http://www.yle.fi/silminnakija/seuraava.php
Huhu joukkohaudoista
Torstaina 14.10.2004 klo 22.35 TV2
Silminnäkijän raportti ”Huhu joukkohaudoista” on kaupunkitarina, joka on elänyt Lappeenrannassa 60 vuotta. Huhun mukaan kaupungissa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka teloitti satoja suomalaisia rintamakarkureita.
- Väitetään, että teloitettujen ruumiita ei haudattu syvälle. Kesällä 1945 joukkohaudat alkoivat haista ja niitä jouduttiin kalkitsemaan, kertoo Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponen.
Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua ja Viipurin menetyksen jälkeen Kannaksella pidätettiin lähes 30 000 rintamakarkuria ja joukoistaan harhautunutta. Selustaan paenneista suuri osa päätyi Lappeenrantaan.
- Lappeenrantalaisilla on suunnattoman upea mielikuvitus, jos he ovat keksineet kaiken sen, minkä ovat kertoneet, naurahtaa kirjailija Heikki Hietamies, jonka vastailmestynyt kirja kertoo Huhtiniemen tapahtumista.
Tarinan mukaan kaupungissa teloitettiin päivittäin useita rintamakarkureita. Heidät haudattiin kuin koirat kunniattomiin joukkohautoihin Lappeenrannan länsipuolelle. Onko kyse jatkosodan tarkimmin varjellusta sotasalaisuudesta vai karjalaisten vilkkaasta mielikuvituksesta?
- Se on vahva huhu. Huhtiniemen teloituksista ei löydy yhtään asiakirjaa, väittää Sota-arkiston tutkija Seppo Klemettilä.
Toimittaja Juha Portaankorvan ohjaamassa Silminnäkijässä kuitenkin useat lappeenrantalaiset uskovat Huhtiniemen tapahtumiin. Lisäksi monet asiaa tutkineet ovat törmänneet outoihin löytöihin ja tapahtumiin.
- Näin Lappeenrannassa kaksi kuorma-autoa, joiden lavoilla oli suomalaisten sotilaiden ruumiita. Ne oli pinottu päällekkäin kasvot alaspäin. Myöhemmin kuulin, ettei kaatuneita kuljetettu sillä tavoin. Lisäksi Lappeenrannassa ei ollut kaatuneiden keräyspaikkaa, kertoo Osmo Silvas, joka oli evakuoimassa Lappeenrantaa kesällä 1944.
- Eräs herra näytti minulle salaisen kenttäoikeuden asiakirjoja. Ne olivat leimoilla varustettuja ja niissä oli rintamakarkureiden nimet ja syntymäajat. Se oli hirvittävä kokemus lukea ne paperit, muistelee Elli Matkonen.
- Nämä teloitukset ovat merkinneet eräille 60 vuoden yksinäisyyttä, toisille hirvittävän salaisuuden kantamista. Kaupunki etsii edelleen murhaajia, toteaa rovasti Matti J. Kuronen.
Lappeenrannan teloitukset Katso 22.35 silminnäkijä
26
2798
Vastaukset
- vm -38
Tämä asia on pidetty niin salassa, ettei kukaan tiedä, kuka tietäisi siitä jotain. Kuusikymmentä vuotta on todistettu vääräksi Paasikiven sanoja: "Jos Suomessa kaksi ihmistä tietää jonkun asian, ei se enää pysy salassa." Vaiteliaiden veljien salaliitto osoittaa, että vilkkaudestaan huolimatta karjalaiset eivät kerro asioita, vaikka niistä olisi YYA-vuosina maksettu hyvin. Kumma etteivät edes haudankaivajat tai teloitusjoukkueen jäsenet ole paljastaneet juovuspäissään asioita, jos esimiehet olisivatkin osanneet pitää suunsa kiinni. Etteivät vain avaruuden vihreät pienet miehet olisi olleet puuhissaan.
- Tuntematon Sotilas
Katsoin juuri TV2 Silminnäkijä dokumentin Lappeenrannan oletetuista joukkohaudoista. Olin aikaisemmin lukenut ja kuullut jotain epämääräisiä juttuja aiheesta mutta täytyy sanoa, että kyseinen dokumentti herätti enemmän kiinnostusta asiaa kohtaan. Tietääkö teistä lukijoista tai paikallisista ihmisistä kukaan mitään jota voisi ehkä jakaa minulle tästä aiheesta. Asuin aikanaan hetkisen Lappeenrannassa mutta en törmännyt kyseiseen aiheeseen paikallisten kanssa käydyissä keskusteluissa.
- Kerettiläinen
Kyllä tällainenkin asia kuuluu mielestäni niihin, jotka pitää selvittää. Epätietoisuus ja paisuvat huhut ovat aina pahasta.
Jos teloituksia on tapahtunut mittava määrä, on asia erittäin ikävä. Toisaalta se on myös ymmärrettävä, koska yksiköstä karkaamisen on periaatteessa mahdollista laajentua yleiseksi joukkopaoksi. On muistettava, että kesän 1944 torjuntavoittojen onnistuminen oli aivan siinä ja siinä, eikä hyökkääjälle voitu antaa yhtään etua lisää.
Henkilökohtaisten tragedioiden laatua tämä ei tietenkään miksikään muuta.
