En usko että Jumalaa ei ole.
Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus ei ruoki tajuntaani vaan päinvastoin, moinen ajatus myrkyttää sen.
Mieleni kapinoi rajusti ja vaatii oppimalleni, näkemälleni ja kokemalleni todellisuudelle tekijää, jonka olemuksen täytyy olla ominaisuuksiltaan suurempi kuin luomansa maailmankaikkeus.
Kuinka pääsen eroon Jumalasta johon takerrun ja uskon lapsenomaisesti edelleen vaikka mitään todisteita Hänen olemassaolostaan en kenellekkään osaa esittää?
Onko tuntemukseni todella uskoa vaiko vain harhaa ja itsepetosta?
Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus ei ruoki tajuntaani vaan päinvastoin, moinen ajatus myrkyttää sen.
Mieleni kapinoi rajusti ja vaatii oppimalleni, näkemälleni ja kokemalleni todellisuudelle tekijää, jonka olemuksen täytyy olla ominaisuuksiltaan suurempi kuin luomansa maailmankaikkeus.
Kuinka pääsen eroon Jumalasta johon takerrun ja uskon lapsenomaisesti edelleen vaikka mitään todisteita Hänen olemassaolostaan en kenellekkään osaa esittää?
Onko tuntemukseni todella uskoa vaiko vain harhaa ja itsepetosta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
xxxxx En usko että Jumalaa ei ole.
Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus ei ruoki tajuntaani vaan päinvastoin, moinen ajatus myrkyttää sen xxxxx
Onnittelen sinua! Ajatuksesi ovat täysin terveet ja rehelliset. Älä yritäkään päästä eroon Jumalasta, jonka tiedät olevan olemassa, vaikka et pystykään esittämään siitä todisteita.
Jumala asuu sisimmässäsi ja on antanut sinut voimakkaan tietoisuuden olemassaolostaan ja tämä on mitä parhain todiste Hänestä
Elä vain täysillä Hänelle ja takerru edelleen Häneen lapsenomaisesti. Hän johdattaa sinua kohti Taivasta ja iankaikkista elämää.
Siunausta sinulle!
"Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse." - Paavo Haavikko
>>En usko että Jumalaa ei ole.>Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus ei ruoki tajuntaani vaan päinvastoin, moinen ajatus myrkyttää sen.>Mieleni kapinoi rajusti ja vaatii oppimalleni, näkemälleni ja kokemalleni todellisuudelle tekijää, jonka olemuksen täytyy olla ominaisuuksiltaan suurempi kuin luomansa maailmankaikkeus.>Kuinka pääsen eroon Jumalasta johon takerrun ja uskon lapsenomaisesti edelleen vaikka mitään todisteita Hänen olemassaolostaan en kenellekkään osaa esittää?>Onko tuntemukseni todella uskoa vaiko vain harhaa ja itsepetosta?
Siinäpä taas maailman napa vauhdissaan.
Ihan ensiksi sinun pitää lukea huolellisesti Raamattu lävitse. Sen jälkeen tiedät että Jumalasta on kahdenlaisia todisteita, siis luomakunta ja Raamatun viisaus.
Ei. Usko tulee Sanan kuulemisesta. Ilman oikeaa tietoa Sanasta voi Raamatun lukeminen jopa sekoittaa ymmärtämättömän ihmisen.
Joopa joo, nyt se selvisi että miksi lessut eivät tajua kristillisyydestä yhtään mitään.
Kukaan heistä ei saa lukea Raamattua, pitää vain uskoa niiden puheita jotka myöskään eovät saa lukea Raamattua.
Muuten, raamatunlukukielto ei ole uusi asia sillä se kuuluu katoliseen perinteeseen ja sieltähän Lars Leevi sen kopioi. Siinä missä Luther pyrki saamaan Raamatun jokaiseen käteen, niin Lars päätti että vain hän yksin on oikeutettu päättämään oppikysymyksistä oman mieltymyksensä mukaan ja helpoitenhan se onnistui kun kuulijoilta kiellettiin katsomasta Raamatuista että miten asiat todella ovat.
Tosin luther kääntyisi haudassaan jos hän näkisi sen kuinka suomiteologit raiskaavat Kirjaa vielä rumemmin kuin Lars ikinä.
Mutta vaikutin molemmilla oli sama, eli jotta saisi itsevaltiuden niin on jollain tavoin poistettava itseä ylempi auktoriteetti, joka tällä kertaa oli Raamattu.
Esimerkiksi jos Raamattu saisi päättää, niin ensinnäkään kristillisessä seurakunnassa ei saisi olla papin pappia, ei mies- ei nais-eikä homopappeja.
Mutta kun asiat ovat niin että Jumalasta on luovuttu, ja papit ovat itse asettuneet jumaliksi, niin tulos on tämä, eli täydellinen moraalin luhistuminen.
Mistäs jyrbä juuri nyt kirjoittelet viisauksiasi? Sataako vai paistaako vai onko ovi lukussa?
Tämä on totta, jo yrität nykysuomessa vedota Raamattuun auktoriteettina niin saat arkkipiispalta vastaukseksi että se on vain raamatunkirjoittajan mielipide.
Arkkipiispa toisteleekin mielellään sitä ajatusta että miksi meidän pitäisi uskoa jonkun 2000 v. sitten vaikuttaneen kirjoituksia kun hänellä itselläänkin on ihan hyviä ajatuksia?
Ja niinpä hän sitten vihkisikin homot kristilliseen avioliittoon.
Jyrbäseni, vaikka tapasi mukaan taas oiot mutkat suoriksi aina kun et vääristele, niin arkkipiispan ajatukset antavat ainakin vastauksia tämän päivän kysymyksiin 2000 vuotta vanhojen asemesta.
Emme me tarvitse vastauksia siihen montako silminnäkijätodistajaa ja kuinka kova uhrin huuto tarvitaan jotta raiskaus voidaan todeta tapahtuneeksi, emmekä siihen, millaisia visioita saa kun mutustelee parhaita Lähi-Idän sieniä.
"Ei. Usko tulee Sanan kuulemisesta. Ilman oikeaa tietoa Sanasta voi Raamatun lukeminen jopa sekoittaa ymmärtämättömän ihmisen."
Päinvastoin, ilman saarnaajien aivopesua voi raamatun lukemisesta tulla jopa järkiinsä ja tajuta että koko teos on vain kusetusta.
Harva on niin ymmärtämätön että raamatun lukeminen sekoittaisi, mutta aluksi se voi aiheuttaa ahdistusta ja hämmennystä. Niistä selviää ellei ole joutunut uskonnollisen aivopesun uhriksi. Jos on ymmärtämätön ei mitään ahdistusta ja hämmennystä tule, kaiken hyväksyy sellaisenaan (mikä on erittäin vaarallista sillä se tarkoittaa sitä että on täysin muiden vietävissä). Raamatun lukeminen ajatuksella on nopein tie ateismiin mikäli on varustettu edes keskinkertaisella ymmärryksellä.
Saarnaajien aivopesun jälkeen on mistään mitään ymmärtämätön ihminen ja lähes täysin kaiken avun ulkopuolella.
>Tyhjästä syntynyt maailmankaikkeus ei ruoki tajuntaani vaan päinvastoin, moinen ajatus myrkyttää sen.
Noita asioita ei ihmisen ylipäätään ole mikään pakko miettiä etenkään silloin jos sitä seuraa ahdistusta. Muutenkin pärjäämme kyllä hautaan saakka ja mahdollisesti pitemmällekin riippuen siitä, onko kuoieman jälkeen jotain.
>Mieleni kapinoi rajusti ja vaatii oppimalleni, näkemälleni ja kokemalleni todellisuudelle tekijää, jonka olemuksen täytyy olla ominaisuuksiltaan suurempi kuin luomansa maailmankaikkeus.
Tekijä joko on tai ei ole olemassa ihan riippumatta siitä mitä keksimme vaatia tai uskoa.
>Kuinka pääsen eroon Jumalasta johon takerrun ja uskon lapsenomaisesti edelleen vaikka mitään todisteita Hänen olemassaolostaan en kenellekkään osaa esittää?
Ei sinun tarvitse päästä eroon jumalasta, jos jumala on mielenrauhallesi välttämätön. Ota rennosti!
>Onko tuntemukseni todella uskoa vaiko vain harhaa ja itsepetosta?
Usko voi toki olla harhaa ja itsepetosta, ja usein onkin. Sitä en tiedä (eikä tiedä kukaan muukaan), onko aina.
Teet viisaasti kun hyväksyt tieteelliset totuudet sellaisina kuin ne havainnoidusti esiintyvät. Tyhjästä ei synny yhtään mitään joten olemme yliluonnollisen jumaluuden tuottamia.
Tämä tapa ajatella sopusoinnussa reaalimaailman kanssa täydessä sopusoinnussa tieteen ja Raamatun kanssa onkin sitten sitä ainoata oikeata uskontoa.
Olet oikealla tiellä avaaja, jatka vain pysyttelemällä faktoissa äläkä lähde harhaisten uskomusten kuten evoluutioteorian todistamattomien väitteiden tielle, vaan hanki lisää luotettavaa tietoa Raamatusta ja maailmasta niin sinä menestyt.
Jahas, jyrbä on hankkimassa ensimmäistä jäsentä johtamaansa modernin tieteellisen kreationismin klubiin. Saapas näkee, onnistuuko.