Nyt kun Kapikin on taas palannut kehiin, voi vähän provosointimielessäkin ottaa esiin tällaisen jutun, joka on pohjimmiltaan kuitenkin tarkoitetu vakavaksi pohdiskeluksi. Kysymys on ammatinvalinnasta ja sen suhteesta moraaliin. Valistin mielestäni kaksi ammatillista ääripäätä eli sotilaan ja lääkärin ammatit. Itsestäni ei olisi ollut ensimmäiseen, koska näen siinä vaikeita moraalisia ongelmia eikä myös jälkimmäiseen, koska minulla ei ole siihen tarvittavaa luonteen lujuutta tarpeeksi paljon.
Sotilaan ammatti on jokseenkin ongelmaton sellaiselle, joka pääsee harjoittamaan tuota ammattiaan rauhan oloissa. Hän voi silloin sanoa olevansa isänmaan puolustaja ja valmis uhraamaan henkensä sen eteen. Samoin hän voi sanoa toimineensa rauhanpuolustustehtävissä ulkomailla. Nämä ovat yleviä ja vastaansanomattomia tehtäviä. Ongelma ja nimenomaan moraalinen ongelma tuleekin vasta silloin, kun mitä jos...
Tähän riittää yhden tunnetun esimerkin kertominen, joka esimerkkinä valaisee hyvin koko mainitsemaani moraalista ongelmaa. Se on tietty My Lain siviileihin kohdistettu joukkoteurastus vuonna 1968 Vietnamissa, kun noin 500 ihmistä aseetonta ja puolustuskyvytöntä ihmistä tapettiin raa´asti neljässä tunnissa. Vastaavia hirmutekoja löytyy monesta armeijasta, nyttemmin esim. Israelin armeijasta, kun se pommitti YK:n alaista kohdetta, mihin siviilejä oli hakeutunut turvaan. Sri Lankassa tamiiliväestö houkuteltiin aikoinaan myös tällaiselle tulituksesta vapaalle alueelle ja tulitus keskitettiin sitten sinne. Onhan näitä vaiukka kuinka paljon. USAn armeijan esimerkki on kuitenkin tähän paikkaan sopivin, koska kyse on länsimaiselle moraalille altistetusta ryhmästä, jota pidettiin sotilaallisena valiojoukkona.
My Lain tapahtumien taustalla on sotilaiden turhautuminen. Taistelukosketusta viholliseen ei oltu saatu tämän ns. C-kompanian osalta laisinkaan, mutta silti sen jäseniä kuoli päivittäin miinoihin, ansoihin ja tarkka-ampujien laukauksiin. Sitten tuli päivä, jolloin vihdoin lähdettiin suureen taisteluun Vietkongia vastaan. Valitettavasti tiedustelutiedot olivat siinäkin vääriä ja Vitkongin sotilaat olivat kaukana tapahtumakentästä tuona päivänä. Amerikkalaiset hyökkäsivät silti kohteeseen ja ampuivat kaikkea mikä liikkui. Kun paikalla oli enimmäkseen naisia, vanhuksia ja lapsia, surmaaminen kohdistui heihin. Pahimpia tappajia olivat luutnantti Calley ja C-kompanian päällikkö Medina. Calley oli ainoa, joka tuomittiin tapahtuneesta, mutta hänetkin vapautettiin muutaman kuukauden vankeuden jälkeen. Asiasta tietoinen pataljoonan päällikkö Henderson pääsi kuin koira veräjästä, vaikka kaksi sotilasta raportoi hänelle tapahtuneesta. Nämä sotilaat samoin kuin koko C-kompania lähetettiin erittäin vaarallisiin tehtäviin pitkiksi ajoiksi sen jälkeen ilmeisenä toiveena, että he saisivat surmansa, jotta koko joukkosurma voitaisiin unohtaa.
