Sielu on suunnaton ihme!
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
Sielullasi on arvo- sinunkin sielullasi.
Mitä mieltä olette?
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
Sielullasi on arvo- sinunkin sielullasi.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaikka Descartes sijoitti sielun paikan käpyaivoihin niin mielestäni sielu ei ole olio vaan käsite ja käsitteelle aikaansaatu vahinko on hyvin abstraktinen tapahtuma. Vai olisiko sielu sama kuin mieli?
Eikö raamatussa sanota ,että ihmisellä on monta asuinsijaa "eli monta elämää missä sielu on vaeltanut)
Voisihan tuohon Raamatun kohtaan vaihtaa sanan sielu kohdalle sanan mieli. '..mutta saisin mielelleni/sielulleni vahingon'... no jaa, =)
Mielekästä Uutta Vuotta!
Joh 14 luku
1. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Tämä Raamatunkohta ei todellakaan anna mitään tukea sielunvaellusopille. Päinvastoin. Tämä korostaa ihmisen ainutkertaisuutta yksilönä ja yksilön iankaikkisuusvastuuta tämän elämän jälkeen. "Kaikkien meidän pitää astuman Kristuksen tuomioistuimen eteen tuomittavaksi sen mukaan mitä tässä ruumiissa ollessamme olemme tehneet. Joko hyvää tai pahaa". (2. Kor 5:10)
Siinä, että Jeesus meni valmistamaan joillekin iankaikkiseen elämään sijaa, hän meni valmistamaan sijaa niille, jotka olivat (ja ovat) siirtyneet kuolemasta elämään, eli hoitaneet asiansa kuntoon niin Jumalan kuin ihmistenkin kanssa. Eli tehneet todellisen parannuksen ja saaneet puhtaan ja loukkaamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.
Mitä vielä siihen sielu-käsitteeseen tulee, niin tämä sekoittuu monessa kohtaa Raamatussa ja ihmisten ajatustottumuksissa hengen kanssa. Henki on meissä se kuolematon Jumalan antama todellisuus, joka on iankaikkisuusvastuussa tämän maallisen elämän aikaisista edesottamuksista. Ramattu sanoo myös, että "sielulliset" eivät peri iankaikkista elämää mutta "hengelliset" perivät. Mm. Juudan kirje.
Me hypnoosiasiantuntijat tiedämme, että ihmisen sielu koostuu kahdesta eri kerroksesta. Ensinnäkin päivätajunnasta, jonka toimintakenttänä ovat isot aivot ja taas alitajunasta, joka toimii pienten aivojen alueella.
Nyt tämä alitajunta meissä on kuin tietokone, joka varastoi kaikki kokemuksemme, valintamme ja tekomme ja nämä ohjelmoivat vähitellen alitajuntamme mitä moninaisimpiin riippuvuuksiin. Alkoholi- tupakka- seksuaali- ym riippuvuudet. Siinä vaiheessa kun ihmisen alitajunta on ohjelmoitunut tiettyyn elämäntapaan tai riippuvuuteen, ihmisestä on tullut tapojensa ja riippuvuuksiensa orja, joka ei pysty tietoisen tahdon (päivätajunnan) avulla itseään hallitsemaan ja riippuvuuksiaan voittamaan. Olkoon ne miten kielteisiä ja tuhoisia tahansa.
Ja vaikka ihminen joskus hyvinä hetkinään luulee voittaneensa, niin kohta samat orjuudet ja riippuvuudet kuljettavat ihmistä samaa tuhon ja turmeluksen tietä.
"Olen monta kertaa paennut, ja luullut päässeeni pois. Nyt matkaan sinne takaisin, eikö kukaan auttaa voi", laulaa Lasse Mortenson paljon puhuvassa ja opettavaisessa laulussa "Nousevan auringon talo" ja näkisin, että vahingon saaminen sielulle tarkoittaa juuri näitä alitajuntaan ohjelmoituneita riippuvuuksia.