Taas toisaalta: jos suremme omien teloittamia, tulee vielä enemmän surra niitä jotka hyökkääjä tappoi.
Kaikenkaikkiaan koko surkeutta ei olisi tullut, ellei imperialistinen roistovaltio Venäjä olisi alottanut sotaa pienempäänsä vastaan.
Lopuksi totean, että suomalaisen(kin), imperialistisen hyökääjän puolesta toimineen partisaanin, desantin tms teloittamisessa en näe mitään väärää. Lappeenrannassahan ei näistä tosin ole kysymys.
Mitä siellä on tapahtunut ja missä määrin kuuluu mielestäni selvitystä kaipaaviin asioihin. Dokumentteja voi olla vaikea löytää, mutta jäännöksiä periaatteessa kyllä.
PS. Eikös jstkn sotaoikeuden tuomarista tehty joku kirjakin tässä taannoin? Voi olla että muistan jtnkn väärin.- Ostanut sen
Se viime jouluna markkinoille tullut sotatuomarin päiväkirja -muistelmat kirja oli tosi kesy kirja vailla MITÄÄN paljastuksia saati sensaatioita. Edes kuolemantuomioita ei tainnut tulla... Olikohan se joku Paavo Alkio se kirjassa
esiintynyt henkilö. Oli sodan jälkeen Vaasassa.
http://www.oikeus.fi/23202.htm
" Sotatuomarin tehtäviin saivat komennuksen meidän vanhemman polven aikanaan hyvin tuntemat J.H.Sandelin, Paavo Alkio, Åke Kuhlefelt, Eero Luutonen ja Usko Kärki. Kaikki jo poismenneitä. Näyttäisi siltä, että sotatuomareista huomattava määrä oli Turun, Vaasan ja Viipurin hovioikeuden viskaaleita. Joku asessorikin mukana.
Tämän talon miehistä Paavo Alkio sai komennuksen taisteluyhtymän sotatuomariksi, niin talvi- kuin jatkosotaankin, divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtajaksi, joka oli mahdollisista tehtävistä kaikkein raskain. Kenttäoikeus seurasi tiiviisti rintamalinjaa, joskus vain kilometrinkin etäisyydellä.
Viskaali Alkio oli ahkera muistiinpanija kaikissa elämänsä vaiheissa. Jatkosodan päiväkirja tuli, niin kuin tiedätte, jokin aika sitten julkisuuteen. Presidentti pyysi, että kertoisin tänään siitä täällä.
Muistiinpanojen punainen lanka kulkee teemassa: ihminen ja ihmisyys, kun yhteiskunta on sodan puristuksessa, kun kaikki, isänmaan olemassa oloa myöten, on vaakalaudalla.
Jääkö meille mitään? kysyy Alkio synkässä yksinpuhelussaan, yöllä Syvärillä Grishinskajan kylässä. Mitkä ovat tässä tilanteessa oikeusvaltion aseiden rajat yksilöön nähden? Kun kaikki miehet eivät ole sotilaiksi syntyneet. Eivät ole yhtä vahvoja tappamaan kuin muut. Päiväkirja viestiikin ennen muuta - yksilön kannalta - jatkosodan todellisuutta. Kaikki Itä-Karjalan kauneuden ja kurjuuden keskellä. Intellektuellin ja monilahjakkaan miehen viestinä.
Kovaotteisen ja kylmäksi tunnetun komentajan mielestä sotatuomari oli kaunosielu, kun ei käytä kuolemantuomiota ja vieläpä taivuttaa hänen määräämänsä upseerijäsenetkin omalle kannalleen. Upseerin ja tuomarin välinen näkemysero saa runsaasti tilaa päiväkirjassa. Alkio kirjoittaa mm: ..." - Hakija
Ostanut sen kirjoitti:
Se viime jouluna markkinoille tullut sotatuomarin päiväkirja -muistelmat kirja oli tosi kesy kirja vailla MITÄÄN paljastuksia saati sensaatioita. Edes kuolemantuomioita ei tainnut tulla... Olikohan se joku Paavo Alkio se kirjassa
esiintynyt henkilö. Oli sodan jälkeen Vaasassa.
http://www.oikeus.fi/23202.htm
" Sotatuomarin tehtäviin saivat komennuksen meidän vanhemman polven aikanaan hyvin tuntemat J.H.Sandelin, Paavo Alkio, Åke Kuhlefelt, Eero Luutonen ja Usko Kärki. Kaikki jo poismenneitä. Näyttäisi siltä, että sotatuomareista huomattava määrä oli Turun, Vaasan ja Viipurin hovioikeuden viskaaleita. Joku asessorikin mukana.
Tämän talon miehistä Paavo Alkio sai komennuksen taisteluyhtymän sotatuomariksi, niin talvi- kuin jatkosotaankin, divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtajaksi, joka oli mahdollisista tehtävistä kaikkein raskain. Kenttäoikeus seurasi tiiviisti rintamalinjaa, joskus vain kilometrinkin etäisyydellä.
Viskaali Alkio oli ahkera muistiinpanija kaikissa elämänsä vaiheissa. Jatkosodan päiväkirja tuli, niin kuin tiedätte, jokin aika sitten julkisuuteen. Presidentti pyysi, että kertoisin tänään siitä täällä.
