Miksi ihminen kaipaa viihdettä? Miksi työ ja perhe-elämä eivät riitä päivän sisällöksi?
Darwinin oppien mukaan turhat ominaisuudet kuihtuvat pois, mutta viihteen osuus senkun vain kasvaa.
Onko kyse siitä, että tavallisen ihmisen työ on niin köyhästi järjetettyä, että sitä tehdään vain pakosta? Vai elämmekö yhteiskunnassa, joka on jo aloittanut poiskuihtumisen?
Vai mistä on kyse?
Darwinin oppien mukaan turhat ominaisuudet kuihtuvat pois, mutta viihteen osuus senkun vain kasvaa.
Onko kyse siitä, että tavallisen ihmisen työ on niin köyhästi järjetettyä, että sitä tehdään vain pakosta? Vai elämmekö yhteiskunnassa, joka on jo aloittanut poiskuihtumisen?
Vai mistä on kyse?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaupan kassa miettii tiukkaan motivoivan päivän jälkeen kiiruhtaessaan kotiin pyykkäämään, kokkaamaan ja siivoamaan. Mikähän se olis se viihteen rooli.
Eli työ on suunniteltu päin p...tä. Aika moni työ on.
Voisi olettaa, että kunhan Suomeen tulee se paljon puhuttu työvoimapula, niin ensin nousee palkat ja sen jälkeen aletaan ihan vakavissaan katsoa työn mielekkyyden perään. Molemmin puolin linjoja.
asenteesta elämään ja tämän päivän vaatimuksiin.
työ voi monille olla vastenmielinen pakko, raadantaa perheen hyvinvoinnin eteen.
perhe-elämä luo omat paineensa, pakko harrastaa, pakko kasata lapsille kymmeniä harrastuksia.vapaallakin pitää todistaa tehokkuus osallistumalla kaikenlaisiin aktiviteetteihin.
onneksi poikkeavuuksiakin vielä löytyy.ihmisiä, jotka tuntevat omat rajansa, eivätkä ylitä niitä yhteiskunnan painostuksesta huolimatta.
elämän arvot ovat toinen tärkeä tekijä.ne muuttuvat mukanamme, mutta jotain niistä jää myös lapsiemme mieleen.
läheisyys, hetken kiireettömyys, toisen kuuntelu, kyky antaa itselleen hetki aikaa vain olla, asioita jotka katoavat hiljalleen kaiken pätemisen ja tehokkuuden alle.
saa nähdä, miten kauan ihminen jaksaa tämän oravanpyörän kiihtyvää vauhtia.
jotenkin tuntuu, että ennen ihmiset eivät olleet niin helposti muokattavissa, kuin nykyään.oli omaa tahtoa, omat tiukatkin periaatteet.
helpompaa on antaa virran viedä, kuin uida sitä vastaan.
Sosiaalinen ”pakko” ruoskii ihmistä uuvuttamaan itsensä. Tekisi mieli sanoa, että nykyihmisen prototyyppi. Vaan siksi kiirrenkesyttäjien ammattikunta onkin syntynyt!
Minulle taas vastavirta on luonnollinen elementti. Olen joskus naureskellut, että normaalipäinen ihminen tekee työtä, jotta voisi elää, mutta minä elän, jotta voisin tehdä työtä.
Vaan minun työntekoni onkin varsin vapaata, kellokortin mukaan en kykenisi elämään.
..pitäisi kysyä, että mikä on viihdettä?
Jos menen elokuviin, niin haluan kokea juuri sen elokuvan. Kirjat joita luen, niiden sisältö antaa ajattelemista ja opin jotain.
Musiikki jota kuuntelen, saa minut elämään säveliä ja luo erilaisia tunnelmia. Ihmiset joita tapaan ovat merkityksellisiä.
En oikeastaan tiedä, mitä itse tekisin viihteen" vuoksi. Tanssiminenkin on ihanaa ja siitä nauttii.
Koen elämisen sisältörikkaana ja kiinnostavana ja työnikin on tarpeeksi haasteellista ja voin käyttää luovuuttani ja ajattelua ja iloita jopa tuloksista.
