Tässä palestiinan historia että laskekaa kuka asutti mitä ja kuin kauan!!

Valehtelu Sionisteilta loppuupi: Palestiinan historiaMuokkaa



Tiedosto:Palestinearab.jpg


Palestiinan alueella on ollut asutusta jo 8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin paikalliset ihmiset harjoittivat viljelyä ja heillä oli kotieläimiä.[2][3]

Seemiläinen väestö, kanaanilaiset, asutti seudun 3. vuosituhannella eaa. Egyptiläiset valloittivat alueen 1500-luvulla eaa. Indoeurooppalainen heimo, filistealaiset (peleset), asettui alueelle 1200-luvun tienoilla eaa. Ensimmäinen maininta Israelista löytyy egyptiläisestä Merenptahin steelasta 1200-luvulta eaa. Juutalaisen perimätiedon mukaan noin 1000-luvulla eaa. heprealaiset perustivat alueelle Israelin kuningaskunnan. Arkeologia vahvistaa tuolla alueella olleen kuninkaan nimeltä Daavid. Damaskuksen kuningas pystytti 800-luvulla eaa. monumentin, josta säilyneessä palassa oleva kirjoitus mainitsee taistelut ja voitot "Israelin kuninkaasta" sekä "Daavidin huoneen kuninkaasta". Raamatun mukaan kuningas Daavid valloitti filistealaisten maan. Israel hajosi n. 931 eaa. Israeliksi ja Juudaksi. Israel liitettiin 721 eaa. Assyrian valtakuntaan. Babylonia valloitti alueen 586 eaa. tehden lopun Juudean itsenäisyydestä, ja Persia liitti Babylonian itseensä. Aleksanteri Suuri valloitti Gazan tienoon 330-luvulla eaa., jonka jälkeen se jaettiin diadokkien kesken. 160-luvun eaa. puolesta välistä lähtien suurta osaa Palestiinasta hallitsi juutalainen kuningasdynastia, hasmonit, kunnes Rooma valloitti rannikon 63 eaa. Alueesta tehtiin Rooman maakunta vuonna 6. Suuri juutalaiskapina ja Jerusalemin temppelin tuho tapahtui 70. Vuoden 132 Simon bar Kochban kapinan jälkeen keisari Hadrianus nimesi maan Palestiinaksi kukistettuaan kapinan äärimmäisen verisesti, jossa noin 580 000 juutalaista menetti henkensä.

500-luvulla eaa. kreikkalainen historioitsija Herodotos ja myöhemmin Ptolemaios ja Plinius vanhempi käyttävät alueesta nimeä Syria Palaestinalähde?. Roomalaisten kukistettua Juudean juutalaiskapinan 135 maakunta nimettiin Palestiinaksi ja alueen pääkaupunki Jerusalem Aelia Capitolinaksi. Juutalaisia kiellettiin asumassa maassa kuolemanrangaistuksen uhalla. Suurin osa juutalaisista karkotettiin diasporaan Palestiinasta juutalaiskapinan jälkeen.

Vuonna 638 ensimmäinen kalifaatti valloitti Palestiinan Bysantin valtakunnalta. Fatimidien kalifaatin aikana 900-luvulla juutalaisista tuli alueella vähemmistö. 1000-luvulla seldžukkiturkkilaiset valloittivat Anatolian ja Palestiinan.

Ristiretkien aikana alueelle hyökkäsivät paavin käskystä ristiretkeläiset, jotka pyrkivät valloittamaan kristinuskon historiallisesti merkittävät paikat muslimeilta. Ristiretkeläisvaltiot, Jerusalemin kuningaskunta ja Antiokian ruhtinaskunta, pitivät Palestiinaa hallussaan liki 200 vuoden ajan. Jerusalem kuitenkin menetettiin ensimmäisen kerran Hattinin taistelun 1187 jälkeen ja lopullisesti 1244. Mamelukit valloittivat Egyptin aijubidien sulttaanilta 1250, ja sulttaani Baibarsin ja hänen seuraajiensa aikana he tuhosivat Jerusalemin kuningaskunnan. Frankkien viimeinen tukikohta, Acre, kukistui 1291. Mamelukkisulttaanikunta puolestaan tuhoutui Salamiyetin taistelussa 1517 ja uudeksi isännäksi tuli Osmanien valtakunta. Palestiina kuului pääosin turkkilaisten osmanien alaisuuteen ennen brittien tuloa. Osmanivaltaa kesti tasan 400 vuotta, vuoteen 1917, jolloin kenraali Sir Edmund Allenbyn joukot valloittivat Jerusalemin.

Palestiinan väestökehitys 1880-1948
Vuonna 1880 Palestiinan alueella asui 3000 juutalaista ja 150.000 arabia. Venäjän tsaari Aleksanteri II:n murhan 1881 takia juutalaiset joutuivat vainon eli I pogromin kohteeksi ja useita tuhansia pakolaisia muutti seuraavina vuosina Palestiinaan. Alun perin juutalaisten ja tsaarien välinen konflikti johtui siitä, että tsaarit eivät sallineet juutalaisten käydä kauppaa ja harjoittaa muuta liiketoimintaa. Siksi monet juutalaiset asettuivat tsaarin vastaiseen oppositioon. Toinen vaino progromi II koettiin vuoden 1904 jälkeen vallankumouksen orastaessa ja tyytymättömyyden tsaarin valtaan lisääntyessä. Muuttoliike jatkui koko ajan kiihtyen osittain myös Theodor Herzlin isännöimän Baselin siionistisen valtion muodostamiseen tähtäävän maailmankongressin 1897 päätösten innoittamana. Kongressi loi otollisen ilmapiirin juutalaisten keskuudessa oman juutalaisvaltion mahdollistamiseksi.

Iso-Britannia otti hankkeen vakavasti ja ehdotti muodostettavan juutalaisvaltion paikaksi Ugandaa. Tämä ehdotus kuitenkin hylättiin ja Palestiinan alue todettiin ainoaksi mahdolliseksi. Herzlin kuoltua ajatus eli voimakkaana ja varsinkin Venäjältä kasvava muuttoliike antoi toivoa hankkeen onnistumisesta. 1910-luvulla Lordi Rotchild pystyi vaikuttamaan myös Turkin Sulttaaniin, joka antoi taivuttelun jälkeen muuttoliikkeen jatkua.