Kaikki paikalla olleet sotilaat eivät suostuneet tappotöihin. Sen vuoksi esim. vähälahjaiseksi kutsuttu luutnantti Calley tarttui itse konekivääriin ja surmasi ilmeisesti noin sata ihmistä kerralla ojaan, mihin heidät oli pakotettu. Helikopterijoukkoihin kuuluneet sotilaat Thompson ja Colburn hämmästelivät ilmasta käsin tapahtumia ja päättivät puuttua asiaa asettumalla puolustamaan vietnamilaisia. he merkitsivät myös haavoittuneiden paikkoja, jotta näiden avuksi tultaisiin. Apuun tulleet kuitenkin surmasivat haavoittuneet samantien. Lopulta Thompson ja Colburn miehistöineen joutuivat jo harkitsemaan omien joukkojen ampumista. Tämä moraalinsa säilyttänyt kaksikko myös raportoi tapahtuneesta pataljoonan komentaja Hendersonille, joka ei tehnyt asian eteen mitään muuta kuin määräsi tämän kaksikon erityisen vaarallisiin tehtäviin. Miehet selvisivät näistä kuitenkin elossa ja heidät lopulta palkittiin 1990-luvun lopulla moraalisesti ansiokkaasta sotilastoiminnasta.
Tappamiseen ryhtyneet puolustautuivat sillä, että he noudattivat vain käskyjä. Tässä se ongelma onkin. Sotilaat eri puolilla maailmaa koulutetaan noudattamaan käskyjä automaattisesti ja nopeasti. Tätä tavoitetta tähdennettiin minullekin aikoinaan asepalvelusta suorittaessani, kun rohkenin epäillä toiminnan järkevyyttä. Ei saa ajatella itse vaan pitää noudattaa käskyjä nopeasti ja tehokkaasti. Toimia ryhmänä. Jossain määrin voikin olla ymmärrettävää, että tapahtumat karkasivat käsistä yleisen sekamelskan ja tottelevaisuuden yhteiselossa. Vain muutama asioita helikopterista käsin katsellut parivaljakko käsitti nopeasti, mitä oltiin tekemässä.
Esimerkki kuvannee hyvin yleistä moraalista ongelmaa sotatilanteissa. Koulutuksessa ei taideta meilläkään varautua siihen, miten siviiliväestöä tulee kohdalla sodassa. Kaikki koulutus palvelee vain sotilaallista tehokkuutta. Silloin vaara ajautua moraalisiin katastrofeihin on suuri. C-kompanian eloon jääneistä monikaan ei tietojen mukaan kestänyt tapahtunutta. Heidän loppuelämänsä oli yritystä unohtaa tapahtunut alkoholin ja huumeiden avulla.
Ammatillista vertailua
11
120
Vastaukset
Jatko (kun ei mahtunut edelliseen viestiin)
Toinen ja edelliselle täysin päinvastainen ammattiryhmä ovat lääkärit. Heidät koulutetaan pelastamaan ihmishenkiä ja jopa niin, että pelastettavan ikään, rotuun, kansalaisuuteen, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan ei tule kiiniittää huomiota. Tavallaan järkyttävin tehtävä, mihin lääkärien olen nähnyt yhdestä tv-dokumentistä nähnyt joutuneen, on toimiminen lääkärinä vihollisjoukkojen apuna. Näin kävi Sri Lankassa, kun singheliisihallinto houkutteli tamilit suoja-alueelle ja alkoi sitten tulittaa heitä. Singheliisilääkärit auttoivat tamileita ja kertoivat sitte tapahtuneesta myös julkisuudessa. Hallinto pakotti heidät kuitenkin pyörtämään puheensa julkisesti. Vaihtoehtoina lienee ollut valheellisen lausunnon antaminen tai kuolema. Nämä lääkärit olivat siis myös itse hengenvaarassa, koska singheleesit pommittivat myös punaisella ristillä näkyvästi merkittäviä sairaaloita tulivapaalla alueella.
Kaksi eri ammattikuntaa koulutetaan asenteellisesti täysin erilaisella tavalla. Lääkärien tehtävänä on pelkästään pelastaa ja parantaa ihmisiä. Tehtävä koskee periaatteessa koko ihmiskunnan jäseniä. Sotilaat taas puolustavat maataan, mutta hyvin usein tuo puolustaminen muuttuukin hyökkäämiseksi ja tappamiseksi.
Tarkoitus ei ole moittia ketään ammatinvalinnasta eikä esim. pottuilla Kapille. Ongelma on paljon isompi ja yleisempi. Kepun politiikkaan tämä tuskin erikseen kovin paljon liittyy, vaan kaikkia koskeva yleinen kysysmys, joka meilläkin aktualisoitui sotien aiakan.Ihan hyvää pohdintaa, ja voin paljolti yhtyä lääkäreitä koskeviin näkemyksiisi. Omista kokemuksistanikin johtuen, ja myös varsin läheisestikin tuntemistani lääkäreistä saamani käsityksen perusteella.
Mutta sotilaita koskevista pohdinnoistasi nähdään selvästi jokseenkin täydellinen ulkopuolisuutesi kyseisessä aihepiirissä. Todella rumia, brutaaleja, epäihmismäisiä ovat kyllä olleet nuo tapahtumat, joita tuot esille, mutta sittenkin ne ovat olleet poikkeuksia jopa amerikkalaisten sotilaiden maailmanlaajuisessa toiminnassa.
Eikä ainakaan meidän sotilailtamme voisi odottaa missään tilanteessa samanlaista käyttäytymistä. Eivät meidän sotilasjohtajamme sellaiseen sotilaitaan pakottaisi, ja jos joku hullu sitä yrittäisikin, sotilaamme taatusti kieltäytyisivät. sen verran ”korpisotureita” me edelleen olemme. Toki sota on aina julmaa, mutta tuollaiset julmuudet siihen eivät saa kuulua.
Rauhanturvaamisesta minulla on yhteensä 3,5 vuoden kokemukset Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, mutta ei niissä missään tapahtunut mitään sellaista, josta puhut. Päinvastoin paikalliset siviilit kummallakin puolella kokivat meidät todella turvakseen, ja paikalliseen väestöön kohdistunut humanitäärinen toiminta oli hyvinkin keskeisellä sijalla. Lääkärimme kiersivät jopa paikallisten kylissä apuaan antaen ja lääkkeitä jakaen, ajoittain autoimme sikäläisiä jopa muonituksessa ja varsinkin puhtaanapidossa. Pioneerimme korjailivat paikallisten sodissa tuhoutuneita koteja ja parantelivat teitä heidän kyliinsä jne…
Tulisi liian pitkä story, jos alkaisin kertoa kaikesta tuosta. Olenhan siitä hieman kertonut myös muistelmieni rauhanturvaajakokemuksiani koskevassa luvussa, josta ainakin jotain edelleen löytynee myös suomi24:n arkistoista.kapi-vaari kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa, ja voin paljolti yhtyä lääkäreitä koskeviin näkemyksiisi. Omista kokemuksistanikin johtuen, ja myös varsin läheisestikin tuntemistani lääkäreistä saamani käsityksen perusteella.
Mutta sotilaita koskevista pohdinnoistasi nähdään selvästi jokseenkin täydellinen ulkopuolisuutesi kyseisessä aihepiirissä. Todella rumia, brutaaleja, epäihmismäisiä ovat kyllä olleet nuo tapahtumat, joita tuot esille, mutta sittenkin ne ovat olleet poikkeuksia jopa amerikkalaisten sotilaiden maailmanlaajuisessa toiminnassa.