En löydä mitään sellaista, jota voisin nimittää vain viihteenä ja samoin elävät ne ihmisetkin joiden kanssa olen kanssakäymisessä.
Erinomaisen hyvä näkökulma; mikä on viihdettä ja onko sillä sanalla myönteinen vaiko kielteinen ”imago”?
Itse törmäsin asiaan jokunen vuosi takaperin, kun minulle tuli ”keski-iän kriisi” ja aloin ihmetellä, mitä teen, jahka kasvan isoksi. Erityisesti vapaa-aikanani.
Silloin menin mukaan mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Se oli vapaa-ajan käyttöä, harrastuksena vakava, mutta samalla erittäin antoisaa.
Vaan ei se oikein viihteeltä maistunut. Mitä se sitten oli?
Ihminen on luotu leikkimään. Vain leikki/viihde ja tarve siihen kehittää sellaisia uusia innovaatioita, jotka ovat lajin säilymisen kannalta oleellisia?
Tjaah, kuinkas se Edison sanoikaan... että keksimisestä 1% on inspiraatiota ja 99% perspiraatiota...
Keksimisen alkuvaihe on usein leikinomaista, mutta tuotteen tekeminen ja ennen kaikkea sen laajentaminen "maapallon" kattavaksi, on arkipäivän puurtamista.
Aikoinaan ihmisen tuli selvitäksen nähdä huomattavasti enemmän vaivaa kuin nykyisin. Käytännössä kaikki valveilla olo aika meni ravinnon hankintaan tai asumusten kyhäämiseen. Kehityksen myötä tuon työn osuus ajan käytöstä on vähentynyt. Esim antiikin Kreikassa alkoi ihmisillä olla jo vapaa-aikaa ja tuon ajan täytteeksi syntyi mm teatterikulttuuri.
Minusta ei ole kyse siitä, etteikö työ antaisi ihmisille riittävästi. On vaan yksinkertaisesti niin, että nykyisin työ vie ajastamme vähemmän kuin koskaan. Karkeasti kolmasosan nukumme, kolmasosa töissä/opiskelussa ja loput vapaata, ehkä enemmänkin. Jotta emme täysin pitkästyisi, on viihde tarpeen.
Viihde ei ole sama asia kuin tyhjänpäiväinen. Viihde voi myös kehittää, avartaa ja sivistää ihmistä. Viihteen kautta voi hyvinkin saada uusia näkökulmia elämäänsä, vaikka ihan siihen työntekoon.
Töissä usein puheenaiheena on viihde, esim tv:n ohjelmat. Viihde siis kuuluu oleellisena osana elämään, se ei ole irrallinen ja tiettyyn hetkeen rajattu tapahtuma.
Viihteen osuus kasvaa koko ajan, koska ns pakolliset toimet (esim ruoan hankinta) vievät yhä vähemmän aikaa.
Se, mitä viihteeksi katsotaan, onkin toinen juttu. Ainakin se sisältää teatteria, urheilua, kapakointia, tv:n katsomista, elokuvia jne jne. Olla viihteellä..olla vapaalla.. aika saman henkisiä ilmaisuja...?
Oliko se Maslovin hierarkia, joka käsitteli näitä ihmisen tarpeita.
Eli ihminen katsoo, että työtä ei ole pakko tehdä, joten ei tehdä. Ja jäljelle jäävä aika käytetään johonkin muuhun.
Toisaalta Freud sanoi, että ihmisellä on kaksi perusviettiä; suvunjatkamisvietti ja halu olla suuri.
Tämän mukaan ihmisen ”halu olla suuri” olisi vähenemässä ja että se koskisi koko ihmiskuntaa. Paitsi niitä, jotak raatavat edelleen niska limassa oravanpyörän tahdittamina.
Ja mikä oli hyvä ja mikä paha – erikseen yksilön ja ihmisyhteisön näkökulmasta?
Vaan alkaako jo menä liiaksi filosofiapalstan puolelle?