Kysymys sanan opetuksesta

Nykymuotoisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa saarnan osuus on supistettu 10-13 minuuttiin. Siinä ajassa ei voida antaa syventävää Sanan opetusta. Saaarnassa voidaan ottaa esille päivän evankeliumista jokin tietty kohta ja puhua siitä oikein ja raamatullisesti, mutta syventävää opetusta saarna-ajan lyhyys ei mahdollista.

Kautta Suomen niemen toimii luterilaisia herätysliikkeitä, joiden työntekijöitä ja vapaaehtoisiakin, erityisesti ns. piirilähetteinä, kiertää julistustehtävissä. He pitävät myös raamattutunteja. Kokemukseni mukaan he ovat kuitenkin ennen kaikkea evankeliumin julistajia - eihän suinkaan kaikilla puhujilla ole Jumalan antamaa, erityistä opettamisen armolahjaa. Joskus herätysliikkeen keskusjärjestön opetustehtävään valittu henkilö lähetetään jollekin paikkakunnalle, jolloin Sanan opetus on keskeistä ja henkilö on järjestön arvion mukaan Raamatun opetukseen kelvollinen ja sopiva.

Päivätekstin lukeminen ei ole opetusta. Raamatun päivätekstinhän voi jokainen lukea aina myös kotonaan, se on muutama Raamatusta valittu jae. Raamatun opettamisella ei tarkoiteta sitä, että Raamatun muutamia jakeita vain luetaan, vaan opettajan on kyettävä selventämään ja syventämään valitsemaansa aihetta sitä käsittelevillä erilaisilla Raamatun kohdilla. Hyvä Raamatun opettaja antaa kuulijalla uskon Raamatun Sanan totuuteen sekä ymmärryksen siitä, mitä esillä oleva totuus hänelle tässä ja nyt merkitsee. Opetuksen saanut haluaa myös ojentautua elämässään saamansa opetuksen mukaan.

Kansankirkkomme on hyvin työntekijä-, pappiskeskeinen. Riippuen papin uskosta ja suhtautumista Raamatun totuuksiin hän voi tarjota sekä totuutta, että myös soveltaa Sanaa väärin, tuoda esille epäraamatullista, vapaamielistä tulkintaa ilman, että saarna olisi koskettanut kuulijan omaatuntoa. Sanaa on mahdollista julistaa myös muodollisesti oikein - onhan pappien käytettävissä saarnakirjat, joiden pohjalta puhuva voi pysyä tunnustuskirjojen mukaisessa opissa. Saarnaaja voi siis puhua muodollisesti oikein Jumalasta, mutta Jumala ei puhu saarnaajan kautta kuulijaa koskettavasti. Lohdutukseksi on todettava, että Pyhä Henki on itse Jumalan Sanassa - se siis vaikuttaa niissäkin tapauksissa, joissa itse julistaja ei ole edes uskossa.

Luterilaisen kirkon opetuksellisessa keskiössä on tietysti rippikuoluopetus, joka käynnistyi aikanaan v. 1538 syntyneenä velvoitteena, joka oli seurausta vangittujen kastajien antaessa periksi luterilaisille sillä ehdolla, että nuorisolle ryhdyttäisiin julistamaan evankeliumia, eli: osa kastajista lupasi palata luterilaiseen maa jos tämä heidän asettamansa ehto täyttyisi, ja luterilaiset tekivät sen sitten omalla tavllaan julistaen nuorille sitä "Wittenbergin evankeliumia", joka on sekoitus väärennettyä lain opetusta, sekä siihen liitettyä väärennettyä evankeliumia, jossa nämä molemmat on tävelty pilalle. Tältä pohjalsta syntyi siis luterilainen rippikoulu.

Lutherilaisten suorittaman vauvavalelun seurauksena ei varsinaista evankeliumin julistamisen tarvetta näen ole, sillä luterilaisten "kasteenarmokäsitysten" mukaan Jumalan muka lahjoittaan vauvalle kasteessa kaien mitä pelastukseen tarvitaan, - mikä on tietysti aivan täyttä uskonnollista lööperiä.

