Oliko Rasputin Jumalan mies niin kriittisen merkittävällä tavalla, että jos hänen neuvojaan olisi seurattu olisi Venäjä pelastunut vallankumoukselta?
Vai oliko hänen merkityksensä pienempi tai toisenlainen?
Vai oliko hänen merkityksensä pienempi tai toisenlainen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistaakseni Rasputin tosiaan vastusti Venäjän osallistumista 1. maailmansotaan ja Venäjän ja Saksan vastakkainasettelua ylipäätään -- kuten historian valossa oikein olikin. Oli typerää Venäjältä liittoutua Ranskan lisäksi myös geopoliittisen vastustajansa (ja Venäjän vuosien 1904-1905 vihollisen Japanin liittolaisen!) Iso-Britannian kanssa Saksaa vastaan. Ortodoksinen, autokraattinen Venäjä joutui riippuvaiseksi kirkonvastaisesta Ranskan tasavallasta ja liberalistisesta Englannista ja poikkiteloin luonnollisen geopoliittisen liittolaisensa Saksan kanssa. Bismarckin ja Aleksanteri II:n Berliini-Pietari-akselin tilalle tuli tuhoisa asetelma, jossa Venäjä oli suursodan puhjetessa tuomittu uhrautumaan ja vuodattamaan verensä kuiviin länsivaltojen tähden saamatta mitään konkreettista korvaukseksi. -- Rasputin kritisoi myös panslavisteja, jotka vaativat Venäjää kaikessa tukemaan "veljeskansaa" Serbiaa yleiseurooppalaisen konfliktin syttymisen uhallakin. Kyllä, Rasputin oli monessa asiassa oikeassa.
Ei ole sattumaa, että Rasputinin murhasivat v. 1916 juuri brittiläis-ranskalaisia sekä vapaamuurarien piirejä lähellä olleet, Englannin ja Ranskan lähetystöjen lahjomat aristokraatit. Päämurhaaja Feliks Jusupov oli kaiken lisäksi vielä transvestiitti ja muutenkin perverssi rappiotyyppi. Saattaa olla Jumalan sormi siinä, että keisari syöstiin vallasta (pitkälti samojen piirien toimesta jotka järjestivät Rasputinin surman) vain muutamaa kuukautta Rasputinin -- eli keisarinnan sanoin "ystävän" -- kuoleman jälkeen.
Ortodoksinen Venäjän keisarikunta 1. maailmansodan aattona ei suinkaan ollut neuvosto- ja länsipropagandan parjaama alikehittynyt, ennalta tuhoontuomittu takapajula, vaan nopean taloudellisen kehityksen tilassa ollut dynaaminen suurvalta, jonka kasvuluvut olivat yhtä korkeita kuin Yhdysvaltojen. Radio-, auto-, lentokone- ja jopa rakettitekniikan (Tsiolkovski!) saralla Venäjä oli maailman kehityksen kärjessä. Uusia rautateitä rakennettiin ympäri maata, uusia tehtaita nousi maan eri kaupunkeihin lakkaamatta, ulkomainen pääoma tahtoi sijoittaa itseään kaikkialle Venäjälle. Mutta sitten tuli maailmansodan suunnaton onnettomuus, joka tuhosi kaiken, ja joka lopulta antoi mahdollisuuden Dostojevskin kuvaamille riivaajille, äärivallankumouksellisille joiden tähti oli ennen sotaa ollut Venäjällä jo kauan laskemassa.
Saimmehan sentään sieltä koulutetun kenraalin Suomeen.
Mukava huomata että Koroljov informoi meitäkin uskonsaralla. Sanoivat jo että teekadun älykkäimmät aivot on siirretty taistelemaan Ukrainan rintamalle Natoa ja Saatanan kirkkoa vastaan.