Muistiinpanojen punainen lanka kulkee teemassa: ihminen ja ihmisyys, kun yhteiskunta on sodan puristuksessa, kun kaikki, isänmaan olemassa oloa myöten, on vaakalaudalla.
Jääkö meille mitään? kysyy Alkio synkässä yksinpuhelussaan, yöllä Syvärillä Grishinskajan kylässä. Mitkä ovat tässä tilanteessa oikeusvaltion aseiden rajat yksilöön nähden? Kun kaikki miehet eivät ole sotilaiksi syntyneet. Eivät ole yhtä vahvoja tappamaan kuin muut. Päiväkirja viestiikin ennen muuta - yksilön kannalta - jatkosodan todellisuutta. Kaikki Itä-Karjalan kauneuden ja kurjuuden keskellä. Intellektuellin ja monilahjakkaan miehen viestinä.
Kovaotteisen ja kylmäksi tunnetun komentajan mielestä sotatuomari oli kaunosielu, kun ei käytä kuolemantuomiota ja vieläpä taivuttaa hänen määräämänsä upseerijäsenetkin omalle kannalleen. Upseerin ja tuomarin välinen näkemysero saa runsaasti tilaa päiväkirjassa. Alkio kirjoittaa mm: ..."http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/675.html
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=paavo alkio sotatuomari&lr= - Ohoh
Ostanut sen kirjoitti:
Se viime jouluna markkinoille tullut sotatuomarin päiväkirja -muistelmat kirja oli tosi kesy kirja vailla MITÄÄN paljastuksia saati sensaatioita. Edes kuolemantuomioita ei tainnut tulla... Olikohan se joku Paavo Alkio se kirjassa
esiintynyt henkilö. Oli sodan jälkeen Vaasassa.
http://www.oikeus.fi/23202.htm
" Sotatuomarin tehtäviin saivat komennuksen meidän vanhemman polven aikanaan hyvin tuntemat J.H.Sandelin, Paavo Alkio, Åke Kuhlefelt, Eero Luutonen ja Usko Kärki. Kaikki jo poismenneitä. Näyttäisi siltä, että sotatuomareista huomattava määrä oli Turun, Vaasan ja Viipurin hovioikeuden viskaaleita. Joku asessorikin mukana.
Tämän talon miehistä Paavo Alkio sai komennuksen taisteluyhtymän sotatuomariksi, niin talvi- kuin jatkosotaankin, divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtajaksi, joka oli mahdollisista tehtävistä kaikkein raskain. Kenttäoikeus seurasi tiiviisti rintamalinjaa, joskus vain kilometrinkin etäisyydellä.
Viskaali Alkio oli ahkera muistiinpanija kaikissa elämänsä vaiheissa. Jatkosodan päiväkirja tuli, niin kuin tiedätte, jokin aika sitten julkisuuteen. Presidentti pyysi, että kertoisin tänään siitä täällä.
Muistiinpanojen punainen lanka kulkee teemassa: ihminen ja ihmisyys, kun yhteiskunta on sodan puristuksessa, kun kaikki, isänmaan olemassa oloa myöten, on vaakalaudalla.
Jääkö meille mitään? kysyy Alkio synkässä yksinpuhelussaan, yöllä Syvärillä Grishinskajan kylässä. Mitkä ovat tässä tilanteessa oikeusvaltion aseiden rajat yksilöön nähden? Kun kaikki miehet eivät ole sotilaiksi syntyneet. Eivät ole yhtä vahvoja tappamaan kuin muut. Päiväkirja viestiikin ennen muuta - yksilön kannalta - jatkosodan todellisuutta. Kaikki Itä-Karjalan kauneuden ja kurjuuden keskellä. Intellektuellin ja monilahjakkaan miehen viestinä.
Kovaotteisen ja kylmäksi tunnetun komentajan mielestä sotatuomari oli kaunosielu, kun ei käytä kuolemantuomiota ja vieläpä taivuttaa hänen määräämänsä upseerijäsenetkin omalle kannalleen. Upseerin ja tuomarin välinen näkemysero saa runsaasti tilaa päiväkirjassa. Alkio kirjoittaa mm: ..."http://www.sss.fi/arkisto/lue.asp?sivu=2003/12/14/mielipide&file=1418988.asp
Kenraali ja sotatuomari
Matti A. Pohjola
Joskus käy niin, etteivät ihmiset tule toimeen keskenään, vaikka pitäisikin. Silloin on tullut tavaksi sanoa, että kyseisten ihmisten "kemiat" hyljeksivät toisiaan tai arkisesti vain, että kumppanuksilla on vääränlainen pärstäkerroin.
Jatkosodan aikainen kenraali Kaarlo Heiskanen eli Kylmä-Kalle ei tullut millään toimeen sotatuomari Paavo Alkion, legendaarisen Santeri Alkion pojan kanssa. Heiskanen oli suoraviivainen sotilas ja rankkojen tuomioiden kannattaja, kun taas Alkio puolusti tinkimättä asemansa riippumattomuutta ja sovelsi tuomioissaan inhimillisyyttä.
