Mistä johtuu, että luterilaisessa kirkossa torjutaan niitä raamatunkohtia, jotka eivät ole suosittuja agnostisissa ja ateistisissa piireissä?
Yhtenä esimerkkinä se kohta, jossa Jeesus puhuu avioerosta. Miksi se kohta on ollut kielletty jo pitkän aikaa? Ei edes vaikuta merkityksettömältä ohimenevältä ilmiöltä enää. Kaiken huippu vielä on, kun nämä kieltäjät hyssytellessään yrittävät uhkailla, että "jos tätä kohtaa ei unohdeta, niin sinäkään et saa kieltää niitä opetuksia jotka sinä haluaisit poistaa Raamatusta ja luterilaisuudesta".
Yhtenä esimerkkinä se kohta, jossa Jeesus puhuu avioerosta. Miksi se kohta on ollut kielletty jo pitkän aikaa? Ei edes vaikuta merkityksettömältä ohimenevältä ilmiöltä enää. Kaiken huippu vielä on, kun nämä kieltäjät hyssytellessään yrittävät uhkailla, että "jos tätä kohtaa ei unohdeta, niin sinäkään et saa kieltää niitä opetuksia jotka sinä haluaisit poistaa Raamatusta ja luterilaisuudesta".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Avioeroa käsittelevä kohta ei ole erityisessä suosiossa missään kristillisessä yhteisössä, ei helluntailaisuudessa eikä vapaaseurakunnassakaan. Pääasiallinen syy lienee siinä, että julistajat eivät koe kohtaa erityisen vahvana kohtana evankelioimiseen. Tunnettu evankelista, jo kirkkaudessa oleva, pastori Kalevi Lehtinen ei myöskään keskittynyt kyseiseen kohtaan, ei evankelista Ilkka Puhakka eivätkä oikein muutkaan julistajat.
Kysymyksesi on minusta hieman outo: "Mistä johtuu, että luterilaisessa kirkossa torjutaan niitä raamatunkohtia, jotka eivät ole suosittuja agnostisissa ja ateistisissa piireissä?" Mitkään Raamatun kohdat eivät nauti kyseisten ryhmien suosiota. Vähiten suosiota saa sanoma Jeesuksen rististä; vain Jeesuksen sovituskuolema ristin puulla ja uskominen tuohon sovituskuolemaan voi meidät pelastaa iankaikkiseen elämään. Kaikkein suurin torjunta kohdistuu aina ristin sanomaan.
Avioerosta agnostikot ja ateistit keskustelevat sen sijaan avoimesti ja pohtivasti. He eivät edes suutu, vaan näkevät kristillisen käsityksen edustavan vain erästä moraallista kannanottoa avioeroon. He saattavat todeta vain vastauksessaan, että "minulla taas on avioerosta humanistinen käsitys; uskon ihmisen hyvyyteen, joten jokaiselle on annettava aina uusi mahdollisuus".
Sanot, ettei taida olla ohimenvä ilmiö - no ei todellakaan. Täällä on Kristuksen sovituskuoleman jälkeen eletty jo yli 2 000 vuotta ja vieläkään ei taida löytyä seurakuntaa, jossa avioero olisi keskeinen osa julistusta ja siitä kuulisi seurakunnassa usein tai vähintään silloin tällöin.
Ongelmana ei ole tietyt kohdat Raamatussa, jotka eivät edes ole pelastuksemme kannalta olennaisia. Ongelma on siinä, että kirkoissa kuulee vain harvoin oikeaa lain ja armon julistusta, joka puhuttelee omaatuntoa ja vie parannukseen.
Kiitos hienosta vastauksestasi! Kysymykseni muotoilu on tosiaan aika löperö, ei siihen kannata kiinnittää huomiota. Eihän ateisteja ja agnostikkoja hyödytä syyttää uskovien tekemisistä.
Muutamaan kohtaan pikkuisen kommentoisin.
