallaan ja mietit hyviä asioita. Surullisia miettiköön hevoset - nillää on isompi pää! Jokaisesta asiasta kannattaa etsiä se kultareunus. Vaan, saa ihminen surrakin kun on sen aika. Ei sekään pahasta ole. Pitäävain muistaa ettei mikään ole ikuista tai kestä ikuisesti. Tämään tällä hetkellä jokin asia on huomenna vain muisto. Tai ainakin eri tavalla muuttunut asia jolla ei ole enää merkitystä.