- Herra Jumala, heiltähän puuttuvat alkeellisimmatkin ihmistavat, kirjoitti Paavo Alkio (1902-1983) järkyttävään päiväkirjaansa, joka on julkaistu kaksi vuosikymmentä kirjoittajansa kuoleman jälkeen.
1. Paavo Alkio oli sotatuomarina jo talvisodassa, jolloin komentajana oli jääkärikenraali Paavo Talvela. Kerran kahdelle sotamiehelle vaadittiin rangaistusta sen johdosta, että he olivat antaneet kourallisen riisiä ja näkkileipää nälkäisille Itä-Karjalan asukkaille.
- Päätin koko sotaoikeuteni voimalla, piru vieköön, vapauttaa sotilaat, Alkio kirjoittaa. Hänen mukaansa älyn ja armeliaisuuden käyttäminen syrjäytti lain. Kenttäoikeus hyväksyi menettelyn.
Kun rintamalle lähetettiin suoraan koulutuskeskuksista jopa 17-vuotiaita alokkaita, Paavo Alkio esitti, ettei näitä kokemattomia nuorukaisia tutkittaisi sattuneiden virheiden vuoksi pikaoikeuksissa.
Talvela hyväksyi oitis asian ja antoi kauaskantoisen "inhimillisen käskyn".
2. Toisin oli jatkosodassa. Ensimmäiset vakavat yhteentörmäykset ajoittuivat maaliskuulle 1942. Heiskanen kutsui Alkion henkilökohtaiseen puhutteluun ja sai "suorastaan raivokohtauksen sen johdosta, ettei vakoojia oltu tuomittu kuolemaan."
Alkio selvitti juridiset perusteet ja hiiltyi itsekin sen verran, että ilmoitti paikkansa olevan käytettävissä. "Joka tapauksessa aion tehdä parhaani edelleen: aion toimia tuomarinvalani ja omantuntoni mukaisesti ja ottaa huomioon tilanteen vaatimukset."
Ja sama jatkui lähes jokaisen kenttäoikeuden istunnon jälkeen. "Jos osaisin aina vain sanoa kyllä, Herra Kenraali ja antaa kaiken mennä, selviäisin vähemmällä. Mutta en voi olla soittamatta suutani, kun luulen olevani oikeassa", Alkio murehtii päiväkirjassaan.
Aikanaan Alkio sai siirron muille rintamaosille, niin kuin hän oli toivonutkin, ja sotatuomarin työ normalisoitui.
Sotatuomioistuimissa tuomittiin vv. 1939-46 kuolemaan 681 ja heistä teloitettiin 528. Vankeutta sai yli 31 000 sotilasta.
3. "Kenttäoikeuteni asiakkaissa on harvoja roistoja, mutta paljon erehtyneitä ihmisiä", Alkio totesi 10. elokuuta 1942.
Tämä humanistinen näkemys seurasi tinkimättömän oikeusoppineen toimintaa myöhemminkin. Mutta kun vastapelurina oli kovapintainen Heiskanen, ei törmäyksiä voitu välttää. Onneksi kaikki kenraalit eivät olleet yksiä ja samoja heiskasia; eivät tosin tuomaritkaan paavoalkioita. - Kerettiläinen
Ohoh kirjoitti:
http://www.sss.fi/arkisto/lue.asp?sivu=2003/12/14/mielipide&file=1418988.asp
Kenraali ja sotatuomari
Matti A. Pohjola
Joskus käy niin, etteivät ihmiset tule toimeen keskenään, vaikka pitäisikin. Silloin on tullut tavaksi sanoa, että kyseisten ihmisten "kemiat" hyljeksivät toisiaan tai arkisesti vain, että kumppanuksilla on vääränlainen pärstäkerroin.
Jatkosodan aikainen kenraali Kaarlo Heiskanen eli Kylmä-Kalle ei tullut millään toimeen sotatuomari Paavo Alkion, legendaarisen Santeri Alkion pojan kanssa. Heiskanen oli suoraviivainen sotilas ja rankkojen tuomioiden kannattaja, kun taas Alkio puolusti tinkimättä asemansa riippumattomuutta ja sovelsi tuomioissaan inhimillisyyttä.
- Herra Jumala, heiltähän puuttuvat alkeellisimmatkin ihmistavat, kirjoitti Paavo Alkio (1902-1983) järkyttävään päiväkirjaansa, joka on julkaistu kaksi vuosikymmentä kirjoittajansa kuoleman jälkeen.
1. Paavo Alkio oli sotatuomarina jo talvisodassa, jolloin komentajana oli jääkärikenraali Paavo Talvela. Kerran kahdelle sotamiehelle vaadittiin rangaistusta sen johdosta, että he olivat antaneet kourallisen riisiä ja näkkileipää nälkäisille Itä-Karjalan asukkaille.
- Päätin koko sotaoikeuteni voimalla, piru vieköön, vapauttaa sotilaat, Alkio kirjoittaa. Hänen mukaansa älyn ja armeliaisuuden käyttäminen syrjäytti lain. Kenttäoikeus hyväksyi menettelyn.
Kun rintamalle lähetettiin suoraan koulutuskeskuksista jopa 17-vuotiaita alokkaita, Paavo Alkio esitti, ettei näitä kokemattomia nuorukaisia tutkittaisi sattuneiden virheiden vuoksi pikaoikeuksissa.