"Pääasiallinen syy lienee siinä, että julistajat eivät koe kohtaa erityisen vahvana kohtana evankelioimiseen. " Jotain tuollaista minäkin epäilen. Tosin omituiselta se vaikuttaa, koska juuri pysyvällä ja turvallisella avioliitolla kirkot kuitenkin houkuttelevat ihmisiä. Kirkkohäitä on arvostettu ja niiden uskotaan sinetöivän avioliiton vahvemmin, kuin siviilivihkimisen.
"Avioeroa käsittelevä kohta ei ole erityisessä suosiossa missään kristillisessä yhteisössä". Ehkä ei, mutta se käsitellään selkeän päättäväisesti. Eroaminen ei aina ole synti, mutta uudet suhteet sen jälkeen yleensä ovat. Ortodoksit sallivat nyreästi kahdet katumus-sävyiset häät eronneille. Katolilaiset eivät hyväksy minkäänlaisia uusia sukupuolisuhteita eronneille. Joka poikkeaa ruodusta eikä kadu, ei voi osallistua ehtoolliselle. Luterilaisistakaan moni ei katso eroamisia hyvällä, eikä lestadiolaisten piirissä senkään vertaa.
"Ongelmana ei ole tietyt kohdat Raamatussa, jotka eivät edes ole pelastuksemme kannalta olennaisia." Jeesus tuli maan päälle kertomaan meille asioita, eikö se ole oleellista? Luterilaisilla ei myöskään ole vahvaa selibaattiperinnettä, joten avioliittoasiat todellakin ovat korostetun olennaisia kristillisessä kulttuurissamme ja uskonyhteisössämme.
"Vähiten suosiota saa sanoma Jeesuksen rististä; vain Jeesuksen sovituskuolema ristin puulla ja uskominen tuohon sovituskuolemaan voi meidät pelastaa iankaikkiseen elämään. " Totta. Jeesus kärsi ja kuoli ihmisten syntien vuoksi. Jos sen osaisi oikein käsittää, niin halu synnin tekemiseen saattaisi myös hiipua. Minä yritän.
Ehkä pitäisi kysyä, onko luterilaisuudessa ihan normijuttu kieltää Raamattu, vai kielletäänkö sitä vahingossa tai painostuksen takia.
Hei ”miksi?”
On muistettava, että jumalanpalveluksissa saarnat perustuvat päivän evankeliumitekstiin. Vaikka saarnaajalla on oikeus poiketa päivän tekstistä, niin yleensä he pysyvät annetussa aiheessa. Kirkkovuodelle annettujen evankeliumitekstien aiheet ovat rajalliset. Luterilainen kirkko ei nykymuodossaan ole ”Sanan kirkko”; jumalanpalvelussaarnat ovat pituudeltaan 10-13 minuutin pituisia ja siinä ajassa on mahdotonta käsitellä mitään Raamatun aihetta perusteellisesti.
Kirkot eivät mielestäni houkuttele ihmisiä pysyvällä ja turvallisella avioliitolla. Pysyvyys on ollut mm. Matti Nykäsen liitoista kaukana, mutta tokihan taas oikein kirkkohäät pidettiin – kirkko houkuttelee kirkkohäihin suurella kirkkotilallaan, uruista nousevilla häämarsseilla ja juhlallisen pramealla kirkkosisustuksella kattokruunuineen, kattomaalauksineen ja leveine lattiamattoineen. Kirkon käytävää pitkin alttarilla marssiminen on eittämättä juhlavaa ja mieleenpainuvaa. Mitä on joulu ilman joulukuusta ja mitkä ovat häät ilman kirkkohäitä?
Ihmiset tuskin kuvittelevat, että kirkkohäät sinetöisivät aviolupauksen muita menoja paremmin. Kuinka moni todella tiedostaa, että hän on solmimassa pysyvää avioliittoa kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä? Lähestymme aikoja, jolloin lähestulkoon joka toinen avioliitto päättyy eroon – suurin osa liitoista solmittaneen edelleen kirkossa.
