Lutherin Iso Katekismuksesta tekstiä:
"Meidän kristittyjen täytyy sen vuoksi varustautua kaikkeen tuohon ja olla joka päivä valmiita vastaanottamaan kiusauksia kiusausten perään. Kenenkään ei pidä kuljeskella luottavaisena ja huolettomana ikään kuin Perkele olisi kaukana meistä, vaan meidän on oltava joka paikassa valmiita vastaanottamaan ja torjumaan hänen iskunsa. Vaikka nyt olenkin siveä, kärsivällinen ja ystävällinen ja uskossa luja, Perkele voi juuri tällä hetkellä singota sydämeeni sellaisen nuolen, että vain vaivoin pystyn kestämään. Hän on näet vihollinen, joka ei milloinkaan lakkaa hyökkäämästä eikä väsy. Jos yksi kiusaus väistyy, aina tulee tilalle uusia, toisenlaisia. Siksi meillä ei ole muuta neuvoa kuin tarttua kiireesti Isä meidän -rukoukseen ja puhua Jumalalle sydämen pohjasta: "Rakas Isä. Sinä olet käskenyt minua rukoilla. Älä anna minun langeta kiusaukseen." Silloin huomaat, että kiusauksen täytyy hellittää ja sinä saat siitä lopulta voiton. Mutta jos yrität löytää avun omine ajatuksinesi ja neuvoinesi, tilanteesi vain pahenee ja annat Perkeleelle yhä enemmän sijaa. Hänellä on näet pää kuin käärmeellä. Milloin se vain löytää kolon, josta voi kiemurrella sisään, sen koko ruumis seuraa vastustamatta perässä. Rukous voi hänet kuitenkin pysäyttää ja ajaa takaisin."
Eikö muka luterilaisuuteen kuulu mikään kilvoittelu?
"Meidän kristittyjen täytyy sen vuoksi varustautua kaikkeen tuohon ja olla joka päivä valmiita vastaanottamaan kiusauksia kiusausten perään. Kenenkään ei pidä kuljeskella luottavaisena ja huolettomana ikään kuin Perkele olisi kaukana meistä, vaan meidän on oltava joka paikassa valmiita vastaanottamaan ja torjumaan hänen iskunsa. Vaikka nyt olenkin siveä, kärsivällinen ja ystävällinen ja uskossa luja, Perkele voi juuri tällä hetkellä singota sydämeeni sellaisen nuolen, että vain vaivoin pystyn kestämään. Hän on näet vihollinen, joka ei milloinkaan lakkaa hyökkäämästä eikä väsy. Jos yksi kiusaus väistyy, aina tulee tilalle uusia, toisenlaisia. Siksi meillä ei ole muuta neuvoa kuin tarttua kiireesti Isä meidän -rukoukseen ja puhua Jumalalle sydämen pohjasta: "Rakas Isä. Sinä olet käskenyt minua rukoilla. Älä anna minun langeta kiusaukseen." Silloin huomaat, että kiusauksen täytyy hellittää ja sinä saat siitä lopulta voiton. Mutta jos yrität löytää avun omine ajatuksinesi ja neuvoinesi, tilanteesi vain pahenee ja annat Perkeleelle yhä enemmän sijaa. Hänellä on näet pää kuin käärmeellä. Milloin se vain löytää kolon, josta voi kiemurrella sisään, sen koko ruumis seuraa vastustamatta perässä. Rukous voi hänet kuitenkin pysäyttää ja ajaa takaisin."
Eikö muka luterilaisuuteen kuulu mikään kilvoittelu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Tokihan luterilaisuuteen kuuluu kilvoittelu.
Kirkon sanasto Aamenesta öylättiin kuvaa kilvoittelua näin:
”Kilvoittelulla tarkoitetaan kristillisten elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä. Kilvoitteluperinne on keskeisempi ortodoksisuudessa ja katolilaisuudessa kuin luterilaisuudessa.
Joissain kristillisissä perinteissä ankaran kilvoittelun kautta voidaan ajatella päästävän lähemmäs Jumalaa. Luterilaisuudessa kuitenkin ajatellaan, että ihmiset tulevat Jumalalle kelpaaviksi ainoastaan Jumalan armon vuoksi. Kilvoittelun ydin on siten Jumalan hyvyyteen ja armoon turvautumisessa.”
Ajattelen, että kristillisten arvojen ja opetuksen toteutuminen omassa elämässä on haaste jokaiselle kristitylle. Samoin Jumalan hyvyyteen luottaminen. Ei ole helppo rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä eikä tehdä toisille sitä, mitä toivoisi toisten tehtävän itselle. Lutherin ohje kilvoittelijalle on hyvä: Rukous.
Ortodoksikilvoittelijat toistavat Jeesuksen rukousta: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.” Voisimme ottaa oppia.
Päivi-pappi Hämeestä
Ja Pyhän Annan avuksihuutaminen myös auttaa, sekä näkemiensä perke-leiden nakkailu mustepulloilla.
Sinäkin saisit Balttis hiukan kilvoitella...