Eikä ainakaan meidän sotilailtamme voisi odottaa missään tilanteessa samanlaista käyttäytymistä. Eivät meidän sotilasjohtajamme sellaiseen sotilaitaan pakottaisi, ja jos joku hullu sitä yrittäisikin, sotilaamme taatusti kieltäytyisivät. sen verran ”korpisotureita” me edelleen olemme. Toki sota on aina julmaa, mutta tuollaiset julmuudet siihen eivät saa kuulua.
Rauhanturvaamisesta minulla on yhteensä 3,5 vuoden kokemukset Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, mutta ei niissä missään tapahtunut mitään sellaista, josta puhut. Päinvastoin paikalliset siviilit kummallakin puolella kokivat meidät todella turvakseen, ja paikalliseen väestöön kohdistunut humanitäärinen toiminta oli hyvinkin keskeisellä sijalla. Lääkärimme kiersivät jopa paikallisten kylissä apuaan antaen ja lääkkeitä jakaen, ajoittain autoimme sikäläisiä jopa muonituksessa ja varsinkin puhtaanapidossa. Pioneerimme korjailivat paikallisten sodissa tuhoutuneita koteja ja parantelivat teitä heidän kyliinsä jne…
Tulisi liian pitkä story, jos alkaisin kertoa kaikesta tuosta. Olenhan siitä hieman kertonut myös muistelmieni rauhanturvaajakokemuksiani koskevassa luvussa, josta ainakin jotain edelleen löytynee myös suomi24:n arkistoista.En usko, että olen lainkaan väärässä sotilaiden osalta. Kun puhutaan sotilaista YKn rauhanturvatehtävissä, heidät voi hyvällä syyllä rinnastaa lääkäreihin. Eikä minusta suomalaisen korpisoturin moraalissakaan liene paljon huomauttamista. Se että suomalainen sotilas ei missään tilanteessa syyllistyisi moisiin julmuuksiin, on jo sitten vaikeampi uskoa. Mahdoton uskoa. Tämä johtuu siitä, että meillä Suomessa on kokemuksia brutaaleista julmuuksista ja sotarikoksista noin lähes sadan vuoden takaa. Mannerheimin toiminta tuossa sodassa oli verrattavissa Milosevicin toimintaan entisessä Jugoslaviassa.
Koko Saksan armeija syyllistyi itärintamalla etnisiin puhdistuksiin toisen maailmansodan aikana ja myös heidän juutalaisiin, romaneihin ja vammaisiin kohdistuneet toimensa ovat tiedossa. Amerikkalaiset puolestaan kiduttivat ja rääkkäsivät Irakissa ihmisiä. Ei tämä ole niin poikkeuksellista vaan riski tällaiseen on melkoisen suuri. Kun ihminen opetetaan tottelemaan automaattisesti ja toiminnasta tehdään jonkinlainen välttämättömyys ja hyve, ihmisen oma moraali horjuu. Olemme monen sodan jälkeen kuulleet puolustuspuheenvuoja, jonka mukaan noudatettiin vain käskyjä ja tottelemattomuudesta olisi voinut seurata ikävyyksiä itselle.
- Kommenttia
Sotilaaksi hakeudutaan monesta eri syystä. Monessa suvussa upseerin ura kulkee perintönä isältä pojalle, kadettikouluun hakeudutaan isen jalanjäljissä.
Joillekin sotaväen järjestys ja hierarkisuus sopii luonteeseen, siellä pääsee pätemään ja päsmäröimään, joka tasolla kun aina löytyy joku alempiarvoinen. Varusmiesalikessullakin on se alokas jota pomottaa.
Sitten on niitä, joille armeijaura tarjoaa helpon tavan saada suht siedettävä ammatti, ei tarvitse sen kummempaa koulutusta, kunhan varusmiespalveluksen suorittaa sen verran jämptisti, että saa aliupseerikoulun suoritettua eikä muutoinkaan hölmöile. Kapi kuuluu tähän joukkoon joka ei tosimiesten töissä olisi pärjännyt ja jolle armeija tarjosi vaatimattoman koulutuksen ja sen valtion pitkän mutta kapean leivän.
Suomessa ammattisotilas olisi tositilanteessa paremmin "turvassa" kuin reservistä palvelukseen kutsuttava varsinainen taisteleva joukko. Kadettikoulun käyneet sijoittuvat komentoportaaseen aivan nuorimpia luutnantteja lukuunottamatta, toimiupseerit taas huollon yms. tehtäviin. Taistelujoukkojen komppanianpäälliköt ja joukkueenjohtajat tulevat reservinupseereista. Sotilaan ammatti työnä on siis monessa suhteessa luusereitten ammatti, jossa kuitenkin itsekorostus on hyvin tyypillistä. Jollakin tavallahan sitä pitää päteä, Nuo esimerkkisi oikestaan kuvaavat tuota sotilaan pätemisen tarvetta sotatilanteessa.
Lääkäriksi jo pääsyvaatimukset ovat niin korkeat, ettei ammattiin jouduta puolivahingossa. Koulutukseen hakeutuvalla täytyy olla perusosaaminen (lukion päästötodistus) korkealla tasolla ja sen päälle vielä riittävä motivaatio pärjätä vaikeissa pääsykokeissa. Niinpä koulutuksen lähtötaso on jo itsessään korkea, toisin kuin vaikkapa kadettikoulussa.
Toki kaikissa ammateissa, myös lääkärin ammatissa, moraalia voi mitata monella tavalla. Joku vakuutuslääkäri joutuu varmasti venyttämään moraaliaan kun vakutusyhtiön tulos ohjaa osaltaan päätöksiä. Samaahan tietysti tapahtuu vaikkapa pienissä terveyskeskuksissa. Kun oman kunnan varoja halutaan säästää, määrätään vähäisestäkin vaivasta suoraan erikoislääkärin pekeille kun tiedetään, että silloin kustannus menee laajemmasta sairaanhoitopiirin piikistä.
Moraalista täysin vapaa ammattikunta on juristit, siellä raha (maksava asiakas) on ainut ajatusten ohjaaja. Eritoten yritystjuristit laittavat täydellisesti moraalin narikkaan kun koettavat löytää vaikkapa tapoja kiertää veroja tms. Myös ay-juristeilla näyttää moraali olevan täysin kauppatavaraa- JOHTAJA J:llä
kapi-vaari kirjoitti:
>>Taistelujoukkojen komppanianpäälliköt ja joukkueenjohtajat tulevat reservinupseereista.
Tuskinpa sinä missään oloissa olisit päässyt, tai sinua olisi edes päästetty, lähellekään taistelujoukkoja. Täydellinen osaamattomuus ja kyvyttömyys johtaa ovat ominaisuuksiasi, ja niiden avulla olisit päätynyt jonnekin huollon tai esikunnan apulaisen tehtävään. Tositilanteessa siis noin, ja taisitpa joutua jo rauhan oloissa sinne esikuntaan, jonne aliupseereista joutuivat vain ne kyvyttömimmät
Taistelukentällä paikkasi olisi löytynyt käpykaartin komentajana. Täydensit hyvin avaustani. Lääkärit voivat toki joutua venyttämään moraaliaan sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity lääketieteellisiin tehtäviin kuten juuri vakuutusasioissa. On lääkäreissäkin luonnevikaisia fasisteja, joista Joseph Mengele lienee tunnetuin.
Laajensit vertailun myös juristeihin. Tämän ammattikunnan tunnen itse parhaiten ja ole törmännyt nimenomaan yrityspuolelle sellaisiin, jotka puhuvat sen totuutta, jonka leipää syövät- Omien kokemusteni pohjalta ällöttävin kokemus sattui tupakkatehtaan juristien puolelta jokunen vuosikymmen sitten. Eräs oikeustieteen emeritus-professorihan on taistellut näitä vastaan varmaankin jo parin vuosikymmenen ajan.
Itse olen vältellyt sellaisia ammatteja, joissa on vaarana moraalin venyttäminen. Sen vuoksi esim. asianajana tai yritysjuristina toiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Onneksi koulutus antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin tehtäviin, joissa moraalisia ristiriitoja ei tule. Jo tuomioistuintuomarina toiminen on ylevää toimintaa, koska siinä etsitään objektiivista totuutta ja pyritään oikeudenmaukaiseen tuomioon.
Sotilaan ammatti voi rauhan oloissa tarjota leppoisan tavan hankkia leipänsä. Siinä on kuitenkin aina olemassa se vaara, että tuleekin sota. Tosin sellainen sota koskettaisi silloin kyllä myös kaikkia ammatin ulkopuolisia. Rauhan ajan leppoisuus kyllä johti oman varusmiekokemukseni perusteella siihen, että koulutuksessa toimittiin rutiininomaisesti kyseenalaistamatta tai miettimättä tarkemmin koulutusmetodien järkevyyttä ja ajankohtaisuutta.- Täsmennys
Mielipidepankki kirjoitti:
Täydensit hyvin avaustani. Lääkärit voivat toki joutua venyttämään moraaliaan sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity lääketieteellisiin tehtäviin kuten juuri vakuutusasioissa. On lääkäreissäkin luonnevikaisia fasisteja, joista Joseph Mengele lienee tunnetuin.
Laajensit vertailun myös juristeihin. Tämän ammattikunnan tunnen itse parhaiten ja ole törmännyt nimenomaan yrityspuolelle sellaisiin, jotka puhuvat sen totuutta, jonka leipää syövät- Omien kokemusteni pohjalta ällöttävin kokemus sattui tupakkatehtaan juristien puolelta jokunen vuosikymmen sitten. Eräs oikeustieteen emeritus-professorihan on taistellut näitä vastaan varmaankin jo parin vuosikymmenen ajan.
Itse olen vältellyt sellaisia ammatteja, joissa on vaarana moraalin venyttäminen. Sen vuoksi esim. asianajana tai yritysjuristina toiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Onneksi koulutus antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin tehtäviin, joissa moraalisia ristiriitoja ei tule. Jo tuomioistuintuomarina toiminen on ylevää toimintaa, koska siinä etsitään objektiivista totuutta ja pyritään oikeudenmaukaiseen tuomioon.
Sotilaan ammatti voi rauhan oloissa tarjota leppoisan tavan hankkia leipänsä. Siinä on kuitenkin aina olemassa se vaara, että tuleekin sota. Tosin sellainen sota koskettaisi silloin kyllä myös kaikkia ammatin ulkopuolisia. Rauhan ajan leppoisuus kyllä johti oman varusmiekokemukseni perusteella siihen, että koulutuksessa toimittiin rutiininomaisesti kyseenalaistamatta tai miettimättä tarkemmin koulutusmetodien järkevyyttä ja ajankohtaisuutta.Meillä kun on reserviläisarmeija, niin vakisotilaat eivät pääsääntöisesti joutuisi sodassa pahimpiin paikkoihin, mikä tekee sotilaan ammatista luuserin ammatin niin rauhan aikana kuin sodassa.
- Hupsista keikkaa
Mielipidepankki kirjoitti:
Täydensit hyvin avaustani. Lääkärit voivat toki joutua venyttämään moraaliaan sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity lääketieteellisiin tehtäviin kuten juuri vakuutusasioissa. On lääkäreissäkin luonnevikaisia fasisteja, joista Joseph Mengele lienee tunnetuin.
Laajensit vertailun myös juristeihin. Tämän ammattikunnan tunnen itse parhaiten ja ole törmännyt nimenomaan yrityspuolelle sellaisiin, jotka puhuvat sen totuutta, jonka leipää syövät- Omien kokemusteni pohjalta ällöttävin kokemus sattui tupakkatehtaan juristien puolelta jokunen vuosikymmen sitten. Eräs oikeustieteen emeritus-professorihan on taistellut näitä vastaan varmaankin jo parin vuosikymmenen ajan.
Itse olen vältellyt sellaisia ammatteja, joissa on vaarana moraalin venyttäminen. Sen vuoksi esim. asianajana tai yritysjuristina toiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Onneksi koulutus antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin tehtäviin, joissa moraalisia ristiriitoja ei tule. Jo tuomioistuintuomarina toiminen on ylevää toimintaa, koska siinä etsitään objektiivista totuutta ja pyritään oikeudenmaukaiseen tuomioon.
Sotilaan ammatti voi rauhan oloissa tarjota leppoisan tavan hankkia leipänsä. Siinä on kuitenkin aina olemassa se vaara, että tuleekin sota. Tosin sellainen sota koskettaisi silloin kyllä myös kaikkia ammatin ulkopuolisia. Rauhan ajan leppoisuus kyllä johti oman varusmiekokemukseni perusteella siihen, että koulutuksessa toimittiin rutiininomaisesti kyseenalaistamatta tai miettimättä tarkemmin koulutusmetodien järkevyyttä ja ajankohtaisuutta.Nyt oli kyllä MPP kirjoittanut vaihteeksi/taas sellaista tekstiä avauksestaan alkaen tässä ketjussa, että hattua nostan.
Huomasin vasta nyt tämän ketjun ja kyllä tämä ansaitsee tulla nostetuksi ylös. vaikka en sitä enempää kommentoikaan. - mies postimerkissä
Mielipidepankki kirjoitti:
Täydensit hyvin avaustani. Lääkärit voivat toki joutua venyttämään moraaliaan sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity lääketieteellisiin tehtäviin kuten juuri vakuutusasioissa. On lääkäreissäkin luonnevikaisia fasisteja, joista Joseph Mengele lienee tunnetuin.
Laajensit vertailun myös juristeihin. Tämän ammattikunnan tunnen itse parhaiten ja ole törmännyt nimenomaan yrityspuolelle sellaisiin, jotka puhuvat sen totuutta, jonka leipää syövät- Omien kokemusteni pohjalta ällöttävin kokemus sattui tupakkatehtaan juristien puolelta jokunen vuosikymmen sitten. Eräs oikeustieteen emeritus-professorihan on taistellut näitä vastaan varmaankin jo parin vuosikymmenen ajan.
Itse olen vältellyt sellaisia ammatteja, joissa on vaarana moraalin venyttäminen. Sen vuoksi esim. asianajana tai yritysjuristina toiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Onneksi koulutus antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin tehtäviin, joissa moraalisia ristiriitoja ei tule. Jo tuomioistuintuomarina toiminen on ylevää toimintaa, koska siinä etsitään objektiivista totuutta ja pyritään oikeudenmaukaiseen tuomioon.
Sotilaan ammatti voi rauhan oloissa tarjota leppoisan tavan hankkia leipänsä. Siinä on kuitenkin aina olemassa se vaara, että tuleekin sota. Tosin sellainen sota koskettaisi silloin kyllä myös kaikkia ammatin ulkopuolisia. Rauhan ajan leppoisuus kyllä johti oman varusmiekokemukseni perusteella siihen, että koulutuksessa toimittiin rutiininomaisesti kyseenalaistamatta tai miettimättä tarkemmin koulutusmetodien järkevyyttä ja ajankohtaisuutta.>>>On lääkäreissäkin luonnevikaisia fasisteja, joista Joseph Mengele lienee tunnetuin.
- kapi -vaari
Minusta tuli vain kopiokoneen käyttäjä, koska en ollut kenttäkelpoinen.
Olin liian lihava, lättäjalkainen ja tyhjä pääinen kenttäoloihin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad611179- 42891
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että327659- 51651
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116626- 51618
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 93600
- 75576
- 56564