Avioliitosta ja –erosta Raamattu puhuu mainitsemallasi tavalla, selkeän päättäväisesti. Tärkeämpää olisi puhua avioliitosta, jota Jumalan Sana järisyttävästi vertaa Kristukseen ja seurakuntaan. Jos Jumalan antama kuva ja aviolupauksen vakavuus koskettaisivat sydämeen asti avioliittoon meneviä, eroja olisi varmaan paljon nykyistä vähemmän. Valitettavasti risti torjutaan.
Jeesuksen puhe mistä tahansa asiasta on aina myös oleellista. Tässä ketjussa käsittelemme käsittääksemme saarnojen sisältöä. Jumalan Sana puhuu oleellisia totuuksia myös mm. raamatullisesta pappeudesta, seksuaalisista poikkeavuuksista, Sanan totuudessa elämisestä, uskovien keskinäisestä rakkaudesta – ja ehkä yllättävää, mutta totta: itse Jeesus puhuu enemmän kadotuksesta kuin Taivaasta. Kuinka moni saarnaaja käsittelee mitään edellä mainituista aiheesta tavalla: näin sanoo Herra.
On oikein paneutua syntiemme sovitukseen aina vain uudelleen. Me emme saa voimaa elää jumalisesti laista, emme varoituksista, emmekä kehotuksista. Voima tulee aina evankeliumista – mitä enemmän Jeesusta, sitä enemmän Pyhän Hengen vaikuttamaa arkielämää. Jeesuksen lähellä on vaikea tehdä syntiä.
2. Piet. 3:18 ”ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.”
Taivaan Isän siunausta sinun elämääsi!
Nimimerkille ,,,,,
"Ehkä pitäisi kysyä, onko luterilaisuudessa ihan normijuttu kieltää Raamattu, vai kielletäänkö sitä vahingossa tai painostuksen takia."
Vastaan sinulle oman tietoni ja kokemukseni perusteella. Raamatun totuuksien kieltäminen on luterilaisessa kirkkossa valitettavasti normijuttu. Pappi sa olla rauhassa, hänen epäraamatullisiin puheisiinsa ei käytännössä koskaan puututa.
Joku uskova pappi voi kieltää Raamatun totuuden myös vanhingossa. Hän saattaa olla vilpitön, mutta hän ei ymmärrä kyseistä Raamatun kohtaa, hänellä ei ole opettamisen armolahjaa tai hän tulkitsee Sanaa väärin. Hän ei huomaa tulkinnassaan olevia puutteita - tavallaan hän kieltää totuuden vahingossa. On muistettava, että kukaan meistä ei ymmärrä eikä osaa tulkita kaikkea Raamatussa olevaa sillä ainoalla, oikealla tavalla.
Hyvin moni pappi kieltää Raamatun totuuden painostuksen takia. Hän saattaa kokea suurta yhteisön painostusta opettaa niinkuin luterilaisen kirkon ylin johto on päätöksillään asian linjannut. Näin hän lankeaa asian sivuuttamiseen, välttelyyn tai suostuu puhumaan kirkon linjauksen mukaan, vaikka hän ymmärtää Raamatun totuuden olevan toisenlainen. Pappi saattaa kokea myös suurta ahdistusta siitä, että totuutta puhuvana hän voi joutua epäsuosioon ja kenties ulos papin virasta. Kirkosta on eronnut pappeja, jotka ovat kokeneet vuosia ahdistusta nähdessään kirkkon linjausten ja Raamatun totuuksien välillä ammottavan ristiriidan.
Eräs tuntemani nuorehko miespappi murehti luterilaisen kirkon tilasta. Hän sanoi aikoinaan, että sitten hän joutuu eroamaan kyllä kirkosta, jos luterilaisessa kirkossa aletaan siunaaman homoseksuaaleja suhteita. Kirkko rupesi siunaamaan - pappi jatkaa edelleen virassaan. Jumalan Sanan totuuden edessä hänen täytyy kokea suurta ahdistusta.
2. Tim. 3:14 "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut"