Päätin aloittaa aiheen lemmikin vaikutuksesta masenukseen ja osin psykooseihin. Tarkoitukseni ei ole nyt yleistää että jokaisella olisi tällainen vaikutus vaan omakohtainen kokemukseni. Olen omistanut kissan sekä koiran huomaten seuravaa:
-Kissa rentoutti mieltä ja katsoi syvälle silmiin vaan oli todella itsenäinen katsoi lähinnä että ruoka tuli sekä vesi. Pysyi tyytyväisenä kun tein aktivointileluja ja välillä käytiin valjaissa lintuja ihmetelemässä. Vaikutus masennukseen: aisoissa pysyvä vaan silti tuli päiviä kun jaksoi tehdä tarpeellisen ja vaivuin taas omaan synkyyteen.
-Koira vie säännöllisesti ulos ja tuo ihmisiä hiukan lähemmäksi eli tulee juteltuakin ja välillä mennään käymään koirakoululla touhuamaan sekä tapaamaan muita. Tosin tullut huomattua että koiran myötä tulee osteltua enemmän kuin kissan aikana, terapeutti epäili maniaa tai että turrutan tällä ostelulla pahaa oloani.
Vaikutus masennukseen: Pysynyt silti taustalla ja psykoosit ajoitain iskee silti johtuen traumaattisesta lapsuudesta. Tulee luistetua lenkkien välissä sängyn puolelle välillä nukkumaan ja kello herättää seuraavaan lenkkiin. Mulla on terapeutti tukena ja käy välillä kotikäynnillä katsomassa miten arki rullaa koiran kanssa. Lupasi auttaa jos tulee ylitsepääsemätön este koiran hoidolle.
Tarkoitukseni on siis sanoa ettei se lemmikki välttämättä poista sitä itse asiaa eli masennusta tai ahdinkoa vaan omalla kohdallani huomasin että omaa aktiivisuutta tarvitaan silti. Koira ei ainakaan ole hyvä valinta alkuun jos tosissaan tuntuu ettei jaksa nousta sängystä ylös vaikka kuinka pinnistäisi.
Jos haluaa eläinterapiaa niin suositan aloitamaan löytöeläintalolta joka on vapaahetoista eli välipäivät ei haittaa. Sitten kun vointi paranee voi ottaa kaverin koiran tai kissan hoitoon/ kysellä noista yhdistyksestä kotihoitoa vailla olevaa eläintä.
-Kissa rentoutti mieltä ja katsoi syvälle silmiin vaan oli todella itsenäinen katsoi lähinnä että ruoka tuli sekä vesi. Pysyi tyytyväisenä kun tein aktivointileluja ja välillä käytiin valjaissa lintuja ihmetelemässä. Vaikutus masennukseen: aisoissa pysyvä vaan silti tuli päiviä kun jaksoi tehdä tarpeellisen ja vaivuin taas omaan synkyyteen.
-Koira vie säännöllisesti ulos ja tuo ihmisiä hiukan lähemmäksi eli tulee juteltuakin ja välillä mennään käymään koirakoululla touhuamaan sekä tapaamaan muita. Tosin tullut huomattua että koiran myötä tulee osteltua enemmän kuin kissan aikana, terapeutti epäili maniaa tai että turrutan tällä ostelulla pahaa oloani.
Vaikutus masennukseen: Pysynyt silti taustalla ja psykoosit ajoitain iskee silti johtuen traumaattisesta lapsuudesta. Tulee luistetua lenkkien välissä sängyn puolelle välillä nukkumaan ja kello herättää seuraavaan lenkkiin. Mulla on terapeutti tukena ja käy välillä kotikäynnillä katsomassa miten arki rullaa koiran kanssa. Lupasi auttaa jos tulee ylitsepääsemätön este koiran hoidolle.
Tarkoitukseni on siis sanoa ettei se lemmikki välttämättä poista sitä itse asiaa eli masennusta tai ahdinkoa vaan omalla kohdallani huomasin että omaa aktiivisuutta tarvitaan silti. Koira ei ainakaan ole hyvä valinta alkuun jos tosissaan tuntuu ettei jaksa nousta sängystä ylös vaikka kuinka pinnistäisi.
Jos haluaa eläinterapiaa niin suositan aloitamaan löytöeläintalolta joka on vapaahetoista eli välipäivät ei haittaa. Sitten kun vointi paranee voi ottaa kaverin koiran tai kissan hoitoon/ kysellä noista yhdistyksestä kotihoitoa vailla olevaa eläintä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eläimestä on vastuu ja se pitää hoitaa. Kuitenkin elävä olento tuo lämpöä ja aktivoi. Ihminen tarvitsee aktiviteetteja oli sitten terve tai sairas. Jokainen turtuu ja tylsistyy, jos ei ole mitään juttuja ja tehtävää. Minun iäkäs tätini hoitaa kukkia kotonaan, ja sukunsa ja ystävien haudoilla. Niitä hän kastelee, lannoittaa, nyppii vanhoja kukkakantoja pois. On hänellä vielä pieni juurikasvimaakin. Siinä ne päivät kuluivat rattoisasti.
Ihan vasta puhuttiin aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12373829
Ite sitä mieltä, että sisälemmikkien elämä on SINÄ ja kun sun elämä pysähtyy, niin pysähtyy niidenkin, aina vaan samaa sillon tällöin liikkuvaa kuvaa joutuu katsomaan ikkunasta. Ne haluaa elää yhtälailla kuin ihmisetkin. Jos teillä itellä olis pelkkä ikkuna ja silloin tällöin lenkkeilyä - harvat haluaa semmosta elämää.