Oletko nähnyt aaveen?

Kadulla niihin törmäilee. Ainakin täällä niitä kutsutaan naikkosiksi.

Bloody Mary kurkkii peilistä joka päivä, nettikummitus ja Tulpa ahdistavat.
Slendermankin joskus.

Me Sahlbergit näemme Nettikummitusta joka päivä, olimmepa sitten selvinpäin tai emme. Slendermania näkyy joskus, se tykkää Netspökin kanssa keitellä pontikkaa pusikossa. Toissa viikolla ne olivat vetäneet perskännit alkoholisoituneen Steve-sedän kanssa.

Viikonloppuna näin myös Bloody Marya hiipiessäni keskiyön aikaan vessaan. Varsin kiihkeän kuuloista oli meno Marylla ja Nettikummituksella. Tai sitten asialla oli Steve-setä. Ei väliä. Eikä näköjään Maryllekaan ollut.

Aikoinaan kun reissailin yksin autollani pitkin Suomea, yövyin useasti Opelissani pikkupaikkakuntien hautausmaiden parkkipaikoilla. Ne kun ovat niitä rauhallisia paikkoja, joissa voi nukkua rauhassa aamupäivälläkin.

Saavuin reissuni jossain vaiheessa Suomussalmelle ja etsiydyin syysyön pimeydessä tapani mukaan hautausmaan parkkipaikalle. Jokunen katuvalo valaisi parkkipaikkaa ja sain suoritettua iltatoimeni kohtalaisessa valossa. Onnistuin vieläpä lukemaan matkalle ottamaani kirjaakin muutaman sivun verran ennenkuin nukahdin.

Aloin jostain syystä nähdä unta, missä kaksi oudosti valaistua hahmoa kiersivät autoani hitaasti, ikäänkuin kävellen. Oudolla valaistuksella tarkoitan, ettei valo tullut katuvaloista vaan oli heidän kohdallaan jotenkin tasaista. Oli kuin he olisivat hehkuneet himmeästi kylmää valkoista valoa.

Aloin tehdä havaintoja merkillisestä parivaljakosta, joka oli kiertänyt autoani neljänneksen verran. He olivat naishahmoja. He muistuttivat toisiaan ja käsitin heidän olevan äiti ja tytär. Olin asettunut nukkumaan etupenkille ja laskenut selkänojan taakse. Makoilin siinä selälläni, pidin käsiäni niskan takana ja jatkoin hahmojen tarkkailua. En nähnyt asentoni vuoksi heidän jalkojaan, ainoastaan yläruumiit. Heidän liikkeensä ei oikeastaan muistuttanut kävelyä. He vain siirtyivät tasaisesti eteenpäin autoani ja minua kiertäen. Tytär ei oikeastaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota, äiti puolestaan käyttäytyi jotenkin levottomasti ja hermostuneestikin. Ei mitenkään turhan näkyvästi, aavistin vain pienistä eleistä jotain pahaenteistä.

Seurasin heidän verkkaista kiertämistään vielä hetken aikaa kunnes äidin katse kohtasi minun katseeni. Saatoin nähdä hahmon kasvojen vääristyvän vihasta ja siinä samassa se syöksyi raivoisasti minua ja paljon kokenutta Opeliani kohti. Autoni tärähti ja heilahti iskun voimasta. Heräsin ja havaitsin autoni keinuvan ikäänkuin joku olisi potkaissut voimakkaasti sen kylkeen.

Ulkona oli täysin pilkkopimeää. Ilmeisesti Suomussalmella sammutettiin valot keskiyön jälkeen tai johonkin aikaan sen jälkeen. Laitoin auton käyntiin. Kello oli kolmen paikkeilla. Sytytin ajovalot, ketään ei näkynyt.

Tapauksen jälkeen järkeilin, että läheisestä puusta on täytynyt pudota autoni katolle käpy tai oksanpätkä ja olen sekoittanut tämän äänen uneen, jonka olen nähnyt silmänräpäyksessä. Minun on täytynyt havahtua kävyn katolle osumisen ääneen ja liikahtaa ja siten aiheuttaa autoni heilumisen.

On kuitenkin tunnustettava, että sinä yönä vaihdoin nukkumispaikkaa hautausmaalta läheisen koulun parkkipaikalle.