Helsinki on taas listattu maailman parhaiden kaupunkeiden joukkoon asumisen laadussa. Millainen hyvinvointi Helsingissä olisikaan, jos hesalaisten ei tarvitsisi elättää kukolevien maakuntien kepulaisia ja rökäletappioita maatalousharrastuksillaan tahkoavia suurmaanomistajia?
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288727633301.html
Kepujen pitää ottaa hattu päästä, kun puhuvat elättäjistään: Helsingin veronmaksajista.
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288727633301.html
Kepujen pitää ottaa hattu päästä, kun puhuvat elättäjistään: Helsingin veronmaksajista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Emmeköhän kohta saa haisevan vastauksen pankkoelätiltä....
Helppohan siellä on olla maakunnissa tehdyn työn kustannuksella eläessä.
Lisäksi Helsingin joukkoliikenteen yleiseurooppalainen raati on arvostellut Euroopan pääkaupunkien parhaaksi. On eniten liikennevälinevuoroja (bussit, metro ja raitiovaunut), niissä eniten istumapaikkoja ja kaiken lisäksi halvimmat hinnat. Tästäkin saatiin kuulla uutisista ja lukea lehdistä muutama päivä sitten.
Kyllä stadilaisten kelpaa! Katteeks käyp.
Kyllä on helsinkiläisillä heikosti asiat jos pitää munakarvakuvilla etsiä identiteettiään.
on asiat landelaisella, jonka identiteetin paras tunnusmerkki on loputon kiinnostus jonkun stadilaisen munakarvoihin.
Erään stadilaisen itsestään ottamat ja jopa seksiä tihkuvat alastonkuvat ovat saitin ihaninta antia.
Eivät keskustalaiset näköjään uskalla tuoda yhtään seksiä tänne.
Espoo on muuten Helsinkiä viihtyisämpi paikka.
Kysymyksessä oli jälleen kerran vertailu, jossa pääkriteereinä ovat turvallisuus, terveydenhuolto, opetus ja ympäristö eli asiat, jotka täällä meillä on järjestetty valtakunnallisella lainsäädännöllä. Yhtä hyvin olisi voitu kilpailuttaa keskenään maalaispaikkakuntia keskenään. Suomesta vertailuun valittu maalaiskunta olisi pärjännyt siinä yhtä hyvin kuin Helsinki tässä.
Suomi on loppujen lopuksi ihan hyvä maa asua.
Ei näissä vertailuja tehdä marginaali-ilmiöistä. Kansainvälisesti elämä kehittyneissä maissa keskittyy suuriin kaupunkeihin. Maaseutu ei ole siinä mikään vaihtoehto, koska maaseutuvaltaisuus on enemmän kehitysmaiden ilmiö, mistä nekin pyrkivät kilvan eroon. Toki on maita, joissa maatalous on niin luontainen elinkeino, että maaseutuasumisella on oma relevanssinsa. Suomi ei ole kuitenkaan sellainen maa jo senkin vuoksi, että pitkä talvi rajoittaa maaseutuelinkeinoja.
Esimerkiksi joukkoliikennevälineiden runsautta ja toimivuutta on aika järjetöntä pohtia syrjäseutujen osalta. Koulubussitoiminta ehkä pelaa niissäkin, mutta ihmisten vähyys neliökilometria kohden asettaa omat rajoituksesna.
Näiden vertailujen suurin anti on siinä, että kansainvälisin silmin katsottuna Helsinki on yksi maailman upeimmista ja arvostetuimmista kaupungeista. Kun tämän näkemyksen sitten asettaa sitä vasten, että maan sisällä ertäissä piireissä jatkuvasti vähätellään ja suorastaan panetellaan Helsinkiä, saadaan aika erikoinen näkymä. Voidaankin kysyä, mitkä ovat ne motiivit, jotka saavat maan sisällä eräätä kansalaiset ja jopa yhden puolueenkin asettamaan pääkaupunkimme arvon kyseenalaiseksi.
Arvasin, että hermostut kriittisestä näkökulmastani tutkimustuloksiin ja asetat välittömästi Helsingin ja maaseudun vastakkain. Tuossa mielessäsi pyörivässä perusasetelmassa sinulta jäi huomaamatta kommenttini ydin eli Economistin vertailussa vertailtiin eri kaupunkien asuttavuutta erittäin valtiolähtöisin kriteereillä, kuten terveydenhuollolla ja koulutuksella.
Tutkimustuloksiin tämä heijastui esimerkiksi niin, että kymmenen kärjessä oli neljä Australian ja kolme Kanadan kaupunkia. Näin tietenkin siksi, että vaikkapa nuo terveydenhuolto-, koulutus- ja ympäristöasiat on Australiassa ja Kanadassa järjestetty valtakunnallisesti hyvin.
Jos tutkimuksessa olisi ollut mukana Suomesta ja Itävallasta useampia kaupunkeja, myös ne olisivat menestyneet siinä hyvin. Pidetäänhän ainakin Suomen koulutusjärjestelmää maailmalla yhtenä maailman parhaimmista, eikä siinä järjestelmässä ole eroa eri puolilla maata. Kaikkialla maailmassa ei ole itsestään selvää edes se, että koulutus kaikilla asteilla on ilmaista. Tietenkään kaikissa Suomen kaupungeissa ei ole yliopistoa, mutta Economistin vertailuun oli tietysti otettukin mukaan vain yliopistokaupunkeja.
Helsingissä on riistäjiä ja riistettäviä sekä paljon toivottomasti pohjalla olevia.
Ihmisten välisestä aidosta vuorovaikutuksesta ei voi puhua.
Toisin on täällä. Autetaan tarvittaessa aina.
Helsingissä on satatuhatta omaa elätettävää, jotka eivät työn syrjään vaivaudu.
Kaupunki syö enemmän kuin tienaa. Velka kasvaa koko ajan ja hesalaiset ajavat kiimaisesti pakkoliitosta varakkaamman Espoon kanssa.
Asuntojen hinnat ovat tasolla, johon tavallista työtä tekevällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Keinottelijat rahastavat vuokrilla sumeilematta.
Vihreät ja demari-idiootit estävät systemaattisesti maan kaavoituksen asumiseen. Pelkkä tontin hinta on tuhansia euroja per neliö.
Kaikki on tietysti suhteellista ja Helsingillä kuten muillakin metropoleilla on omat ongelmansa.
Silti ainoa järkevä mittari on alueen vetovoimaisuus. Väkeä on muuttanut sankoin joukoin pääkaupunkiseudulle koko ajan lisää jo monien vuosikymmenten ajan. Näin hurjasta vetovoimaisuudesta seuraa myös pakosta joukko ongelmia, jotka on kuitenkin ajan kanssa kyetty yleensä aina ratkaisemaan. Ihmiset eivät muuta peräkylille vaan pääkaupunkiseudulle. Tämä fakta on aina hyvä pitää mielessä.
Helsingillä ja pääkaupunkiseudulla on monia valtteja. Yksi on työtilaisuukisen runsaus ja monipuolisuus. Helsinki on maan ainoa kaupunki, joka on työvoimaomavarainen ja tarjoaa sen lisäksi työtä myös ulkopaikkakuntalaisille. Muut tulevat siis kaukana perässä tässä kohdin. Modernin elämän valttina on asumisen keskittyminen, mikä tarjoaa suuremmat lähimarkkinat kuin missään muualla Suomessa. Tämä taas kasvattaa yrittämistä ja lisää työn määrää.
Toinen merkittävä vetotekijä on logistinen sijainti. Kaikki on stadilaisen näkökulmasta lähellä. Kaupat, palvelut, vapaa-ajanviettomahdollisuudet, työ, opiskelumahdolisuudet, lentokentät, laivayhteydet, rautietie- ja muut joukkoliikenneyhteydet. Tätä vastaavaa tarjontaa ei peräkylien Suomesta löydy hakemallakaan.
Kolmas tekijä on asenneilmapiiri. Stadissa naapurit eivät tunne omia asioitasi paremmin kuin sinä itse ja jokaisella on mahdollisuus elää omien arvojensa mukaista elämää. Syrjäseudun ilmapiiri on tässä kohdin selvästi ahdistavampi pykiessään yhtenäiskulttuuriin ja kaihtaessaan usein erilaisuutta. Nykyajan ihminen arvostaa tällaista vapautta.
On toki paljon niitä, jotka asuvat Helsingin liepeillä väljemmin ja pääsevät silti kohtuuhelposti nauttimaan stadin keskustan palveluista. Itsekin ole näistä syistä valinnut ulkokehäläisyyyden kun nuorempana asuin stadin ytimessä. Pääkaupunkiseudullakin on edelleen niin väljää, että ulkokehällä voi tuntea asuvansa puolittain maaseudulla, vaikka Helsinki on pyöräilyetäisyyden päässä. Se joka viettää aikaansa Helsingissä myös iltaisin lähes päivittäin, tekee tietysti viisaasti, jos hankkii asuntonsa kaupungin keskustoista, vaikka junalla ja metrolla toki sujahtaa paikalle helposti puolessa tunnissa odotusajatkin mukaanlukien, kun esim. metroja ja junia kulkee 5-10 minuutin väliajoin.
Miksi ihmiset kaikesta hyvästä huolimatta ovat niin töykeitä, suorastaan luotaantyöntäviä.
Lähimmäistä ei huomioida mm. ovista kuljettaessa. Miksi kerrostakoissa ei yleisesti tervehditä edes samassa kerroksessa asuvia?
Kyttääminen maaseudulla ei todellakaan ole arkipäivää. En tiedä mistä olet sen saanut päähäsi.
P.S. Käyn n. kerran kuussa Helsingissä ja osaan tehdä myös havaintoja sekä vetää niistä johtopäätöksiä. Siellä asuu onnetonta joukkoa.
On töykeitä ja luotaantyöntäviä ihmisiä. Heitä on sekä kaupunegissa että syrjäkylillä.
Olen itse asunut myös kerrostaloissa. Pienkerrostaloissa naapurit tunnetaan paremmin ja heitä tervehditään. Voi olla tietysti sellaisia taloja, joissa vaihtuvuun on suurta ja ihmiset eivät tunne toisiaan.
Naapurien kyttääminen maaseudulla on arkipäivää. Tästä minulla on sekä omia että läheisteni kokemuksia. Oma vaimoni ei suosutu enää koskaan muuttamaan takaisin "maaseudun rauhaan" juuri tämän ilmiön vuoksi. Yhtenäiskulttuuri vaikutti siihen, että piti näyttää ulospäin yhteisökelpoiselta. Eräs tuttuni taas kertoi, että hänen olleessaan vielä kotona maasueudulla ulos töihin piti lähteä varhain aamulla jo pelkästään sen vuoksi, että napuritkin näkyivät olevan jo pelloilla. Tämäkään tuttu ei aio palata enää koskaan takaisin.
Kyttäämisessä saattaa toki olla alueellisia eroja. Varsinkin silloin kun yhtenäiskulttuuriin liittyy uskonnollisuutta, kyttääminen on todella intensiivistä. Tähänhän ovat puuttuneet jo lainvalvojammekin eräiden uskonnollisten yhteisöjen osalta. Tottakai asialla on myös myönteinen kääntöpuolensa. Lähimmäisistä huolehditaanm ja katsotaan sen perään, että naapurin vanhuksella on kaikki kunnossa.
Kyttäämiskulttuuri on osa maasueudn yhtenäiskulttuuria. Ei saa olla liiaksi erilainen, muuten saa kylähullun tai juopon maineen. Yhtenäiskulttuuri on paljolti itsesäätelyä eli on parempi yrittää vaikka vastentahtoisesti sopeutua kuin valita oma tiensä. Timo K. Mukkahan oli oman tien valinnasta hyvä esimerkki maaseudulla.
Olen erittäin objektiivinen tuossa kokovartalokyrpä-asiassa. Tsadi pitää ehdotonta ykkössijaa. Toki sielläkin hyviä ihmisiä on, mutta vähemmän kuin haja-asutusalueilla.
Suomen aluepolitiikassa on siirryttävä hyvinvoinnin lisäämiseen ja taloudellisuuden korostamiseen. Aluepolitiikan tulee siten edistää pääkaupunkiseudun kasvua ja kehitystä. Näin saadaan mahdollisuuksia elin- ja elämäntason kohottamiseen kaikille. On luotava edellytykset sille, että kuolevien takamaiden ja savisten raiskioidenkin äärellä ituuttavat pääsevät siirtymään pääkaupunkiseudulle. Tukiaisilla tappioita tahkoaville on tarjottava oikeaa työtä pääkaupunkiseudulla.
Kuihtuville syrjäalueille lahjoitettavia tulonsiirtoja on nopeasti leikattava, sillä niihin ei maallamme ole varaa ja on syrjäseutueläjien omankin edun mukaista siirtyä laadukkaan elämän piiriin kaupungissa.
Aivan näin kuten kerrot. On syytä painottaa ihmisten hyvinvointia lisäävää politiikkaa sen sijaan, että ahkeroidaan alueiden hyvinvoinnin perässä. Ihmiset ensin ja paikkakunnat vasta sitten. Moderni talouselämä suosii keskittymistä niin meillä kuin muuallakin. Monessa muussa maassa kuten Ruotsissa tämä on tajuttu paljon ennen meitä ja siksipä siellä monet asiat ovatkin paremmin kuin meillä Suomessa.
On myös hyvin luontoystävällistä politiikkaa, kun metsän eläinten asuinalaa kasvatetaan ja annetaan niiden elää luonnon rauhassa, mitä ne ihmistä kehittymättömimpinä eläiminä osaavat arvostaa.
Helsinki olisi pohjolan Monaco.