Uskovaiset sanovat että jos ei ole jumalaa tai kuolemanjälkeistä elämää niin elämä on merkityksetön vailla tarkoitusta. Herää vain kysymys että miten se jumala tai kuolemanjälkeinen elämä tekee elämästä jotenkin merkityksellisen.
Kummastuttaa
Truenihilist
21232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minunkin mielestäni on merkillinen ajatus, että elämä saa tarkoituksensa jostain sellaisesta, joka aktualisoituu vasta kun elämä on ohi.
"Minunkin mielestäni on merkillinen ajatus, että elämä saa tarkoituksensa jostain sellaisesta, joka aktualisoituu vasta kun elämä on ohi."
Uskovaisuus on äärimmäistä "sitku" -elämää.
http://suomenkuvalehti.fi/megafoni/milloin-se-elama-alkaa/
Sinuna olisin kovin hissuksiin, sillä katso: Sinä olet kadotettu etkä niin muodoin ymmärrä. Joutojussi kolmannessa polvessa? Pysy nyt siellä hissuksiin katuojassa.
>>>Uskovaiset sanovat että jos ei ole jumalaa tai kuolemanjälkeistä elämää niin elämä on merkityksetön vailla tarkoitusta.>Herää vain kysymys että miten se jumala tai kuolemanjälkeinen elämä tekee elämästä jotenkin merkityksellisen.
Se tekee siitä koetilaisuuden.
Hassuinta on se, että kokeen läpikäyneistä ihmisistä suurin osa eli noin 100 miljardia saa palkinnoksi ikuisen kidutuksen ja vain muutama kymmenen-sata miljoona pääsee jatkoille taivaaseen.
Älyttömäksi tilanteen tekee viimeistään se, että 2/3 kaikista hedelmöittyneistä munasoluista (eli uskoville ihmisistä) ei koskaan kiinnity kohtuun ja ne pääsee suoraan taivaaseen. Noita onnekkaita on noin 200 miljardia.
Tuo johtuu siitä, että uskovilla ei ole mitään elämää, tässä ja nyt täällä. Siksi he kaihoavat jotain muuta, jossa heillä olisi elämä.
Ajattele nyt vaikka palstan multinilkkiä. Luuletko että sillä säälittävällä luuserilla, jolla on joka ikinen päivä aikaa aamuseitsemästä iltamyöhään kirjoitella tänne kymmeniä viestejä, olisi jotain elämää? Tyypillä ei selvästikään ole yhtään ainoaa ystävää, ei perhettä, ei työtä eikä harrastuksia, ei mitään normaalia ihmiselämää.
Ja koska säälittävällä luuserilla ei ole mitään elämää tässä ja nyt, hän halveksii tätä maallista elämää ja haaveilee sen oikean elämän alkavan vasta kuolemansa jälkeen. Mikä vasta onkin säälittävää.
Joutojussit hoi! Herra on teidät hylkänyt sinne katuojaanne muitten holipompelia horottavien epäsikiöiden sekahan. Painakaa nyt se mielehesi¨jotta tänne on turha tulla naukumahan. Teillähän on loisteliasta elämäänne vielä vahasen jäljellä siellä ojassa Ihmisen lapsen nähdä ja kauhistua.
Jopa jotakin täällä katuojassa. Alkaa tuntua kiintoisalta.
Joo, heh
Sääliks käy
>>>uskovilla ei ole mitään elämää, tässä ja nyt täällä. Siksi he kaihoavat jotain muuta, jossa heillä olisi elämä.
En mä ainakaan viitti tuhlata ainoota elämääni, olemalla uskovainen. Jos kuitenkin käy niin että joudun kuollessani helvettiin, niin vedän saatanaa turpaan oikein kunnolla!!
>>>vedän saatanaa turpaan oikein kunnolla!!
Mutta toivoisin kuitenkin että taivaassa saisi eläimen päitä. Niitä on täällä kurjuuden alhossa vaikea löytää, mutta taivaassa kai on kaikkea.
Ainakin lintujen ja saukkojen päitä. Nehän eivät ole eläimiä.
Niin no joo. Onhan se toisaalata niinkin.
En minä paljoa pyydä. Eläimen päitä kerran viikossa. Aamen please. Omat juomat bien itse. Ei siellä kuitenkaan ole gambiinaa.
Helvetissä ollaan yksin....moni kuvittelee että helvetissä saatana istuu jossain valtaistuimella ja demonit palvelee sitä. Sitäkin kuulee usein että mennään helvettiin bilettämään kavereiden kanssa. Asia ei näin ole. Ja veikkaisin että herran edessä seistessäsi et paljoa enään uhoaisi vaan housusi lahkeet alkaisivat viimeistään helvetissä tutisemaan.
"Minunkin mielestäni on merkillinen ajatus, että elämä saa tarkoituksensa jostain sellaisesta, joka aktualisoituu vasta kun elämä on ohi."
Kristinuskon mukaan asia ei ole ihan näin. Tavallaan tässä menee nyt sekaisin elämän merkityksellisyys ja tarkoitus sekä iankaikkinen elämä.
Kristinuskon mukaan elämän merkityksellisyys nousee siitä, että elää yhteydessä Jumalaan. Kun elää yhteydessä Jumalaan, tämän pitäisi ohjata rakastamaan sekä toisia ihmisiä että Jumalaa. Toisin sanoen, kristinuskon näkökulmasta merkityksellinen elämä on sellaista, jota leimaa lähimmäisenrakkaus että yhteys Jumalaan.
Iankaikkinen elämä ei tee tyhjäksi tai merkityksettömäksi tätä elämää, vaikka joskus iankaikkisen elämän merkitystä onkin ylikorostettu. Sen sijaan, että puhutaan dualistisesti tästä elämästä sekä kuolemanjälkeisestä elämästä, kristinuskon näkökulmasta oikeampi tapa olisi puhua vain elämästä Jumalan valtakunnassa. Kun ihminen uskoo, hän on osa Jumalan valtakuntaa. Ja Jumalan valtakunnan näkökulmasta katsoen ei ole niin oleellista puhutaanko tästä elämästä vai kuolemanjälkeisestä elämästä.
Vilppu H.
pappi
Minusta papin ei tulisi käyttää tuota "asiantuntijana" esiintymistä ateismi-palstalla tai minkään muun kuin oman uskontonsa alueella.
>>>>
Kristinuskon mukaan elämän merkityksellisyys nousee siitä, että elää yhteydessä Jumalaan. >>>>
MINKÄ Jumalan kanssa yhteydestä Vilppu-pappi puhut?
Virkasi puolesta kai Raamatun Jumalasta? Jos olet Raamattusi lukenut, tiedät mitä se olio on tehnyt, joten miksi haluat olla sellaisen massamurhaaja-hirviön kanssa yhteydessä? Tai toisaalta yleissivistyneenä, modernin teologian lukeneena ja ehken eksegetiikankin tenttineenä varmaan olet tietoinen, etteivät ne tarinat ole edes tosia, ei luonnontieteellisesti eikä historiallisesti.
Joten MITÄ Vilppu tarkoitat "Jumalalla" jonka kanssa olla "yhteydessä"?
Jos ajattelet jotain yleistä hengellisyyttä tai henkistymistä edustamasi uskonnon ulkopuolella, SANO se. Ja siinä tapauksessa jospas lakkaisit tulkitsemasta henkisyykisiä kummallisen uskontosi kautta ja luterilaisella sun muulla kristinuskon terminologialla? Vaikka ethän sinä voi. Kun et sen ulkopuolelle ymmärrä ja sinähän saat palkkaa papinhommastasi :-)