"OI äiti kerro lapsilles, että tieni väärä on", jatketaan samassa laulussa. Eli ihmisen on syytä harkita, miten elää ja mitkä ovat hänen elämäntapojensa vaikutkset aitajuntaan ja ajalliseen ja iankaikkiseen tulevaisuuteen.
Olen lukennut paljon kirjallisuutta käsittäen "sielun vaellusta"
Esimerkiksi 1970 luvun "kukkais kansa" eli hipit olisivat Korean sodassa kuolleita Amerikkalaisia "sieluja" jotka seuraavassa elämässä halusivat näyttää sen tällä tavalla "rakkaudella kaikkia kohtaan"
mitäs tähän sanot?
'Alitajunta on kuin tietokone, johon kaikki varastoituu', sanoit.
Tähän on vaikea uskoa. Kaikki mikä muistoista palautuu mieleen, palaa uudelleen muotoiltuna, uudessa kontekstissa. Muistot ovat rakennelmia, muisti on lähellä mielikuvitusta. Kysymys ei silti ole siitä että muistikuvat olisivat 'väärennöksiä'.
Nykyisyys värittää uudelleen muistot. Muistot eivät ole todellisen kopioita eivätkä mekaanista toistoa. Muisti elää, alitajunta (mikä ja missä se nyt sitten onkaan) elää, mutta kone ei elä.
Jotkut vaalivat muistojaan, koska selittävät niillä nykyisyyttä, ja ehkä arvioivat tulevaisuuttaankin. Joskus toinen selittää toisen muistikuvat ja saattaa ehkä aiheuttaa toisen mielelle vahingon, jos selitys on väärä. En viittaa tässä sinuun hypnoosin asiantuntijana.
Muistelin Oliver Sacksia (pohtinut ja tutkinut ikänsä näitä muistiin ja tietoisuuteen liittyviä asioita, neurologi ja jotain muutakin.) - en ole varma muistanko oikein.
Muistot lapsuudesta ovat osa maailmankäsitystä.
Alitajunta on osa inhimillisyyttä, elävä, monikerroksinen, käsittämätönkin, kone ei.
En usko mielettömään tulevaisuuteen, en ainakaan iankakkiseen. Toivon.
mitä toit esiin muistikuvien vääristymistä. Nämä vääristymät ovat olenainen osa muistikuvia silloin kun ihminen pyrkii tietoisen tahtonsa avulla muistelemaan mennyttä tapahtumaa. Nämä vääristymät ovat jatkuvana ongelmana myös silloin kun oikeudessa punnitaan todistajien antamien todistusten todistusarvoa. Kysymyksessä ei ole tietoinen valehteleminen tai väärä vala, vaan todistaja vilpittömästi "muistaa" asioiden tapahtuneen juuri niin.
Tarkemman kuvan ihmisen alitajunnan ja muistin toiminnasta saamme aidoissa regressioissa, joissa hypnoositilassa oleva ihminen palautetaan johonkin aiemmin koettuun tilanteeseen. Aidossa regressiossa iäkkäämpikin ihminen elää, puhuu, piirtää, kirjoittaa jne. kuin pieni lapsi silloin kun hänet on lapsuuteen palautettu. Tällöin ihminen muistaa hyvin tarkasti sellaisiakin yksityiskohtia, joita hän ei ole pystynyt enää valvetilassa muistamaan.
ja hyvin monista lähtökohdista. Intialaisessa uskontofilosofiassa tämä sielunvaellus on keskeinen osa heidän iankaikkisuuskäsitystään ja tuskin kukaan edes kyseenalaistaa tätä näkemystä heidän keskuudessaan.
Nyt jos mennään tieteellisempään lähestymistapaan asian tarkastelussa, niin mm. maisteri Jarl Fahler käsittelee kirjassaan "Hypnoosi" hyvin laajasti parapsykologiaan liittyviä kysymyksiä. Myös sieluinvaellusta, mutta yhtään ehdottoman luotettavaa tutkimustulosta ei olla saatu laajoissakaan tieteellisissä tutkimuksissa. Eli hypnoosissa olevien ihmisten palauttamisessa aikaan ennen syntymää.
Eräs tapaus, josta olen lukenut, oli kun eräs hypnoosissa ollut henkilö oli palautettu aikaan 3000 vuotta ennen syntymäänsä. Tällöin hän oli alkanut puhumaan selvää, nyt jo unohdukseen jäänyttä, muinaisegyptin kieltä, jonka eräs profesori oli tunnistanut. Aluksi tätä pidettiin todisteena siitä, että kyseinen henkilö oli elänyt silloisena aikana, mutta sitte n ilmeni, että nämä sanat, pieni runonpätkä, olivat eräässä muinaisegyptiä käsittelevässä kirjassa, joka oli ollut kirjaston pöydällä avoinna silloin kun kyseinen henkilö oli kirjastossa käynyt. Eli kysymys oli alitajuntaan varastoituneesta havainnosta, joka hypnoosissa pulpahti esille.
Mitä vielä siihen sielunvaelluskäsityksen tulee, niin ihmisen mielikuvitus on mestari keksimään ja sepittämään sellaisia uskomuksia ja käsityksiä, joita ei koskaan pystytä käytännössä todistamaan.
"sielun vaellus"loppuu kuin kananlento,kun aivotoiminta lakkaa.
Eli käyttäkää aivojanne kun kerran ne on annettu.
Aivan totta. Luin aikanaan suurella mielenkiinnolla Reima Kampmanin kirjan - jonka nimeä en muista - se oli hypnoosissa ilmaantuneista 'sivupersoonista'.
- Mieleen jäi, että 'sivupersoonat' olivat Kampmanin arvelun mukaan eräänlaisia 'mielen tuottamia hahmoja', joihin ihminen saattoi sijoittaa piirteitä ja kokemuksia ja tunteita, joita tietoinen minä ei halua/voi tiedostaa/kokea/omaksua.
oli aikanaan varusmiespalveluksessa täällä Sodakylässä ja piti iltaisin hypnoosiesityksiä silloisella Kansantalolla. Myöhemmin hän omisti elämänsä sivupersoonien tutkimiseen ja on kirjoittanut useitakin kirjoja. Valitettavasti en ole lukenut hänen kirjojaan, mutta tuskin poikkeaa paljoakaan maisteri Jarl Fahlerin kirjallisesta tuotannosta.
Kukahan tietäisi.. No, mutta uusin teos Kampmanilta ilmestynyt vuoden-parin sisällä tästä. Tilasinkin sen jo kerran kirjastosta, mutta oli pakko perua (Persoona? Jotain sinnepäin).. kun aika ei riittänyt. Järkevä tyyppi kuitenkin.. Tämä käsitys jäi. No joo, ei hän kuitenkaan uskontoon ja uskomiseen mitään 'puolesta tai vastaan' asennetta ole ottanut.. Se siitä, jännä tyyppi.
Hyvää Uutta Vuotta, mielekästäkin, voisi toivoa!
Kyllä kuulostaisi hassulta sanoa: 'sielukasta'..
Vaikka mitä siitä
OLEN LUKERNUT PALJON KIRJOJA ( ENGLANIKSI JA VENÄKÄKSI)SIELUN VAELLUKSESTA JA OLEN MIETTINYT " HOMOJA JA LESBOJA KÄSITTÄVÄIÄ ARTIKKELEITA.TÄSSÄ OLISI EHKÄ VASTAUS SIIHEN MIKSI JOKU ON LESBO JA KUKA HOMO.
JA SIINÄ TEOKSESSA SANOTAAAN,ETTÄ " JO SIELU SYNTYY UUDESTAAN LIIAN AIKAISIN KUOLEMASTA" ESIM.