Talvela hyväksyi oitis asian ja antoi kauaskantoisen "inhimillisen käskyn".
2. Toisin oli jatkosodassa. Ensimmäiset vakavat yhteentörmäykset ajoittuivat maaliskuulle 1942. Heiskanen kutsui Alkion henkilökohtaiseen puhutteluun ja sai "suorastaan raivokohtauksen sen johdosta, ettei vakoojia oltu tuomittu kuolemaan."
Alkio selvitti juridiset perusteet ja hiiltyi itsekin sen verran, että ilmoitti paikkansa olevan käytettävissä. "Joka tapauksessa aion tehdä parhaani edelleen: aion toimia tuomarinvalani ja omantuntoni mukaisesti ja ottaa huomioon tilanteen vaatimukset."
Ja sama jatkui lähes jokaisen kenttäoikeuden istunnon jälkeen. "Jos osaisin aina vain sanoa kyllä, Herra Kenraali ja antaa kaiken mennä, selviäisin vähemmällä. Mutta en voi olla soittamatta suutani, kun luulen olevani oikeassa", Alkio murehtii päiväkirjassaan.
Aikanaan Alkio sai siirron muille rintamaosille, niin kuin hän oli toivonutkin, ja sotatuomarin työ normalisoitui.
Sotatuomioistuimissa tuomittiin vv. 1939-46 kuolemaan 681 ja heistä teloitettiin 528. Vankeutta sai yli 31 000 sotilasta.
3. "Kenttäoikeuteni asiakkaissa on harvoja roistoja, mutta paljon erehtyneitä ihmisiä", Alkio totesi 10. elokuuta 1942.
Tämä humanistinen näkemys seurasi tinkimättömän oikeusoppineen toimintaa myöhemminkin. Mutta kun vastapelurina oli kovapintainen Heiskanen, ei törmäyksiä voitu välttää. Onneksi kaikki kenraalit eivät olleet yksiä ja samoja heiskasia; eivät tosin tuomaritkaan paavoalkioita.Erittäin mielenkiintoista tekstiä. Tällaista lukee mielellään.
- tuomas
Ohoh kirjoitti:
http://www.sss.fi/arkisto/lue.asp?sivu=2003/12/14/mielipide&file=1418988.asp
Kenraali ja sotatuomari
Matti A. Pohjola
Joskus käy niin, etteivät ihmiset tule toimeen keskenään, vaikka pitäisikin. Silloin on tullut tavaksi sanoa, että kyseisten ihmisten "kemiat" hyljeksivät toisiaan tai arkisesti vain, että kumppanuksilla on vääränlainen pärstäkerroin.
Jatkosodan aikainen kenraali Kaarlo Heiskanen eli Kylmä-Kalle ei tullut millään toimeen sotatuomari Paavo Alkion, legendaarisen Santeri Alkion pojan kanssa. Heiskanen oli suoraviivainen sotilas ja rankkojen tuomioiden kannattaja, kun taas Alkio puolusti tinkimättä asemansa riippumattomuutta ja sovelsi tuomioissaan inhimillisyyttä.
- Herra Jumala, heiltähän puuttuvat alkeellisimmatkin ihmistavat, kirjoitti Paavo Alkio (1902-1983) järkyttävään päiväkirjaansa, joka on julkaistu kaksi vuosikymmentä kirjoittajansa kuoleman jälkeen.
1. Paavo Alkio oli sotatuomarina jo talvisodassa, jolloin komentajana oli jääkärikenraali Paavo Talvela. Kerran kahdelle sotamiehelle vaadittiin rangaistusta sen johdosta, että he olivat antaneet kourallisen riisiä ja näkkileipää nälkäisille Itä-Karjalan asukkaille.
- Päätin koko sotaoikeuteni voimalla, piru vieköön, vapauttaa sotilaat, Alkio kirjoittaa. Hänen mukaansa älyn ja armeliaisuuden käyttäminen syrjäytti lain. Kenttäoikeus hyväksyi menettelyn.
Kun rintamalle lähetettiin suoraan koulutuskeskuksista jopa 17-vuotiaita alokkaita, Paavo Alkio esitti, ettei näitä kokemattomia nuorukaisia tutkittaisi sattuneiden virheiden vuoksi pikaoikeuksissa.
Talvela hyväksyi oitis asian ja antoi kauaskantoisen "inhimillisen käskyn".
2. Toisin oli jatkosodassa. Ensimmäiset vakavat yhteentörmäykset ajoittuivat maaliskuulle 1942. Heiskanen kutsui Alkion henkilökohtaiseen puhutteluun ja sai "suorastaan raivokohtauksen sen johdosta, ettei vakoojia oltu tuomittu kuolemaan."
Alkio selvitti juridiset perusteet ja hiiltyi itsekin sen verran, että ilmoitti paikkansa olevan käytettävissä. "Joka tapauksessa aion tehdä parhaani edelleen: aion toimia tuomarinvalani ja omantuntoni mukaisesti ja ottaa huomioon tilanteen vaatimukset."
Ja sama jatkui lähes jokaisen kenttäoikeuden istunnon jälkeen. "Jos osaisin aina vain sanoa kyllä, Herra Kenraali ja antaa kaiken mennä, selviäisin vähemmällä. Mutta en voi olla soittamatta suutani, kun luulen olevani oikeassa", Alkio murehtii päiväkirjassaan.
