"Usko Jeesukseen, niin pääset taivaaseen ja saat ikuisen elämän." Kristillisen uskonopin ydin ja monien mielestä varmaan äärimmäisen lohdullinen ajatus. Eihän mikään voisi olla ihanampaa kuin saada elää ikuisesti eikä kadota koskaan!
Niinkö? Olisiko ikuinen elämä sittenkään pitemmän päälle paratiisi? Ensimmäiset sanotaan 1000 vuotta varmaan tuntuisivatkin mukavilta. Ehkä ensimmäiset 10000:kin vielä menisivät. Mutta entä sitten kun aikaa olisi kulunut miljoona vuotta? Sata miljoonaa? Sata miljardia? Ja tämä kaikki olisi vasta alkua. Olisitpa taivaassa kuinka kauan tahansa, aina kaikki olisi vasta alkua. Et pääsisi koskaan pois. Et koskaan. Tarpeeksi pitkän ajan kuluttua mikään ei olisi enää uutta, olisi kokenut kaiken mahdollisen. Jokainen taivaassa olija olisi tuttu, jokaisen teon olisi jo tehnyt, jokaisen ajatuksen ajatellut, jokaiseen paikkaan mennyt. Luulenpa, että tässä vaiheessa ikuinen tietoisuus alkaisi tuntua pikemminkin helvetiltä kuin taivaalta.
Taivas. Ehkä se sittenkin on sitä, että kuoleman jälkeen saa kadota, lakata olemasta kokonaan.
Niinkö? Olisiko ikuinen elämä sittenkään pitemmän päälle paratiisi? Ensimmäiset sanotaan 1000 vuotta varmaan tuntuisivatkin mukavilta. Ehkä ensimmäiset 10000:kin vielä menisivät. Mutta entä sitten kun aikaa olisi kulunut miljoona vuotta? Sata miljoonaa? Sata miljardia? Ja tämä kaikki olisi vasta alkua. Olisitpa taivaassa kuinka kauan tahansa, aina kaikki olisi vasta alkua. Et pääsisi koskaan pois. Et koskaan. Tarpeeksi pitkän ajan kuluttua mikään ei olisi enää uutta, olisi kokenut kaiken mahdollisen. Jokainen taivaassa olija olisi tuttu, jokaisen teon olisi jo tehnyt, jokaisen ajatuksen ajatellut, jokaiseen paikkaan mennyt. Luulenpa, että tässä vaiheessa ikuinen tietoisuus alkaisi tuntua pikemminkin helvetiltä kuin taivaalta.
Taivas. Ehkä se sittenkin on sitä, että kuoleman jälkeen saa kadota, lakata olemasta kokonaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, minusta nirvana kuulostaa paremmalta.
Minun ei tarvitse ikuisesti olla minä, koska mitään minää ei ole.
> Taivas. Ehkä se sittenkin on sitä, että kuoleman jälkeen saa kadota, lakata olemasta kokonaan. <
Raamatun mukaan ensimmäiset ihmiset lähtivät täältä elämästä elämäänsä kyllääntyneenä, elettyään n1000 vuotta.
Unohdit että se on taivas.
Taivaassa ei voi käydä niin koska se on taivas.
Yhtä hyvin ikuisuus käsite koskee luomista, eli kun kyllästyttää niin luodaan lisää mielenkiintoisia asioita. Sitä voidaan tehdä ikuisesti, niin mielenkiintoisia kuin voimme ikinä kestää.
Tätä elämää voidaan lähinnä verrata kasvukipuihin.
Olisi sääli jos pitäisi tähän lopettaa, vaikka olisikin syntynyt kultalusikka suussa.
Hindut yrittävät uskollansa lopettaa elämän kierron ja kristityt taas yrittävät uskollansa jatkaa elämänkiertoa.
J Ä R J T Ö N T Ä
aika käsitteeseen. Katsos taivaassa ei ole ollenkaan kelloja ja kalentereja. Siirtyessämme korkeampiin sfääreihin vapaudumme ajasta, siirtyen ajattomuuteen. Ajattomuutta ei kyetä mittaamaan ihmisen käsittämillä mittareilla.
....
sieltä lennetään ulos, kun mihinkäs nämä uskontokuntien kiistat siellä taivaissakaan katoaisivat, kun ei ne ole katoamassa maan päältäkään. Hirveä rahinä päällä todennäköisesti, ja sitä saivartelua ja panettelua ei kestä pirukaan.
>> Hirveä rahinä päällä todennäköisesti, ja sitä saivartelua ja panettelua ei kestä pirukaan. >>
Olisiko tosiaan pelkkää taktikointia uskovien rähinät ?
Tästä on ollut ennenkin puhetta.
Ajattelepa taivaista virrenveisuuta. Miten se onnistuu, jollei ensin ole aikaa virren alkuosalle, sitten keskiosalle ja lopuksi loppuosalle? Ilman aikaa eri virrenosien veisaamiseen virsi ei tulisi järjestyksesssä esiin laulajista. Lisäksi pitää olla aika ennen veisaamista ja aika veisaamisen jälkeen.
Niin minä sen käsitän.
yrittää virsiä veisata, saattaa Jumala sanoa: Jo riittää, jos minulle veisaat! "Vie pois minun edestäni virttesi pauhu, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa" jne.(Aam.5:23).
Niin, kaikki aina ajattelevat MINUN ikuista elämääni, eikä kukaan ajattele, miltä Jumalasta tuntuu. Jos minä olisin jumala, valitsisin porukat taivaaseen sen perusteella, kenen kanssa voisin kuvitella jakavani iäisyyden - ei niitä varmaan montaa olisi...
Entäs sitten
Kirjoittanut: ,,,,,,,, 13.10.2004 klo 19.29
Kun läheiset eivät usko niin kuinka sitä mahdollisesti kaipaa heitä sitten joskus!!!! Vai muistaako sitä silloin ketään. Mikä on sen tuskan määrä jos muistaa ja heitä grillataan helvetin tulessa. Mitenhän silloin on oman onnellisuuden laita? Jos vielä elää iäisyyden! Onkohan se liian helvetillistä iäisyyttä!?
Erinomainen lisä kysymykseeni.
Kärsimys johtuu siitä ettei tauko kärsimyksessä ole ikuinen, jolloin itse asiassa tauko kärsimyksessä luokin lisää kärsimystä. Mikä taas tuo tylsistymisen ja turhautumisen.
Kun taas taivaassa tuota ongelmaa ei ole. Eikä siellä ole myöskään aikaa jolla mitata siellä oloaika. AInoastaan ikuinen auvo = ikuinen tauko kärsimyksessä ja muissa negaatioissa. Unio mystica Jumalassa vieläpä.
Lopulta kukaan joka on elossa, ei halua kadota. Jos asia olisi niin, ei hän olisi (enää) olemassa sanoakseen niin.
Olisiko Taivas kuitenkin mukavampi täällä maanpäällä?