MIES NAISEN RUMIISEEN JA TOISTA PÄIN. EIKÖ TÄMÄ OLISI YMMÄRRRETTÄVÄÄ. EIKÄ SILLOIN TARVITSISI MITÄÄN PSYKIATREJA . MITÄ SANOTTE?
eikä sitä ole meidän henkisellä minuudellakaan. Niinpä homo- ja lebokysymysten tulkinta sielunvaeluksella ontuu pahemman kerran. Muutoinkaan en ole vakuuttunut koko sielunvaelluksesta. Varsinkin kun ihmiskunnassa väestön kasvu on lähes räjähdysmäistä ja nyt jos jokainen meistä yli 6 miljardista olisi elänyt useamman kerran niin ihmiskunnan ikä ei tällaiseen sielunvaellukseen yksinkertaisesti riittäisi. (On arvioitu, että Jeesuksen aikana maailmassa oli vain 170 milj. ihmistä)
Mitä vielä niihin homo- ja lesbokysymyksiin tulee, niin nämä johtuvat yksinomaan hormonitasapainon häiriöistä ja joudutaan myös pohtimaan sitä, kumpi oli ensin. Hormonihäiriö, joko johti homouteen vai ohjelmoiko ihminen homomieltymyksillään hormonitoimintansa toteuttamaan näitä mieltymyksiä?
Tässäpä kysymys.
Olen itsekin pohtinut tätä,mutta pitä myös laskea,että saattaa kuolemasta seuraavaan elämään kulua jopa tuhat vuotta tai tänne ei tarvitse syntyä enään udestaan jos karma on täytetty.
Henkinen minuus
Sielunvaellusoppi on nähtävästi muuttanut muotoaan aikojen varrella. Joko johtuen siitä, että ihsmiskunta on kehittynyt näkemään yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin mistä siinä on kyse (tai on potentiaalia), tai sitten siitä, että oppi on ollut vanhojen kansojen "keksimää" ja ihminen on nykyaikana keksinyt siihen lisää.
Nyt mietin asiaa tuolta ensimmäiseltä näkökannalta. Sielunvaelluksella primitiivisissä kansoissa, sekä idässä, että lännessä on tarkoitettu sielun vaellusta koko eliökunnassamme. Ihminen on siis voinut tuon käsityksen mukaan syntyä myös eläimeksi, jopa kasveiksi, tai muiksi henkimaailman olennoiksi. Sitä selkeyden vuoksi kutsutaan metempsykoosiksi. Tämä on siis ollut tunnettua oppi intiaaninen keskuudessa, atsteekkien, egyptiläisten, kreikkalaista ja hindujen keskuudessä. Myös monoteistisissa uskonnoissa sitä on esiintynyt, joskin pienempien mystisempien koulukuntien taholla ja näiden osalta alkuperäisyydestä tietenkin joutuu väittelemään ja kiistelemään enemmänkin.
Uusimmissa muodoissaa puhutaan tuosta opista nimellä jälleensyntyminen, uudelleensyntyminen (mutta erotettuna tietenkin uudestisyntymisestä). Oppi on kovin hajanainen ja irtonainen muuttaen kokoajan hieman muotoaan. Silti siinä on nähtävissä muutamia peruselementtejä, joista pääsen itse asiaan eli vastaukseen ihmisen hengen ja sielun erosta, minuudesta ja mahdollisesta seksuaalisen identiteetin liittymisestä noihin.
Yleisesti ottaen henkeä, syvintä ihmisen minuutta pidetään sukupuolettomana, neutrina, tai vastaavasti molemmat polaarit sisältävänä prinsiippinä. Henki tarkoittaa yhteyttä, ja ykseyttä, jossa ei ole siis polaarisuutta. Hengellä silti voi olla yksilöllinen ominaisuus. Sielulle sensijaan annetaan erilainen polaarinen merkitys. Sieluun yhdistetään persoona, ja persoonalliset mieltymykset myös. Seksuaalinen identiteetti on sielun ominaisuus.
Sielunvaelluksessa ja varsinkin jälleensyntymisopissa molemmissa on olennaista käyttää ja määritellä nuo kaksi asiaa, henki ja sen yksilöllisyys, sielu ja sen polaarisuus (persoonallisuus). Nyt jälleensyntymisopin mukaan sielu asuttaa ruumiin, ja ihminen itse samaistuu lähinnä tähän sielun varjostamaan kehon persoonallisuuteen. Ihminen elämänsä aikana tuo uusia kokemuksia sekä toiminnallisen (teot), että sisäisen elämän (tunteet ja ajatukset, myös usko) tuohon sieluun. Sielu saa siis vaikutteensa ja kerää elämästä tekojensa kautta karman eli seuraukset. Kuoleman jälkeen keho kuolee, mutta sielu jää henkiin, koska silläkin on tehtävänsä, mutta silti ehdollinen ja rajattu elinkaarensa. Myös sielu tuhoutuu kuoleman jälkeen erilaisissa prosesseissa. Sielusta kuitenkin jää jäljelle juuri menneestä elämästä saatu karma, ja se keräytyy tuohon yksilölliseen minään, henkeen. Henki taas sisältää mittaamaatoman määrän ruumistuksia ja karman"hakureissuja" ja näitten kaikkien pohjalta yksilöllinen henki syntyy uuden sielunmuodostamisen kautta elämään. Jälleensyntymisopin viimeisimmissä ja "kehittyneimmissä" muodoissa ihmiseksi kerran syntynyt minuus ei voi enää tehdä takapakkia eläin- tai alempiin luonnonkuntiin. Se minuun on liian suuri ja sisältää elementtejä, jotka eivät voi mahtua alempiin luonnonkuntiin ja niiden ilmentämiin fyysisiin orgaanisiin muotoihin. Tämä on yksi suurimmista sielunvaelluksen ja jälleensyntymisopin eroista. Jälleensyntymisopissa (reincarnation, termiä muuten käytetään myös ortodoksisessa teologiassa, mutta hieman eri merkityksessä) siis ei sielu vaella, eikä myöskään persoonallisuus (tässäkin huomattava, että jotkut erottavat uskontofilosofiassaan alemman ja ylemmän persoonallisuuden, false egon ja true egon) vaella. Vain elämän erilaisten kehityskaarien läpikulkenut yksilöllinen henki saa itselleen ensin hienon ruumiin, eli sielun ja sitten lopuksi karkeimman muodon, eli fyysinen keho. Tätä voi myös kutsua siten, että karma jälleensyntyy, jota ilmaisua käytetään enemmänkin buddhalaisuudessa.
Tässä myös pieni linkki ja pari artikkelia, joissa käsitellään aihetta, sielu, henki, karma ja jälleensyntyminen, englanniksi tosin:
http://www.newage.com.au/library/karma1.html
Tämän jälleensyntymisopin mukaan seksuaalinen identiteetti on siis edellisten ruumistusten karmista seurausta. Henki itsessään on sukupuoleton, mies-nainen, mutta sielu voi saada erilaisen annoksen "miehisyyttä" ja "naismaisuutta". Tämän opin mukaan on myös mahdollista selittää, miksi (siis ei kaikki syyt vaan se edellisin syy) miten ihmisellä voi olla biseksuaalisia taipumuksia, sekä homotaipumuksia. Jälleensyntymisoppi myös selittää, että evoluutio ei ole vain fyysistä evoluutiota, mutta myös sielunevoluutiota, ja nimenomaan niinpäin, että fyysinen muoto kehittyy ilmentämään henkeä ja sielua. Tästä syystä on myös oletettavaa, että seksuaalisen identiteetin kiistakapula, homo- tai bi-geeni muodostuu jossain vaiheessa, jos ei vielä ole muodostunut.
*****
Tämä siis pienenä kommenttina tuosta ihan mielenkiintoisesta vaihtoehdosta. Toivottavasti jollain on jotain asiallista kommentoitavaa, sillä mielelläni asiasta keskustelisin lisää. Myös muista näkökulmista kuin tuosta puoltavasta näkokulmasta, jonka nyt valitsin vaihteen vuoksi.
Hyvää Uutta vuotta, sielukasta, mutta ennenkaikkea hengellisesti antoisaa :-)
kuvataan intialaisessa filosofiassa sielun (tässä tapauksesa henkisen minän - todellisen itsen) yhtymistä alkuolevaan eli jumaluuteen. Nyt kun näitä henkiseen minään liittyviä kysymyksiä nuoruudessani tutkin; ja kun samaan aikaan olin erämaiden kasvatti ja luonnon lapsi, minulla oli mahtavat puitteet tehdä havaintoja myös luonnosta. Eläinten, lintujen ja kalojen käyttäytymisestä ja mitä enemmän näitä havaintoja tein, mm. telepaattisista yhteyksistä, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kaikki elolliset ovat saaneet alkunsa yhdestä ja samasta jumaluudesta - elämän antajasta, joka on läsnä kaikkialla luomakunnassa ja kaikissa elollisissa. Me kaikki olemme syvimmältämme yhtä henkistä kokonaisuutta ja tähän perustuu mm. telepaattiset yhteyteni koiriin, hirviin, kaloihin, muurahaisiin jne. kuin myös henkinen tiedostaminen.
Nyt pohdittavakseni on jäänyt kuitenkin se seikka, lakkaako yksilöllisyys siinä vaiheessa kun henkemme yhtyy jumaluuteen vaiko ei? Samoin se, yhtyykö kaikkien elollisten henget yhdeksi kokonaisuudeksi samalla tavoin kuin pisara yhtyessään mereen? Jos näin on, niin silloin koko uudestisyntyminen - sielun vaellus - saa täysin uuden näkökohdan. Tätä ajatusta - jos ajatellaan, että sielunvaellusta tapahtuu, puoltaa se seikka, että laajoissakaan hypnoositutkimuksissa ei ole löydetty kiistattomia todisteita muistikuvista ihmisen aikaisempien elämien aikaisista tapahtumista, joita pitäisi olla, mikäli yksilöllinen sielu kerää muistikuvia ja vie ne suraavaan elämään.
Jälleensyntymisopin syvällisempi miettiminen vaatii enemmän ja tarkempia käsiteitä kuin meillä täällä länsimailla on totuttu käyttämään. On koulukuntia, joiden mukaan ei ole olemassa minkäänlaista yksilöllistä minää, vaan se on harhaa. Näillä koulukunnilla tuo pisaran uppoaminen vtakaisin altamereen on yleinen vertauskuva. Vertauskuvaa pitemmälle miettiessä joutuu ajattelemaan niin, että kun tuosta valtamerestä nostetaan uusi kupillinen vettä ja muovataan uusi ihminen, saa tämä ihminen tuon valtameren karman ja kokemukset yhdistyneenä itselleen.
Edistyneemmät jälleensyntymisopin muodot selittävät, että näin on juuri joukkosielujen, eli eläinkunnan sielujen laita. Ihminenkään ei ole erossa eläinkunnasta, mutta eroaa juuri yksilöllisyyden puolesta tuosta valtamerestä. Itseasiassa ihmisen yksilöllisyyttä voisi kuvata yhtenä omana lampena tai järvenä, josta otetaan ja johon kerätään nuo elämänkokemukset. Vain tuosta omasta lammesta myös luodaan uudet persoonat. Lampi on silloin tuo yksilöllisyys.
Olen jonkunverran tutkinut hypnoosia. Jotkut tutkijat ovat vakuuttuneita niihin tutkimuksiin, joita on saatu, siis jälleensyntymisen puolesta. Toiset eivät vielä katso tutkimuksia riittäväksi varmasti osoittamaan asiaa. Mielestäni selitys löytyy siitä, että hypnoosi ei kykene tunkeutumaan sielun lähimpiä kerrostumia kauemmaksi, ei ihmisen yksilöllisyyteen saakka, josta käsin jälleensyntymisoppi voitaisiin todentaa. Hypnoonissa siis tutkitaan persoonan enintään korkeimpia musitikerrostumia, ei yksilöllisyyden muistia. Tällainen selitys on siis mahdollinen, jos otamme ja käsittelemme ihmistä enemmän kuin kaksi ja kolmi"ruumiillisena".