Kukaan ei tästäsyystä suinkaan enää "evankeloi" nuoria, sillä heidän oletetaan lähtökohtaisesti mitenkään asiaa sen kummenmin tutkimatta tai edes kyseenalaistamatta, - omaavan pelastavan uskon jo kasteen lahjana heille ilman omaa ymmärrystä annettuna. Siksi luterilaisessa opetuksessa vain painotetaan ja toistetaan vahvistaen "konfirmoiden" niitä valheita, joilla ihmsiä on tuuditettu nimikristillisyyden kuolonuneen ja joilla heistä on tehty petollisesti "luulo uskovaisia", vrt. Matt.22:11-13

Ymmärrän kirjoitustasi nimim.´¨´'´¨'''''´¨´¨´'¨´' siltä pohjalta, että vastustat luterilaisuutta, josta olet muodostanut kuvan sen nykytilassa, suomalaisessa kansankirkossa. On kuitenkin täysin kohtuutonta ja väärin todeta, että Martti Lutherin "Wittenbergin evankeliumi" olisi ollut väärää evankeliumia ja että hän olisi julistanut lakiakin väärin. Martti Luther näki kirkkaasti lain ja evankeliumin merkityksen ja eron. Sen voi kuka hyvänsä todeta lukiessaan Lutherin katekismuksia ja vaikkapa hänen yhtä pääteostaan, Galatalaiskirjeen selitystä. Lain ja evankeliumin sisällöistä ja eroista Luther kirjoitti pitkät, erittäin syvälliset ja raamatulliset selitykset.

On erinomainen asia, että Suomessa valtaosa nuorisosta saa vielä rippikoulussa opetusta Raamatusta ja kristinuskosta. "Wittenbergin evankeliumi", niin kuin Martti Luther toi sen esille olisi mitä parasta raamatullista evästä kenelle tahansa. On aivan oma lukunsa ja asiansa, kuinka nykypäivän rippikoululeireillä Jumalan Sanan lain ja armon asia selvitetään. Jokainen rippikoulun opettaja vastaa omasta opetuksestaan viime kädessä Jumalalle.

Voimme toki kritisoida luterlaista kirkko luopumisesta Sanan totuuksista ja tämän maailman menoon ja mielipiteisiin sulautumisesta. On syytä kysyä, mikä taho tänään edustaa Suomessa aitoa luterilaisuutta. Monien mielestä omista tunnustuskirjoistaan luopuneen kirkon sijasta sitä edustaa mm. Luther-säätiö. Luterilaiset herätysliikkeet ovat myös luterilaisuutta ja heidän oppinsa perustuu sekä Raamattuun, että tunnustuskirjoihin. Mikään herätysliike korostaa henkilökohtaista uskoa Jeesukseen ja Hänen seuraamistaan arjessamme.

Kaste on yksi armonväline, mutta sen paremmin vauvana kuin aikuisenakaan saatu kaste ei hyödytä ketään, ellei ihminen usko Jeesuksen nimessä ja veressä kaikkia syntejään anteeksi - sehän on koko evankeliumin sisin ja ydin.

Kirkko on kieltämättä käynyt monella tavalla mauttomaksi ja saarnoissa ei juurikaan kuule oikeaa lain ja armon julistusta. Kirkko on enemmänkin sisäistänyt Jeesuksen Sanat "te olette maan suola" niin, että Jeesus olisi sanonut "te olette maan sokeri". Kirkon tilasta olen itsekin hyvin huolestunut ja surullinen. Siitä huolimatta on väärin sanoa, että Martti Lutherin "Wittenbergin evankeliumi" olisi ollut väärää evankeliumia. Nähtävästi et olet Lutherin kirjoituksiin ja julistukseen lainkaan paneutunut, vaan vedät nykykirkon tilasta suoran yhtäläisyysmerkin uskonpuhdistuksen alkuaikoihin, jolloin "Wittenbergin evankeliumia" alettiin julistaa.

Kyllä luterilaiset saavat raamatun oppia. Harmi vaan ettei lupauksensa antaneet piispat ja papit saa sitä Jeesuksen evankeliumia saarnata.