Itsemurha...-tabu

No mä en tiedä miten se teille jehoville, olen lapsena saanut kasteen luterialiseksi, en siis itse valiinnut uskoani. Uskonnon opetuksessa on itsemurhaa pidetty syntinä ja kuulin, että ennen muinoin ei saanut hautaa kirkkomaalle jos oli tehnyt itsemurhan.

Siis henkilö joka väsyy ja päätyy äärimmäisen surulliseen tekoon ja sitten vielä elävät maalliset tekopyhät ottavat oikeuden vielä kerran rankaista kuollutta ja paiskata hänet kirkkomaan aidan tuolle puolen.

Äitini oli tapauskovainen, erittäin tuomitsevainen ja se on kasvattanut minuun vihan uskontoja kohtaan.

Löysin uskonnoista kauniitakin puolia, mutta ne eivät tulleet perheen piiristä. Kysehän on loppujen lopuksi ihisenä olemisesta ja arvoista. Miten kohtelee itseään ja muita.

Näen itsemurhan todella viimeisenä vaihtoehtona. En tuomitse niitä jotka siihen päätyvät, mutta suren heidän poismenoaan. Suru kuolemasta on elävien suru, eihän kuollut (toivottavasti) tunne enää kipua ja vaivaa.

Harkitsen itsekin sitä, tässä alkaa olla vaihtoehdot ja sietokyky reunoilla. Eihän se päätös ole keneltäkään pois. Itsehän kohtaan helvetin jos sinne päädyn päätökseni johdosta. Ei minua surrut kukaan kun elin, miksi he surisivat kun poistun?

Tässä on nyt vaihtoehdot seuraavat: jatkan tässä kitumista tien ja vaihtoehtojen kavetessa. En kyl tajua miksi täällä pitäisi pysytellä vain tuskan ja epätoivon tähden? Tekeekö se jostakin pyhemmän?

Tai sitten pakkaan tavarani, vaihdan nimeä ja maata. Etsin paikan jossa ihmiset käyttäytyvät kuten ihmiset. Päätän sitten päiväni jossain muualla jos on vielä tarpeen. Toivottavasti edes jossain kauniissa ja lämpimässä maassa.

Suomalaiset ovat muuttuneet niin vastenmielisiksi, tälle kiusaamiselle ei näy loppua ja työllisyysnäkymät näyttävät nollaa. Kansa on niin tyhmentynyt etten odota edes vaaleista mitään helpotusta maamme tilaan.

Kansa raaistuu niin, että kohta köyhimpiä kehoitetaan itsemurhaan, pois toisten jaloista. Ihmiset ovat todella julmia ja kylmiä. En jaksa edes katsoa uutisia, se on tappamista ja surua täynnä. Ilon aiheet käyvät vähiin.

Asiat vain näyttävät siltä ja voimat alkavat olla loppu. En pidä itseäni masentuneena, mutta olen surullinen, että maailma näyttää tältä.
Täällä pitäisi olla huomattavasti kovempi ja kylmempi, että saisi edes itsensä elätettyä.

Mä en vain halua tätä enää. Minusta minulla on oikeus siihen.