Yhtyminen persoonan osalta voi siis tapahtua joko tähän yksilölliseen minään, ja tällöin yksilöllisyys ei ole hävinnyt. Seuraavaksi joutuu miettimään, että voiko tuo yksilöllinen minä sitten yhtyä ja kadota kaikkine jälleensyntymien ja erilaistumisien jälkeen. Tähänkin on annettu erilaisia vastauksia, kaksi sovellettua muunnosta löytyy kristikunnan Kristuksen evankeliumista (Raamattu) ja vedantasta Krishnan evankeuliumista (Bhagavad Gita). Joka pysyy Kristuksessa/Krishnassa ei koskaan katoa. Tätä yhteyttä ja pysymistä kuvataan sillä, että ihmisen persoonallisuus yhtyy tietoisesti yksilöllisyyteensä, jolloin se on yhtä Korkeimman Yksilöllisen Jumalan kanssa, ja täten ei menetä koskaan yksilöllisyyttä.
Tällaisia näkökulmia asiaan, jotka ainakin teoreettisesti voivat vastata kysymyksiisi sekä ratkaista joitain "ongelmia".
Leksa kun on kova poika lukemaan niin lueppa vaikka vaan huvikses Neale Donald Walschin kirja `Keskusteluja Jumalan kanssa` , jos ei muuten kolahda niin sisältää se ainakin ajatuksia herättävää tekstiä.
sielunvaelluksesta tai paremminkin jälleensyntymisestä sen verran että vielä on olemassa paljon sieluja, jotka eivät ole inkarnoituneet maan päälle kertaakaan (vrt.väestön kasvu) ja toisaalta me, jotka elämme tällä hetkellä samaan aikaan maan päällä emme ole eläneet aina todellakaan saamaan aikaan.(maan päällä siis) siksi väkiluku on ollut pienempi. valitsemme itse milloin, mihin ja millaisten ihmisten keskelle synnymme, saadaksemme tarvittavat kokemukset..
olemme maan päällä emme oppimassa vaan muistamassa sen olemuksen, joka meissä jo on eli sen mikä jo olemme, se "korkeampi olemus." voidaksemme kokea todellisen olemuksemme meidän täytyy kokea tai ainakin tiedostaa KAIKKI mikä on ja ei ole, koska kaikki mikä on, ei ole jne.. ja harva meistä pystyy tähän yhden elämän aikana. siksi elämme useita elämiä.
todisteitakin jälleensyntymisestä löytyy, kunhan vain kaivaa...
1. Mikä on sielu?(onko se ihmiseen kuuluvaa, vai jokin elämään jäävä älyllinen henki)
2. Mihin ihmistä tarvitaan ja mitä merkitystä on ihmiselämällä jos ihmisessä on jokin kuolematon sielu. Siis miksi Jumala loi ihmisen,(koetellakseen sieluja vai?? )
3. Tai miksi ylipäätään ihmiselle piti antaa jokin "sielu", onko se vain ihmisten keksimä lohdutus kuoleman väistämättömyydelle?
Jos ihmisellä on kuolematon sielu, niin mihin Jeesuksen maksamia lunnaita tarvitaan? --->
Mat20:28..miten Jeesus antoi sielunsa lunnaina jos kerran sielu on kuolematon? vrt. miten Jeesuksen sielulle kävi?( Joh10:17).
kysyn : Mikä on sielu ja mihin sitä tarvitaan ja miksi?
Voisiko olla että sielulla kuvataan raamatussa yksilön elämää, ainakin joissakin kohdin?(vrt.3.Moos17:11, Apt.3:23, Hes18:4
(en yritä kumota kuolematonta sielua ja en välttämättä haluakkaan, vaan yritän selvittää vain näitä mitä mielessäni liikkuu ja itse suhtaudun tähän puolihuumorilla, muistakaa se:))