Aikanaan Alkio sai siirron muille rintamaosille, niin kuin hän oli toivonutkin, ja sotatuomarin työ normalisoitui.
Sotatuomioistuimissa tuomittiin vv. 1939-46 kuolemaan 681 ja heistä teloitettiin 528. Vankeutta sai yli 31 000 sotilasta.
3. "Kenttäoikeuteni asiakkaissa on harvoja roistoja, mutta paljon erehtyneitä ihmisiä", Alkio totesi 10. elokuuta 1942.
Tämä humanistinen näkemys seurasi tinkimättömän oikeusoppineen toimintaa myöhemminkin. Mutta kun vastapelurina oli kovapintainen Heiskanen, ei törmäyksiä voitu välttää. Onneksi kaikki kenraalit eivät olleet yksiä ja samoja heiskasia; eivät tosin tuomaritkaan paavoalkioita.Joukkoosastoihin palaneilta kiinnisaaduilta pakenijoilta Pajari vaati kirjallisen "lisäsotilasvalan".
Sama vala kirjoitutettiin niilläkin jotka eivät oleet karaneet missään vaiheessa.
Eräs tälläinen sotamies teloitettiin koska hän ei suostunut kirjoittamaan sitoumusta.
Jälkeenpäin selvisi,että vakuutus koski vain pakenijoita. Asemansa pitäneiltä ei lisävalaa olisi ollut tarpeen vaatia. Vaan kenttäoikeus oli jo toiminut. - toimenpiteitä tarvitaan
Yksi asia on ainakin varmaa: Huhtiniemestä löytyy luurankoja. Ne ovat sinne haudattu vuonna 1918-1922 tai myöhemmin.
Mielestäni olisi vihdoin ryhdyttävä toimenpiteisiin asian suhteen: a) Selvitettävä puolueettomasti, milloin ruumiit on haudattu ja miten paljon niitä on. b) Siirretävä luut pois leirintäalueen alta ja haudattava ne esim. hautausmaalle joukkohautaan.
Tuntuu kummallistelta, että suomalaiset käyvät menetetyssä karjalassa kaivamassa sodassa kadonneita, mutta oma "takapiha" ei kiinnosta.
- Ihmettelijä
Jos haluttiin "kohottaa taistelumoraalia" niin silloinhan teloituksien oli pitänyt olla mahdollisimman julkisia! Salaamisen logiikka ei oikein mene jakeluun tätä taustaa vasten.
Jos tarkoitus oli rangaista jälkikäteen esim. Viipurin juoksijoita niin tappioluvut taasen eivät taida täsmätä vai pantiinko kaikki vaan sodassa kadonneitten listalle?- käytännön ongelmat
Kuinka paljon väkeä tarvitaan satojen vankien telottamiseen. Jos sellaista tapahtui, niin ei heitä yhdellä kertaa surmattu. Tarvitaan päätöksentekijät ja toimeenpanijat, vanginvartijat ja haudankaivajat. Ympäristössä kyllä pannaan merkille, jos jotain outoa on tekeillä, joten uteliaitakin sotajoukoissa riittää. On hyvin vaikea uskoa, että kaikki olisivat pysyneet vaiti heinäkuun 1944:n tapahtumista, koska syyskuussa samana vuonna tuuli kääntyi, tuli rauha ja sotarikoksia alettiin tutkia. Jos kuuteenkymmeneen vuoteen ei todistajia ole tullut esiin eikä todisteita ilmaantunut, niin tämä huhu ei taida saada vahvistusta.
Sodan aikana tapahtui paljon sellaista, jota rauhan aikana ei voi hyväksyä tai ymmärtää. Paljon on kuultu karmeita tarinoita, joille on voitu saada vahvistusta historiasta. Tämä Lappeenrannan juttu ei ole vahvistusta saanut, vaikka sitä on tutkittu jo vuosikymmenet. - Ihmettelijä
käytännön ongelmat kirjoitti:
Kuinka paljon väkeä tarvitaan satojen vankien telottamiseen. Jos sellaista tapahtui, niin ei heitä yhdellä kertaa surmattu. Tarvitaan päätöksentekijät ja toimeenpanijat, vanginvartijat ja haudankaivajat. Ympäristössä kyllä pannaan merkille, jos jotain outoa on tekeillä, joten uteliaitakin sotajoukoissa riittää. On hyvin vaikea uskoa, että kaikki olisivat pysyneet vaiti heinäkuun 1944:n tapahtumista, koska syyskuussa samana vuonna tuuli kääntyi, tuli rauha ja sotarikoksia alettiin tutkia. Jos kuuteenkymmeneen vuoteen ei todistajia ole tullut esiin eikä todisteita ilmaantunut, niin tämä huhu ei taida saada vahvistusta.
Sodan aikana tapahtui paljon sellaista, jota rauhan aikana ei voi hyväksyä tai ymmärtää. Paljon on kuultu karmeita tarinoita, joille on voitu saada vahvistusta historiasta. Tämä Lappeenrannan juttu ei ole vahvistusta saanut, vaikka sitä on tutkittu jo vuosikymmenet.Siis kyseessähän EI ole mikään sotarikos vaan nimenomaan jo rauhan aikana säädetty lakien ja asetusten mukainen tuomio rikoksesta, joka on jo tehty ja mistä tämä ankarin rangaistus on saatu!
