Jos pääsisin katolilaiseksi ja uskoisin oppeihin, mutta myöhemmin kirkko muuttaisi opin toisenlaiseksi, niin pitäisikö minun pysyä uskossani vai muuttaa sitä ohjeiden mukaan?
Esimerkiksi, jos kirkko linjaisi että avioeron jälkeen uudet suhteet ovat sallittuja puolison elinaikana. Jos minua silloin tympäisisi oma puoliso, niin voisinko ottaa eron ja uuden kumppanin kun muutkin niin tekevät? No tuo ei varmaan kävisi, koska suoraa lupaa kaikille tuskin annettaisiin, mutta jos vaikka lapseni tekisi noin. Kannustaisinko minä hyväksynnälläni sitten häntä ja uutta kumppania, jos silloinen pappimmekin niin tekisi?
Esimerkiksi, jos kirkko linjaisi että avioeron jälkeen uudet suhteet ovat sallittuja puolison elinaikana. Jos minua silloin tympäisisi oma puoliso, niin voisinko ottaa eron ja uuden kumppanin kun muutkin niin tekevät? No tuo ei varmaan kävisi, koska suoraa lupaa kaikille tuskin annettaisiin, mutta jos vaikka lapseni tekisi noin. Kannustaisinko minä hyväksynnälläni sitten häntä ja uutta kumppania, jos silloinen pappimmekin niin tekisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulle ei ole taitanut selvitä, että katolinen kirkko ei ole protestanttinen vaan apostolinen. Sen oppi perustuu Raamattuun ja apostoliseen uskontallenteeseen eli traditioon. Oppi ei voi siis muuttua, sitä voidaan ainoastaan tarkentaa.
Tämä oli minulle tärkeää kääntyessäni katolilaiseksi.
On tuo jonkin verran selvinnyt, mutta vielä en siihen täysin luota. Enkä ole kunnolla selvillä siitäkään, mitkä asiat ovat muuttumattomia dogmia, ja mitkä sellaista opetusta joka saa muuttua.
Eikö esimerkiksi kirkon suhtautuminen juutalaisuuteen, protestantteihin, muslimeihin ja muihin suuntauksiin ole muuttunut? En valita, että siinä oltaisiin menty huonoon suuntaan, mutta normit ja käytännöt ovat muuttuneet.
Ja kirkko aikoo syksyllä selvittää uudelleen suhtautumistaan perheeseen. Onko synti, jos se hetkittäin pikkuisen huolestuttaa? Jo viime vuosikymmenien aikana erojen ja mitätöintien määrä on kasvanut. Saa nähdä ohjaavatko uudet linjaukset kehitystä takaisin perinteisempään vakaaseen perhemalliin, vai eteenpäin nykyiseen kehityssuuntaan.
Perheeseen suhtautumista kirkon pitääkin pohtia. Opetus avioliitosta säilyy varmasti, mutta tilanteessa jossa avioliitot särkyvät on löydettävä sana niille, jotka eivät onnistuneet. Ja heitä on paljon.
En tiedä mikä se voisi olla. Langenneet ja katuvat katolilaiset kuitenkin tietävät kokemuksesta, että Jumalan armo koskee heitäkin eikä kirkko todellakaan ole sielunhoitotilanteissa armoton.
Millaisia asioita kirkon pitää pohtia perheeseen liittyen? Lasten katolilainen kasvatus saattaisi olla yksi asia, mutta tarkoitatko jotakin asumuseroon liittyvää? Millä tavalla eronneiden suhteen on sellaista ongelmaa, että Sana tai armo ei tavoita heitä? Tai avoliittolaisten tai ehkäisijöiden/abortintekijöiden suhteen?
Aikooko aloittaja pysyä noin lapsellisena ja sinisilmäisenä, että ottaa aina vastaan muiden pureksimaa ruokaa?
"mutta myöhemmin kirkko muuttaisi opin toisenlaiseksi, niin pitäisikö minun pysyä uskossani vai muuttaa sitä ohjeiden mukaan?"
Kirkko määrittelee opin -> uudempi tulkinta ohittaa vanhemman tulkinnan.
Seksuaalisuutta, avioliittoa, naispappeutta, homoutta koskeviin kysymyksiin tuskin tulee muutoksia. Benedictuksen ja Franciscuksen teologia on sama ja paavit ovat tekemisissä keskenään, hyvissä väleissä. Media on ylitulkinnut eroja.
Jos jotakin vivahde-eroa hakisin hakemalla se on tämä: Franciscus on suoremmin vaatinut köyhien auttamista; hän kehotti mm. argentiinalaisia olemaan tulematta virkaanastujaisiinsa ja antamaan rahat ennemmin köyhille. Toki myös Benedictus on köyhien puolella, mutta tässä asiassa hän ikään kuin ei vääntänyt rautalangasta mallia.