Eihän asiassa ole mitään kummallista. Kaikissa armeijoissahan teloitetaan myöskin omia olipa rikos sitten sen mukainen tai ei.
Sakemanit antoi aika herkäsri kuolemantuomion vaikkapa perunavarkaalle tai pelkurille taistelussa. Sakemannien Lapin armeijakin taisi teloittaa sadoittain omiaan mutta ei niistä kukaan puhu mitään.
Esim. tapaus Alakulppi, jossa sakemannien komppanianpäällikkö alkoi osoittamaan pelkuruuttaan ja ei lähtenyt samanaikaisesti hyökkäykseen suomalaisten mukana.
Alakulppi haavoittui pahasti ja sakemanni ammuttiin, olikohan kapteeni peräti. - Gutta-Perkka
Ihmettelijä kirjoitti:
Siis kyseessähän EI ole mikään sotarikos vaan nimenomaan jo rauhan aikana säädetty lakien ja asetusten mukainen tuomio rikoksesta, joka on jo tehty ja mistä tämä ankarin rangaistus on saatu!
Eihän asiassa ole mitään kummallista. Kaikissa armeijoissahan teloitetaan myöskin omia olipa rikos sitten sen mukainen tai ei.
Sakemanit antoi aika herkäsri kuolemantuomion vaikkapa perunavarkaalle tai pelkurille taistelussa. Sakemannien Lapin armeijakin taisi teloittaa sadoittain omiaan mutta ei niistä kukaan puhu mitään.
Esim. tapaus Alakulppi, jossa sakemannien komppanianpäällikkö alkoi osoittamaan pelkuruuttaan ja ei lähtenyt samanaikaisesti hyökkäykseen suomalaisten mukana.
Alakulppi haavoittui pahasti ja sakemanni ammuttiin, olikohan kapteeni peräti....ainukaisen karkurinsa - tilastojen mukaan.
Muitten täytäntöönpantujen kuolemantuomioitten syinä olivat pääasiassa raiskaukset ja murhat.
Erään tutkijan mukaan täytäntöönpantuja amerikkalaisten sotilaitten kuolemantuomiota II maailmansodan ajalta oli kaikkiaan vähän toista sataa.
Kai saksalaiset kurittivat Lapissakin reippaasti omiaan kurikompanjoissa pakkotöillä, pahoinpitelyillä ja hirttämisillä.
Ei hullumpaa. Pakkohan se on, jos jotakin meinaa. - Jerry_Falwell
Gutta-Perkka kirjoitti:
...ainukaisen karkurinsa - tilastojen mukaan.
Muitten täytäntöönpantujen kuolemantuomioitten syinä olivat pääasiassa raiskaukset ja murhat.
Erään tutkijan mukaan täytäntöönpantuja amerikkalaisten sotilaitten kuolemantuomiota II maailmansodan ajalta oli kaikkiaan vähän toista sataa.
Kai saksalaiset kurittivat Lapissakin reippaasti omiaan kurikompanjoissa pakkotöillä, pahoinpitelyillä ja hirttämisillä.
Ei hullumpaa. Pakkohan se on, jos jotakin meinaa.ei ollut ainoa karkuri, vaan ainoa teloitettu. Nimi taisi olla Slovik tai jotain sinne suuntaan.
- Pekka
Mielestäni asia pitäisi selvittää perusteellisesti, jotta huhuilta katkaistaisiin siivet ja selvää faktaa olisi esitettävissä.
Se vain ihmetyttää, että karkurin teloittaminen ei välttämättä ole ollut rikos silloisten lakien mukaan, joten miksi näistä asioita ei ole puhuttu selviksi jo aikanaan. Tämmöinen salaaminen viittaa kyllä siihen, että kaikki ei ole mennyt ihan lakien ja pykälien mukaan.
Sotavainajia on etsitty Karjalan metsistä ja palautettu kotimaan multiin, mutta miksi näiden teloitettujen ruumiit on jätetty heitteille ? Aika törkeää toimintaa, jos kaivauksissa on löydetty 10- 20 ihmisen luurangot, mutta ne on vain töykätty takaisin monttuun ja multaa päälle. Nyt pitäisi jonkun päättäjän havahtua ja selvittää tapahtuneet, lisäksi vainajat pitäisi siirtää oikealle hautausmaalle.- djert
Venäläiset teloittivat erään tiedon mukaa omiaan pelkästään Stalingradin taistelussa 15 000.
- Gutta-Perkka
...on se, että sodanjohdolla oli hyvin selkeä käsitys tilanteesta.
Tapahtuipa käytännössä sitten karkureitten teloituksia nk. kenttäoikeudessa tai ei niin jokaiselle kai on selvää, että kuolemantuomion mahdollisuus laissa oli välttämättömyys ja ehdoton sellainen siinä tilanteessa.
Kai se tuli voimaan karkureitten osalta eräänä mahdollisuutena kesällä 1944.
Tuskin siinä nyt on paljon kysytty edes eduskunnalta puhumattakaan, että olisi menty kaikenkarvaisten galluppien mukaan.
Kai jokainen ymmärtää sen.
Se on kai fakta, että karkureita on ainakin ollut jonkin verran ja kai niitä oli sodan aikana muulloinkin kuin kesällä 1944, mikä karkuruus nyt sekin on kyllä jotenkin ymmärrettävää.
Mitä salattavaa karkurien teloituksissa siinä tilanteessa nyt olisi voinut olla edes siinäkään tapauksessa, että laki ei olisi antanut teoreettista mahdollisuutta siihen.
Eihän siinä nyt ole kyse mistään mielivallasta tietenkään, vaikka teloitukset olisi tehty jopa 'laittomastikin'.
Ja olisihan ne kaikki dokumentoitu tarkkaan nekin.
Kenelle nyt olisi tullut edes mieleen jotenkin pimittää tai salata mahdolisesti siinä tilanteessa teloitettujen rekistereitä.
Mitä salaamista niissä olisi ollut!
Merkillistä. - eli valetta
Väite teloituksista on kommunistien liikkeelle panema vale jolla yritetään mustata Suomen kunniakasta armeijaa,joka esti puna-armeijan miehittämästä Suomea kesällä 1944,jota metsiin paenneet kommunistit halusivat
Vale on samanlainen jonka KGB pani liikkeelle
1980-luvulla
Levitettiin valetta että aids-virus olisi peräisin amerikkalaisesta laboratoriosta
Tarkoitus oli mustata USA:ta- Ressu
Missä sinä näet niitä kommunisteja?
Mielikuvituksessa? - niiin
Ressu kirjoitti:
Missä sinä näet niitä kommunisteja?
Mielikuvituksessa?näet kommunistin
- Ressu
niiin kirjoitti:
näet kommunistin
Ei näkynyt kommunistia.
- piilokommunisti?
Ressu kirjoitti:
Ei näkynyt kommunistia.
..peilissä oli aito kaapista tullut...
- Ressu
Sodanaikaiset olosuhteet ovat usein olleet sellaisia, että ei ole pystytty toimimaan lakien mukaan kenttäoikeuksien toiminnassa, eikä tuomion täytäntöönpanossa.
Siinä mielessä tuomiot olivat laittomia. Kuolemantuomioita julistettiin ja laitettiin täytäntöön mm. vajaavaltaisia kohtaan. Valitettavasti.
Mikä idea on teloittaa esimerkiksi järkensä menettänyt sotilas?
Tottakai mm. nämä Lappeenrannan huhut pitäisi tutkia. Kaikkein huonoin vaihtoehto on asioiden salaaminen.
Ei historialle mitään voi (eikä tarvitsekaan), mikä motiivi ihmisillä on estää ja suhtautua kielteisesti asioiden tutkimiseen.
Ei sellaiseen ole kenelläkään oikeaa tarvetta. Historia on mielenkiintoista, sen avulla voimme asettaa nykyajan oikeaan asemaan historian kulussa. - Seppojuhani
Maailmalla kulkee monta tarinaa. Ja jos ei ole tarinan kumoavaa tietoa, niin mielenkiintoiset tarinat elävät ja kasvavat ja rönsyilevät. Loch Ness ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Ja julkiselle sanalle se on hyvä bisnes.
Mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään. Ja kyse on myös siitä, että jos joku alkaa tosissaan tutkia asiaa, niin kuka maksaa kulut?
Se, joka näki pääkalloja Huhtiniemssä 70-luvulla, voisi maanantaina kävellä poliisilaitokselle tekemään tutkintapyynnön. Vaan siinä on se huono puoli, että aiheeton tutkintapyyntö on rikos, josta tulee itselle rapsut...
Ohjelma kuuluu sarjaan ”mielenkiintoista”, mutta se ei kuulu sarjaan ”dokumentti”. Asiasta on runsaasti näkemyksiä myös Lappeenranta -osastolla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=2000000000000007&posting=22000000005008330 - Näkökulma
Ottamatta ollenkaan kantaa teloitusten laillisuuteen, luulisin puhtaasti historiantutkimuksen näkökulmasta asiaa katsoen huolestuttavaksi asiaa koskevien arkistojen katoamisen.
Asiakirjojen "katoaminen" suojeluskuntapiiristä on verrattavissa mihin tahansa virallisten asiakirjojen katoamiseen.
Historiantutkimuksen kannalta dokumenttien katoaminen (tai päätösten ja tapahtumien dokumentoimatta jätääminen) on nähdäkseni aina valitettava asia, puhumattakaan asian juridisista ulottuvuuksista. - Seppojuhani
Sain Coofy1:ltä jämptin palautteen. Vuoden 1918 sodan jälkeen Lappeenrannan vankileirillä kuoli 700 ihmistä. Virallisesti heidät on ilmeisesti haudattu jonnekin muualle kuin Huhtiniemeen, mutta on täysin mahdollista, että osa on siellä. Ei ole ihme, jos noissa oloissa tehdyissä papereissa on puutteita.
Sotasurmaluettelo löytyy osoitteesta
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/Lappeenrannanvankileiri_0
Ja Coofy1:n mielipide osoittesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=2000000000000007&posting=22000000005013458
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6417865Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4362145Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2252048- 1431630
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511219Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251187Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951055Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65824Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6705Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.50679